Jälkeläiset
conn-ori Lochlann Pembroke (i. Cryff Catch Me)
Kaiken materiaalin © omistaja. Kopioiminen kielletty.
Tämä on virtuaalihevonen. This is a SIM-game horse.
144cm kimo connemaratamma, syntynyt 05.07.2012 eli nyt 7-vuotias
omistaja Noka (VRL-01255), kasvattaja Awana Farm, rek.nro VH13-035-0088
i. Kinwood's Kenzo, e. Brookbank Dylan, ei. Brookbank Bentley
Iines on lupsakka ponitamma, joka rakastaa lähestulkoon koko maailmaa - ja olettaa samalla tavalla koko maailman rakastavan sitä itseään. Välillä turhankin tuttavalliseksi heittäytyvä poni ei ihan aina tunnu tajuavan, että esimerkiksi tarhakaveria haettaessa siihen ei välttämättä tarvita kolmatta osapuolta sotkemaan ympärille. Iineksen omana ihmisenä täytyy kuitenkin myöntää, että onhan se päivän paras hetki, kun poni on aina yhtä iloisena portilla vastassa ja tallissakin hörisee kuullessaan tutut askeleet käytävällä.
Käsiteltäessä Iines on suorastaan helppo. Tarhasta poni tosiaan antaa kiinni enemmän kuin mielellään, taluttaessa kulkee vihreiden herkkujen metsästystä lukuunottamatta asiallisesti vierellä ja kiinni sidottunakin malttaa olla, mitä nyt vähän voi kavereiden perään huudella ikävissään. Harjatessa Iines on valppaana ja tykkää nuuskutella harjat ja muut roinat lävitse ennen varsinaista käyttöä. Sen jälkeen tamma nauttii tyytyväisenä jokaisesta harjan vedosta ja kaviotkin nousevat putsattaviksi pienellä kutittelulla.
Ratsastaessa Iines ei ole se vauhdikkain tapaus. Hyvällä tuurilla poni liikkuu alkukäynneistä lähtien reippaana ja eteenpäinpyrkivänä, mutta usein alkuverryttely menee kuitenkin kunnon hikoiluksi - Iineksellä kun ei välttämättä ole kiire mihinkään. Reippaalla eteen ratsastuksella ja napakoilla siirtymisillä tamman saa kyllä heräteltyä ja lopputunnista voikin sitten nauttia oman työn hedelmistä: mukavan pehmeästi ja kevyesti liikkuvasta ponista.
Tasaisella työskennellessä Iines hallitsee kuviot aina helppoon A:han saakka, muttei kuitenkaan ilmaiseksi ala temppuja tekemään. Nopeasti tamma kyllä hahmottaa, että kuka osaa vaatia oikeita asioita ja kenen kanssa taas riittää vähän sinne päin -tekeminen. Kokoavat liikkeet ovat Iineksen vahvuus, joskin on hyvä varmistaa, ettei poni väännä itseään turhankin tiukkaan pakettiin. Lisäävät liikkeet ja isosti liikkuminen taas ovat jatkuvasti työn alla ja monesti valmennuksista jääkin päähän soimaan vaativa "isosti eteen" -lausahdus.
Esteet ovat Iineksen intohimo ja se mikä vauhdissa hävitään, se ketteryydessä ja taidossa voitetaan. Määrätietoiselle ratsastajalle riittää, kun ponille näyttää tien ja pitää huolen, että itse pysyy kyydissä mukana, mutta epävarman ihmisen kanssa poni muuttuu epäileväksi ja loikkii mielummin esteen ohi tai tössähtää pehmeästi sen eteen. Rohkea poni Iines kyllä on, vähät sevälittää erikoisemmistakaan viritelmistä ja ponnua riittää lähes metrisille esteille, mutta ei sitä voi yksin jättää tehtävän eteen. Kun palaset kuitenkin loksahtelevat kohdalleen, on ponin kanssa ilo työskennellä ja monesti estetreenin jälkeen molemmat, niin ratsastaja kuin ratsukin, puhkuvat suorastaan kilpaa innosta.
Vaikka esteet tuntuvatkin olevan Iinekselle se ykkösjuttu, ei maastoilu kuitenkaan jää huonoksi kakkoseksi. Pihasta poni lähtee hyvillä mielin liikenteeseen ja nauttii niin rauhallisista kävelylenkeistä kuin vauhdikkaimmistakin laukkaspurteista. Mitäänhän Iines ei varsinaisesti pelkää, mutta toisinaan sitä on keksittävä pientä ohjelmaa säpsymällä esimerkiksi pikkulintujen pyrähdyksiä tai tuulen heiluttamia rehuja ojanpenkassa. Hereillä on siis hyvä olla, vaikka eipä poni nyt niin nopea liikkeissään ole, että sieltä ihan heti maahan tupsahtaisi.
01.08.2013 Krissen maastoestevalmennus.
Mammaloman jälkeen alamme taas pikkuhiljaa palailemaan Iineksen kanssa kilparadoille. Kuntohan tuollalailla mammailemalla oli päässyt, noh tuota kröhöm romahtamaan, joten Krisse tuli pitämään meille tänään pientä kestävyystreeniä.
"Tällä kertaa valmennettavakseni saapui kimo ponitamma, Awana Inez ratsastajansa Nokan kanssa. Meidän oli tarkoitus mennä maastoon treenailemaan ylä- ja alamäkien avulla kestävyyttä ja hypätä hieman maastoesteitäkin. Nyt oli siis ensimmäinen maastoestevalmennus, jonka pidin koko elämäni aikana. Toivoin, että tämä menisi suunnitelmien mukaan. Lähdimme liikkeelle puolenpäivän maissa. Iines oli tosi lupsakan oloinen poni, eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Treenailimme puolet valmennuksesta kestävyyttä, jonka jälkeen siirryimme maastoesteiden puoleen. Noka ei tuntunut olevan yhtään epävarma, joten Iines oli varma ja hyppäsi nätisti. Parivaljakko näytti taitavan maastoesteet kuin paraskin kenttäratsukko, joten mitään kummempia neuvoja minun ei tarvinnut jaella. Pari kertaa piti muistuttaa, että pohkeet pidetään ratsun kyljissä kiinni, mutta muuten valmennus meni nappiin."
22.06.2013 Vauvauutisia!
Tänään sain aamulla pitkään odottamani puhelinsoiton. Elen siellä ilmoitteli, että Iines oli varsanut potran kimon pojan ja tamma oli kuulemma pärjännyt hyvin ilman ihmisten apua. Lochlann Pembrokeksi nimetty orivarsa osoitti heti alkumetreillä olevansa sitkeä sissi, sillä väen vängällä se oli äheltänyt itsensä nopeasti jaloilleen ja vielä nopeammin selvittänyt tiensä maitobaarille. Kyllä sitä meinasi itselle jo tulla tippa linssiin silkasta ilosta ja oma varsakuume sen kuin yltyy! Innolla odotan, milloin saan Iineksen takaisin kotiin.
30.05.2013 Feiarthin maastoestevalmennus.
Kisakausi on nyt korkattu maastoesteillä ja lauantaina pääsemme rataesteiden pariin. Feiarth tuli tänään vielä ruotimaan meidän suoritusta maastoesteillä. Tänään treenasimme koko rataa ja muutaman onnistuneen kilpailusuorituksen jälkeen lähdimme varmoin mielin liikenteeseen:
"Jatkoimme tänään siitä, mihin viimeksi olimme jääneet. Saitte jälleen verrytellä Iineksen kanssa maastossa, sillä havaitsimme sen edellisellä kerralla paremmaksi vauhdin kannalta. Teimme verryttelyharjoituksen aika samoin kuin viimeksi, mutta nyt ennen koko radalle siirtymistä saitte hypätä muutaman yksittäisen esteen. Iines oli tänään selkeästi reippaampi alusta alkaen, ja olimme molemmat tyytyväisiä. Vaikka radalla ei ollutkaan portaita alaspäin, harjoittelimme niissä vielä muutaman kerran ennen aloittamista. Tänään epäröiviä askeleita tuli huomattavasti vähemmän kuin edellispäivänä, joten päästin teidät radan kimppuun. Suuntasitte tarmolla kohti ensimmäistä estettä ja minä painoin sekuntikellon käyntiin. Rata oli lyhyt ja olin itse asettautunut niin, että näkisin lähestulkoon koko radan vahtipaikaltani. Ei kulunut pitkään, kun hyppäsitte viimeisen esteen yli ja pysäytin kellon. Pidimme lyhyen palaverin, jossa annoin muutaman vinkin, lähinnä parissa paikassa olisit voinut ajaa vähän eteen ja parissa ratsastaa paremman tien. Pääasiassa ratsastuksenne näytti kuitenkin hyvältä. Lähetin teidät uudelleen matkaan. Korjasit hienosti paikat, joissa korjattavaa oli. Pienet esteet eivät tuottaneet ongelmia Iinekselle, eikä liiemmin sinulle. Kierroksen jälkeen pidimme jälleen palaverin. Kierroksesta oli huvennut roimasti sekunteja, enkä keksinyt juurikaan korjattavaa. Loppuun harjoittelimme vielä pari kertaa portaat alaspäin, ja Iines suoritti ne kuin vanha tekijä. Tällainen ei kovin montaa erikoisestettä sisältävä rata ei tuota teille varmasti jatkossakaan ongelmia, mutta etenkin vauhtia vaativat erikoisemmat asiat on syytä harjoitella huolella ennen suoritusta. Kiitos valmennuksista ja tsemppiä teille jatkoon!"
Päivä oli todella lämmin, mutta onneksi maastossa pääsi jonkun verran puiden varjoon. Iines liikkui alusta asti reippaana, mutta itse kuvittelin säästelyn olevan paikallaan tällä kelillä. Se kuitenkin kostautui radalla ja Iinekselle kyllä täydet pinnat, kun korjasi ratsastajan möhläilyt ja pääsimmekin puhtaasti radan läpi. Toisella yrittämällä uskalsin sitten jo ratsastaa ronskimmin eteen ja suoritus tuntuikin heti sujuvammalta. Jatkossa siis turha jänistellä ;)
23.05.2013 Tästä se lähtee!
Tänään se päivä sitten oli! Nimittäin minun ja Iineksen ensimmäiset yhteiset kisat. Yön nukuin harvinaisen hyvin ja tallille ajoin hyvillä mielin, lainakoppi perässä kiinni. Iineksen varusteet oli jo eilen putsattu ja pakattu ja poni odotti karsinassa aamuheiniä syöden. Oli poni kuulemma ensimmäisen vartin pyörinyt väkkäränä ympäri karsinaa, kun kaverit oli viety ulos, mutta rauhoittunut lopulta kuitenkin syömään.
Annoin Iineksen syödä rauhassa heiniään ja kannoin ensimmäisenä tavarat autoon. Tallityöntekijä oli täyttänyt meille kaksi heinäverkkoa valmiiksi matkaan ja äärimmäisen kiitollisena tästä kannoin molemmat koppiin - toisen roikkumaan menomatkaksi ja toisen piiloon väliseinän taakse. Iines alkoi jo olla malttamaton karsinassa, joten otin neidin käytävälle. karva oli vielä puhdas ja kiiltävä eilisen pesun jäljiltä, joten nyt riitti vain normaali harjaus ja jouhetkin vain tippuivat harjasta läpi. Kengitys oli ok ja jalat hyvät, eli ei muuta kuin poni koppiin ja matkaan.
Kävimme nappaamassa hyvän ystäväni Helin kyytiin matkalla, hän kun oli lupautunut meidän kisahoitajaksi. Matka sujuikin jutellessa ja Iines osasi matkustaa nätisti ilman riehumista. Perillä meinasi olla vähän navigointiongelmia. Paikoitustilat oli hajautettu suurelle alueelle ja meidän P2 oli piilotettu hyvin perälle. Lopulta kuitenkin saimme auton paikoilleen, kopista ovet auki ja sitten ilmoittautumaan. Kanslia löytyi onneksi helposti ja sainkin heti luvan käydä rataan tutustumassa. Heli lähti laittamaan Iinesta kuntoon ja itse suuntasin kahden muun ratsastajan perässä radalle. Hyppäsimme pikkuluokan, 60cm, tänään ja rata koostui ihan perusesteistä, joten en osannut pelätä meidän tulevaa suoritusta. Lähinnä into vain kasvoi, mitä pidemmälle rataa mentiin.
Auton luona Iines oli jo suitsia vaille valmis. Kävin itse vetämässä kypärän päähän ja turvaliivin päälle ja tarkistin vielä kisanumeron paikan. Starttasimme about puolessa välissä luokkaa ja pääsimme jo suuremmalle verryttelyalueelle kävelemään. Iines ihmetteli ympärillä olevaa tohinaa, mutta käveli kuitenkin reippaasti(!). Hyvän hetken käveltyämme pääsimme viiden muun ratsukon kanssa sille oikealle verryttelyalueelle, johon oli aseteltu yksi perinteinen pysty sekä heinäpaalieste. Iines liikkui, ihme ja kumma, alusta asti eteenpäinpyrkiväisenä ja ensimmäisen verkkahypyn jälkeen suorastaan lensi! Huuli pyöreänä rauhoittelin vähän menoa ja otimme vielä muutaman hypyn ennen radalle siirtymistä. Odotukset olivat jo kieltämättä korkealla :D
Rata itsessään meni meiltä todella hyvin! Iines piti reipasta tahtia yllä ja sukelsi sulavasti esteiden ylitse. Itse jäin parilla ensimmäisellä hypyllä vähän jälkeen, mutta sain kerättyä itseni ja oltua loppuradan aktiivisemmin mukana. Maaliin tultiin mudassa ja hymyssä suin ja Iineskin pärski tyytyväisenä. Heli kehui suoritusta ja tarjosi ponille vettä samalla kun itse tasasin hengätystä ja kehuin neitiä minkä kerkesin. Lopputulos kuultiin vajaan puolentunnin odottelun jälkeen ja se olikin varsinainen shokki: kolmas sija! Siis kolmas sija! Huh huh, ei kyllä hullummin ensimmäiseksi startiksi! Tästä se lähtee!
21.05.2013 Feiarthin maastoestevalmennus.
Meillä starttaa Iineksen kanssa kisakausi maastoesteillä ylihuomenna, joten Feiarth tuli pistämään meitä ojennukseen. Poni oli tänään heti laitumelta haettaessa hyvän tuulisen oloinen ja hoitaessa käänteli suloisesti päätään, kun laitoin varusteita. Teippasin suojat huolellisesti kiinni ja varmistelin pariin kertaan rintaremmin mukavuutta - remmi oli meillä tänään ensimmäistä kertaa käytössä.
Ehdimme Iineksen kanssa kentälle aloittelemaan ennen kuin Feiarth ajoi pihaan ja tuli kentälle seuraamaan meidän alkuverryttelyä:
"Olimme sopineet, että harjoittelisimme tänään maastoesteitä sinun ja Iineksen kanssa. Aloitimme verryttelyn kentältä, jossa halusin nähdä tamman askeleet ja yhteistyönne. Iines liikkui kuitenkin kohtalaisen lyhyin askelein kentällä ja koska maastossa kaipasimme vauhtia, komensin teidät pian maastoon jatkamaan verryttelyä. Valitsimme sopivan suoran, jossa saitte ratsastaa yhteen suuntaan tavallisella temmolla ja takaisin lisätyssä askellajissa. Kävimme läpi käynnin, ravin ja laukan muutamaan kertaan. Sait paiskia töitä hiki hatussa, mutta lopulta Iines venytti askeltaan ja aloin olla tyytyväinen. Olin päättänyt, että tänään emme harjoittelisi koko rataa, vaan keskittyisimme muutamaan esteeseen kerrallaan, optimoisimme tien ja vauhdin niille, jotta seuraavassa valmennuksessa olisitte valmiit itse suoritukseen. Työn alla olivat tänään portaat ylös ja alas sekä tukkisarja, jonka esteet toivat haasteita kapeudellaan. Iines innostui selkeästi esteet nähdessään, eikä portaissa ylös mennessä ollut ongelmia. Vauhti oli hyvä ja intoa riitti. Alas tullessa Iines selkeästi epäröi, vaikka portaat olivat leveät ja matalat. Muutaman toiston jälkeen se alkoi kuitenkin saada varmajalkaisuutta ja reippautta, joten siirryimme tukkisarjaan. Olin ilmeisesti aliarvioinut tamman vauhdin alkuverryttelyjen perusteella, sillä sen kanssa ei todellakaan ollut ongelmia tällä esteellä. Iines lähestyi reippaassa laukassa tukkeja ja hyppäsi varmajalkaisesti niistä yli. Mitään muita erikoisia esteitä radalla ei kuitenkaan ollut, joten päätimme harjoittelun tältä päivältä tähän. Seuraavalla kerralla hyppäisimme koko rataa, ja minulla oli tämänpäiväisen perusteella suuret odotukset!"
Kuuma päivä ja hiki tuli! Iineksellä oli ihan järkyttävän hyvä tsemppi päällä ja loppua kohden meno vain parani. Itsekin olen nyt paremmilla fiiliksillä lähdössä kisoihin!
20.05.2013 Kesä ja laidun.
Ponit pääsi tänään laitumelle. Iines pääsi samaan lohkoon kolmen muun tamman kanssa ja uudet tuttavuudet näyttivätkin tyylillä, miten tämä laitumelle lasku hoidetaan! Irti kun päästettiin, lähtivät ponit latomaan loivaa alamäkeä kohti rantaa ja "prrrrt"-huutojen saattelemana jarruttelivat ja kaarsivat oikean kautta laumana ympäri. Hetken pätkää tammat ravasivat ja laukkasivat, välillä vähän loikkivat toisiaan vasten ja vajaan vartin remuamisen jälkeen rauhoittuivat vasta syömään. Iines aina välillä nakkasi päänsä kohti taivasta ja otti vielä muutaman raviaskeleen, pysähtyi pärryyttämään ja jatkoi sitten vimmattua vauhtia syömistä. Minkähänlainen lihapulla sitä on huomenna vastassa... Onneksi ponit otetaan vielä toistaiseksi yöksi sisään - sen verran raikasta kun on tuo yöilma täällä meillä.
Kun poneja oli tarpeeksi pällistelty, lähdettiin me omistajat läksimään tallille päin ja päätin itse käydä Iineksen varusteiden kimppuun. Pesin satulat ja suitset, putsasin vielä harjatkin ja tein pientä inventaariota, että mitä meiltä löytyy ja mitä uupuu. Pitää syksyn tullen loimitilannetta katsoa, tarkoituksena kuitenkin on, että Iines saisi mahdollisimman paljon nakuilla. Lopulta hikisenä, mutta tyytyväisenä työn tulokseen, kävin vielä kurkkaamassa tilannetta laitumella ja hyvinpä tuo nelikko oli sinne keskenään rauhoittunut syömään. Nyt voi kai sitten ihan tosissaan sanoa, että kesä on vihdoin täällä!
17.05.2013 Onpas kiva poni.
Pääsimme tänään kotona sitten kunnolla tositoimiin! Eilinen meni talutellessa, mutta tänään satuloin Iineksen ja lähdin selästä käsin kokeilemaan, miltä neiti oikein nyt tuntui ratsastaa. Iines seisoi terhakkana tallin käytävällä ja yritti kovasti kurkkia ovesta pihan tapahtumia. Pääsipä hampaiden välistä pieni inahduskin, kun ei kavereita kuulunut eikä näkynyt.
Kentällä Iines seisoi kaikessa rauhassa paikoillaan, kun nousin selkään. Jalustimia säätäessä neiti sitten otti jo pari käyntiaskelta, mutta pyysin uudelleen pysähtymään ja nyt poni jo odottikin nätisti. Lopulta pääsimme kiertämään kenttää ja Iines katseli uteliaana uusia maisemia. Rapsutin ponin kaulaa ja nautin kesäauringon lämmittävistä säteistä. Jotenkin nautinnollista, kun jo näin toukokuun puolessa välissä helteet iskee ja hyvillä mielin tarkenee tallillakin t-paidassa!
Aloittelimme ihan perus pyörittelyllä. Paljon taivutteluja eri kokoisilla ympyröillä ja Iineksen piti vastata heti annettuihin apuihin. Tarvittaessa tehostin raipalla ja äkkiäkös tuo tajusi idean ja alkoi liikkua vetreämmin. Laukassa Iines pyöri paremmin kuin hyvin ja oli oikein ryhdikkäänä kuolaintuntumalla. Kyllä siinä hymy vähän väkisinkin karkasi kasvoille - on tämä vaan niin makea poni!
Pyörittiin kentällä tiiviiseen tahtiin puolisen tuntia ja siirryttiin sen jälkeen tekemään loppuverryttelyt tallia kiertävälle loppulenkille. Vähän Iines pällisteli maisemia pää pystyssä, mutta pienellä kutittelulla laski turpaansa alemmas ja matka jatkui reippaassa ravissa. Kesätuuli kutitteli kasvoja, linnunlaulu soi korvissa, ponin kaviot kopisivat maata vasten ja muuten oli aivan hiljaista - siis täydellistä!
Kävelimme vielä reilut 10 minuutin loppukäynnit, ennen kuin ohjasin ponin tallipihaan. Iines pärskähti tyytyväisenä ja hieroi silmäkulmaasa olkapäätäni vasten. Rapsuttelin takaisin ja ohjasin ponin tallin varjoon. Neiti sai vesarissa huolellisen pesun ja joipa siihen päälle vielä kaksi sangollista vettäkin. Kuivailin karvaa viilalla ja ajattelin syötellä tammaa vielä hetken ennen tarhaan palauttamista.
Kentän takaa löytyi hyvä paikka vihreällä herkutteluun. Itse istuin väsähtäneenä kivelle, hörppäsin ihanan kylmää vettä vesipullosta ja annoin Iineksen imuroida ruohoa napaansa. Ahnaasti se söikin ja vähän kauhulla mietin, että millainen tynnyri sitä olisi vastassa elokuussa laidunkauden jälkeen... Noh, ainakin olisi jotain, mistä treenata ;) Melkein puolituntia taisi siinä aurinkoa palvoessa mennä. Havahduin puhelimen pirinään - mies siellä kyseli pikkuhiljaa kotiin. Niin Iines joutui sanomaan ruualla haikeat heipat ja palaamaan tarhaan. Rapsuttelin ponia vielä vähän otsasta ennen kuin huikkasin itsekin heipat ja lähdin ajelemaan kotia kohti.
15.05.2013 Poni tuli kotiin!
Tänään se päivä sitten vihdoinkin koittaa! Iines tulee nimittäin kotiin! Heli on pari kertaa nyt pistänyt sähköpostilla tilannetiedotusta ja videoita tammasta ja kyllä se vaan on hieno! Puunattuna ja putsattuna Iines minua odotti karsinassaan ja jälleen kerran luottavaisena kiipesi auton kyytiin. Kiittelin vuolaasti Heliä hienosta työstä ja onnellisena omistajana lähdin köröttelemään ponin kanssa kohti kotia. Tästä se nyt sitten vihdoinkin lähtee!
03.05.2013 Edistystä, edistystä.
Heli tuossa soitteli pari päivää sitten ja kyseli, että joutaisinko tänään ponia katsomaan - ja kyllähän minä joudin! Ajelin odottavissa tunnelmissa Kaitalan tallille ja kentällä olikin ratsastajan kanssa pyörimässä tutun näköinen poni. Tai no ulkomuoto oli tuttu, muuta liike jotain ihan uutta! Iines tosiaan liikkui todella hienosti, eikä olisi ihan heti uskonut, että pari-kolme viikkoa sitten tammaa pyöriteltiin vielä helpon C:n tehtävillä.
Nyt Heli esitteli pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, avoja ja sulkuja ja ylipäänsä Iines liikkui paljon ryhdikkäämmin. Huuli pyöreänä siinä tuli seurattua treeni loppuun ja olin sitten kovasti mukana hoitamassa hikistä ponia ja tuli parit tuliaisporkkanatkin annettua. Iines jäi karsinaan kuivumaan ja me jatkoimme tallikahvioon juttelemaan menneistä viikoista ja käymään tulevien viikkojen ohjelmaa lävitse. Hyvältä kuulosti, enkä todella malta odottaa, että saan palleron hakea kotiin!
15.04.2013 Boot campille mars!
Kävin ponin tänään sitten hakemassa. Pienessä jännityksessä tuli viime yönä nukuttua vähän huonosti ja nyt istuinkin auton ratissa (turvallisesti) haukotellen. Tallipihassa sitä kuitenkin kummasti piristyi ja viimeistään siinä kohtaa kun JP tuli käsi olossa tervehtimään, olin jo täysin hereillä.
Iines oli valmiina karsinassa odottamassa ja näkyi olevan innokas lähtemään mukaan - hyvä merkki siis! Ei siinä paljoa tullut turistua, paperihommat kun oli hoidettu jo viime kerralla ja muutenkin tamman tulevaisuuden suunnitelmat käyty lävitse, niin mitäpä siinä toisen tallitöitä häiritsemään. Iines käveli reippaasti koppiin ja ovien sulkemisen jälkeen vähän huuteli kavereiden perään, mutta rauhoittui pian syömään. Huikkasin heipat ja starttasin auton naama Naantalin aurinkona.
Koska Iines nyt on vielä aika raaka tapaus, olin päättänyt turvautua ammattilaisen apuun. Hyvällä tuurilla olinkin saanut tammalle paikan Heli Kaitalan tallilta, johon poni pääsisi nyt kuukaudeksi ratsutukseen. Vähänhän se oli surku Iines heti lykätä vieraan käsiin, mutta mielummin näin päin, kuin että ehtisin itse pilaamaan tamman.
Kaitalalla oltiinkin valmiita meidän tuloon ja Iines pääsi vasta purutettuun karsinaan jatkamaan jo hyvin alkanutta herkuttelua. Helin kanssa käytiin läpi kuukauden ohjelmaa ja tavoitteita ja täytyy kyllä myöntää, että olin heti näin etukäteen jo tyytyväinen, että sain tamman tänne ratsutukseen! Hyvillä mielin tuli siis loppujen lopuksi kotiin ajeltua.