G A M B L E R
Suomalainen puoliveriruuna, "Kalle"
Syntynyt 18.03.2008, nyt 15-vuotias
Ruunikko, säkäkorkeus 170cm
Omistaja Noka (VRL-1255)
Kasvattaja VRL-01947
Asuintalli Elyse
Koulutustasoltaan Vaativa B
KRJ-II -palkittu
04/13: 11 - 40 - 22 - 10 - 8 = 91 p.
Jälkeläiset
17.11.2008 syntynyt Gremlin Leya
47 Sijoitusta KRJ:n alaisista kilpailuista
Vuosi 2013:
17.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 5/40
15.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 3/40
11.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 6/40
09.02. Mörkövaara, Vaativa B - 1/40!
08.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 6/50
08.02. Mörkövaara, Vaativa B - 4/40
07.02. Mörkövaara, Vaativa B - 6/40
06.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 6/50
05.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 3/50
02.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 3/40
01.02. Konkkaronkka, Vaativa B - 6/40
30.01. Konkkaronkka, Vaativa B - 5/40
28.01. Konkkaronkka, Vaativa B - 5/40
28.01. Hex Sporth., Vaativa B - 1/40!
25.01. Konkaronkka, Vaativa B - 6/40
22.01. Mörkövaara, Vaativa B - 6/40
22.01. Mörkövaara, Helppo A - 5/40
17 sijoitusta, joista kaksi voittoa.
Vuosi 2009:
11.10. Nonehood, Vaativa B - 5/50
10.10. Sadelampi, Vaativa B - 1/30!
09.10. Nonehood, Vaativa B - 3/50
03.10. Wimbledon, Vaativa B - 2/30
04.05. Live!, Vaativa B - 2/100
30.03. YT Jinn, Vaativa B - 5/39
22.03. Nebelhaft, Vaativa B - 7/50
21.03. Huopatossu, Vaativa B - 1/52!
17.03. Ryss It!, Vaativa B - 2/100
22.02. Svärjade, Helppo B - 4/60
16.02. Zauberhof, Helppo A - 6/45
17.01. FH Team, Helppo A - 2/50
12.01. Forwice, Helppo B - 5/40
12.01. Daftomor, Helppo B - 1/50!
09.02. Leya, Helppo B - 2/40
05.01. Leya, Helppo A - 3/61
04.01. Leya, Helppo A - 4/61
17 sijoitusta, joista kolme voittoa.
Vuosi 2008:
01.11. VSPY, Vaativa B - 4/25
25.09. Fiktio, Helppo A - 5/74
17.09. Seura BelRa, Helppo A - 1/74!
15.08. Herecia, Helppo A - 8/155
10.08. Swildie & Mawar, Helppo A - 1/92!
07.08. Mörkövaara, Helppo A - 7/50
07.08. Mörkövaara, KN Special - 7/50
06.08. Regal, Helppo C - 6/36
06.08. Regal, Helppo C - 2/36
05.08. Satulinna, Helppo B - 4/112
05.08.Satulinna, Helppo C - 3/103
05.08. REES, Helppo B - 3/39
04.08. Helmi, Helppo B - 5/50
13 sijoitusta, joista kaksi voittoa.
Gambler on virtuaalihevonen.
© Kaiken materiaalin kopioiminen kielletty.
isä Leopold
FWB-ruuna, rautias, 170cm
Koulutustasoltaan Vaativa A
KRJ-II -palkittu
isänisä Fireworks
FWB-ori, tummanrautias, 171cm
isänemä Felicia
FWB-tamma, rautias, 164cm
emä Marinol
FWB-tamma, tummanruunikko, 168cm
Koulutustasoltaan Vaativa A
YLA3 -palkittu
emänisä Rambo
FWB-ori, tummanruunikko, 165cm
emänemä Kelly Lane
FWB-tamma, tummanpunarautias, 168cm
Suurikokoisena ja näyttävänä hevosena Kalle herättää ihmisissä kunnioitusta ja ehkä pelkoakin - eikä ihan suotta. Nuorempana rasittavana pidetty ori on iän myötä onneksi viisastunut ja rauhoittunut, mutta ei edelleenkään ole niitä luotettavimpia otuksia, joita maa päällään kantaa. Aina silloin tällöin rajojaan kokeileva hevonen uskoo onneksi ensimmäisestä kerrasta, eikä jaksa lähteä vänkäämään, että kävelläänkö nyt nätisti vai hippaloidaanko pitkin pihaa taluttaja jarrukapulana perässä. Kokemattomampaa hevosihmistä tämä kyllä osaa pyörittää ihan kuusi-nolla, joten ratsastuskoulun polleihin tottuneet tädit: pyydän teitä väistämään takavasemmalle.
Harjaamisesta Kalle nauttii juuri niin kauan, että välttämättömimmät saadaan hoidettua. Tätä ruunaa en siis lähtisi sentti sentiltä puunaamaan tai vääntämään shakkiruutuja perskannikkaan. Irtolika pois, karva suoraksi ja jouhet ojennukseen ja that's it. Kaviot saa putsattua hyvin tai hyvin huonosti vähän Kallen päivän fiiliksistä riippuen. Yleensä tukeva ote jalasta, pieni tönäisy ja "Nosta!" -komento riittävät, mutta toisinaan ruunan heittäytyessä vitsikkääksi sitä ähkitään naama punaisena ja hiki valuen, kunnes todetaan, että kävelköön perhana tilsat kavioissaan. Omapahan on vikansa.
Valjastaessa satula on edelleen Kallen arkkivihollinen numero uno. Jo pelkän jalustimien kilinän kuullessaan sen korvat painuvat kohti niskaa ja toinen takanen nousee valmiusasemiin. Ei ruuna enää varsinaisesti potki, mutta uhittelee kovin kiukkuisen näköisenä huitomalla ilmaa ja paiskomalla häntäänsä. Läppäisy takajalalle saa Kallen laskemaan kinttunsa, mutta muuten ilme on ja pysyy tiukkana. Kaiken tämän kiukuttelun jälkeen on suoranainen ihme, ettei ruuna ole tajunnut pullistelun tarjoamia mahdollisuuksia, joten siltä osin pääsee vielä helpolla. Samoin suitset eivät tunnu olevan mikään ongelma, Kalle kun hapuilee kuolaimet mielellään suuhunsa ja laskee pyydettäessä päänsäkin alemmas. Ja koko tämän urakan jälkeen se vielä vilkuilee korvat hörössä ratsastajan ja ulko-oven välillä, että "Joko mennään!" Ihme meininkiä.
Ratsastaessa Kalle on ilo niin ratsastaa kun katsellakin. Elastiset ja suuret liikkeet tuovat elävästi mieleen ruunan isän, eikä ratsastettavuudessakaan ole moitteen sijaa. Kyljistään tämä on aina ollut valitettavan kova, joten pohkeilla ja piiskalla louskuttaminen on aikalailla yhtä tyhjän kanssa, mutta sen sijaan istunnalla ja kevyillä ohjasavuilla saa ihmeitä aikaan. Askellajeista ravi on ehdottomasti Kallen vahvin ja siitä on usein heltynytkin tuomareiden parhaat pisteet kouluradoilla ja edelleenkin treenatessa ratsastaja unohtuu helposti pyörittämään hevosta pelkässä ravissa. Kaikki askellajit ovat kuitenkin tasapuolisen miellyttäviä ratsastaa ja kuin pisteenä i:n päälle, myös takapuoliystävällisiä. Kalle liikkuu mukavan pyöreänä ja hakeutuu helposti kuolaintuntumalle. Alkuverryttelyssä on hyvä muistaa reipas eteen ja alas -ratsastus, sillä ruuna jää herkästi kyntämään paikallaan turhan tiukassa paketissa ja vaatii pientä venytystä kulkeakseen irtonaisemmin.
Tasaisella mentäessä Kalle on parhaimmillaan. Mitään kummallisia temppuja ruuna ei vaadi saadakseen mielekästä tekemistä, vaan innostuu myös ihan peruspyörittelystä ympyröillä. Nuorempana hankalaksi käyneet pohkeenväistöt sujuvat jo hyvin vanhemmalla iällä, tosin ratsastajalta vaaditaan edelleen tarkkaavaisuutta, jottei väistöistä tule turhankin loivia. Lennokkaat laukanvaihdot ovat Kallen parasta antia. Ruuna vaihtaa tätä nykyä sujuvasti jo joka toisella askeleella, mikäli selässä vain istuu oikeasti kokenut ratsastaja, joka tietää mitä pyytää ja tekee. Tämän hetkinen omistaja ei kuitenkaan valitettavasti lukeudu näihin osaajiin. Muutenkin huippuratsastajan käsissä Kallesta irtoaa uskomattomia liikkeitä, joista tavan tallaaja uskaltaa vain uneksia, vaikka ruuna kyllä toimii todella hyvin jo ihan peruspyörittelijänkin ratsastamana.
Vaikka Kalle henkeen ja vereen kouluratsu onkin, ei se kuitenkaan karsasta muunkinlaista viihdettä. Hypätessä ruuna innostuu ja ottaa pienet ristikotkin World Cup -tason haasteena - tai siltä touhu ainakin ilmavaran perusteella vaikuttaa. Kallen hyppytekniikassa on kuitenkin toivomisen varaa, ruuna kun ei ole turhan tarkka siitä, mihin jalkansa asettelee. Kapasiteettia riittää nippanappa metrisiin esteisiin, mutta yleensä tämän kanssa tyydytään pienempiin ponnuihin ihan vain vaihteluksi kouluratsastukselle. Maastoon lähdettäessä Kalle jaksaa aina ja joka kerta kokeilla, että onko oikeasti pakko lähteä. Pihasta poistuminen on sellaista etanavauhdilla matelua ja taaksepäin mulkoilua, että voisi luulla seuraavan retken olevan ruunan viimeinen. Kuitenkin, kun talli ja kaverit jäävät pois näkyvistä, piristyy Kalle ihan silmissä ja odottaa malttamattomana, että mihin suuntaan tänään lähdetään. Eli ota tästä nyt sitten selvää. Maastossa ruuna aina välillä säpsähtelee oman mielikuvituksensa tuotoksia ja on valmis osallistumaan kaverin hölmöilyihin, mutta varmajalkaisena menijänä on noin muuten mukava ratsastettava.
Kalle nauttii tällä hetkellä harrastehevosen enemmän tai vähemmän leppoisasta elämästä ja kuulumisia pyritään rustailemaan mahdollisimman usein päiväkirjan puolelle.
05.08.2013 Täällä taas!
Kesäloma vetelee viimeisiään ja nämä viimeiset päivät ajattelin olla ihan kotona. Saavuin aamupäivällä yhdentoista aikoihin tallille ja voi sitä riemun määrää, kun kävin huutamassa Kallea laitumen portilla. Ruuna nosti samantein päänsä heinikosta, hirnahti kuulustavi ja laukkasi(!) riemuissaan luokse!. Turre lähti vähän ihmeissään juoksemaan kaverinsa perään, mutta huomattuaan minut portilla, hidasti pikkuhiljaa kunnes pysähtyi kokonaan ja jatkoi syömistä. Kalle puolestaan nuuhkutteli taskut lävitse ja mutristi ylähuulta kun rapsuttelin ötököiden syömää rintakehää. Hyvältä (joskin vähän pyöreältä) tuo kuitenkin näytti - oli laiskempi laidunloma näköjään tehnyt hyvää.
Ruuna ei ollut pahemmin likainen, joten hoitamisessa ei kauaa nokka tuhissut. Kavioita putsatessa vain totesin, että olisi kengittäjän tilaaminen taas paikallaan. Jouhet tuntuivat nahkeilta, mutta selvityssuihkeella sai jälleen ihmeitä aikaan ja kun hännästäkin napsaisi pari ylimääräistä senttiä pois, näytti Kalle pian oikein siistiltä mieheltä.
En tänään mitään sen kummallisempaa meinannut alkaa harrastamaan, vaan Kalle pääsi vähän irtojuoksemaan kentälle. Alkuun ruuna tosin kulki koiranpentuna perässä, jopa juostessa, ja lopulta piti ottaa juoksutusraippa avuksi, jotta sain hussattua heppuun vähän vauhtia. Alkukankeuden jälkeen Kalle sitten innostuikin ja pukkien saatteleman laukkasi kenttää ristiin rastiin. Välillä se pysähtyi johonkin kentän kulmista pöhisemään ja jatkoi siitä taas päätöntä menoaan. Kun ruuna laukan sijaan malttoi ravata, meinasi allekirjoittaneelta silmät tippua - niin lentävä ja ryhdikäs liike, ettei mitään rajaa! Miten ihmeessä tuon saman saisi ratsastaessa esille? Niin vain ruuna ylväästi kaula kaarella ravasi pitkää sivua. Ja ihan näytti se meno kevyeltä.
Loppukäynnit käytiin kävelemässä metsäteillä ja piipahdettiin rannassakin. Yritin Kallea houkutella veteen, mutta eipä se etujalkoja enempää suostunut kastautumaan, kun itse nökötin rannalla. Jatkoimme siitä sitten matkaa takaisin tallille ja suihkun kautta ruuna pääsi takaisin laitumelle nauttimaan kesän viimeisistä vihreistä.
18.07.2013 Kirjoittanut Kemiina.
- Hei Gambler. Kalle. Kaunis simasuu, lerpertelin ruunikolle hevosruunalle, jota hoitaisin Nokan ollessa lomalla.
- Taitaa ruoho maistua?, kysyin läsipäältä, joka nyhti heinää hurjaan vauhtiin.
- Heh, höpsö ruuna. Siivoan karsinasi ja sitten varastan sinut pupeltamiselta. On aika tutustua toisiimme!, ja lähdin kävelemään talliin.
Siivilöin talikolla karsinan puhtaaksi. Lopuksi vielä kuurasin ja kiillotin ruoka-astiat ja pilkoin sinne muutaman ompun. Kyllä nyt ruunan kelpaisi! Tähän päälle vielä kunnon harjaustuokio ja kyllä simasuinen Kalle olisi varmasti tyytyväinen. Pikkuponi oli kadonnut käytävältä. Vain aukinaiset riimut olivat vielä narussa kiinni. Kaipa hän olisi lähtenyt ratsastamaan hoitoponillaan.
- Kalle! Tulehan, houkuttelin ruunaa portille.
- Tule söpöläinen, saat kunnon harjauksen, virkoin ruunaa talliin päin.
- Noin, vielä naru kiinni ja menoksi!, kerroin.
Ruunikko hevonen seurasi minua vierelläni, haistellen housujani ja etsien taskuista herkkuja.
- Herkut sinä saat karsinassa, paljastin.
Raudoitetut kaviot kopisivat Elysen tallikäytävällä. Muutama hevonen nostivat päänsä uneliaasti pystyyn nähdäkseen kuka talliin tuli. Yksi hevosista hirnahti vaimeasti Kallelle tervehdykset, mutta ruunaa ei paljoa kiinnostanut. Pysäytin hevosen keskelle käytävää ja laitoin sen siihen kiinni. Aloin harjaamaan Kallea. Suin ja kiillotin. Silitin ja suukottelin. Kipsuttelin ja kapsuttelin kaviot puhtoisiksi. Ruuna hieman pukkoili paikallaan.
- Rauhassa nyt ukko. Kohta pääset, ihan pian. Haluan vielä halia sinua, kerroin Kallelle.
- Noin. Tulipa sinusta kiiltävä. Kiiltokuvaheppa!, hihitin uteliaalle Kallelle ja vein sen karsinaan.
11.07.2013 Kesälomalle lomps.
Viimeinen työpäivä ennen kesälomaa takana ja kyllä tuli tuuleteltua ja popiteltua tallille ajaessa. Suorastaan leijailin satulahuoneeseen vaatteiden vaihtoon ja kannoin Kallen hoitotarvikkeet pihalle. Ruuna itse makasi laitumella pitkin pituuttaan eikä vaivautunut korvan kääntämistä enempää reagoimaan kutsuhuutoihin. "Hei pahvi, onko kaikki kunnossa?" huhuilin ja lopulta olin Kallen vieressä. Silitin sen kaulaa ja ruuna kohottautui parempaan asentoon. "Miltäs kuulostaisi uintiretki näin kesäloman kunniaksi?" kysäisin ja rapsutin valkeaa turpaa. Pujotin riimun päähän ja maiskautin ja örähtäen ruuna nousi seisomaan, ravisteli itseään ja hinkkasi silmäkulmaansa vatsaani vasten. "No niin, sitten ei kun vain menoksi!"
Läksimme ilman satulaa tuttua reittiä pitkin uittopaikalle. Kalle piristyi matkalla ja rannalla se jo tepuutti suorastaan malttamattomana. "Onkos susta tullut ihan vesipeto?" naureskelin ja ohjasin ruunan veteen. Kun vettä oli Kallen polveen asti, alkoi se vimmatusti polkemaan etusellaan ja siinä kyllä kastui hevosen lisäksi myös kuski. Nauroin ja kehuin ja kannustin ruunaa syvemmälle veteen. Pian pohja loppuikin ja Kallen polskiessa pudottauduin sen viereen ja annoin tilaa uida. Vesi oli aivan ihanan lämmintä eikä meistä varmaan kumpikaan olisi millään malttanut lopetella polskimista, mutta lopulta käänsin Kallen takaisin rantaan ja ehdin nippanappa ponnistaa selkään ennen kuin ruuna sai taas pitävän pohjan alleen. Rannassa se ravisteli itseään niin, että meinasin pudota ja vain vaivoin sain harjasta roikkuen pidettyä itseni selässä. "Voi sua hönöä!"
Tallipihassa ohjasin Kallen kentälle, hyppäsin itse alas selästä ja riisuin suitset ruunan päästä. Heti tuo tuntui idean tajuavan ja kovasti maata nuuskien etsi sopivaa piehtarointipaikkaa. Hetken siksakkailun jälkeen sellainen löytyikin ja Kalle pyllähti maate ja kierähti tyylikkäästi molempien kylkien ympäri. Valmistuttuaan se nousi ylös, ravisteli itseään ja tuli luokse. "Herkkujako vailla? Nyt ei ole kyllä mitään hyvää matkassa, sori!" pahoittelin ja pujotin ohjat kaulalle. Sillä viritelmällä Kalle tuli nätisti seuraten takaisin tallin eteen. Harjasin irtohiekat karvan joukosta ja kävin tekemässä melassiveden. Hyvin se upposikin, samoin kuin pari porkkanaa ja haikein mielin palautin hevosen laitumelle. "Me nähdään sitten muutaman viikon päästä. Olethan kiltisti!" muistutin ja kiitin onneani, että olin löytänyt Kallelle hoitajan/liikuttajan lomani ajaksi. Toivottavasti tuo vain osaa käyttäytyä!
23.06.2013 Helle sulattaa aivot.
Huh huh, juhannukset on nyt juhlittu ja pitihän sitä mökkireissun jälkeen käväistä vielä pikaisesti tallilla Kallea moikkaamassa. Ruuna seisoi unisen ja tyytyväisen näköisenä varjossa ja huiski laiskasti ötököitä kauemmas. Lähdin pujottelemaan varvastossut jalassa polkuja pitkin ruunan luokse ja kun olin noin kymmenen metrin päässä, Kalle nosti päätään, hörähti matalasti ja lähti laiskasti tulemaan vastaan. "Voi ei ei ei, odota siinä! Minä tulen sinne!" huikkasin, mutta sinnikkäästi kaveri vain tuli vastaan. Rapsuttelin ruunaa hetkisen ja sain todeta, ettei sitä onneksi ollu pahemmin syöty. Onnekas pirulainen!
17.06.2013 Aktiivinen laukka.
Kävin viikonloppuna katsomassa naapuritallilla tuttavani kouluvalmennusta ja totesin siinä katsoessani, että meilläkin voisi Kallen kanssa olla aktiivisen laukan hakeminen paikallaan. Tai kyllähän meiltä se suorilla urilla ja näin löytyy, mutta mites sitten pienemmillä urilla. Niinpä virittelin tänään kentälle parit puomit kymmenen metrin volteille. Siinä niitä väkerrellessäni tulin todenneeksi, että se kymmenen metriä isolla hevosella on oikeasti todella pieni.
Kalle oli tänään hoidettaessa äkäisellä tuulella. Koko ajan korvat luimussa ja hännällä pätkimässä. "Älä nyt vaan sano, että olet kipeä jostain", huokaisin ja tunnustelin ruunaa lävitse, mutta mitään kipupisteitä ei osunut ainakaan minun käsiini. Valjastaessa Kalle murjotti satulaa laittaessa - kuten yleensäkin, mutta suitsia laittaessa naamalta oli erotettavissa jo aavistuksen positiivisempi ilme. Alkuverryttelyssä olin vielä tarkkana, mutta ei herra vaikuttanut kipeältä tai mitään muutakaan. Niinpä pääsimme päivän tehtävän kimppuun.
Aloitimme reippaassa ravissa ja kun sain uralla haluamaani isoa liikettä, siirryimme työskentelemään volteille. Ja kuten olin alkuun jo katsellutkin, olivat nuo voltit tooooodella pieniä tämmöisen dinosauruksen kanssa. Alku meni räpeltäessä, mutta kun sain ulkopohkeen läpi, alkoi löytyä taipuisuutta ja samalla sain takapäätä aktivoitua mukaan. Laukassa voltit tuntuivat alkuun lähes mahdottomilta! Ei mitenkään taivuttu tuohon kymmeneen metriin ja puomin jälkeen räpellettiin aina muutama raviaskel, argh!
Pieni breikki pitkin ohjin, hörppäsin itse vettä ja mietin, että olisi pitänyt Kallellekin tuoda oma vesiämpäri mukaan. Jatkettiin laukkatyöskentelyä ja aloitin nyt ratsastamalla suoralla uralla reippaasti ja isosti eteen. Avitin vähän raipalla ja johan siihen askellukseen saatiinkiin ryhdikkyyttä. Siirryimme jälleen volteille ja nyt ylläpidin ryhdin ja pidin kädet rauhassa vierekkäin. Katse pysyi ylhäällä menosuunnassa, sisäpohkella ylläpidin laukkaa ja ulkopohjeella aktivoin takapäätä. Puomit ylittyivät ulkoreunaa hipoen, mutta ylittyivät kuitenkin ja saimme laukan ylläpidettyä koko voltin ja jatkettua uralle. Jes! Nyt kun muistin itse istua rauhassa ja pitää sen ulkopohkeen aktiivisena, jotta Kallen takapää aktivoitua, liikkui ruuna kauniisti pyöreänä.
Loppuverryttelyssä siirryimme isommille ympyröille ja annoin Kallelle enempi ohjaa, jotta ruuna sai oikein venyttää ja komeastipa se venyttikin alas. Sen verran hiki tuli, että ajattelin käyttää huppasen järvessä uimassa. Tallipihassa riisuin vain satulan ja hyppäsin tuolilta takaisin ihanan hikisen märkään selkään. Ruuna reppana oli selkeästi ihmeissään, että mihis sitä vielä mennään, mutta kun järvi alkoi siintää edessä, se jopa lisäsi vauhtia! Rannassa Kalle joi vettä pitkin kulauksin, arpoi sitten hetken, että uskaltaako veteen mennä vaiko ei, mutta kun vähän kannustin, käveli ruuna veteen. Minulla ei nyt ollut mitään uintivermeitä mukana, joten polskuttelimme vain rantavedessä. Vähän tuo innostui etujalallaan pärskyttämään vettä, mutta viilentävät pisarat tekivät vain hyvää!
Tallipihassa pesin Kallen vielä kokonaisuudessaan ja ruuna näytti nauttivan vedestä. Treenin päälle maistui vielä melassivesi, ennen kuin laskin hevosen takaisin laitumelle.
12.06.2013 Puomi-kavaletti-puomi...
Haettiin tänään samaa flow-tilaa, mitä Sinten valmennuksessa puomien ja kavalettien kanssa. Laitoin pitkalle sivulle puomi-kavaletti-puomi-kavaletti-puomi -sarjan vajaan kolmen metrin väleillä. Tarkoitus oli työskennellä lähinnä laukassa. En tiedä johtuiko viilenneestä kelistä vai mistä, mutta Kalle oli tänään taas mukavan pehmeä ja kevyt ratsastaa. Alkuverryttelyn hoidin ilman kevennyksiä, tiiviisti satulassa istuen ja voi luoja tuo liikkui hienosti! Laukassa otimme lävistäjällä lisäyksiä ja kun sain alun tahtirikot korjattua tasaisella pohjetuntumalla, siirryimme sarjalla.
Ensimmäinen yrittämä meni vähän pipariksi, kun Kalle tuntui ajattelevan sarjasta, että "Jee, esteitä!" Palautin yli-innokkaan palleron maanpinnalle ja teetin laukassa hetken aivojumppaa mm. vaihdoilla loivalla kiemurauralla ja sen jälkeen otimme sarjan uudestaan. Istuin mahdollisimman tasaisesti, tekemättä sarjasta numeroa, ja nyt ylitimme puomit siististi isossa laukassa ilman ylimääräisiä loikkia. Sarjan jälkeen Kalle polki, jos mahdollista, vielä paremmin takajaloilla alleen ja liikkui ryhdikkäänä sekä eteenpäinpyrkivänä. Ohjasin ruunan muutamalle eri kokoiselle ympyrälle ja sen jälkeen sarja uudestaan ja voi luoja kun tämä meni hienosti!
Kun paketti oli näin hyvin kasassa, otimme vielä muutaman avo- ja sulkutaivutuksen pitkällä sivulla laukassa ja Kalle reagoi todella herkästi annettuihin apuihin. Oikeastaan sitä tuli ratsastettua pelkillä puolipidätteillä ja painoavuilla - ihan mahtava tunne! Kävipähän jälleen mielessä, että missä on nyt se valokuvaaja, kun hevonen liikkuisi kerrankin täydellisesti? Huh huh, hiki tuli, mutta täytyy sanoa, että oli kyllä sen arvoista! Loppuraveissa annoin Kallen liikkua liioitellunkin matalassa muodossa ja annoin vähän ohjaa. Ruuna venytti kaulaansa ja pärskähteli tyytyväisenä ja sen parempaa kiitostahan ratsastaja ei voi hevoseltaan saada. Taputtelin, silittelin ja kehuin minkä kerkesin ja loppukäynnit kävimme heittämässä metsäpoluilla.
06.06.2013 Sinten kouluvalmennus.
Vierailimme tänään kouluvalmennuksen merkeissä Metsälammessa. Hellekelistä huolimatta Kalle oli tänään ihmeen herkkä ja eteenpäinpyrkiväinen. Alkuverryttely oli yhtä herkkua, kun ruuna myötäsi pehmeästi ja liikkui kevyenä eteen. Lisätyssä ravissa Kalle ei ole liikkunut koskaan yhtä isosti ja ihan reilusti sai töitä tehdä, jotta pysyin kyydissä näyttämättä ihan perunasäkiltä.
Välikäyntien jälkeen siirryimme harjoittelemaan pohkeenväistöä ja siinä sitten tuo meidän flow-tila hetkeksi katosi aivan totaallisesti. Kalle painoi ohjalle ja tuntui olevan aivan kuuromykkä väistättävälle pohkeelle. Sinte kuitenkin puuttui tilanteeseen samantein ja syy löytyikin (jälleen kerran) kuskista. Ulompi käsi oli jäänyt turhan kovaksi ja samoin paino oli ulkojalalla, joten ihmekös kun meno oli vähän mitä sattui. Kiinnitin nyt tarkemmin huomiota omaan istuntaan ja pohkeenväistö alkoi muistuttaa taas pohkeenväistöä.
Loppuajan kävimme vielä sulkuja ja avoja lävitse ja Kalle liikkui jälleen kuin unelma! Itse olin yhtä hymyä ja kun ruuna vielä esitteli parasta osaamistaan laukanvaihdoissa, en tiennyt miten päin olisin selässä ollut. Tätä ehdottomasti lisää!
Kalle vaikutti valmennuksen alussa herkältä, kuuliaiselta ja yhteistyöhaluiselta. Askellajit näyttivät laajoilta ja pehmeiltä, niissä oli varmasti helppo istua. Huomasin Nokan istunnan kallistuvan hieman liikaa takakenoon, erityisesti ravin ja sen pidennysten aikana. Korjasin istunnan ohjeistuksellani muutamaan otteeseen, jonka jälkeen Noka huomasi kiinnittää siihen itse huomiota. Kalle oli kova kyljistään; huomasin sen pohkeenväistöissä, joissa ei meinannut näkyä juuri ollenkaan ristiaskelia. Nokan kevennettyä apujaan ja keskityttyä istuntaansa ristiaskelet alkoivat sujua yhä paremmin. Teimme harjoituksista suurimman osan ympyröillä ja kaarevilla urilla. Teimme myös avo- ja sulkutaivutusten lisäksi laukanvaihtoharjoituksia, joissa Kalle olikin melkoinen haka. Sulkutaivutukset taisivat tuottaa ruunalle eniten ongelmia, näin valmentajan silmin. Valmennuksen loppuun mennessä kiinnitin huomiota Nokan istuntaan, mihin ratsastaja oli huomannut kiinnittää hurjasti enemmän huomiota. Oikein hyvää työskentelyä – ja hieno ruuna!
03.06.2013 Palloilua vaan.
Ja ihanat kesäkelit sen kuin jatkuu! Tänään oli jo niin kuuma - varjossakin +30 - että jo pelkkä ajatus ratsastushousujen jalkaan vetämisestä tuntui ahdistavalta. Niimpä lähdimme reteästi maastoon ihan shortsit jalassa. Melina sattui olemaan juuri tallia tekemässä (sinänsä harvinaista, kun viimeiset ties kuinka monta kertaa olen saanut joutunut olemaan tallilla yksin) ja punttasi minut ystävällisesti pilvenpiirtäjän selkään. Kallea laiskotti tänään ihan urakalla, tai no ketäpä ei tällä kelillä, ja matka eteni yhtä sujuvasti, kuin etanalla tervassa takaperin. Jätin turparemmin kokonaan pois käytöstä ja ruuna käyttikin tilannetta hyväkseen napsimalla aina ohimennen vähän matkaevästä tien varresta. Itse huiskin raipalla paarmoja pois, eikä Kalle ollut moksiskaan, vaikka välillä lätkäisin vähän reteämminkin jonkun pikku nilkin kuoliaaksi.
Kotimatkalla tulimme uittopaikan ohitse ja kiusauksen voittaessa ohjasin Kallen veteen. Hetken ruuna epäröi ja puhisi mietteissään, mutta reippaalla rohkaisulla asteli veteen. Hetken siinä kahlailimme eestaas ja Kalle mukavasti roiski vettä minunkin päälleni. Lopulta palasimme takaisin kuivalle maalle ja jatkoimme kulkua tallille. Vähän oli ruunalla selkä hionnut siitä, missä minä istuin ja minun collegeshortsini näyttivät takaapäin vähintäänkin epäilyttäviltä... Suihkuttelin Kallen läpi ja ruuna nautti veden viileydestä. Hemmottelin hevosta vielä parilla porkkanalla ennen kuin palautin sen laitumelle. Ensimmäisenä piti tietysti nuohota portin edustaa turpa maassa ja lösähtävää tyytyväisesti örähtäen kyljelleen. Näppärästi tuo näytti ympäri pääsevän ja oli lopulta hyvinkin tyytyväisen näköinen lopputulokseen. Noh, onneksi kesä kuivaa, niin minulla ei ensi kerralla ehkä ole niin paljoa hommaa...
28.05.2013 Riia Lehtosen kouluvalmennus.
Meillä oli Kallen kanssa tänään Riia Lehtosen kouluvalmennus avotaivutusten merkeissä Järviluodossa. Kuuma päivä oli tiedossa ja mietin jo valmiiksi mitä mielikuvituksellisempia keinoja, jolla saisin rakkaan ruunani virkoamaan h-hetkellä. Olimme perillä hyvissä ajoin ja pääsimme tallin ihanan viileään varjoon suorittamaan hoitotoimenpiteet. Kalle oli hyvin flegmaattisen oloinen ja mielessä jo kävi koko tunnin väliin jättäminen, mutta toisaalta kun tänne asti on jo lähdetty, niin ei sitten kyllä periksikään anneta!
Lämmin kesäilta helli meitä, kun ratsastin Kallen kentälle. Meillä olikin valmennuksena kaveri tuttu ratsastaja Essi ja hieman vieraampi ratsu Hurja. Kallella oli alkuun keskittymisvaikeuksia, jostain syystä Hurja kiinnosti ruunaa ihan hirveästi. Niinpä alkuun keskityin käynnissä pysähdys-käynti -siirtymisiin ja puolipidätreeniin, ennen kuin pääsimme verryttelemään ravissa.
Yllättäen Kalle liikkui tänään heti alusta alkaen irtonaisena ja reippaana ja suunta oli mukavasti enemmän eteen kuin ylös. Laukka pyöri myös irtonaisena ja tempon vaihdot olivat helppoa kauraa. Pyörittelin ruunaa kahdeksikolla ja pyrin myös kaarteessa pitämään reipasta tempoa yllä. Hyvillä mielin siis lähdettiin itse tehtävään. Käynnissä paketti pysyi hyvin kasassa, Kalle liikkui reippaasti, mutta kootusti ja avotaivutus sujui ainakin omasta mielestäni mallikkaasti. Muutaman toiston jälkeen siirryimme raviin ja nyt ruunasta löytyi sen verran vauhtia, että jouduin hetken keskittymään sen rauhoitteluun ja rauhallisen istunnan löytämiseen.
Voltille lähdimme turhan vauhdikkaasti, eikä oma unohtunut ulko-ohjan tukeni auttanut asiaa, ja sukelsimme pari metriä keskihalkaisijasta ohi ennen kuin sain avut läpi ja sittenkin avotaivutus muuttui kummasti pohkeenväistöksi. Loppua kohden sain liikettä korjattua ja ei kun uutta putkeen. Nyt meno oli jo rauhallisempaa ja vaikka ulkopohje tuppasi välillä huitelemaan missä sattui, näytti meidän taivutus ihan oikealta avotaivutukselta. Riian kannustuksesta uskaltauduimme kokeilemaan avotaivutusta myös laukassa. Ensimmäisellä yrittämällä paketti hajosi raville, mutta toisella kerralla muistin pitää laukkaa yllä ja ihme ja kumma: me onnistuimme! Jottei yhtä onnistunutta kertaa voisi pistää hyvän tuuriin piikkiin, teimme vielä pari toistoa ja nekin onnistuneesti. Kyllä hymyilytti!
Riian kommentit: "Sinun Kallen valmennus sujui huikean hyvin! Kalle näytti toimivan suorastaan ajatuksen voimalla ja olitte hyvin harmoninen ratsukko, enää ei jäänyt valmentajalle muuta kuin pientä viilattavaa ;). Laukan vaihtelu kootusta keskilaukkaan sujui ongelmitta, ja Kalle työskenteli hyvin energisesti kuunnellen jokaista pientä apuasi. Kokoamisaste oli kautta valmennuksen hyvä, niska korkeimpana kohtana.
Kalle vaikutti hyvin yhteistyöhaluiselta ja avotaivutuksissa ymmärsit tekemäsi virheet nopeasti. Kysyin sinulta suoritusten jälkeen, mitä mieltä itse olit tai mikä meni väärin, ja yleensä osasit jo aika hyvin itsekin sanoa ja analysoida työskentelyäsi. Istuntasi oli hyvä ja toimit ratsastaessasi johdonmukaisesti sekoittamatta liikaa apuja keskenään. Hevonen sai pääosin hyvin selkeät avut ja ymmärsi heti mitä tehdä.
Laukka-avoissa Kalle oli lähes täydellisesti kuulolla ja et kiinnittänyt haastavampaan askellajiin sen enempää huomiota, vaan istuit rauhassa ja tyynesti, ikäänkuin tekisit avoja vieläkin ravissa. Kalle toimi loistavasti ja jokainen pätkä onnistui. Kalle taipui käsissäsi kuin kuminauha, mutta silti se eteni tasapainoisesti ja kantoi ulkokylkensä."
18.05.2013 Hyvästi talviturkki.
Pari päivää shortseissa ja minua alkoi jo himottaa talviturkin heitto. Olin muutamien maastoreissujen aikana huomannut, että tallin lähellä oli mukavan oloinen pikkuranta. Päätin napata Kallen mukaani ja samoin ystäväni Heini lähti seuraksi.
Kalle hamusi tarhassa aitojen alta vihreää eikä meinannut alkuun tulla vastaan, mutta kun toisen kerran kutsuin, vääntäytyi ruuna suoraksi ja lähti huuliaan nuoleskellen tulemaan portille. "No hei mies! Lähdetäänkin tänään uimaan!" hihkaisin samalla kun ojensin porkkanan ja napautin narun kiinni riimuun. Heini oli odotellessaan tuonut harjat sun muut pihalle ja nopeasti Kalle saatiin puhtaaksi, kun kaksin hoidettiin. Ruuna oli kyllä ihmeissään kahdesta hoitajasta, mutta ei nyt pahemmin ryppyillyt vastaan.
Heini punttasi minut Kallen paljaaseen selkään, otti itse meidän eväsrepun mukaan ja lähti Kallen rinnalla talsimaan kohti rantaa. Kalle olisi mielummin kävellyt Heinin perässä, mutta maiskutin ruunaa jatkamaan reippaasti matkaa. Rantaan oli vajaan vartin kävelymatka. Sorsapariskunta uiskenteli rantavedessä, mutta katosi liukkaasti paikalta meidän tullessa naureskellen pilaamaan rauhan. Ohjasin Kallen suoraan veteen ja ruuna kävelikin pää alhaalla, korvat tiukassa hörössä lähemmäs ja asetteli etujalkansa veteen. Hetken se siinä puhisi, mutta lähti kuitenkin eteen ajavista avuistani peruuttamaan. Heini oli onneksi tilanteen takana ja tuli ronskisti hussaamaan taakse, jolloin ruuna palasikin takaisin veteen. Vähän se haisteli ja roiskutti vettä etusellaan, mutta ei ollut ollenkaan varma, että voisiko vielä mennä pidemmälle.
"No niin, rohkeasti vaan!" rohkaisin ja Heini tuli taakse maiskuttelemaan. Ja niin Kalle asteli syvemmälle veteen, tosin jalkojaan hyvin liioitellusti nostellen. Kävelimme hetken rantavedessä ja ohjasin ruunan sitten takaisin rantaan. Eiköhän tämmöinen pieni roiskuttelu riitä ensimmäiseksi kerraksi. Kehuin ruunaa paljon ja Heini tarjosi repusta pari porkkanaa. Vaihdoimme suitset riimuun ja Kalle pääsi ruohostamaan. Mättäältä löytyi sopiva puu, johon ruunan sai sidottua ja ahnaastipa tuo alkoikin heti syömään.
Kävimme Heinin kanssa pulahtamassa. Tai ei se ihan vain pulahtamista ollut, hetki meni palellessa rantavedessä - ei tuo vesi ihan vielä lämmintä ollut, mutta lopulta molemmat uskalsivat uida ja sukeltaa sen verran, että sitä pystyi jo kutsumaan talviturkin heitoksi. Iho kananlihalla loikimme takaisin rantaan ja aurinko kyllä lämmitti ja kuivasi äkkiä. Söimme omia eväitä ja nautimme kesästä. Kallellakaan ei tuntunut olevan mikään kiire, rauhassa se nyrhi herkkuja mahan täydeltä ja hätisteli laiskasti hännällään ympärillä pyöriviä ötököitä. Tästä se kesä nyt sitten tosissaan lähtee!
17.05.2013 Nuovan tallin avajaiset.
Olimme Kallen kanssa tänään mukana Nuovan tallin avajaistapahtumassa. Aamusta meinasi tulla hoppu, kun trailerin kiinnittämisessä autoon ilmeni muutamia ongelmia... Olimme kuitenkin nippanappa ennen yhtätoista pihalla, äkkiä kopin ovet auki ja rynnistin toimistoon nimen huutoon. Porukkaa oli ihan mukavasti ja vaikken ketään entuudesta tuntenutkaan, vaikutti jokainen olevan hyvillä mielin mukana. Kävimme toimistossa päivän ohjelman läpi ja meille jäi vielä sopivasti 45 minuuttia aikaa valjastaa hevoset.
Kalle ihmetteli kopin sivuovesta maisemia saapuessani paikalle, turpa vain näkyi pihan puolella. "Näyttääkö tutulta? Täällähän me ollaankin jo käyty", muistutin ruunaa, kapusin koppiin ja peruutin herran ulos. Siinä se sitten hetken pällisteli polleana, mutta malttoi sentään lähteä perässäni talliin. Sain hoitaa Kallen tallin varjossa, eikä meillä kyllä nokka kauaa tuhissut, kun olin ruunan jo kotona harjannut ja jouhet setvinyt. Tulipa häntäänkin taituroitua, nyt tosin jo hieman hapsottava, ranskanletti. Kalle ihmetteli ympärillä olevaa hälinää, Elysessä kun saatiin yleensä olla ihan yksikseen, mutta ennakkoluuloistani huolimatta ruuna otti tilanteen lunkisti ja sainpahan minä kerrankin satuloitua hevosen ilman ilveilyä, uhkailua ja muuta pelleilyä.
Kentällä porotti armotta, mutta en antanut sen häiritä - päinvastoin nautin täysin siemauksin, kun kesä oli vihdoin ja viimein saapunut! Kalle oli hieman täpinöissään ja erityisesti pikkuponi Iisak aiheutti sydämen tykytystä. "Siis et ole tosissasi! Meillähän on kotona pihatto täynnä noita vaahtosammuttimia!" huokaisin ja yritin puolipidätteillä saada ruuna keskittymään töihin. Silti joka kerta, kun ponin ohi menimme, oli tämä ihan huuli pyöreänä. Jepjep, shetlanninponeillahan on tapana syödä samanlaisia pilvenpiirtäjiä, kuin Kalle.
Leikkitunnin ideana oli suorittaa oman ryhmän valitsema kouluratsastusliike. Meidät osallistujat oli jaettu kolmeen ryhmään: hoitajiin, ulkopuolisiin (meidän ryhmä!) ja yhteistyöläisiin. Jokaisessa ryhmässä mietittiin jäsenille omat suoritettavat liikkeet ja kas kummaa, meille napsahti laukanvaihto. Meille nakitettiin Kallen kanssa näytettäväksi laukanvaihdot. Helppo tehtävä sinänsä joo, mutten mitenkään itsevarmuudesta uhkuen ratsastanut ruunaani muiden eteen.
Ensimmäinen vaihto meni etujalkojen osalta hyvin, mutta takaosa jäi vasempaan laukkaan. Naama häpeästä punoittaen totesin taaimmaiseen pohkeen jääneen liian löysäksi ja olisihan hevonen voinut olla paremmin koottukin. Pääty-ympyrän kautta uusi yritys. Muistin puolipidätteen, tasaisen istunnan ja napakat pohkeet ja laukka vaihtui nätisti askeleessa. "Hyvä!" kuiskasin Kallelle ja ohjasin vielä kerran halkaisijalle ja jälleen tuli nätti suoritus. Helpotuksesta huokaisten poistuimme takaisin muiden joukkoon - aplodien saattelemana.
Jännityksen kipristellessä vatsan pohjalla katsoin vielä viimeiset suoritukset ja pian kentän laidalta kuuluikin Alisonin kehoitus lähteä maastoon. Ryhmittäydyimme jonoksi, minä ja Kalle johtavan ratsukon takana ja kiersimme leppoisan maastolenkin tallin ympäristössä. Näin etunenässä kun oltiin, en juurikaan kuullut takana tulevien höpinöitä, mutta keskityin sitten senkin edestä nauttimaan mukavasta kesäpäivästä. Kivaa oli ja Kallekin yllätti positiivisesti käytöksellään!
13.05.2013 feiarthin valmennus.
Huh huh, kyllä sitä näin kesää kohden jotenkin ihmeellisesti motivoituu tuon ratsastuksen suhteen ja haluaa treenata jonkun valmentajan silmän alla. Niinpä meillä oli Kallen kanssa tänään jälleen valmennus, nyt tosin hiukan hasardisti esteillä. Itseäni ei kyllä yllättäen jännittänyt, tosin olenhan aina pitänyt hyppäämisestä ja viime kerta osoitti, että myös ruuna tuntuu nauttivan vaihtelusta.
"Huomasin Kallessa ensimmäisenä sen suuren koon, sitten sen suuret, mutta ilmeisen tasaiset liikkeet. Olitte jo hyvää vauhtia verryttelemässä, kun saavuin kentän laidalle. Seurasin touhuanne ja pystytin samalla muutaman esteen. Välillä huutelin neuvoja ja vinkkejä; kehotin esimerkiksi ottamaan lisäyksiä paljon, jotta saisitte hieman vauhtia. Olitkin sanonut etukäteen, että Kalle on kouluratsu, ja hakeutuu helposti muotoon, ja saattaa jäädä vähän paikoilleen. Teit työtä käskettyä ja vauhtia ja rentoutta alkoi löytyä, joten passitin teidät ensimmäiselle ristikolle, jotta näkisin hyppytyylin. Veditte pienestä ristikosta yli sellaisella loikalla, että olisi voinut olettaa alla olevan jotain vesihaudan tapaista. Korotin estettä samantien hieman ja pystytin perään toisen, lisäsin molempiin vielä maapuomit ja pyysin pidättämään siihen asti, jotta loikasta ei tulisi uudelleen ihan yhtä valtavaa. Aika paljon ponnua isosta hevosesta silti löytyi, mutta muutaman toiston ja ankaran keskittymisen myötä hypyissä alkoi olla järkeä. Pistin teidät hyppäämään pienen radan, joka koostui kuudesta esteestä. Mukana oli myös kaksi okseria, joilla Kalle saisi venyttää kunnolla. Ensimmäinen kierros meni jälleen vähän hakien, niin vauhtia kuin hieman rauhallisempiakin hyppyjä, mutta seuraavilla toistoilla yhteistyö alkoi näyttää huomattavasti paremmalta. Harjoitus toistettiin molempiin suuntiin. Koko valmennuksen ajan osoitit selvästi, että teillä sujuu yhteistyö ja jaksat vääntää ruunan kanssa, vaikkei se kaikkein helpoin olekaan. Pysyit hyvin mukana sen isoissa loikissa ja lopulta ymmärsit myös mistä naruista pitää vetää, jotta loikat pysyvät kohtalaisen pieninä. Ihan hirveän pieniä esteitä ei kyllä Kallelle kannata laittaa, edes alkuun, sillä kiusaa vain itseään. Vähän lisää estevalmennuksia ja ahkerasti harjoittelua, niin eiköhän teistä oiva pari tule myös esteratsastukseen!"
Täytyy kyllä sanoa, että oli todella kivaa! Kallekin suorastaan puhkui intoa, kun kävimme lopuksi maastossa kävelemässä ja vielä hoidettaessakin ruuna puhisi siihen tyyliin, että juttua oli paljon! Nyt kun oli jo näinkin aurinkoista ja lämmintä, niin pesin Kallen rempseästi pihalla ämpäriä ja juuriharjaa apuna käyttäen ja annoin ruunan kuivua vihreää maistellen. Äkkiä tuo luonto on tuosta puhjennut vihreäksi ja Kalle hyvin itsevarmoin ottein raahasi minua tien penkkoja pitkin ja taidettiin siinä vähän metsän puolellakin käydä... Hups.
Tarhassa Kalle hölkkäili hetken aikaa ja innosti Turrenkin mukaan pieneen leikkiin. Hetken päästä ruunat jo rauhoittuivat ja kuin yhteistuumin pyllähtivät maate ja piehtaroivat pitkään ja hartaasti. Hyvästi puhdas hevonen. Tyytyväiset kaverukset tulivat portille ihmettelemään, että mitä minä siinä toivotan ja nappasivat tarjoamani porkkanat parempiin suihin. Sanoin heipat ja poistuin tallin puolelle pesemään (pitkästä aikaa) varusteita. Satula ja suitset saivat kunnon käsittelyn satulasaippuoineen päivineen - jaksoin jopa pistää suitset palasiksi - ja harjatkin tuli pestyä irtokarvasta ja muusta mukavasta liasta. Nyt sitten kehtaakin taas ruunan kanssa touhuta!
09.05.2013 Alisonin valmennus.
Pakkasimme Kallen kanssa tänään kimpsut ja kampsut mukaan ja lähdimme Nuovan tallille Alisonin yksityisvalmennukseen. Juuri ovensa avannut talli oli puitteiltaan todella hieno ja suorastaan hävetti oma nuhjuinen (ja mutainen) olemus, kun otin ruunaa autosta ulos. Nuhjuinen olemus ei kuitenkaan menoa haitannut ja Alison ottikin meidät heti alusta asti tiukkaan syyniin:
"Noka ja Kalle lämmittelivät maneesissa kun saavuin paikalle. Ruunikko suomalainen puoliverinen ravasi kauniisti itsensä kantaen uralla. Tervehdin ratsukkoa ja Noka ratsasti Kallella vielä käynnissä ja ravissa pari kierrosta maneesin ympäri, ennen kuin asettuivat lävistäjälle. Käskin Nokaa koota Kallen ja saada sen kulkemaan rauhallisessa keskikäynnissä itsensä kantaen. Tämä oli ratsukolle aivan helppo harjoitus, ja nämä suoriutuivat siitä ongelmitta. Pyysin Nokaa nostamaan ravin R:n kohdalla. Ratsukko ravasi kauniisti päätyyn, ja pyysin heitä tekemään tässä rauhallisen, mahdollisimman suuren ravivoltin. "Käytä ulkopohjetta!" huusin Nokalle maneesin seinustalta. Tämä teki työtä käskettyä ja Kalle taipui rauhallisesti pysyen koko ajan rauhallisessa keskiravissa. "Ratsasta lävistäjälle, säilytä keskiravi. Tehdään taivuttelut" ohjeistin ratsukkoa ja annoin lävistäjältä luvan lähteä tekemään sulkutaivutusta. Kalle näytti rennolta ja pysyi rennosti peräänannossa kantaen itsensä. "Avotaivutus!" huusin seinustalta. Huomasin Nokan käsien nousevan ylös, joten ohjeistin tätä laskemaan kätensä ja istumaan syvemmälle satulaan. Ratsukon työskentely näytti todella hyvältä, kun pyysin Nokaa nostamaan laukan S:n kohdalla. Kalle nosti virheellisesti ristilaukan ja unohti koko itsensä kantamisen, joten Noka kokosi Kallen uudelleen ja koitti saada sen takaisin kuolaimelle. Ruuna rauhoittui tovin kuluttua, kun oli saanut purkaa energiaansa. Noka ja Kalle suorittivat vielä taivutukset keskilaukassa, ennen kuin jätin ratsukon jäähdyttelemään maneesiin."
Valmennus tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen! Paitsi että sain omaa istuntaani, varsinkin käsien asentoa, korjattua, löytyi Kallesta myös ihan uudenlaista ryhtiä. Jatkossa pitää siis enempi kiinnittää huomiota ohjastuntumaan.
Saimme lainata tallin pesutiloja ja Kalle saikin kunnon pesun hikitreenin jälkeen. Ruuna oikein nautti suihkusta ja muikisteli ylähuultaan tapiirin lailla. Lopuksi maistui vielä kulaus vettä suoraan letkusta. Höpsö otus. Pyyhin vedet pois hikiviilalla ja heitin kuivatusloimen selkään. Ulkona oli sopivasti alkanut tipputtelemaan vettä ja pian se yltyi kaatosateeksi. Nakkasin vuorettoman sadeloimen vielä Kallen selkään ja talutin ruunan reipasta tahtia koppiin. Noinkin lyhyessä välissä ehdin itse kastua lähes läpimäräksi... Voi kun kiva. En ollut tajunnut ottaa mukaan edes vaihtovaatteita, joten köröttelin Elyseä kohti sitten suihkussa olleen näköisenä. Kivakiva. Kunhan ei flunssa iskisi...
04.05.2013 Isosti eteen.
Otettiin tänään puomit ja kavaletit avuksi koulutreeniin. Laitoin toiselle pääty-ympyrälle ja pitkälle sivulle puomi-kavaletti-puomi-kavaletti-puomi -sarjan. Kaarevalla uralla päästiin säätämään askeleen pituutta urasta riippuen ja pitkälle sivulle asettelin puomit aavistuksen pidemmillä väleillä, jotta Kalle joutuisi oikein venyttämään askelta.
Alkuverryttelyssä keskityttiin reippaaseen eteen -ratsastukseen. Kalle oli alkuun toooodella hidas ja yritinkin herätellä ruunaa napakoilla ravi-pysähdys-ravi -siirtymisillä. Pohkeeseen oli reagoitava heti ja parilla ensimmäisellä yrittämällä jouduin tehostamaan apuja raipalla. Pikkuhiljaa herra siitä virkosikin ja laukassa oli jo aivan toinen moodi päällä. Pitkällä sivulla Kalle intoutui pukittelemaankin, kun nousin kevyeen istuntaan ja annoin tilaa liikkua. Nauratti vaan ja ei kun lisää!
Aloitettiin puomeilla työskentely pääty-ympyrältä. Ohjasin Kallen ensin keskelle, jolloin askel pysyi suht normaalina. Ensimmäinen yritys meni ihmetellessä ja oli kyllä varsinaista könkkäämistä... Itselläkin tippui katse puomeihin, ups. Toisella yrittämällä pidin katseen menosuunnassa ja muistin pitää liiketta yllä ja silloin menikin paljon paremmin! Vaihdettiin suuntaa välissä ja Kalle liikkui edelleen hyvin. Alettiinkin sitten heti säätelemään askeleen pituutta. Vaihdeltiin uraa ja vähän jokaisella kierroksella: mitä ulompaa mentiin, sen pidempi oli askeleen oltava ja lähempänä keskustaa askel vastaavasti lyheni.
Vähän oli jälleen alkukankeutta ilmassa (Katse ylös!), mutta löysimme pian yhteisen sävelen ja ympyrällä meno alkoi tuntua hyvältä. Siirryimme uralle ja nyt oli tarkoitus ylläpitää pitkä askel pitkän sivun sarjalla. Tämä tehtävä sujui alusta alkaen hyvin ja Kalle alkoi pikkuhiljaa käymään vähän kierroksilla. Johan löytyi se oikeasti iso ravikin! Jatkoimme välillä pääty-ympyrälle lyhentämään askelta ja täytyy kyllä kehaista, että ruuna liikkui todella komeasti koottuna! Ei meinannut loppuverryttelystä loppua, kun vain fiilistelen makeaa hevosta - on se vaan hieno!
30.04.2013 Glada vappen!
Käytiin tänään Kallen kanssa illemmalla rauhallisella maastokävelyllä ilman satulaa. Itsellä ei ollut mitään päätä huimaavia vappusuunnitelmia, joten pystyin hyvin pyhittämään illan heppailulle.
Nyt selkään nouseminen kävi jo ketterämmin tuolin päältä ja Kallekin lähti poikkeukselliselin hyvillä mielin lenkille. Ihasteltiin kevään merkkejä, mm. leskenlehtiä löytyi ainakin kahdeksan! Lintujen laulu oli musiikkia korville ja järven ohi kävellessä melkein teki mieli käydä pulahtamassa, kun jäät olivat rannasta jo sulaneet. Mutta vain melkein. Onhan tuo vesi vielä ihan helkutin kylmää! "Varo vaan, kesällä säkin pääset uimaan!" varottelin pahaa-aavistamatonta ruunaa, joka vain pärskähti vastaukseksi.
Tallipihassa huljuttelin Kallen jalat vedellä, sukat kun olivat ihan jonkun muun väriset kuin valkoiset. Kuivailin mahdollisimman hyvin perään ja annoin ruunan vielä hamuilla tien varresta kevään ensimmäisiä (kuviteltuja?) vihreitä. Melinan tullessa tekemään iltatallia saattelin Kallenkin yöpuulle ja heitin sille kippoon vielä pari omenaa vappuherkuiksi. "Pidähän fiilis korkealla!" huikkasin vielä ovelta.
24.04.2013 Rentoutumisharjoituksia.
Kallella oli tänään hieroja-aika varattuna. Saavuin tallille tuntia aikaisemmin tarkoituksenani juoksuttaa ruuna ennen rentoutumishetkeä. Kalle olikin tänään jotenkin todella flegun oloinen ja juoksutus meni ihan vain ruunan motivoimiseksi. Loppujen lopuksi hevosesta irtosikin se tuttu lennokkaampi ravi ja ryhtikin parani, mutta hieman jäi jätkä vaisuksi. Liekö Kallekin masentunut sadepäivistä?
Hierojamme Minna saapui ajallaan ja Kalle odotti valmiina käytävällä. Vähän jännitti, että mitenhän tuo ottaa vieraan ihmisen lääppimiset, mutta eipä tuo mitään ongelmia tuottanut. Minna kävi koko hevosen lävitse, enhän ollut huomannut mitään varsinaisia jumeja, ja takapäästä löytyi sitten lievää jännitystä. Aikalailla tuota takapäätä sitten tuli runnottua ja Kallestakin näki, että teki kipeää, mutta kun paikkoja saatiin avattua, muuttui ruuna rennoksi ja laski päänsä alas.
Kotitehtäväksi saatiin reipasta eteen ratsastusta, mitä ollaan tähänkin asti harrastettu, ja mäkitreeniä. Ei mitään sen kummempaa vielä tähän hätään, kun jännitystä ei ole vielä ollut ratsastaessa havaittavissa. Onneksi.
18.04.2013 Wupii, esteitä!
Kenttä on nyt jo muutaman päivän houkutellut hyvällä kunnollaan ja tänään päätimmekin ottaa Kallen kanssa ilon irti lumen sulamisesta hyppäämisen merkeissä. Minulla ei ollut hajuakaan, että kuinka paljon ruunan kanssa on aikaisemmin hypätty, joten asettelin kentälle puomeja ja tolppia seuraavasti: pitkälle sivulle tolpat valmiiksi ja kaksi puomia vielä ihan laukkapuomeiksi, halkaisijalle 60cm ristikko ja pääty-ympyrälle uran puolelle maapuomi.
Kalle ihan selkeästi valpastui, kun havaitsi kentälle laittamani viritelmät. Kävimme haistelemassa tolppia ja pujottelimme alkukäyntien aikaan ristiin rastiin ympäri kenttää, jotta esteet tulisi nähtyä vähän joka suunnasta. Otimme puomit käyttöön heti alkuverryttelyssä. Paljon taivuttelua ja eteen ratsastusta ja kevyessä istunnassa menoa. Kalle oli reippaana ja suorastaan liiteli ravissa puomien yli, yrittipä pari kertaa ihan omatoimisesti laukatakkin.
Kun alkuverryttelyt oli pyöritelty läpi, otimme pari hyppyä halkaisijalla olevalle ristikolle. Kalle ponnisti aika mahtipontisesti turhan kaukaa, mutta yli mentiin puhtaasti. Pienet välikäynnit ja kävin samalla nostamassa pitkällä sivulla olevat puomit 70cm pystyksi ja ristikon korotin 80cm pystyksi.
Kalle alkoi selkeästi käymään jo kierroksilla ja painoi ohjalle, joten pyörittelin ruunaa hetken ympyrällä ja otin muutaman temponvaihton, että saatiin taas avut lävitse. Ohjasin vauhtihirmun sitten pitkällä sivulla olevalla pystylle ja Kalle hyppäsi kevyesti yli. Siitä innostuneena käänsin ruunan pääty-ympyrän kautta 80cm pystylle ja yhtä hienosti meni sekin! Tai no ponnistettiin taas vähän kaukaa, mutta mitäs pienistä!
Hyppäsimme noita samoja pystyjä vielä muutamia kertoja ja Kalle tuntui sen kun vain innostuvan menosta! Itseäkin jo hymyilytti koulupollen riemu, pitänee siis jatkossakin pistää esteitä pystyyn! Loppuravit sujuivat ilmavissa merkeissä ja Kalle tosiaan liikkui todella hienosti. Hyvä kun maltoin takaisin käyntiin siirtää! Kehuin ruunaa minkä kerkesin ja se vastasi pärskähtelemällä tyytyväisenä. Hyvä Kalle!
15.04.2013 KRJ-II!!!
Me tehtiin se! Kallella nyt plakkarissa KRJ-II nippanappa yli 90:llä pisteellä! Olen lähestulkoon sekaisin onnesta ja muutenkin koko päivän ollut vatsa kipeänä jännityksestä. Kalle taas ottanut kaiken tosi lunkisti, vaikka vähänhän se oli kilpailupaikalla ihmeissään, kun tuomarit kävivät hipelöimässä herkkää hipiää. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loistava päivä!
13.04.2013 Iu,märkää.
Siis hyi yök mikä keli! Piti aamulla ihan hieraista silmiä kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, mihin se aurinko katosi?!? Hyvin masentuneena ja kettuuntuneena lähdin tallille, jossa nyt ei sentään enää satanut räntää, vaan oli tasaisen synkän harmaata. Kalle nuokkui tarhassa Turren kyljessä ja näyttävästi haukotellen lähti valumaan porttia kohti. "Taidat olla yhtä innoissasi tästä kelistä, kuin minäkin?" kysyin ruunalta, joka raaputti silmäkulmaansa olkapäähäni. Tuntui lähestulkoon hölmöltä hoitaa hevonen sisällä, niin monena päivänä kun oli saanut nauttia auringon hellivistä säteistä pihan puolella.
Kentän pohja oli taas vähän epävakaa, joten ajattelin ihan vain juoksuttaa. Pienenä lisämausteena laitoin kolme puomia ympyrälle noin kahden metrin välein ja Kallehan ihan riemastui näistä kavereista! Se nosteli jalkojaan liioitellunkin korkealle ravissa, pärskähteli, nakkeli niskojaan ja yritti pari kertaa nostaa omin päin laukankin heti puomien perään. Aika makealtahan tuo näytti elvistellessään siinä itsekseen ja totesinkin, että pitänee ensi viikolla yrittää virittää jotain esteen tapaista kentälle.
Juoksuttelin about puolituntia kaikissa askellajeissa ja Kalle sai ilmeisesti pahimmat höyryt purettua, kun ei jaksanut enää loikkia puomeja, vaan juoksi nätisti yli. Ja kyllä se vaan on komeaa katseltavaa, kun tuo oikein venyttää askeltaan. Pitää tosiaan ottaa jatkossakin puomit ja miksei myös kavaletit mukaan treeniin!
11.04.2013 Henkselit paukkuu, henkselit paukkuu!
Tänään sitten uskaltauduttiin kokeilemaan jotakin hyvinkin extremea, tai siis minä kokeilin, Kallelle tämä nyt näytti olevan ihan normipäivä -tasoista meininkiä. Mentiin siis ilman satulaa. Pitkään oli jo houkutellut ajatus tuosta pyöreästä ja lämpimästä selästä ja pitäähän sitä nyt omistajan tietää, miten oma huppa toimii nakuna ratsastettuna. Niinpä jännityksen vähän kutitellessa vatsanpohjaa saavuin tallille heti aamupäivällä ajatuksena, ettei kukaan olisi todistamassa tämän päivän tapahtumia jos ja kun kävisi hullusti.
Ja tottakai juuri tänään, kun oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa ilman satulaa, niin Kalle oli ensimmäistä kertaa piehtaroinut tarhan ainoassa kuraisessa kohdassa ja toinen puoli rakkaasta ruunasta oli sitten erittäin houkuttelevan näköinen... "Just joo!" pyörittelin silmiäni samalla kun talutin Kallen pihalle ja jäin arpomaan, että mitenhän tätä tilannetta olisi fiksuinta lähestyä. Ruuna paistatteli tyytyväisenä auringon lämmössä ja nautti selvästi jokaisesta kumisuan pyöräytyksestä. Onneksi pahimmat kököt olivat alempana ja lopulta sain herrasta sen näköisen, että kehtasi kyytiin kiivetä. Tuikkasin suitset vielä päähän ja siirsin tallista tuomani tuolin Kallen viereen.
Siinä sitten seisoin varmasti hieman orvon näköisenä tuolin päällä ja mittailin edelleen aika korkealla olevaa selkää. Kalle käänsi päänsä ja tökkäisi minua reiteen. "Joojoo, älä hoputa! Mä keskityn", höpöttelin, keräsin ohjat ja loikkasin vatsalleni selkään. Yritin hilata itseäni vielä vähän edemmäs, jotta saisin heitettyä jalkani yli, mutta kantti loppui kesken ja valuin takaisin tuolille. Kalle ei tuntunut olevan pienestä jumpasta moksiskaan ja seisoi lojaalina paikoillaan, kun yritin vielä pari kertaa. En vain edelleenkään uskaltanut hypätä tarpeeksi pitkällä, koska pari kertaa on myös tullut luiskahdettua pää edellä toiselta puolelta alas.
Aloin olla jo epätoivoinen ja tähyilin ympärilläni, mutta eihän siellä ketään ollut. "No perkele, mähän sinne hyppään" tsemppasin itseäni, ponnistin tuolilta ja hilasin itseäni selässä vielä pikkaisen edemmäs ja sain kun sainkin jalan yli! Taisin päästää pienen riemunkiljahduksenin, olihan tämä tämmöiselle rautakangen notkealle jumppaajalle suuri etappi elämässä! Kalle lähti tuttuun tapaan kentälle päin. Se ei selkeästi ymmärtänyt emäntänsä auringon kanssa kilpaa loistavaa naamaa.
Kalle tuntui itseasiassa todella mukavalta ratsastaa ilman penkkiä! Eikä se todella ollut moksiskaan tavallista poikkeavasta treenistä, vaan päinvastoin tuntui itseasiassa todella tyytyväiseltä ja rennolta. Alkuun sai pienen hetken etsiä mukavinta kohtaa istua, mutta kun sopiva spotti tuntui löytyvän, pystyin keskittymään kunnolla apuihin ja voi että mikä muoto sieltä löytyikään! Tottahan hevoseen saa aina paremman tuntuman paljaassa selässä, mutta että näin paljon paremman! Kalle liikkui todella ryhdikkäänä ja liikkeetkin tuntuivat tavallista pehmeämmiltä. Liekkö tuo tajunnut, että nyt ollaan vähän heiveröisemmin kyydissä? Joka tapauksessa kävimme läpi kaikki askellajit niin suoralla kuin kaarevallakin uralla ja ihan vain pariin kertaan piti napata harjasta tukea. Kalle tuntui reagoivan apuihin just eikä melkein ja siirtymisetkin olivat niin pehmeitä, että ai että! Kyllä sitä taas sai olla ylpeä, kun omistaa tällaisen hevosen.
Emme nyt tehneet mitään peruspyörittelyä kummempaa. Lähinnä haettiin tuntumaa ja hyvinhän sitä löytyikin. Kentällä mentiin vajaa tunti, mutta otettiin siihen päälle vielä parinkymmenen minuutin loppukäynnit metsäpoluilla. Kalle oli jotenkin aivan haltioissaan tästä pikku retkestä ja napsi matkalla muutaman oksan parempiin suihin. Pihassa iloinen virneeni meinasi vähän värähtää, kun katsoin ratsastushousujani tultuani selästä alas. Sinisen värin oli korvannut hehkeän ruskea karvapeite. Ainakin sulauduttiin Kallen kanssa nyt yhteen. Pitänee etsiä vaihtohousut jostain, ettei tarvitse nämä jalassa istua juuri imuroituun autoon...
08.04.2013 Marja K:n valmennus.
Viikonloppureissun jälkeen ehti taas tulla Kallea kova ikävä ja onnistuneen työpäivän jälkeen olikin jo aikamoinen kiire tallille. Takakontissa oli parin muovikassin verran tuliaisia, olimme hyvän ystäväni kanssa eksyneet ratsastustarvikeliikkeeseen, jossa myytiin talvimalliston hajakokoja naurettavan halvalla. Paitsi että löysin itselleni enemmän tai vähemmän tarpeellisia ratsastusvaatteita, tuli myös Kallelle ostettua mukavalla alennuksella uusi harjakassi, riimu ja pari narua ja tarttuipa matkaan kevään mallistostakin limenvihreä ja kirkkaan oranssi satulahuopa. Että se siitä pienen budjetin reissusta porukoille...
Tänään kuitenkin päästiin Kallen kanssa tositoimiin, kun meillä oli tallin puolesta järjestetty kiitos-valmennus kevättalkoisiin osallistuneille tallilaisille. Vähän jännitti, kun olimme tähän mennessä treenailleet lähinnä ihan omassa rauhassa ja nyt sitten olisi valmennus ja vieläpä kolme kaveria samalla kentällä. Oltiin nyt kuitenkin hyvissä ajoin kentällä ennen valmentajaa ja muita ratsukoita ja saatiin kävellä alkukäynnit kaikessa rauhassa. Pian porukkaa kuitenkin alkoi tippua paikalle ja Kalle kasvoi korkeutta ehkä sen kymmenen senttiä kavereiden keskellä. Samalla liikkumismuoto nimeltänsä "käynti" tuntui kytkeytyvän off-tilaan ja ruuna nakkeli niskojaan, kun ei saanut ravata ja pörhistellä kavereiden keskellä. Todella lupaava alku.
Lopulta kuitenkin herra oli pörhistellyt omasta mielestään tarpeeksi ja alkoi pikkuhiljaa asettua ja muisti selässä roikkuvan kuskin olemassaolon ja Marjan saapumiseen mennessä ravailimme jo ihan sujuvasti. Valmennuksessa kävimme läpi ympyrällä ratsastamista ja tällainen perustreeni teki meille kyllä todella hyvää! Aloitimme volteista eri askellajeissa ja Kalle liikkui mukavan notkeana ja kevyenä ja siinä sai selässä kyllä vähän paistatella, kun alla oli näin makea hevonen! Lopputunnista siirryimme keskiympyrälle ja pienemmillä volteilla pyörimisen jälkeen Kalle oikein innostui, kun pääsi liikkumaan isommin eteen ja pyörikin erittäin hyvin laukassa. Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi hyvä maku suuhun, eikä valmentajan kommentit ainakaan pilannut fiilistä:
"Voin vain ihailla, kuinka nätisti ratsastat tuota jättiläistä. Valmennus sujui teidän osaltanne varsin hyvin ja Kallekin vaikutti tyytyväiseltä. Volteilla ruunasi liirasi helposti ulos, joten jatkossa muista pitää myös ulko-ohjalta tasainen tuki. Kallen lennokasta laukkaa voi vain kuvitella, ja keskiympyrä laukassa taisi olla teille vähän liiankin helppo nakki. :-) Kalle on melkein kadehdittava hevonen, ja itselleni sen varmasti nappaisin, mikäli tuollaisen löytäisin! Uskomaton taituri ja koostaan huolimatta kevyen ja kivan näköinen. Voitte tosiaan olla ylpeitä hienosti sujuneesta valmennuksestanne."
04.04.2013 Huh hikeä.
"Eteen!" komennan ja painan pohkeet tiiviimmin ruunan kylkiin. Kallella tuntui olevan tänään hitaampi sytytys ja ensimmäiset 15 minuuttia sai tehdä ihan tosissaan töitä, ennen kuin se alkoi liikkua edes jotenkin eteen. Edes reipas laukka uraa pitkin kevyessä istunnassa ei virkistänyt herraa, niin kuin yleensä, joten nyt sai totisesti käyttää mielikuvitusta. Lopulta apu löytyi tiukoista pysähdys 5 sekuntia - ravia 10 askelta - pysähdys 5 sekuntia -toistoista, joihin Kalle alkoi oikeasti reagoimaan ehkä siinä kuudennen kierroksen jälkeen.
Kun lopulta suunta oli enemmän eteen kuin taakse, nostin jalustimet ristiin kaulalle ja aloin mielessäni käymään omaa istuntaani lävitse. Kun kaikki oli omasta mielestäni kohdallaan, siirsin Kallen raviin ja aloimme työstää kolmikaarista kiemurauraa. Siinä tuli hyvin käytyä läpi tasapainoinen istunta ja tasapainoiset avut. Minä kun tuppasin aina välillä olemaan turhan tiukasti kiinni sisäohjassa ja samalla oma paino pääsi valumaan liikaa sisäpohkeelle. Nyt sain kuitenkin pikkuhiljaa hyvästä istunnasta kiinni ja ruunakin liikkui heti huomattavasti paremmin.
Toistimme samaa kuviota hetken aikaa vielä ravissa ja sen jälkeen laukannosto. Kalle lähti liikkeelle vähän löysästi, joten palautin sen raville ja uusi yritys. Nyt kokosin Kallen tarkemmin ja sain avutkin napakammin lävitse ja tuloksena oli siisti ja reipas siirtyminen laukkaa. Jatkoimme hetken suoraa uraa ja kaarsimme sen jälkeen samaiselle kiemurauralle. Nyt otettiin mukaan pysähdys poikkihalkaisijalla ja uusi laukannosto. Alkuun heilahdin nostossa sisäpuolelle ja samalla ulkopuolen jalka käväisi turhan takana, mutta taas tiukka itsekontrolli ja sain istunnan pidettyä suorassa ja pohkeet paikoillaan. Nostotkin yllättäen parani samantein...
Täytyy sanoa, että olin treeniin todella tyytyväinen! Paitsi että sain omaa istuntaa korjattua, toimi Kalle myös heräämisensä jälkeen oikeinkin hyvin. Ja voi tätä hien määrää! Käytiin kyllä Kallen kanssa tiukkaa kisaa siitä, kumpi ehti kastua pahemmin - onneksi kuitenkin aurinko kuivaa sen minkä kastelee.
01.04.2013 Se on nyt kuulkaas virallisesti kevät!
Rentouttava viikonloppu takana, ärtsy flunssa päällä ja kevät edessä. Aurinko on kyllä hellinyt aivan ihanasti ja Kallekin on kuulemma saanut nakuilla koko viikonlopun - jee! Vitamiineja ja flunssalääkkeitä täyteen pumpattuna saavuin tallille ja vihelsin tuttuun tapaan ruunalle kävellessäni pihan poikki talliin. Ja mitä korvani kuulivatkaan - tarhalta kuului vastaus takaisin! Pysähdyin niille jalansijoilleni ja tähyilin tarhan suuntaan ja totta tosiaan, Kalle törrötti portilla korvat hörössä ja heilautti päätään. Mieli teki hihkua ilosta, mutta kipaisin vain vauhdilla talliin keräämään hoitotarvikkeet pihan puolelle ja sen jälkeen hain kullanmurun hoidettavaksi.
Kalle sai seistä pihalla vapaana, naru kaulalle heitettynä ja tämä järjestely tuntui sopivan ruunalle mainiosti. Kevyt tuulenvire pöllytti sopivasti irtokarvaa naamalleni ja hehkeytti entisestään tukkoista fiilistä. Aivan sama millä puolella sitä seisoi, niin aina osui. Pärskimiset pärskittyäni sain viimeisteltyä hommat ja vaihdoin Kallelle suitset päähän. Kiepautin jalkoihin pintelit varuiksi ja nappasin tallin oven vierestä juoksutusraipan - kyllä, meillä on tänään juoksutuspäivä.
Marssimme kentälle peräkanaa, tai no minä suorastaan vedin raukeaa ruunaa perässäni ja kävelimme kenttää ristiin rastiin ensin ihan taluttaen. Otin Kallen kunnolla vierelleni ja juoksutusraipan vasempaan käteen niin, että sain heilauteltua sitä välillä takanani vauhdin lisäämiseksi. Kalle reipastuikin pikkuhiljaa ja alkoi kävellä kunnolla eteen. Hivuttauduin siitä kohti kentän keskustaa ja ruuna jäi tottuneesti kävelemään ympyrälle. Välillä se nosti päänsä pystyyn ja kuikuili tallin suuntaan, mutta käveli nätisti omaa uraansa pitkin. Pyysin ravia ja Kalle siirtyi äärimmäisen hitaasti ja laiskasti hölkkään. "Eteen!" komensin ja heilautin raippaa. Tahti reipastui aavistukseen ja muutaman toistetun komennon jälkeen menoa pystyi jo kutsumaan raviksi.
Pyörittelin Kallea yhteensä puolisen tuntia. Tarkoituksena oli liikkua mahdollisimman isosti jokaisessa askellajissa ja laukassa ruuna innostui jo siinä määrin, että heitti näyttävän sarjan pukkeja mennessään. Vaikkei mitään kummempia apuremeleitä ollutkaan käytössä, hakeutui Kalle hyviin muotoon ja liikkui ajoittain todella ryhdikkäästi siistissä paketissa. Taas niitä hetkiä, kun olisi pitänyt olla kamera mukana.
Lopuksi kävin irrottamassa liinan kuolaimista ja annoin hevosen liikkua vapaana kentällä. Vähän se hölkötteli, kävi portilla kokeilemassa, että joko pääsisi talliin, mutta kun rakas mamma ei eväänsä liikauttanut, jatkoi ruunaa hölkkäänsä ja pysähtyi lopulta toiseen päätyyn. Turpa viisti siihen malliin maata, että sitä osasi jo arvata mitä tulevan pitää ja pianhan tuo köriläs pyllähtikin maahan ja piehtaroi nautinnollisesti öristen. Kun toimenpide oli hoidettu, käveli Kalle luokseni ja tökki takin taskua vaativasti. "Sori kaveri, tallissa vasta", pahoittelin ja nappasin ruunan narun päähän.
Lupaamani herkut, porkkana ja kuiva ruisleipä, odottivatkin harjakassissa ja Kalle napsi ne ahnaasti parempiin suihin. Harjasin karvan suoraksi ja heitin stay dry -loimen hionneeseen selkään. Kävin vielä tekemässä melassiveden ja ruunan sitä juodessa pyörittelin mukavasti kastuneet pintelit pois jaloista. Ehdin vielä kipaista ne kuivumaan ennen kuin Kalle oli valmis ja heitin selkään vielä ulkoloimen tuulensuojaksi. Ruuna pääsi takaisin tarhaan ja ensitöikseen se etsi itselleen jälleen piehtarointipaikan. Turre seurasi esimerkkiä perässä ja pian molemmat pyörivät tarhassa töppöset kohti sinistä taivasta. Voi noita onnekkaita!
29.03.2013 Muutama päivä lomaa!
Tänään oli hieman pikaisempi visiitti tallille suoraan töistä. Olin lähdössä viikonlopuksi pohjoiseen pääsiäisen viettoon, mutta pitihän sitä tulla sanomaan Kallellekin pikaiset heipat ja toivottamaan hauskaa pääsiäistä. En ollut saanut ketään suostuteltua ratsastamaan rakasta ruunan rupukkaani, joten se sai nyt pienen viikonloppuvapaan ihanan keväisessä säässä (tai näin oli ainakin luvattu). Kävin heittämässä ruokakuppiin pari porkkanaa iltaa varten ja nakkelin loput pussin sisällöstä molemmille pojille tarhaan, suikkasin pikaisen suukon ruunan poskelle ja Kalle katsoi touhua ihmeissään silmät puoliummessa, korvat rennosti sivuilla repsottaen. Mielessä käväisi kuva muulista samalla kun pinkaisin takaisin autolle ja otin nokan kohti kotia.
28.03.2013 Puunausta vaille valiokamaa.
"Wuhuu, me ollaan mukana!" kiljuin tallin pihalla hypätessäni autosta ulos. Harmikseni kukaan ei ollut kuulemassa - paitsi Kalle, joka ilmestyi tarhan portille Turre vanavedessään katsomaan, että mitä se mamma NYT mesoaa. Kävelin tarhan portille ja pörrötin ruunan otsatukkaa. "Nii-i Käpyläinen, ens kuussa saat sitten oikeasti näyttää sitä parasta osaamista, jotta päästään palkinnoille", lepertelin ja nappasin Kallen samalla mukaani. Olin tosiaan ilmoittanut ratsu reippaani huhtikuun KRJ:n laatuarvosteluihin ja yllättäen olimme jopa mahtuneet mukaan. Jo nyt jännitys kipristeli vatsanpohjassa, vaikka aika varmoin mielin olinkin liikenteessä.
Kalle onnistui palauttamaan minut maan päälle polkaisemalla jalalleni. Muutaman ärräpään lueteltuani katsoin, mitä ruuna oli säikähtänyt ja näin tallin nurkalla jääpatsasta muistuttavan rusakon. "Just joo!" tuhahdin, hieroin kipeää jalkapöytääni ja talutin ruunan talliin rusakon pinkoessa poispäin tallipihasta. Kalle olikin tänään hieman v-mäisemmällä tuulella. Irtoava talvikarva tuntui ärsyttävän ruunaa jopa enemmän kuin minua ja kaviokoukun kanssa lähestyessäni se mulkaisi minua siihen tyyliin, että "Unohda!". "Nyt lopetat tuon pelleilyn!" mulkoilin takaisin ja nostin, siis kirjaimellisesti nostin, jalan ylös. Kalle nojasi minua vasten, karjaisin, sain juuri irrotettua liat pohjasta ja pudotin jalan lattiaan. "Mistä sä olet tuollaista oppinut?" kysyin ja siirryin seuraavaan jalkaan. Onneksi ruuna ei enää istunut syliin, mutta näytti juuri sellaista naamaa, että olisi voinut vielä yrittääkin.
Kaiken tämän jälkeen suorastaan pelotti laskea satulaa Kallen selkään, mutta mitään normaalista poikkeavaa se ei nyt onneksi keksinyt. Lopulta ruuna seisoi komeana valjaat niskassa ja minä vähemmän komeana, jo valmiiksi hikisenä. Painoin kypärän päähäni ja nappasin Kallen mukaani pihalle. Kaiken punnertamisen jälkeen tuntui maastoreissu ainoalta inhimilliseltä vaihtoehdolta. "Oletkin sitten kunnolla", komensin mukamas vakavissani ja tukistin ruunaa harjasta. "Ja ei kun menoksi!"
27.03.2013 Riia Lehtosen kouluvalmennus.
Siis ette usko kenet sain tänään meitä valmentamaan! Riia Lehtonen saapui Järviluodosta säätä uhmaten pistämään meidän pohkeenväistöt kuntoon (johan niiden kanssa onkin taas tuskailtu) ja suorastaan tärisin innosta satuloidessani Kallea ja muistutin samalla hevosta olemaan ihmisiksi, tai siis hevosiksi..
"Olin hieman myöhässä (kiitos jäisen ja liukkaan kevätsään) ja parkkeerasin kiireisesti autoni Elysen pihaan, sillä Kalle ja Noka olivat jo valmiina kentällä odottamassa minua. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta kenttä oli melko huonossa kunnossa, sillä lämpötila sahasi jatkuvasti pakkasen ja plussa-asteiden välillä. Juttelin ensin muutaman hetken Nokan kanssa, ja toiveena oli treenata pohkeenväistöjä.
Pyysin Nokaa verryttelemään ensin Kallea aktiivisessa ravissa, pääosin suurilla kaarevilla urilla, välttäen liukkaita kulmia. Noka jäi välillä liikaa kiinni ohjaan ja unohti pitää käden pehmeänä, jolloin ruuna alkoi hieman jännittyä. Kun ratsastaja alkoi keskittyä siihen, että käden liikkeet antoivat aavistuksen periksi hevosen pään liikkeille (kuitenkin säilyttäen tuntuman) Kalle alkoi heti myödätä niskastaan ja toimia paremmin. Välillä pyysin Nokaa ratsastamaan Kallea eteen-alas, levittäen käsiä hieman ja houkutellen ruunaa venyttämään kaulaansa kunnolla. Tässä vaiheessa kuski kuitenkin tuppasi nojaamaan aavistuksen liikaa eteenpäin, jonka seurauksena pohkeen paikka muuttui huonoksi ja ryhti valahti kokonaan pois. Ratsastajan muistaessa säilyttää jäntevän ryhdin, myös pohkeen paikka korjaantui nopeasti.
Väistötehtävä aloitettiin käynnissä, erittäin yksinkertaisesti. Kallen tuli mennä lävistäjän läpi parissa väistöpätkässä, niin että se tuli suoristaa pätkien välillä hyvin. Alkuun väistöt jäivät hieman liian loiviksi, ristiastuntaa ei ollut riittävästi ja Kalle jäi lähinnä kiemurtelemaan uralle. Muistutin Nokaa puolipidätteen käytöstä ennen väistön aloitusta ja kehotin tukemaan hevosta myös ulkoavuilla, jotta Kalle ei kaatuisi liikaa vasemmalle ja punkisi lapaansa ulos. Napakemmilla avuilla väistö korjaantui riittävän jyrkäksi ja ravissa tehtävä sujui jokseenkin paremmin, mutta toiseen suuntaan työskentely oli kuitenkin huomattavasti heikompaa.
Laukkatyöskentely jäi huonon pohjan takia vähäiseksi, mutta lopuksi väistötehtävään liitettiin pääty-ympyrät, joilla piti nostaa laukka juuri lyhyen sivun keskellä. Nostot sujuivat ongelmitta ja olivat erittäin teräviä, mutta Kalle tuntui epäröivän askeleitaan pohjan muhkuraisuuden takia. Loppuverryttelyssä pyysin Nokaa vaihtelemaan Kallen kokoamisastetta välillä hyvin äärimmäiseksi ja välillä taas oikein pitkäksi ja rennoksi. Kallen ravi oli muuttunut jo huomattavasti irtonaisemmaksi kuin alussa ja ruuna polki oikein hyvin alleen!"
Täytyy kyllä myöntää, että valmennuksen aikana tuli koettua muutamakin ahaa-elämys varsinkin istunnan suhteen. Saimme myös loistavia kotitehtäviä omatoimiseen harjoitteluun ja sormet syyhyten jäin jo odottamaan seuraavaa päivää, jotta pääsisimme itsekseen kokeilemaan vinkkejä käytännössä!
23.03.2013 Juostaan kilpaa!
Meillä oli tänään Elysessä yhteiset kevättalkoot ja olin tottakai sukkana mukana pistämässä paikkoja kuntoon. Hevoset pällistelivät tarhassa emäntiensä ja isäntiensä touhuja ja Kalle ja Turre ottivat kipinää vähän kaikesta mahdollisesta ja spurttasivat hännät tötteröllä tarhan aitaa seuraten. Irvistelin välillä ruunien menolla ja mielessäni lähetin rauhoittavia ajatuksia hevoseni korvien väliin - turhaan.
Lopulta porukka sai talkoohommansa viimeisteltyä ja oli aika lähteä yhteiselle maastoretkelle. Kateellisena katsoin vierestä muiden menoa ilman satulaa. Itse en moiseen sirkusteluun uskaltautunut, vaikka ilman satulaa menoa rakastankin, sillä takana oleva toipuminen ja meidän kuitenkin suht lyhyt yhteinen taival sai tällaisen vanhan pierun jännittämään. Niinpä punnersin satulan Kallen selkään ja talutin ruunan pihalle kavereiden joukkoon. Taidettiin näyttää aika koomiselta kaikkien noiden ponien keskellä, mutta asenteellahan tässä mennään!
Lenkki sujui rauhallisissa merkeissä. Kallen kanssa olimme aikalailla kärkipäässä ja vähän väliä sai olla jarruttelemassa, kunnes ruuna itse tajusi, että olisi helpompi madella kuin pysähdellä jatkuvasti. Nauru raikasi ja hymy alkoi suorastaan särkemään poskipäissä ratsastajien murjoessa vitsejään ja lopulta oli sen paljon odotetun laukkapätkän aika! Meno vaikutti aika sekasortoiselta ratsujen loikkiessa kilvan laukalle ja ilman satulaa taiteilivien kuskien yrittäessä pysyä kyydissä. Kallekin innostui revittelemään ja pukitteli antaumuksella jättäessään muun porukan jälkeensä. "Ihan turha elvistellä! Eihän nuo kaverit yllä sua kuin polveen", naureskelin posket hehkuen ja otin ratsu reimani raville ja käyntiin.
Muilla kesti hetki ehtiä peräämme ja loppumatka sujui hiljaisissa merkeissä ratsastajien toipuessa nauttiessa äskeisestä laukkaspurtista ja sinisellä taivaalla loistavasta auringosta. Kyllä sitä kaiken tällaisen keskellä tuntee itsensä aika onnekkaaksi!
22.03.2013 Janna S:n kouluvalmennus.
Kalle on kotiutunut hyvin Elyseen ja olen ilolla seurannut, miten ruuna on rentoutunut entisestään ja uusi tarhakaveri Turre on varmasti osasyyllinen tähän. Nuo kaksi jättiläistä loikoilevat vieretysten tarhassa nauttien auringon lämmittävistä säteistä, rapsuttelevat toisiaan silmät puoliummessa ja pitävät vireystasoa yllä pienillä spurteilla ja hepulikohtauksilla.
Kalle on nyt myös parantunut täysin ruunauksesta ja muutama päivä ollaankin saatu liikua ihan normaalisti. Siihen nähden, että takana on muutama viikko pelkkää kävelyä, on hevonen liikkunut hyvin ja innokkaasti ja itsellänikin on ollut ihan uudenlainen motivaatio treenaamiseen! Kaiken edellä mainitun kannustamana rohkenin pyytää Janna S:n pitämään meille kouluvalmennusta (johan oli aikakin). Ja koska Kallella tosiaan on takana tuo toipumisjakso, edettiin tänään ihan perusjuttujen merkeissä:
"Uskomatonta, pääsin valmentamaan Kallea! Olin bongannut ruunan jo aiemmin useampaan otteeseen, ja nyt seisoin kentällä katsoen, kun Noka käveli alkukäyntejä raamikkaalla suomalaisella puoliverisellä. Olimme ottaneet valmennuksen aiheeksi ratsastajan toiveesta siirtymiset ja laukanvaihdot, ja Kalle näytti niin letkeältä siinä mennessään, että mielessäni ei ajelehtinut huolen häivää - ihan hyvä vaan, koska aiemmat samana päivänä valmentavani olivat erehdyttävästi muistuttaneet aikapommeja enemmän tai vähemmän.
Päätin aloittaa käyntityöskentelystä, joten Noka keräsi ohjia rauhallisesti tuntumalle ja lähti tekemään erikokoisia voltteja hakien eteenpäinpyrkimystä ruunan menoon. Se näytti taipuvan suurin piirtein yhtä mallikkaasti kuin rautakanki, mutta ratsastaja teki paljon puolipidätteitä ja liikutteli kuolainta ruunan suussa saadakseen sen kääntymään pehmeästi. Istunta teki ihmeitä, sillä vaikka alkukuva oli vähän jyräilevä hevonen, Kalle kääntyili todella näppärästi ja alkoi pikku hiljaa asettua oikein kauniisti. Tuollaisessa supervaarissa on kyllä vielä paukkuja pitkälle, ja näytti siltä, että Kallea pääsi oikeasti ratsastamaan ilman että piti jatkuvasti tarkkailla, onko se nyt kuolaimen ylä- vai alapuolella ja miten pahasti selkä notkoaa.
Käynnin jälkeen pyysin Nokaa nostamaan ravin tehtyämme käyntiä vielä toiseen suuntaan pysähdyksien säestämänä, ja olin todella tyytyväinen ratsukkoon jo siinä vaiheessa työtä. Ravissa Kallen työskentely muuttui paljon kevyemmäksi ja se löysi ryhtiä ihan uudella tavalla toimien juuri niin mallikkaasti kuin olisin olettanutkin. Ravissa ei ollut moittimista, joten tyydyin latelemaan ohjeita siitä, mitä milloinkin tehtiin ja katselemaan hevosen menoa kuin suurintakin GP-suoritusta. Wau!
Siirryimme nopeasti keskiaskellajeihin, taivutuksiin ja siirtymisiin, joita teimme ravin ja käynnin välillä myös pysähtyen ja peruuttaen välillä. Molemminpuolinen luottamus ratsukon välillä näytti olevan kunnossa, joten myös avo- ja sulkutaivutuksia pystyttiin harjoittamaan hyvillä mielin. Ainoa huomionarvoinen seikka oli se, että ruuna pysyisi tarpeeksi nopeana koko ajan, mutta muutoin touhu meni ihailtavasti ja siirtymisissä ei niiden askellajien kohdalla ollut mitään ongelmia.
Laukkatyöskentelyyn haimme sitä kaivattua ruutia vielä enemmän, jotta Kalle alkaisi liikkua reippaasti. Nostot sujuivat molempiin suuntiin nopeasti selkeistä avuista ja hevonen kulki omalla moottorilla. Nokan istunnassa ei ollut paljon korjaamista, käsien kanssa teimme hieman muutoksia, jotta Kallen suuriaskeleinen laukka sujuisi hyvin. Kokeilimme seuraavaksi laukanvaihtoa nopeasti vastalaukkaan, ja Kalle jäi vähäksi aikaa raville, joten muodostin suuren kahdeksikkolinjan, jonka keskellä oli vaihdettava laukka suoran aikana. Treeni oli aluksi hitaammanpuoleista, mutta Noka hoiti homman hienosti maaliin ja pääsin näkemään useita hyviä suorituksia reilun työstämisen jälkeen. Lopuksi teimme paljon siirtymisiä kaikkien askellajien välillä ja homma toimi oletettavan hyvin, kunhan Noka piti eteenpäinpyrkimyksestä kiinni ja jaksoi taivuttaa huolella ja antaa avut mahdollisimman selkeästi."
Enpä kyllä muista, että milloin viimeksi olisin hikoillut yhtä paljon! Kallekin vaikutti valmennuksen jälkeen väsähtäneeltä, mutta pärskähteli kuitenkin tyytyväisenä ja hankasi sen verran antaumuksella silmäkulmaansa olkapäätäni vasten, etten osannut huolestua. Kiitos loistavasta valmennuksesta Janna!
18.03.2013 Oma koti kullan kallis.
Huh, vihdoinkin löysin meille tarkistuslistani kaikki kohdat täyttävän tallin, joten pistimme tavarat kasaan ja otimme nokan kohti Elyseä. Elyse on viehättävä pikkutalli maaseudulla. Tallin puolella on viisi karsinaa ja pihatossa vielä lisäksi muutama karvapallo - loistava paikka siis rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Kallekin tuntui ottavan paikan omakseen heti, kun jalat olivat huteran ajomatkan jälkeen tukevasti maan kamaralla. Ruuna katseli tutkivasti ympärilleen, saapasteli ympärilläni ja hirnahti sitten kokeilevasti. Tarhojen suunnalta kuului haastava vastaus, johon Kalle vastasi innokkaasti ja otti muutaman askeleen äänen suuntaan. Nyt ollaan kotona!
16.03.2013 Aikainen lintu madon nappaa.
Piru vie noita aikaisia duunivuoroja, kun osaa enää viikonloppuisinkaan nukkua. Niinpä heräsin tänään jo seitsemältä ja hetken mietittyäni päätin lähteä tallille. Ennen kahdeksaa aurinko jo pilkisteli taivaalta ja autoa skrabatessa tuli suorastaan hiki. Moottoritietä sai hurluutella aikalailla yksikseen ja tallille vievä pikkutiekin näytti koskemattomalta.
"Jassoo, jollain ollut perjantain perinteinen koti-ilta?" Pena naureskeli taluttaessaan paria tammaa tarhaan. "Niinkin voi sanoa, ei kato tälleen vanhana enää jaksa lähteä rimputtelemaan", kuittasin takaisin ja kurkkasin talliin, jossa vielä muutama hevonen söi aamukaurojaan ja pari hätähousua hörisi päästäkseen pihalle. Kalle näkyi vielä syövän aamupalaansa, joten annoin sen olla ja palasin takaisin pihalle. Aurinko kutitteli mukavasti kasvoja odotellessani Penaa saapuvaksi ja lopulta mies kiirehtikin puolijuoksua tallin takaa. "Tarttetko apua?" kysäisin ja seurasin miestä talliin, "Juu ainahan apu kelpaa!" Niinpä seuraava puolituntinen meni kuskatessa hevosia tarhaan. Kalle sai karsinaansa pienen tukon heinää pysyäkseen hiljaa ja se näytti sopivan herralle mainiosti.
Vähän ennen yhdeksää olin jo mukavasti hiessä, takki roikkui Kallen ovessa samoin kuin pipo ja hanskat. "No niin hönö, mammalla on jo lämpö päällä eli nyt lähdetään lenkille!" hihkaisin ruunalle, joka hamuili viimeisiä heinänkorsia turpeen seasta. Kärräsin varusteet käytävän perälle, jotta Pena pääsisi putsaamaan karsinoita ja otin Kallen käytävälle. Ruuna suoritti aamuvenyttelynsä hitaan nautinnollisesti ja katsahti minuun sen jälkeen tympääntyneen näköisenä. "Juu juu mä tiedän, että lauantaiaamu ei niin inspaa, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja", juttelin ja pörrötin hevosen otsatukkaa. Se irvisti ja ravisteli päätään.
Karva oli pian suitti, kaviot kymmenen minuutin kädenväännön jälkeen putsattu ja varusteet laitettu. Olin eilen käynyt penkomassa maatalousliikkeen alelaaria ja löytänyt juuri passelisti kirkkaan keltaisen neliöhuovan ja se tuntui sokaisevan katsojan aamuauringossa. Kalle patsasteli pihalla, veti ilmaa keuhkoihinsa ja hirnui vähän matkan päässä oleville kavereille. "Sä olet nyt ruuna, joten tommosia ei enää harrasteta!" komensin leikkisästi ja ponnistin selkään. Ohjasin ratsu reimani kentälle ja annoin sen kävellä rauhassa pitkin ohjin aidan viertä. Koska tänäänkin oli vuorossa vain kävelytreeniä, keskityin alkuun omaan istuntaani (tai miten paljon ilman peiliä siihen nyt voi keskittyä) ja mitä enempi sain kroppaani suoristettua, sitä paremmin tuntui Kallekin kävelevän.
Ratsastin alkuun reipasta käyntiä ja Kalle sai takapään hyvin alleen. Kun ruuna itse alkoi olla eteenpäinpyrkivä, siirryttiin kolmikaariselle kiemurauralle. Tarkoituksena oli saada hevonen notkeaksi ja samalla varmistaa, ettei se kaarteessa nojaa sisäpohjetta vasten, vaan pysyy tasapainossa. Suoristuksen yhteyteen otettiin pysähdys ja alkuvänkäämisen jälkeen sain Kallen seisomaan rauhassa koottuna samalla kun laskin viiteen. Suunnanvaihto ja sama toisin päin. Nyt tehtävä tuntui olevan lasten leikkiä ja pysähdykseen liitettiin parin askeleen peruutus ja reipas liikkeelle lähtö - no problems! Siinä alkoi vähän jo ihan tosissaan houkuttelemaan raviin siirtyminen, mutta maltettiin nyt kuitenkin pitäytyä käyntitreenissä.
Lopputunnista liitettiin kaarteisiin vielä väistö takaosalla ja vaikka toiminta alkuun näytti joltain ihan muulta (heh), väisti Kalle lopulta nätisti kun itse sain avut ja istunnan(!) kohdalleen. Viimeiseksi vielä reipasta käyntiä suoralla uralla, hirmuinen määrä taputuksia kaulalle ja loppukäynnit maasta käsin. Tallissa ruuna sai ansaitsemansa melassiveden ja aimo annoksen rapsutuksia, ennen kuin pääsi nauttimaan kevätauringosta ulos.
15.03.2013 Ah, aurinko!
"Kalleeee!" huusin heti kun pääsin tallista pihan puolelle. Ruunapoika (voi kun tuntuu hassulta sanoa) möllötti keskellä tarhaa silmät ummessa ja käänsi toista korvaansa äänen suuntaan. "Hei mies! Nyt lähdetään retkelle!" intoilin ja avasin tarhan portin. Kalle örähti, venytti toista takajalkaansa ja lähti sitten matelemaan portille päin. Paraneminen on jo hyvässä vaiheessa ja tänään saatiin lupa käydä ihan selästä käsin kävelemässä - jee! Olisiko voinut valita parempaa päivää, kun mittari näytti vain muutamaa pakkasastetta ja aurinko mollotti yksinään sinisellä taivaalla.
Tallissa oli hiljaista, joten kävin laittamassa radion päälle kun sain Kallen kiinni käytävälle. Tarkistin arvet ja hyvältä näytti, joten ei muuta kuin harjaamaan! Talvikarvaa lähti ihan kiitettävästi ja taisi hevostakin irtokarva kutittaa, kun se oikein painautui kumisukaa vasten kuopsuttaessani harjan tyvestä. Itse sai jatkuvasti puhallella karvoja pois nenän ja suun lähettyviltä ja "fiksuna" valintana laitettu fleecetakki oli pian ihan jonkun muun, kuin mustan näköinen. Kavioita putsatessa kokeilin kengät lävitse ja totesin takapään tarvitsevan uusia popoja. Pitäisi varata heti ensi viikolle kengittäjä, niin päästään sitten uusilla kengillä palaamaan takaisin normaaliin arkeen.
"No niin, sitten mennään!" hihkaisin, kun sain vedettyä itseni satulaan. Kalle lähti reippain(!) askelin kohti metsätietä - taisi viikon karsina- ja sairastarhalepo tehdä tehtävänsä - ja pärkästi pari kertaa tyytyväisenä. Tieltä käännyimme järvenrantaan vievälle polulle ja siitä järven jäälle. Pena oli koko talven lanannut tasaiseen tahtiin jäälle pientä lenkkiä ja muutenkin siellä täällä mutkitteli pieniä polkuja.
Kävelimme alkuun rantaviivaa pitkin ja piti ihan asetella aurinkolasit silmille, kun niin häikäisi ja pian alkoi aurinkokin sen verran lämmittämään, että toppaliivin vetoketjua sai hilata alemmas. Tämä se vasta on elämää! Kallellakaan ei tuntunut olevan varsinaisesti mikään hoppu, vaikka välillä se säpsähtelikin omiaan. Kävelimme vajaan tunnin järveä ristiin rastiin, pari kertaa piti pysähtyä ihmettelemään vähän matkan päässä meneviä moottorikelkkoja ja kavereiden terveisiä piti myös haistella. Leppoisa lenkki siis ja tallille palasikin tyytyväinen, punaposkinen kaksikko.
11.03.2013 Suruliputus.
Tätä minä nyt olen muutaman päivän jo pyöritellyt mielessäni: pitääkö Kalle orina vai ruunatako. Sinänsä ihan hyväkäytöksinen otus palleineen päivineen joo, mutta loppujen lopuksi päätin kuitenkin helpottaa omaa, ja tietysti myös Kallen, elämää poistattamalla ne.
Hevosista mitään tietämätön puolisoni kyllä jaksoi vinkua, ettei mieheltä rakkaimpia voi noin vain napsaista pois ja parin päivän mykkäkoulukin saatiin siitä aikaiseksi (huoh), mutta täksi päiväksi varasin joka tapauksessa Kallelle ajan lekurille. Niinpä aamulla ori pahaa-aavistamattomana käveli tyytyväisenä traileriin, mässäili loput aamuheinänsä matkalla ja klinikan pihallakin vielä hörisi miehekkäästi omistajan elkein. Kyllähän se vähän rinnassa kirpaisi ja hetken jopa kävin itsekseni eipäs-juupas -keskustelua, mutta luovutin kuitenkin riimunnarun hoitajalle ja jäin käytävän puolelle odottamaan ja syömään väliin jäänyttä aamupalaa.
Kaikki meni onneksi hyvin ja nukutuksesta toivuttuaan hieman nuutunut ruuna pakattiin autoon ja tämä omistaja varustettiin nipulla ohjeita ja numeroita, jos tulisi jotain kysyttävää. Nyt ei sitten muuta kuin toipumaan!
05.03.2013 Tallipaikkapanikointia.
"Siis voi apua! Mistä mä löydän sen tallipaikan!" tuskailin aamupalapöydässä samalla kun lapoin kaurapuuroa nassuun. Edessäni oli muutaman tallin internetsivut ja niitä selatessani ja vertaillessani alkoi epätoivo jo hyvää vauhtia kutitella niskakarvoistani. Mitä sitten vaadin tallipaikalta? Minä en kaipaa mitään erikoisempaa luksusta, ihan hyvin pärjään ilman maneesiakin, kunhan hevosen hoito on kohdillaan. Eli Käpsytintä (voi kun suloinen hellyttelynimi) varten haluaisin kokopäivätarhauksen, ruokinnan neljästi päivässä ja karsinan siivouksen kerran päivässä. En siis ole kohtuuton, enhän? Moni talli kuitenkin tarjoaa ruokinnan "vain" kolmesti päivässä, mikä toki on yleinen käytäntö, mutta omasta mielestäni mitä useammin niin sen parempi. Vapaata heinää olen myös miettinyt, mutten vielä tiedä, toimisiko se tämän herran kanssa kuinka hyvin.
Tietysti pelkät tarjotut palvelut eivät riitä, vaan tallin yleisilme ja fiilis vaikuttavat myös valintaan. Tällä hetkellä joka tapauksessa mietinnän alla ovat Järviluoto, Ramona, Prettymoon ja Nallikallio. Kaikki tallit ovat mielestäni laadukkaita paikkoja ja sekös päätöksenteosta tekeekin hankalaa, kun kaikki tuntuvat olevan samalla viivalla! Ei tässä ilmeisesti auta muu kuin arpaonnen ratkaista - ja sitten tietysti toivoa, että meidät päästetään talliin asumaan. Tallipaikkapanikointi siis jatkuu...
01.03.2013 Onnellinen hevosenomistaja.
"Ostit sitten jo valmiiksi kuolleen kaakin!" tätini naureskeli puhelimessa. "Hah, mistähän lähtien 15-vuotias on ollut valmiiksi kuollut? Semmonen teräsvaari se oli, osaava ja virkeä kopu ja semmosta mä tähän hätään tarttenkin", totesin ja hörppäsin varovasti kuumaa aamuteetäni. Tästä keskustelusta en voinut selvitä voittajana, tädilläni kun oli tapana sanoa viimeinen sana ja hänen mielestään vanhalla kouluorilla ei tehnyt yhtään mitään. "Olisit nyt antanut minun etsiä jonkun nuoremman, jolla olisit päässyt itsekin kisaamaan! Papereita ei ole vielä edes allekirjoitettu, ehdit vielä perumaan!" hän vielä yritti, mutta kyllä minä ne nuoret hevoset tiesin. Hyviähän ne oli juu, mutta tähän hätäänen kaivannut yhtään eteenpäin vietävää tai opetettavaa hevosta, vaan nimenomaan vanhempaa konkaria, jonka kanssa voisi nauttia siitä "oikeasta" ratsastamisesta.
Tätini jatkoi vouhottamistaan, mutta itse olin jo syventynyt internetin uutisiin ja annoin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Hmm... Pitäisi vielä tallipaikka löytää..." mumisin puoliääneen. "Että mitä?" kuului puhelimesta ja myönsin vain puhuvani itsekseni. "Jasso, noh minä lähden tallihommiin niin ilmottele miten sen papan kanssa käy", tätini lopetteli ja sen kummempia hyvästelemättä sulki luurin. Vilkaisin kelloa laskiessani puhelinta pöydälle, puoli yksitoista, vielä pari tuntia ennen kuin saisi lähteä tallille allekirjoittamaan paperit. Thank good olin saanut sovittua, että ori voisi seistä parikin viikkoa myyjän tallissa, jos tallipaikan löytäminen tekisi tiukkaa. Itse kun en osannut päättää mistä suunnasta lähteä liikkeelle ja kai sitä jonkinlaista nirsoiluakin oli havaittavissa, kun joka tallilla tuntui olevan omat pikku vikansa. Vaikka mistäpä sitä täydellistä tallia löytäisikään, ellei pykäisi omalle pihalle. Siihen rumbaan olin vaan auttamattomasti liian laiska.
Muutamaa tuntia myöhemmin istuin typerä virne kasvoillani ajamassa takaisin kotia päin. Paperit oli allekirjoitettu ja myyjä lupasi toimittaa ne eteenpäin. Maksaminen vähän kirpaisi, mutta niinhän se aina, kun on tuollaisesta summasta kyse. Vatsasta oikein nipisti ajatellessani, että nyt ori todellakin oli minun! Pitäisi soittaa äidille heti kun pääsen kotiin! Vaikka eipä mutsi hevosista mitään tiedä, mutta osaa kuitenkin iloita puolestani (tai sitten päivitellä, että TAASKO sinä hurahdit). Puhelin piippasi juuri pelkääjän paikalla, ja tutun numeron vilkkuessa näytöllä käänsin seuraavalle bussipysäkille vastatakseni: "Äiti! Arvaas mitä! Mä ostin just hevosen!"