Muistoissa: Parodian Villiviikari - virtuaalihevonen
k. 09.11.2015

NimiParodian Villiviikari LempinimiVilli
Rek.nroVH14-018-0809 Synt.päivä ja ikä29.04.2014, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri162 cm, trt
KoulutustasoVaativa B, 70cm PainotusKouluratsastus
KasvattajaParodia OmistajaTvisha (VRL-01671)


© SN

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 25.10.2015
34,5 + 32 + 17 + 14 + 4 = 101,5p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.06.2015
7,5 + 44 + 25 + 20 + 15 = 111,5p, KRJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.08.2015
12 (3+3+3+3) + 23 + 25 + 22 + 19 = 101p, SLA-I

Luonne

Alkuun Villi voi vaikuttaa mitä hankalimmalta suomenhevosorilta, kirjaimellisesti siltä villihevoselta, joka ei kunnioita hoitajaansa ollenkaan. Orille ei ole päivänselvä asia, että hoitaja on se jonka mukaan mennään ja siksi se jaksaakin jatkuvasta koetella rajojaan tuntemattomien ihmisten seurassa. Mutta kun Villiin malttaa pitkäpinnaisesti tutustua, eikä anna sen hyppiä nenilleen, paljastuu siitä (yleensä) mitä ihanin suomipoika. Ori tarvitsee paljon virikkeitä ja se rakastaakin kauheasti oman ihmisen kanssa touhuamista, ja on se siten ratsastettaessa myös oikein ihana, sillä se ei luovuta hankalimmankaan tehtävän edessä. Myös vauhtia ja virtaa tältä hevoselta kyllä löytyy jos keneltä, parhaimpina päivinä moni ei tahdo edes pysyä Villin perässä. Koska Villi osaa olla mitä itsepäisin ja yhteistyökyvyttömin hevonen halutessaan, on sen kanssa vain yritettävä muistaa sen luonto ja pyrkiä pelaamaan tilanteet huumorilla. Vaikka ei aina naurattaisikaan.

Hoidettaessa Villi käyttäytyy joko todella hyvin tai sitten ei käyttäydy ollenkaan. Karsinassa ori tahtoo pyöriä sen minkä vain jaloistaan pääsee ja siksi onkin suotavaa siirtää hevonen käytävälle hoitotoimenpiteiden ajaksi, josta sen saa sidottua kiinni molemmin puolin. Ensiksi orin harjaaminenkin voi tuntua jo hyvin työläältä pojan luimiessa jatkuvasti ja nostellessa jalkojaan, mutta nämä Villin mitättömät uhoamiskeinot on jätettävä täysin omaan arvoonsa. Kun hoitaja pysyy topakkana ja on välittämättä orin metkuista, niin alkaa Villikin hiljalleen rauhoittua aloilleen ja nauttii vain saamastaan huomiosta. Ja kun tähän pisteeseen pääsee, on harjaaminenkin hyvin nopeasti ylitse. Sen sijaan kavioiden puhdistukseen voi etenkin hieman aremmalta hoitajalta vierähtää tovi, ori kun ei aivan hevillä kavioitaan maanpinnalta nostele. Hiki otsalla Villin kavioita saa silloin tällöin maasta repiä, eikä Villi ole muutenkaan kovin yhteistyönhaluinen missään tilanteessa, mikä liittyy kavioihin. Seuraavaksi päästäänkin laittamaan kamppeet Villin niskaan, joka ei aina käykään yhtä helposti. Satuloidessa Villi tyypillisesti pullistelee ja on hampaat irvessä, ja ehkä saattaa takakaviotaankin nostattaa. Siinä ei suorastaan auta hoitajalla muu kuin täysin viileä käytös, ja sillä se homma hoituukin. Suitsiessa Villi käyttäytyykin yllättävän nätisti, ja siten se ottaa reippaasti kuolaimet suuhun kun ne vain kädellä uskaltaa suun ulottuville viedä. Hoidettaessa Villi ei ole siis mikään lasten tai aloittelijoiden unelmaponi ja siksi se tarvitseekin rinnalleen hoitajan, joka ei hätkähdä pienen riiviön turhista tempauksista.

Ratsastettaessa ori ei anna ratsastajalleen mitään ilmaiseksi ja on muutenkin hieman omalaatuinen. Alkuun Villi yleensä vain puksuttaa menemään eteen ja on hyvin malttamaton, eikä siten jaksa oikeastaan ollenkaan keskittyä ratsastajan ohjeisiin. Tietenkin ori testaa jokaisen selkäännousijan kunnon temppuilulla, sarjapukit ja kentälle jumittautumiset eivät ole mitään uutta ja ihmeellistä tältä hevoselta. Ratsastettaessa Villi on hieman herkkä suustaan, eli mitään kummoista kiskomista se ei ohjasta siedä, muuten luvassa on ratsastajalle paljon ongelmia. Sen sijaan kylkiin tätä hevosta saa potkia niin paljon kuin jaksaa, mutta kannattaako se, siitä ei ota kukaan takuuta. Villiltä nimittäin löytyy vauhtia vaikka muille jakaa ja kun sitä alkaa hopuuttamaan eteen, niin silloihan sitä mennään ja vauhdilla! Osaavat ratsastajat saavat yleensä pojan aika nopeasti kuitenkin kuriin, kunhan vain muistaa topakat avut eikä missään tilanteessa anna "omaa ohjaa" Villille. Kunnon lämmittelyllä ja huolellisilla ohjeilla ori saattaa alkaa jo hiljalleen rauhoittumaan, keskittymään tehtäviin ja jopa näyttämään kouluhevoselta. Ja tällaisessa tilanteessa Villi todennäköisesti kokoaa jo hyvin itseään ja on valmis kunnon hikitreeniin.

Kouluratsastus on ehdottomasti se Villin oma laji, se omaa mukavat, kouluratsulle tyypilliseet askeleet joissa on helppo istua harjoitusravissakin. Kapasiteettia Villiltä löytyy koulupuolelle hienosti vaativa b tasolle asti, laukanvaihdot tai avo- ja sulkutaivutukset esimerkiksi laukassa eivät siis tuota mitään ongelmaa. Ori tarvitsee vain hyvin näpsäkän kuskin selkäänsä, joka laittaa Villin ruotuun ja lähtee reippaasti työstämään niitä pieniä vikoja, eikä anna pojan sählätä omiaan. Villin ongelmahan on pitkään ollut se, että se ei yksinkertaisesti malta ja täten tylsistyy pienten liikkeiden hiomiseen nopeasti. Pitkäpinnaisella ratsastajalla orista saa kouluratsastuksesta kuitenkin paljon irti, sillä hevosen uppoutuessa kunnolla suorituksiin nähdään mitä mallikkaimpia liikkeitä.

Esteratsastus ja Villi eivät yksinkertaisesti vain sovellu yhteen. Yleensä esteet nähdessään poika suorastaan yli-innostuu, ja silloinhan se on menoa jälleen. Villi kuumuu pienilläkin esteillä aivan tautisen paljon ja silloin ratsastajalla on paljon haastetta pitää Villi jotenkin käsissä, sillä se oikeasti menee ja kovaa. Ori tuppautuu muutenkin säätelemään täysin omiaan, se ei malta vauhdiltaan keskittyä tehtävänantoon ja siten esteiden ylitse mennään miten sattuu. Rataesteille orilta kuitenkin löytyy kapasiteettia 70cm asti, jokseenkaan ei kovin hyvällä tekniikalla. Villin kanssa pyritään muutoinkin välttämään esteratsastusta jalkojen säästämiseksi.

Maastossa poika on suorastaan naurettava, se saattaa alkaa säikkymään aivan pienimpiäkin asioita tuulesta lähtien. Kaikenmaailman rasahdukset saavat sen hyvin varuilleen, yleensä Villi tosin säikähtäessään vain jumittuu paikoilleen eikä lähde tykittämään pää viidentenä jalkana tallille päin. Halutessaan ori osaa olla maastovarma ja silloin sen kanssa on mukava käydäkin vauhdikkailla maastoreissuilla, mutta sekin vähän riippuu sen hetkisestä mielentilasta. Maastossa Villi on ratsastettavuudeltaan loppujen lopuksi ehkä helpoimmillaan, siellä se menee säikkymistä lukuunottamatta nätisti kunhan vain osaa pyytää.

Kilpailuissa Villi on oikea sählääjä ja se tahtookin hommailla täysin omiaan, keskittymiskyky ei siis ole orilla mitenkään päätä huimaava. Matkat kilpapaikoille sujuvat orin kanssa yleensä ongelmitta, kunhan edessä on vain iso kasa matkapurtavaa ja hevostoveri vieressä. Kun kilpapaikalle päästään, alkaa se kauhea touhotus ja etenkin tammojen perään hinku on Villillä todella kova. Alkuverkassa Villi on edelleen hyvinkin malttamaton, se saattaa kilpailuhuumaan uppoutuneena unohtaa täysin ratsastajansa ja vedättää siten tätä aivan 6-0. Kilpailuissa poika vaatii siis hyvinkin jämäkän ratsastajan selkäänsä, ainakin silloin jos aikoo saada kohtuullisen hyvät prosentit tuomareilta. Villillä kilpaillaan pääsääntöisesti vain kouluratsastuksen parissa, yleensä luokissa helppo a ja vaativa b. Itse kilpailusuoritus on täysin siitä kiinni, kuinka ratsastaja saa Villin lämmittelyn aikana haltuunsa ja siellä liikkumaan eteen. Tosin välillä poika saattaa tajuta itsekin, että nyt on tosi kyseessä ja tekee siten parhaansa, mutta kovinkaan usein ei sellaisia suorituksia nähdä. Villin kanssa on siis hyvä pitää huolta oikeanlaisesta lämmittelystä ja hyvän suorituksen takaamiseksi ratsastajan on tiedostettava tekonsa.

Sukulaiset

i Pikku Hasseli
sh-o, vrt, 157cm
KRJ-II, SLA-I
ii Kultasuoni evm
sh-o, vrt, 153cm
iii Pikku Povaus evm
sh-o, rt, 149cm
iie Enna evm
sh-t, trt, 155cm
ie Pähkinänsärkijä evm
sh-t, vrt, 160cm
iei Altistus evm
sh-o, rt, 163cm
iee Kohtalotar evm
sh-t, vrt, 164cm
e Etsikon Irtokarkki
sh-t, rt, 162cm
KRJ-I, SLA-I
ei Aatteen Eetvartti evm
sh-o, prt, 165cm
eii Kipanen evm
sh-o, trn, 167cm
eie Neilikan Iines evm
sh-t, prt, 159cm
ee Etsikko evm
sh-t, rt, 160cm
eei Rassen Reppana evm
sh-o, prt, 158cm
eee KM Katinka evm
sh-t, rt, 161cm
Isä Pikku Hasseli on komea suomenhevosori kasvattajanaan Sirkku Hassinen. "Hasse" on lumienkulin, Alegren tuoma oripoika ja nykyään sen omistajaa Freetu kotitallinaan Parodia. Hasse on oikein kuvankaunis, tai sanotaanko kuvankomea, oripoika värityksenään vaaleanpunarautias ja säkäkorkeutta tältä löytyy noin 157 senttimetriä. Hyvärakenteinen Hasse painottuu kouluratsastukseen, jossa sillä riittää kapasiteettia vaativa b tasolle asti, mutta rataesteitäkin poika ylittää mielellään metrin verran. Hassella on kilpailtu aktiivisesti painotuslajinsa parissa ja siten sijoituksia onkin kertynyt plakkariin yli 50 kappaletta, joista peräti kymmenen on voittoja. Estekilpailuissakin Hassea on muutaman kerran nähty ja siksi siltäkin puolelta pari sijoitusta löytyy. Luonteeltaan Hasse ei ole ollenkaan orimainen, vaan oikein kiltti ja symppis herra, mutta miinuksena voisi sanoa säikkyherkkyyden. Toistaiseksi Hassella on kolme hienoa orijälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet isänsä tavoin kouluratsastuksen parissa. Tämä ori on tähän mennessä kerennyt pyörähtämään suomenhevosten ja kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluissa, joissa se on palkittu ensimmäisellä ja toisella palkinnolla.

Isänisä Kultasuoni on Tenho Uotisen kasvattama suomenhevosori, joka on niittänyt melkoista menestystä kilparadoilla. Heti varsana Kultasuoni myytiin omistajalle, jonka hoivissa se nykyisinkin viettelee eläkepäiviään, joka päätti kouluttaa siitä mahtavan kouluratsun kisoihin. Monen vuoden kova tulos palkittiin heti ensimmäisillä starteilla, kun Kultasuoni voitti kovin prosentein heti toisen kilpailunsa. Seuraavan parin vuoden ajan tämä ori oli tuttu näky vaativissa luokissa ja hyvin usein se nähtiin myös kunniakierroksilla. Hyvin suurikokoinen Kultasuoni ei ole, 153 senttinen vaaleanrautias ori omaa silti hyvin tahdikkaat ja näyttävät askeleet, josta poika saikin aikoinaan paljon kehuja. Luonteeltaan Kultasuoni on lempeä ja niin sanotusti hyvin "ruunamainen", ja tätä luonteenpiirrettä ori periytti myös jälkeläisilleen. Kultasuonella on kolme ori- sekä kaksi tammavarsaa, joista vain Pikku Hasseli on päässyt isänsä jalanjäljissä kilpailemaan vaativiin luokkiin asti. Hyvän rakenteen vuoksi Kultasuonta käytettiin nuorempana myös paljon näyttelyissä ja kuten arvata saattaa - menestyen.

Isänisänisä Pikku Povaus oli kasvattajansa Heikki Purasen suuri ylpeydenaihe - Povauksella oli erittäin kovanimiset juoksijavanhemmat ja siten tästäkin orista odotettiin todella kovia. Povausta alettiin aktiivisesti treenata heti parin vuoden iässä ja kotona se tekikin erittäin vahvoja juoksuja, ja siten ensimmäisiä lähtöjä odotettiin kovasti. Heti ensimmäisessä startissaan Povaus niin sanotusti "munasi kaiken" laukkaamaalla, ja tätä jatkui useat seuraavat lähdöt. Niinpä Povauksen raviurasta luovuttiin ja se siirtyi harrasteratsuksi, joka kiersi vanhemmalla iällä muutamat seurakilpailut. Rautias Povaus oli melko pienikokoinen, säkäkorkeutta se omasi vain 149 senttiä. Muutoin hyvätahtoinen ori oli luonteeltaan pieni höseltäjä ja siksi se raviuran jälkeen pian ruunattiinkin. Pikku Povausta käytettiin kaksi kertaa jalostukseen, mutta vain toinen varsoista syntyi elävänä, joten Kultasuoni on sen ainoa jälkeläinen. Povaus lopetettiin jalan vaurion vuoksi reilussa 22 vuoden iässä.

Isänisänemä Enna oli erittäin nätti ja sirorakenteinen tamma, joka oli väritykseltään tummanrautias kera 155 senttimetrin säkäkorkeuden. Ennan kasvatti ja koko elämänsä myös omisti Tanja Heikkilä, jonka suuri silmäterä tamma oli. Jo nuoresta varsasta pitäen kasvattaja toivoin Ennasta hienoa kouluratsua ja kun selkään viimein päästiin, alkoi kova työnteko. Alkuun tammasta ei tunnuttu saavan mitään irti, mutta kunnon valmentaja sai Ennan vihdoin muottiin ja siten ratsukko pääsi kilpailemaan kouluratsastuksen parissa aina vaativiin luokkiin asti, monesti myös sijoittuen. Jonkin aikaa kilpailtuaan Enna kuitenkin vahingoitti jalkansa ja siirtyi sen vuoksi jalostuskäyttöön. Tamma kerkesi pyöräyttää yhden ja myös ainoan jälkeläisensä, Kultasuonen, kunnes jalka olikin jo hyvin parantunut ja päästiin taas vauhtiin. Kovin montaa kertaa Ennaa ei kuitenkaan ehditty jalkavaivan parannuttua näkemään, sillä pian vaiva uusiintui ja tamma päästettiin vihreimmille laitumille. Luonteeltaan Enna oli oikein sympaattinen ja mukava hevonen, ja siksi sen lopettaminen olikin raskas päätös kaikelle.

Isänemä Pähkinänsärkijä on nytemmin jo hyvin vanha suomenhevostamma, joka viettää rauhaisia eläkepäiviään omistajansa Stella Väänäsen hoidossa. "Pähkinän" on kasvattanut Heini Aaltonen, jonka hoivissa tamma asui nuoruutensa, kunnes se myytiin ratsastuskouluun. Luonteeltaan Pähkinä on melko säpäkkä ja hyvin tammamainen, eikä se siksi kovin kauaa kerennyt toimimaan opetushevosena. Ratsastuskoulun oppilastyttö Stella kerkesi kuitenkin muutaman kerran Pähkinällä menemään ja kun tamma tuli myyntiin, osti tyttö sen heti itselleen. Uuden omistajansa kanssa Pähkinä alkoi aktiivisesti valmentautua niin koulu- kuin myös esteratsastuksen parissa ja vuosi tästä eteenpäin ratsukkoa nähtiin useissa seurakilpailuissa. Pähkinällä kapasiteettia riittää helppo a tasolle asti koulussa ja rataesteitä sillä hypättiin metriin asti. Ulkonäöllisesti Pähkinä on oikein hurmaava, hyvärakenteinen tamma on väritykseltään vaaleanrautias ja säkäkorkeutta se omaa 160cm. Kilpauran jälkeen Pähkinä on tehnyt kaksi hienoa jälkeläistä, joista Pikku Hasseli pääsi kilpailemaan ratsastuspuolella ja toinen orivarsa suuntautui raveihin.

Isänemänisä Altistus, tutummin Altti, oli oikea kiertolainen, jota kukaan ei oikeastaan huolinut itselleen. Orin kasvattaja Päivä Tuhkanen totesi heti Altin ollessa nuori, että kyseinen ori ei heille sovi ja siten se lähti myyntiin. Seuraavissa kodeissa Altti todettiin aina liian hurjaluonteiseksi, sillä mikään helppo ratsastettava se ei ollut, saatika että olisi käsissä pysynyt. Neljännellä omistajalla riitti pinna kouluttaa ja pistää Alttia hieman ruotuun ja silloin siitä saatiinkin kohtuullisen hyvä ratsu aikaiseksi. Koskaan Altti ei mikään ihmeellinen kouluratsu ollut, eikä sillä millään tavoin olisi kapasiteetti riittänyt vaativiin luokkiin. Sen sijaan hyvän hyppytyylin omattuaan sillä lähdettiin kisaamaan alle metrin luokissa ja kohtuu hyvin se kyseisen lajin parissa menestyikin. Kilpailujen ohessa Alttia käytettiin kolmesti jalostukseen ja onnekkaasti poika saikin hienoja, menestyneitä jälkeläisiä. Vanhemmiten tämä hurjake ruunattiin, mutta pian ruunauksen jälkeen Altti loukkaantui ikävästi ja se oli parempi päästää tuskistaan 18-vuotiaana.

Isänemänemä Kohtalotar oli nätti suomenhevostamma, jolla korkeutta löytyi 164 senttiä ja väritykseltään se oli vaaleanrautias piirtopään ja sukkien kera. Kohtalotar syntyi kasvattajalleen Sirkka Ollikaiselle, jonka luona se elikin koko lyhyehkön elämänsä. Kohtalotar oli kohtuullisen hyvä kilparatsu, jo nuorena sillä kilpailtiin helppo a tasolla ja siitä kaavailtiin ratsua myös vaativiin luokkiin. Kovan yrityksen jälkeen kuitenkin todettiin, ettei tammalla ole riittävästi liikettä vaativiin asti ja siksi sen kilpaura tyssäsi omistajan kiinnostuksen lopahdettua. Luonteeltaan Kohtalotar oli tammamainen ja sillä oli usein vaikeita äksypäiviä, mutta siitä huolimatta se oli oikein helppo koulutettava ja nöyrä ratsu. Kilpauran jälkeen Kohtalotarta käytettiin kaksi kertaa jalostukseen ja se saikin oikein mukavia jälkeläisiä, joista toinen oli kuin kopio emästään. "Tarun" ollessa vain 14-vuotias, se sairaistui vaikeaan ähkyyn jota yritettiin leikkauksella hoitaa. Pian leikkauksen jälkeen tamman voimat kuitenkin hiipuivat ja se päästettiin raskain mielin pois tuskistaan.

Emä Etsikon Irtokarkki, tutummin Iines, on Parodian maahantuontihevonen, joka asuu edelleen kyseisessä tallissa Fridan hoivissa. Tämä suloinen suomenhevostamma on väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta se omaa noin 162 senttimetriä. Luonteeltaan Iines on hieman höpsö, kiltti ja rauhallinen mutta kuitenkin hieman blondi, jolle asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä. Koulupainotteinen tamma on oikein loistava kilparatsu, tällä hetkellä se kilpailee kouluratsastuksen parissa helppoja luokkia ja sijoituksiakin on keräytynyt yli 40 kappaletta. Kouluratsastuksen ohessa Iines pitää myös esteiden hyppäämisestä, ja rataesteitä se ylittääkin hienosti 90 senttimetrin korkeudelta, tosin vain kotona, ei kilpailuissa. Loistavan, nöyrän luonteen ja kilpailumenestyksen myötä Iines on päässyt myös jalostuskäyttöön ja se onkin periyttänyt hienoja jälkeläisiä. Parodian Villiviikari on vasta Iineksen toinen jälkeläinen, mutta molemmat jälkeläiset ovat perinneet emänsä luonnetta ja kapasiteettia kouluradoille. Iineksellä ja hänen omistajallaan on todennäköisesti suunnitteilla laatuarvostelut, ja niitä jälkeläisten kasvaessa kovasti odotammekin.

Emänisä Aatteen Eetvartti oli varmasti yksi aikansa hienoimpia ja suosituimpia suomenhevosoreja. "Etvart" syntyi Jarmo Kokkosen hoiviin ja kasvattajan nähtyään orin potentiaalisen luonteen jo varsana, päätti hän jättää sen itselleen kasvamaan ja kehittymään. Jo neljä vuotiaana Etvartilla kilpailtiin kouluratsastuksessa helppo a tasolla sijoittuen ja vuotta myöhemmin se pääsi jo vaativiin luokkiin. Elämänsä aikana Etvart kerkesi pyörähtää useissa sadoissa koulukilpailuissa ja sijoituksia keräsi yli 80 kappaletta. Luonteeltaan Etvart oli kuuliainen ja melko rauhallinen, mutta omasihan sekin niitä kuuluisia päiviä, jolloin se teki hoitajilleen todella tiukkaa äksyilyllään. Rakenteellisesti tämä ori ei ollut mikään loistavuus, mutta sen upea punarautias väritys ja liehuva pitkä harja, sai monet sitä ihailemaan. Korkeutta Etvartilla löytyi hyvin 165 senttimetriä ja se takasi myös sen, että mieskasvattaja pystyi orilla kilpailemaan. Koska Etvart oli niittänyt paljon menestystä kilparadoilla, oli se uran loppuvaiheilla erittäi suosittu jalostusori. Pojalta löytyy lähemmäs kolmekymmentä jälkeläistä, joille se on periyttänyt tarmokasta luonnetta ja liikettä kouluradoille. Ori lopetettiin 24 vuoden iässä vanhuudenoireisiin.

Emänisänisä Kipanen oli Veikko Taskisen kasvattama suomenhevosori, joka möi Kipasen heti emästä vieroitettuaan yksityiseksi ratsuhevoseksi. Kipasesta kaavailtiin hienoa yleisratsua, jolla pystyisi kilpailemaan aktiivisesti niin koulu- kuin myös estekisoissa. Heti ratsutusvaiheessa huomattiin, ettei tätä oria juurikaan kiinnosta pysyä kuolaimella ja siksi ratsastus tällä oli hyvin vaikeaa. Muutamat koulukilpailut se starttasi helpoissa luokissa, mutta koskaan siitä ei sitä menestyvää kilparatsua tullut jääräpäisen ja hankalan luonteensa vuoksi. Sen sijaan Kipanen omasi loistavan, suomenhevoselle tyypillisen rakenteen ja siksi se pääsi käymään lukuisissa näyttelyissä, joissa se myös menestyi erinomaisesti. Tämä poika oli oikein kuvankaunis hevonen, se oli väritykseltään tummanruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi peräti 167 senttimetriä. Näyttelymenestyksen myötä Kipanen oli kysytty jalostusori, mutta vaikean luonteensa vuoksi omistaja ei halunnut sitä juurikaan jalostukseen antaa. Muutamille kilteille tammoille omistaja tosin antoi siunauksensa, ja siten Kipaselta lyötyy kolme mukavan lupsakkaa jälkeläistä. Orin lähtö tuli kaikille melkoisena yllätyksenä, se sai aurinkoisena kesäpäivänä mitä ilmeisemmin sydänkohtauksen ja kuoli 18-vuotiaana omalle laitumelleen.

Emänisänemä Nelilikan Iines, tutuille Inka, oli hyväluonteinen ja varmajalkainen suomenhevostamma, jonka kasvatti Aarne Soininen. Inka eleli oikeastaan koko elämänsä "pullahevosena" ja siksi se vaihtelikin melko tiheään tahtiin omistajaa. Välillä tammaa pidettiin vain maastoratsuna tädeillä ja välillä se oli junnuilla opetushevosena, jolloin se pääsi myös muutamiin seurakilpailuihin. Koulustasoltaan Inka oli kouluratsastuksessa helppo b ja rataesteitä se tiedettävästi ylitti 70 senttimetrin korkeudelta. Mikään loistohevonen tämä tamma ei siis ollut, mutta hyvin se ajoi asiansa tehtävässä kuin tehtävässä. Väritykseltään Inka oli erittäin kaunis punarautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta se omasi 159 senttimetriä. Inkan viimeinen omistaja käytti sitä kahden varsan verran siitokseen ja nekin oli melkoisilla riskeillä, sillä tammalla oli ensisynnyttäjäksi jo huimasti ikää. Todellakin kaksi suloista jälkeläistä Inka pyöräytti ja molemmat niistä pääsivät kilpailemaan kouluratsastuksen parissa sijoittuen. Inka lopetettiin 23 vuoden ikäisenä jalkavamman seurauksena.

Emänemä Etsikko oli niin perinteinen suomenhevostamma kuin vain suomenhevonen voi olla. Väritykseltään se oli tietysti puhdasrautias ja korkeutta siltä löytyi noin 160 senttimetriä. Etsikko syntyi Jaakko Huovisen hoiviin, joka möi Etsikon 2-vuotiaana sisarelleen. Tammaa koulutettiin helppo b tasolle saakka ja rataesteitä sillä muutaman kerran hypättiin 80 senttimetrin luokkia. Kilpailuissa Etsikko pyörähti siis muutaman kerran, mutta kummoisempaa menestystä se ei niittänyt, liekkö olisi huonosta liikeestä johtunut. Tammaa käytettiin kuitenkin paljon kotona peltotöissä ja jonkin verran sillä valjakkoajoakin kokeiltiin. Luonteeltaan tamma oli oikein rehti ja rauhallinen, mutta siltikin oikein toimelias ja innokas. Etsikko asui koko elämänsä saman omistajan tallissa, jonne se myös lopetettiin reilun 22 vuoden ikäisenä. Elämänsä aikana Etsikko ennätti saada kolme jälkeläistä, jotka kaikki olivat tammavarsoja.

Emänemänisä Rassen Reppana ei ollut nimensä veroisesti kuitenkaan reppana vaan päinvastoin, se oli oikein tarmokas ja menestynyt suomenhevosori. Reppanan kasvatti Jouni Savolainen, joka myi sen vuoden vanhana ravitalliin. Siispä Reppana kilpaili jo kaksi vuotiaana raveissa ja joka vuosi se vain paransi tulostaan. Reppana tienasi juoksuista kohtuullisen hyvin rahaa, mutta reilussa kuuden vuoden iässä sen kehityksessä tuli täydellinen stoppi eikä juoksu vain enää luistanut. Reppana joutui siis jättämään erittäin hyvin ja lupaavasti alkaneen raviuransa melko lyhyeen, mutta seuraavaksi se siirtyikin valjakkoajon pariin. Kyseisessä lajissa tarvittiin tarkkuutta, johon Reppana oli kuin luotu, mutta pidemmän päälle orin pää ei kestänyt jatkuvaa keskittymistä ja siksi valjakkoakaan ei pystynyt enää kisailemaan. Loppuun asti Reppana kuitenkin palveli omistajiaan kärryttelyhevosena, koskaan siitä ei kummoisempaa ratsuhevosta tehty. Väritykseltään Reppana oli komea punarautias ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 158 senttimetriä. Reppanaa käytettiin jalostukseen loppupeleissä melko paljon, rekisteröitynä sillä on 11 jälkeläistä, joista osa oikein hienoja ravihevosia.

Emänemänemä KM Katinka eli pelkkä "Kati" oli kuvankaunis suomenhevostamma rautiaan värityksensä ja 161 senttimetrin säkäkorkeuden kera. Ulkonäöllisesti Kati oli siis erittäin suloinen ja nätti, mutta omasi se myös erittäin hyvän ja ryhdikkään rakenteen, jonka vuoksi se pärjäsi näyttelykehissä. Näyttelyden ohella tamma oli myös etevä yleisratsu, sillä kilpailtiin seuratasolla niin koulu- kuin myös estekilpailuja. Tamman kapasiteetti riitti kouluratsastuksessa helppoihin luokkiin ja rataesteitä se ylitti metrin verran, ja molemmista lajeista kyseisillä tasoilla se keräsi lukuisia voittoja ja sijoituksia. Arja Heimosen kasvattama ja hänen junnutyttärensä omistama Kati oli luonteeltaan tammamainen, se omasi paljon temperamenttiä eikä juurikaan mitään ilmaiseksi antanut ja siten kaikki menestyminen tamman kanssa oli kovan työn tulos. Aktiivisen valmentautumisen ja kisaamisen jälkeen Katia käytettiin muutaman varsan verran jalostukseen, ja näille jälkeläisilleen se periytti kaunista ulkonäköään jos ei muuta. 17 vuoden ikäisenä Katille ei ollut enää suurempaa käyttöä ja siksi se pistettiin mullan alle nuoremman hevosen tieltä pois.

Jälkeläiset

s. 01.08.2014, o. Mörkövaaran Villisielu (e. Lakean Runo) omistaja: Tvisha
s. 21.09.2014, o. Mörkövaaran Vesseli (e. Mörkövaaran Lauriina) omistaja: Susanna
s. 05.10.2014, t. Mörkövaaran Villivilja (e. Parodian Sulosointu) omistaja: Sippe
s. 02.05.2015, o. Kuuralehdon Velmeri (e. Mäkisuon Amaria) omistaja: Sachiyo
s. 14.06.2015, o. Fiktion Wiiksivallu (e. Fiktion Tessa) omistaja: kuristaja
s. 18.10.2015, t. Mörkövaaran Viimeinen (e. Seljasaaren Valmetar) omistaja: Inna

Valmennukset ja päiväkirja

16.07.2015
Tänään elettiin niin sanotusti kauhun hetkiä, nimittäin Villi kaatui äärettömän pahannäköisesti tarhassa sotkeuduttuaan jaloistaan riimunnaruun. Kaikki sai alkunsa siitä, kun olimme viemässä tallityttöjen kanssa orilaumaa uudelle tarhalohkolle, ja innostuessaan Villi säntäsi tarhan portilla laukkaan, eikä tallityttö kerennyt siinä metakassa riimunnarua irroittamaan. Niinpä Villi laukkaili kavereidensa kanssa ympäri tarhaa, jolloin naru alkoi vähitellen kiertymään orin etujalkojen ympärille. Eikä aikaakaan, kun Villi lensi laukassa nätissä kaaressa kaulansa kautta selälleen. Ori jäi ikävästi makaamaa maahan, ja koko tilanne näytti sille, että heti kutsuttiin eläinlääkäri paikalle. Villi saatiin talutettua lopulta talliin, mutta äärettömän kipeältä ja pahoinvoivalta se näytti. Eläinlääkärin tullessa tallille Villi tutkittiin perinpohjin ja diagnoosi oli onneksi helpottava. Todennäköisesti ori vain reväytti kaulansa ja selkään loogisesti sattuu kun se yhtäkkiä rysähti maahan. Villi sai kipulääkettä ja liikuntakieltoa seuraavaksi viikoksi, ja kovan tarkkailun alle joutunee myös. Toivottavasti tästä selvitään vain säikähdyksellä, nimittäin ensi kuun aikana olisi taas tapahtumassa jännittäviä asioita meidän osalta...

15.06.2015
Paljon on tapahtunut vajaan puolen vuoden aikana, enkä ole ennättänyt minkäänlaisia Villin kuulumisia päivitellä! Kilparintamalla on ollut loogisesti Villin kanssa hiljaista, olemme starttailleet vain kuukausittaisissa krj & vsr cupeissa. Tämän vuoden puolella ori otti kaksi sijaa krj cupista, ollen tammikuussa sijalla 11 ja helmikuussa vastaavasti sijalla 17 vaativa b luokassa.

...Siitä voikin siirtyä siihen, että pääsimme vihdoin ja viimein osallistumaan kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun! Villi täytti alkukuusta 8 vuotta ja näin ollen tuli laatuarvostelukelpoiseksi. Tietenkin oli kovat odotukset kyseiseen laatuarvosteluun, enkä ollut pysyä housuissani kun orin kanssa tuomareiden eteen astelimme. Villi käyttäytyi ehkä yllättävänkin nätisti, kuitenkin tuoden tuomareille myös rauhattomampaakin puolta esille. Rakenteesta saimme 7,5p, joka on hyvän ja kiitettävän rajamailla - siihen siis olimme oikein tyytyväisiä. Vastaavasti kisapisteistä saimme täydet pisteet, kirsikkana kakun päälle tietysti vielä neljä lisäpistettä cup-sijoista. Myös vanhemmista saimme täydet ja jälkeläisistäkin otimme kaiken mitä oli saatavilla. Näin ollen Villin yhteispisteet lisäpisteet mukaanlukien oli 111,5! On varmasti suurimmat pisteet mitä minun hevosilla on koskaan ollut. Aivan huikeaa, tästä on hyvä jatkaa mahdollisesti yleislaatuarvosteluun.

Jälkeläisiä Villi on tämän kevään ja kesän aikana saanut kaksi - viime kuussa syntyi Kuuralehdon talliin suloinen orivarsa, joka nimettiin Kuuralehdon Velmeriksi. Puolestaan tässä kuussa, itseasiassa eilen, syntyi Fiktioon myöskin komea oripoika, joka nimettiin Fiktion Wiiksivalluksi. Toivottavasti näistä nuorikoista kehittyy hienoja ratsuja kouluradoille.

18.03.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Pääsin Villin kanssa pitkästä aikaa osallistumaan tänään ulkopuolisen valmentajan järjestämään kouluvalmennukseen. Alkuverkassa ori oli vähän tahmea, sitä sai ensimmäisestä kierroksesta lähtien hoputtaa reippaasti kävelemään eteenpäin. Lisäksi Villi tuntui vähän painavan apujani vastaan, mutta ajattelin topakalla otteella selvitä tästä "haasteesta" helposti, enkä alkanut siten tekemään siitä numeroa. Verkassa meidän piti taivutella itsenäisesti hevosia ja tehdä käynti-ravi-siirtymisiä, joilla loppujen lopuksi sain nopeasti Villin kuulolle ja näin pääsimme aloittamaan työskentelyn.

Päivän päätehtävissä keskityimme lähinnä erilaisiin kiemuroihin sekä väistöihin. Kolmikaarinen kiemuraura tuli tehdä ravissa, aina halkaisijan kohdalla tehden pysähdykset. Alkuun Villin siirtymiset eivät olleet kovin pehmeitä, ne aina vähän venyi ja venyi, eikä valmentaja ollut tähän yhtään tyytyväinen. Onneksi toistot alkoivat vähitellen tekemään tehtävänsä ja orikin muuttui paljon herkemmäksi ratsastettavaksi. Kiemuraa teimme osittain myös laukassa, joka sujui meiltä ihmeen hyvin. Vähitellen siirryimme ravissa väistöihin sekä avotaivutuksiin. Väistöissä ei meillä Villin kanssa mitään erimielisyyttä ollut, mutta avoissa sai pyytää vähän napakammin eteen jotta ori taipui ja liikkui oikein. Tässä vaiheessa valmentajalta sateli meille kehuja, enkä oikeastaan edes ymmärtänyt, että mistä hyvästä. Lopussa teimme vielä erilaisia istuntaharjoituksia keskiympyrällä.

Loppuverkassa saatiin itsenäisesti työskennellä ravissa, jolloin minulle vasta tuli se "jes-fiilis", että nyt kaikki onnistui. Muutoin Villi kyllä liikkui valmennuksessa nätisti ja oli yllättävänkin yhteistyökykyisellä tuulella. Todella hyvä mieli valmennuksesta jäi, eikä valmentajakaan pitänyt minua ja Villiä yhtään hassumpana tiiminä.

07.01.2015
Uusia vuosia ja uusia tuulia! Joulukuu meni meillä Villin kanssa oikein leppoisissa tunnelmissa, sekä hevonen että omistaja otti rennosti löhöten tarhassa ja sohvalla. Pyörähdimme joulukuun lopussa tietysti krj cupissa sekä vsrn koulucupissa, jotka sujuivat vähän vaihtelevin tuloksin. KRJn cupissa starttasimme vaativa b luokassa tyypilliseen tapaan ja verrattuna siihen, kuinka meillä sujui viime kuussa, ei siitä fiiliksestä ollut mitään enää tietoa. Menimme sitten Villin kanssa möhlimään koko radan ja tuloksena hienosti, siis todella upeasti, 301/316. *Naur* No, aina ei voi voittaa. VSRn cupissa meillä sen sijaan sujui vähän paremmin ja sieltä saimme vaativa b luokasta sijoituksenkin kotiinpäin, jippii!

Mitä meille tämä vuosi tuokaan tullessaan - no, vihdoin ja viimein ne odotetut laatuarvostelut! Toukokuussa Villi täyttää laatiksiin vaaditun 8 vuoden verran ja kyseisenä kuukautena aiomme suunnata heti krj laatikseen, hihii. Sitä kautta kesällä toivottavasti ylaan ja syksystä suomenhevosten laatikseen. Siinähän ne kaikki sitten olikin. Mitä, Villillä on jo toinen jalka haussa?! Noh, jospa me sitä ennen kerettäisiin vielä muutamat cupit käydä lävitse ja toivon mukaan saamme vielä kaksi uutta jälkeläistä orille kevään mittaan. Kotitallilla ei tämän kummempia ole kuukauden mittaan tapahtunut, joten adíos amigos ja Villi kuittaa.

30.11.2014
Tämä päivä oli minun mielestä tuhoon tuomittu ennen kuin se kerkesi kunnolla alkamaankaan - tänään oli nimittäin kouluratsastujaoksen järjestämä cup. Eilen ratsastin Villillä lähes kahden tunnin verran, se ei nimittäin meinannut tulla mitenkään kuulolle ja oli hyyyvin tahmea ratsastettava muutoinkin. Hermothan siinä kieltämättä paloi, sillä olin ilmoittanut Villin mukaan tämänpäiväiseen koitokseen. Luvassa ei siis ollut yhtään mitään muuta kuin henkien taistoa ja hermojen kiristystä.

Matka kilpailuihin ei tietenkään mennyt suunnitelmien mukaan, meillä oli tallityttöjen kanssa jos jonkinmoista mutkaa ja ongelmaa matkassa. Lähtö viivästyi liki puolella tunnilla, eikä matka edennyt siihen tahtiin kuin oltiin suunniteltu. Kilpapaikalla olimme sitten (tietenkin) myöhässä - mikäs siinä, eihän tässä olekaan kuin reilu 20 hevosta meiltä cupissa mukana. Ei kun kaikkien kanssa vauhdilla verkkaamaan, ja kun lopulta koitti Villin vuoro, oh dear. Villi oli edelleen verkassa inhottava maanmatonen, joka löntysti raaaauhallisella tahdilla eteen, ilman minkäänlaista stressiä. Minä tietysti hermoilin selässä ja potkin ja raippasin tätä älykääpiötä sen minkä vain kerkesin, ja kyllä, en saanut sitä edelleenkään liikkumaan sen nätimmin kuin eilen kotonakaan. Kun meidät kuulutettiin radalle, olin oikeasti kuolla jännityksestä! Odotin, että Villi nolaa minut taas kerran täysin eikä suorituksesta tule yhtään mitään. No, mitä sitten tapahtui? Niinpä! Mitä ihmettä siinä tapahtui?

Nimittäin, meidän vaativa b rata meni äääärimmäisen hyvin ilman minkäänlaista ongelmaa. Olin orista niin ylpeä radan jälkeen, sillä me saimme todella hyvät pisteet matkaamme. Jännityksellä odotimme, että kuinka muut ratsukot suoriutuvat kilpailuista, ja tätätätädää, lopulta voittaja julkistettiin. Tämä oli sikäli hauska tilanne, että en ollut edes millään tapaa kuulolla, kun voittajaksi julistettiin tvisha & Parodian Villiviikari! Porukka tuli onnittelemaan meitä voitosta ja minä olin vähän, että mitä häh, mistä te puhutte. Eipä siinä auttanut kuin ihmeissään lähteä Villin kanssa kentälle ja siinä tulikin sitten vasta se todellinen ahaa-tilanne. KYLLÄ, ME VOITETTIIN KRJN CUP!!!!! 255 ratsukkoa oli kyseisessä luokassa mukana ja me surkeudet vaan mentiin ja voitettiin! Siinä saattoi omistajalta ehkä kyynel tulla poskelle, sillä oikeesti, mitä ihmettäää? Minä olin jo niin menettämässä toivoani, mutta sitten, sitten jokin ihme tapahtui ja Villi liikkuikin kentällä kuin unelma ja aah... No, ei siinä, olipa taas mukava kilpareissu, heh, voisi ottaa vaikka uusinnan toistekin.

03.11.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Pierre
Tvisha talutti Villin maneesiin pikapuolin alkavalle kouluvalmennukselle. Villi steppaili malttamattomana ratsastajan noustessa tämän satulaan, eikä alkukäyntikään sujunut ilman murheenkryyniä: Villi puski eteenpäin kuin höyryveturi, ja tvishan antamat avut kaikuivat kuin kuuroille korville. Käskin pitämään kädet mahdollisimman paikoillaan ja ohjaamaan oria pikemminkin paino- ja pohjeavuilla, sillä ratsu tuntui vain ärsyyntyvän paineesta suussaan. Villi alkoi pikkuhiljaa orientoitua työntekoon, kun tvisha oli tehnyt useita lyhyitä ja yleishyödyllisiä tehtäviä alkuverryttelyjen aikana. Kun ori näytti olevan kunnolla kuulolla, kehotin ratsastajaa terästämään ohjasotettaan ja apuja yleensäkin hieman, ennen kuin aloittaisimme tämän päivän tehtävän, laukanvaihdon, jota ennen etsimme tuntumaa lyhyellä raviharjoituksella, jossa testattiin ratsun jarruja ja kääntymistä kaarevilla urilla. Menohaluistaan tunnettu Villi ei aluksi noteerannut ratsastajansa pidätteitä, mutta parin muistutuksen jälkeen tämä hidasti käynnistä raviin parin askeleen ajaksi, kunhan sai taas luvan nostaa raville. Pääty-ympyröillä ori taipui hienosti koko kropastaan, mutta pienemmillä kuvioilla tämä joutui paikoittain hakemaan tasapainoaan ja tukeutumaan kuolaimeen.

Laukanvaihdot aloitettiin helpoimman kautta: myötälaukasta tiputettiin käynnille ja nostettiin vastalaukka muutaman askeleen ajaksi. Laukanvaihto käynnin kautta oli orille naurettavan helppoa, ja näyttäessään mielipiteensä viskomalla päätään ja pukittamalla pari kertaa terävästi, siirryimme harjoituksissa eteenpäin. Villi pysyi nätisti kuulolla, ja laukanvaihdot sujuivat myös suoraa laukasta. Vastalaukassa tehdyt kaarrokset horjuttivat orin tasapainoa, joten suosittelen Villille erilaisia tasapainoharjoituksia myöhempää hyötyä silmällä pitäen. Hitaalla vauhdilla ori pysyi kuitenkin hyvin muodossa kaarroksien aikana, eikä tämä puskenut enää kuolaimelle. Olimme tähän mennessä tehneet vain laukanvaihdon per sivu, joten pyysin tvishaa mahduttamaan yhdelle pitkälle sivulle kaksi vaihtoa: vaihdon vasta- ja parin askeleen päästä takaisin myötälaukaksi. Villi laukkasi lennokkaasti uraa pitkin, joten tvisha joutui pidättämään oria melko ronskisti ennen pitkälle sivulle siirtymistä. Jo käännöksen aikana tvisha valmisteli Villin laukanvaihtoon, ja suoristettuaan itsensä vaihtoi ori avut saatuaan laukan. Aluksi orin takapää yritti työntyä uran sisäpuolelle vastalaukassa, mutta muutaman korjausliikkeen ja toiston jälkeen suoralla uralla kulkeminen ei tuottanut vaikeuksia. Ratsukko sai hienosti mahdutettua myös toisen vaihdon samalle suoralle, ja käännöksiin ori sai ilokseen tulla kierroksen mukaisessa laukassa. Hienon ja yritteliään suorituksen ansiosta annoin ratsukon aloittaa itsenäiset loppuverryttelyt.

06.10.2014
Jaetaanpa taas meidän "eläkeläisen" kuulumisia, on nimittäin taas yhtä jos toista tapahtunut ja sattunut! Aloitetaan ensimmäisenä jälkeläisistä, wohoo! Villin ensimmäinen jälkeläinen, Villisielu, joka asuu siis myös Mörkövaarassa, on loistanut kilpaurallaan vaatimattoman 60 sijoituksen verran... Huikee! Tästä voi siis olettaa, että Villi periyttää kilpakykyään jälkeläisilleenkin, mikä on tosi hyvä juttu. Mutta sitten nykypäivään: Syys-lokakuussa tämä orhi sai kaksi jälkeläistä lisää! Syyskuun lopulla syntyi Mörkövaaran Vesseli (e. Mörkövaaran Lauriina), joka oli tilausvarsa Susannalle Hetken suomenhevosiin. Kun Susanna pyysi Villiä kyseisen varsan isäksi, olin heti että kylläkyllä! Tämä ihastuttava orivarsa on väritykseltään punaruunikko ja emänsä tavoin Vesseliä tullaan näkemään niin koulu- kuin myös estekilpailuissa. Sitten, sitten, eilen syntyi se _kauan_ odotettu varsa, nimittäin Villin ja Parodian Sulosoinnun jälkeläinen! Siitä olin haaveillut niiin kovasti loppukesästä ja nyt se piti toteuttaa. Alkuperäinen suunnitelma oli, että Villi astuu Sohvin vasta loppuvuodesta, mutta enpähän millään malttanut sinne asti odottaa... Täten Villi sai ensimmäisen tammavarsansa, joka nimettiin Mörkövaaran Villiviljaksi, pitäähän tämä villihevoslinja säilyttää, heh. Vilja on kaunis punarautias varsuli, joka jää eeehdottomasti Mörkövaaraan asumaan, pois en varmasti anna! Nyt "läjässä" jo kolme hienoa jälkeläistä, josko näistä saataisiin hyviä näyttöjä tulevaisuutta ajatellen.

Eläkeheppa-Villi pyörähti syyskuun lopussa myös "pitkästä aikaa" koulukentillä, nimittäin syyskuun krj cupissa. Varmoin mielin lähdimme kyseiseen skabaan, sillä kovasti olemme kotona kentällä tehneet töitä ja kävimmehän me valmennuksessakin. Mutta, sitten, wää, ratsastajan hermot meni! Taistelin koko päivän muiden hevosten kanssa radalla ja sitten kun tuli Villin vuoro, niin ei yksinkertaisesti enää jaksanut! Villin kanssa startattiin helppo b luokassa, jossa sijoitus 120/258, ja vaativa bssä, jossa olimme 200/224... Eipä tähän ole selittelyjä, penkin alle meni ja itku pääsi, etenkin vaativassa luokassa, miten voi noin huonosti mennäkään?! Tosin, huonolle ei ainakaan hävitty, heh. Samat fiilikset oli myös vsrn koulu-cupissa, jossa vaativa b luokassa oltiin 65/102... MUTTA, tuolla olimme sentään helppo b luokassa 11/104, että melkein päästiin sijalle, jee. Eiköhän tämän kuun cupeissa kuitenkin näytetä tähdenlennot..Vai merkit...
Muutoin Villille kuuluu aaaevan hyvvee, edelleen viettelee leppoisaa elämää laiduntaen ja välillä sitä koulurääkkiä läpi vetäen. Edelleen ovat hevosetkin saaneet ulkona yönsä olla, mutta eiköhän nuo vähitellen tässä kuussa pidä sisälle ottaa. Suattaapi Villiltä vuan silloin järki männä!

18.09.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Wenla
Tänään valmennukseeni saapui Tvisha ja hän toi mukanaan upean suomenhevosorin Villiviikarin eli Villin. Tvisha kapusi ketterästi lihaksikkaan orin selkään ja aloitimme alkulämmittelyistä. Ori lähti liikkumaan aktiivisesti, täynnä tarmoa ja annoinkin ratsukolle tehtäviä joissa ratsastaja saisi orin nopeammin hyvälle tuntumalle. Villi alkoi hiljalleen rauhoittumaan pysyen kuitenkin edelleen hereillä ja pystyin näkemään kuinka se hakeutui pehmeämmälle kuolaintuelle. Tvisha todellakin tuntee hevosensa hyvin ja ratsukon yhteistyö sujui mutkattomasti. Lämmittelyistä jatkoimme kokoamisharjoituksiin ja pyysin ratsukon kahdeksikolle. Kahdeksikosta toinen ympyrä kuljettiin kootussa ravissa ja toinen osa kootussa laukassa. Kokoamiset sujuivat erinomaisesti ja vaikka ori kävikin kuumana, se pysyi hyvin ratsastajansa käsissä ja työskenteli mielellään. Innostuttuaan tehtävästä Villi ei olisi tahtonut lopettaa laukkaa ja siirtyä takaisin raviin joten se päätti koittaa onneaan jatkamalla laukkaa. Pariin otteeseen laukkapätkä venyi hieman liian pitkäksi, mutta ratsastaja palautti orinsa hyvin nopeasti maan pinnalle ja loput tunnista ori työskenteli varsin nöyränä. Kokoamisharjoituksen jälkeen annoin ratsukon kävellä muutaman minuutin ja pyysin heitä venyttämään askelta mahdollisimman paljon sillä luvassa olisi vielä lisää kokoamisia jotka voisivat käydä raskaiksi orille ellei välissä saa venytellä. Käynnistä ratsukko nosti ravin ja kulkivat uraa pitkin kunnes pyysin heitä tulemaan pituushalkaisijalle. Halkaisijan keskikohdasta ratsastaja antoi hevoselleen avut sulkutaivutukseen ja pyrki ylläpitämään ravia. Ori piti hienosti ravin yllä ja sulkutaivutuskin onnistui siltä mukavasti. Tahdoin kuitenkin liikkeeseen vielä hieman enemmän tehoa ja työskentelimmekin tämän harjoituksen parissa kunnes muutamaan, yksinkertaisesti loistavaan suoritukseen oli hyvä lopetella. Lopuksi ratsukko otti vielä laukkaa keskiympyrällä tehden muutamat siirtymiset peruutuksesta laukkaan ja näiden jälkeen he saivat aloittaa itsenäiset loppuverryttelyt.

02.09.2014
Saanko taas tulla hehkuttamaan mun ihanaa miestä? Meillä oli Villin kanssa niiiiin ikävä kilpakentille, kun eihän myös siellä moneen viikkoon enää olla oltukaan. Nyt sitten, mikäs se päivä olikaan, tuota, tuota, 31.8.! Elokuun viimeisenä päivänä järjestettiin kouluratsastusjaoksen cup ja siellähän mekin oltiin, ofcourse. Villi tuntui verkassa vähän tahmealta ja jäykältä ratsastettavalta, se kun on nyt viime viikot saanut melko vapaasti vain laiduntaa ja ulkoilla kamujen kanssa. Nyt lähdettiin sitten vähän niin kuin kylmiltään kehiin ja heh, mikä tulos! Kilparadalla ori tuntui huomattavasti paremmalta ratsastaa, se oli erittäin herkkä ja kuunteli apujani maltilla. Pieni virhe tuli radalla tehtyä, joka tosin johtui minusta, itse kun en täysin rataa muistanut, heh... Mutta ei se vissiin muutoin kovin huonosti mennyt, sillä sijoitus saatiin napattua mukaan! Ratsukkoja vaativa b luokassa starttasi 288 kappaletta ja me oltiin Villin kanssa sijalla 19. Jätettiin siis, mitä, 279 ratsukkoa taaksemme, boyaa! Toisaalta kyllä voisi ajatella, että oltiin _vasta_ 19. mutta, eiköhän myö tähän olla nyt tyytyväisiä. Muuta ei nyt oikeastaan tähän hätään, Villillä sujuu vaihteeksi taas erinomaisesti, eikä parin viikon takainen pieni loukkaantuminenkaan vaivaa.

17.08.2014
Kääks, olen ihan unohtanut mainostaa yhtä hienoa juttua! Nimittäin, meidän Villipoju sai kuun alussa ensimmäisen jälkeläisensä! Aiemmissa merkinnöissä taisinkin mainitan, että Villi tosiaan astui Mörkövaaralaisen tamman ja hih, sitten se vain tapahtui, maailmaan pyörähti mitä suloisin varsa. Kyseessähän on tummanrautias orivarsa, jolla on aivan ihastuttava piirtopää, voi että... Villi on siis mitä mainioin periyttäjä, heh. Isänsä mukaan tässä on yksi "villi" lisää ja siten varsa nimettiin Mörkövaaran Villisieluksi. "Simppa" jää asumaan Mörkövaaraan, jotta saadaan Villin näytöt hyville aluilla, eikä tämmöisestä söpöläisestä kyllä pystykään luopumaan! Paljon vauvoja Villille. <3

Sitten tämän päivän tapahtumiin: mitä kauheaa tänään tapahtuikaan! Villi oli normaaliin tapaan tarhailemassa kavereidensa kanssa, kunnes heille tuli riitaa siitä, että kuka saa syödä mitäkin heiniä. Meidän vanhempi ori Topi sitten näytti nuorelle Villille taivaanmerkit ja potkaisi tätä vasempaan etuseen! Mikä vääryys, mamman pientä mussukkaa vahingoitettiin... Villi otettiin samantien tappelun alettua sisälle tarkastukseen ja onneksemme voitiin todeta, että kovin kovaa iskua ori ei saanut. Vähän tuntui aristavan jalkaansa, mutta toivottavasti levolla paranee. Tienasi Villi siis muutaman lepopäivän ärhentelyllä jos ei muuta.

12.08.2014
Puuh, tänään vain rauhallista menoa, kiitos! Olemme ahertaneet Villin kanssa viime aikoina niin paljon, että tänään oli pakko lähteä rauhalliselle maastokävelylle. Viime viikolla Mörkövaarassa kävi kaksi valmentajaa meitä rääkkäämässä ja hekin totesivat sen minkä omistaja on aina tiennyt - hieno hevonen! Hih, minun pieni hienoinen <3 Hanskat heitimme alkukuusta tiskiin myös koulun kisaamisen parista, onhan meillä 60 KRJ sijoitusta kasassa, jee. Loistava ukko!
Mutta tänään ansaitsimme todellakin "vapaapäivän" koulun väännöstä ja siten suuntasimme Mörkövaaran läheisille vuorille rennolla meiningillä. Vähän taivaalta tihkui vettä, mutta sepä rentoutti ja hidasti reissuamme entisestään. Villikin tuntui nauttivat pelkästä löntystelystä lintuen ympärillä lauleskellessa, vähän väliä se pärski ja venyytti kaulaa pitkin ohjin mentäessä. Vuorille päästyä menimme yhden kiellekkeen reunalle ja siellä pysähdyimme tuijottamaan yhdessä maailmaa ja kaukana alhaalla näkyvää Mörkövaaraa. Tuli kerrankin sellainen fiilis, että nyt olen onnellinen! Vesisade alkoi hiljalleen yltyä ja siksi lähdimme melko pian jo takaisinpäin tallille. Tässä vaiheessa Villi hieman VILLIINTYI ja hyvän laukkapätkän aikana vedettiinkin sellaista kiitolaukkaa että oli kyllä rauhallisuus kaukana. Tallille päästessämme oli ratsastaja kuin hevonenkin aivan litimärkä - mikä ihanampaa hevoselle kuin päästä lämpimään karsinaan fleeceloimi päällä ja turvan eteen kannetaan kilo heinää.

08.08.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Freetu
Valmentelin tänään Mörkövaarassa tvishaa ja hänen oriaan Parodian Villiviikaria, joka muuten on hirmu komea ja uljas yksilö (kasvattajan puolueellisuutta tai ei ;)). Tvisha ja ori aloittelivat tunnin alkuverryttelyillä, joiden aikana oli tarkoitus etsiä tasainen tahti, jossa pysytellä vaihtuvien tehtävien ajan. Reippaalla tempolla tai muulla ei siis niinkään ollut merkitystä, vaan sillä, että ori pitää tahdin hyvänä ja tasaisena eikä esimerkiksi siirtymässä harjoitusravista pohkeenväistöön tule turhia tahtirikkoja. Aluksi Villillä näytti olevan omat kivat mielessä, ja pohkeenväistö uhkasi muuttua kuuroksi heittäytymisen myötä ohjanväistöksi. Sitä sitten kärsivällisesti hioimme siirtymien ja toistojen kautta, kunnes Villiviikari alkoi hoksata, että töitäkin voisi olla välissä hyvä tehdä. Tvisha sai orin kuuntelemaan paljon paremmin, kun piti sen jatkuvasti toimeliaana eikä antanut luppoaikaa oman hauskan suunnittelulle. Lisäksi ohjaan ei saanut turhaan jäädä roikkumaan, vaan käden tuli pysyä vakaana ja antaa orin suuhun rauha.

Pohkeenväistöjen jälkeen ratsukon tuli tehdä sulkutaivutuksia keskihalkaisjalla, joiden jälkeen laukannosto ja kolmikaarinen kiemuraura laukassa. Sulut sujuivat oikein asiallisesti, vaikka ori vähän innostuikin laukannostoista ja meinasi jatkossa leikkiä sulkujen sijaan paikallaan laukkaamista ja kärsimätöntä päännakkomista. Kiemuraura sai Villiviikarin kuitenkin käyttämään hyvin hoksottimiaan, varsinkin, kun keskimmäinen kaari tuli ratsastaa vastalaukassa. Tämä vaati myös tvishalta painoapuihinsa keskittymistä, jotta ori ei vaihtaisi laukkaansa kaaren ajaksi. Myöhemmin ratsukko sai laukanvaihtojen kautta vaihtaa myötälaukan myös keskimmäisen kaaren kohdalla. Väänsimme vielä vähän loivaa sulkutaivutusta laukassa, mikä sujui orilta oikein hyvin nyt, kun se malttoi jo keskittyäkin kunnolla. Onnistuneen pätkän jälkeen tvisha sai antaa orin hetken vain laukata reippaasti eteenpäin ja itse vähän keventää istuntaansa, kunnes oli loppuverryttelyjen aika. Hienosti ratsukko malttoi tänään työskennellä, kotitreenissäkin kannattanee keskittyä monipuoliseen treeniin ja orin aivokapasiteetin reiluun kuormitukseen! Villiviikari on kyllä superhieno ratsu, ei siitä mihinkään pääse!

06.08.2014 Kouluvalmennus, valmentajana merikissa
Villiviikari oli tänään kyllä nimensä veroinen. Villillä oli enemmän energiaa ja tahtoa kuin pienellä kylällä ja sen se kyllä osoitti. Ratsastaja joutui tekemään orin selässä kokoajan töitä saadakseen pidettyä orin hallinassa. Muutama pukkikin nähtiin, mikä on mielestäni hieman harvinaista kouluvalmennuksessa, estevalmennuksissa niitä kyllä näkee oikestaan joka kolmannessa vähintään. Kun ratsastaja oli saanut Villin kunnolla hallintaansa oli alkuverryttely suunilleen suoritettu joten pystyimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen. Aluksi teimme niinkin tyhmää harjoitusta, että toin kentällä viisi kartiota jota ratsukko joutui pujottelemaan jokaisessa askellajissa. Aluksi ratsastaja naurahti tehtävä helppoutta, mutta kun oli laukan aika meni ratsastajakin hieman totiseksi. Vaikka tehtävä helpolta vaikuttikin, niin muutama kartio kaatui ja tehtävä pitikin suorittaa muutamaan otteeseen. Siirryimme seuraaviin harjoituksiin: laukannostoihin, vaihtoihin sekä taivutuksiin. Villi oli hieman jo rauhoittunut ja ratsukko alkoi näyttämään upealta yhdessä. Valmennuksen tehtävät eivät tuottaneet ratsukolle suurempaa ongelmaa ja sitä oli ilo valmentaa.

10.07.2014
Wadap maailma?! Alkuun tietysti pakko kehaista meidän iki-ihanaa Villiä, joka on ylittänyt kaikki odotukset asiassa kuin asiassa. Vajaa kaksi kuukautta olemme orin kanssa ahkerasti kiertäneet koulukilpailuissa ja plakkarissa kasassa 47 sijoitusta, sisältäen peräti 10 voittoa. Eipä tarvitse enää tätä kuukautta pidemmälle luultavasti kilpailla, silloin kun läjässä on 60 sijoitusta niin on edessä tauon paikka. Mutta tämän kirjoituksen pääaiheeseen: Villistä on tulossa ensimmäistä kertaa isukki! Viime kuussa Villi astui Mörkövaarassa asustelevan tamman, Lakean Runon, ja nyt saimme tietää Runon olevan kantavana. L-O-I-S-T-A-V-A-A! Pieni aavistus minulla on sen suhteen, että tämän yhdistelmän varsa tulee jäämään Mörkövaaraan asumaan, sillä uutta verta 2-polvisiin hevosiin tarvitaan. Pointti on kuitenkin se, että Villi tulee saamaan jo hyvissä ajoin jälkeläisnäyttöjä tulevaisuuden laatuarvosteluja ajatellen. Tosin en tiedä onko kuinka aikaista ajatella näitä asioita, nimittäin ensimmäisiin laatiksiin päästään aikaisintaan ensi talvena, heh. Muttamutta. Kasvattajalle terkkuja jos Villin kirjoituksia lueskelee, meillä menee erittäin hyvin orin kanssa ja on se melekoinen hurrrmuri, kiitokset tästä pojasta!

29.05.2014
Ai mitenkä niin Villi hyvä kisaheppa? Ai että! Olemme nyt pari viikkoa pojan kanssa aktiivisesti kilpailleet ja mikä on tulos: 19 KRJ sijoitusta! Mama on niiiin ylpeä omasta nuorukaisestaan, Villi on super ihana hevonen. 19 sijoitukseen mahtuu mukaan kolme voittoa ja täytyypä mainita, että ori sai heti ensimmäisestä kilpailustaan vaativa b luokassa voiton kotiin. Tänään olimme todellakin myös kilpailemassa ja erittäin hyvän saldon Villi keräsi tällekin päivälle, nimittäin neljä sijoitusta. Parhaiten pärjäsimme Sävelsalon kilpailuissa, jossa vaativa b luokassa tulimme toiseksi, häviten ykkösestä vain pienellä prosenttiosuudella. Mutta niinhän se on, että aina ei voi voittaa. Paitsi meidän Villi tietysti. Paremmin ei kyllä olisi oinut meidän kilpaura Villin kanssa alkaa ja tästä onkin erittäin hyvä jatkaa eteenpäin. Koko ensi viikko on myös täyteen buukattu kilpailuilla, eli toivotaan vaan, että Villi jaksaa hyvin eikä kilpailut hirveästi kävisi kunnon päälle.

26.05.2014
Tänään kävimme aamulla jälleen pyörähtelemässä kilpailuissa ja saatiin kaksi sijoitustakin mukaan, jee! Ori ei kuitenkaan kaikkeaan antanut, enkä sitä ns puhki ratsastanut, ja siksi päätin illalla vielä käydä sen kanssa kentällä pyörimässä. Virtaa Villillä oli tuttuun tapaan melkoisen paljon, eikä aamun kilpailuista ollut kuntoon katsoen tietoakaan. Aluksi keskityimme siis lähinnä pidätteiden läpi menemiseen ja siinä ohella treenailimme siirtymisiä pysähdyksistä raviin ja toisinpäin. Villille ei ole mikään itsestäänselvä helppous pysähtyä paikoilleen suoraan ravista, sillä sehän puuskuttaa eteenpäin kuin juna ja pysähtyykö ne junatkaan sekunnissa? Ei. Kuitenkin tarpeeksi kauan treenailtiin niin hiljalleen Villi pääsi jyvälle ja saatiin hyviäkin pätkiä tehtyä. Kun ori oli vetreä ja hyvin kuulolla, aloimme tekemään oikeastaan kaikkea mitä mieleeni juolahti. Aina kun saimme hyvän pätkän tehtyä molempiin suuntiin yhtä liikettä vaihdoimme taas toiseen, ja näin kävimme melkoisen paljon liikkeitä läpi. Lisätty ravi on varmasti tämän hevosen bravuuri, ai että! Miten hyvältä se tuntui liikettä tehdessään ja varmasti näytti hyvältä myös kentänreunalta. Plussa pisteet Villille napsahti myös avo- ja sulkutaivutuksista, joita teimme jokaisessa askellajissa vähäsen. Aluksi ori tietenkin pisti hanttiin tai tarjosi pohkeenväistöjä, mutta vähitellen lukuisien toistojen jälkeen alkoi meno näyttämään erittäin hyvältä. Reilun tunnin verran treenasimme liikkeitä ennen kuin annoin pitkät ohjat ja lähdimme löntystämään takaisin talliin.

13.05.2014
Muutama päivä sitten talliimme asteli uutta orivoimaa kun Parodian Villiviikari "Villi" muutti Mörkövaaraan. Olin etsimässä Mörkövaaraan uusia suomenhevostammoja kun törmäsin tämän hevosen vanhempiin, eikä niitä voinut yksinkertaisesti vastustaa! Villi sopi kuitenkin talliimme paremmin orina, joten täytyihän se tarjous jättää ja tässä sitä nyt ollaan "tamman" kanssa. Tämä nuori villikko on väritykseltään tummanrautias ja säkäkorkeutta siltä löytyy noin 160 senttimetriä. Luonteeltaan Villi on kirjaimellisesti villi, ainakin toistaiseksi, ja tämä näkyy hyvin myös ratsastuksessa, joka ei ole ollut ollenkaan helppoa. Kapasiteettia koulupainotteiselta orilta löytyy kuitenkin vaativa b tasolle saakka ja siten näillä näkymin starttailisimme pikkuhiljaa koulukilpailujen merkeissä. Villin kilpaurasta odotellaan nyt kyllä kovia, sillä tälle orille jos mille on tässä tallissa käyttöä! 1-polvinen ori pääsee ehdottomasti myös jalostuskäyttöön kunhan vain ensin jonkin verran kilpailuissa pärjää. Mutta jos vielä kauemmaksi katsotaan, niin eiköhän Villin kanssa päästä tulevaisuudessa laatuarvosteluihin pyörähtämään, ainakin mikäli se pitää nykyisen charminsa. Ennen laatiksia on kuitenkin vielä parempi kasvaa ja kehittyä, kilpailla ja saada jälkeläisiä, joten niitä odotellessa.

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 64, VSR 2 kpl

19.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
20.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
21.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
22.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
22.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
25.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
26.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
26.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
27.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
27.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
27.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
27.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
27.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
28.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
28.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
29.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
29.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
29.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
29.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
30.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
30.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
30.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
30.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/60
31.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/60
31.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
31.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
31.05.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
31.05.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
01.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
02.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
02.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/60
02.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
03.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
03.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
03.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
03.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
03.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
05.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
06.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
07.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
09.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
21.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
27.06.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
30.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
02.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/60
04.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 07/60
07.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/60
15.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
20.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
27.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
28.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
29.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
29.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
30.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
30.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
31.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
31.07.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
01.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
02.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
03.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
31.08.14, KRJ CUP (kutsu), Vaativa B, 19/288
30.11.14, KRJ CUP (kutsu), Vaativa B, 01/255
31.01.15, KRJ CUP (kutsu), Vaativa B, 11/415
28.02.15, KRJ CUP (kutsu), Vaativa B, 17/287

31.12.14, VSR CUP (kutsu), Vaativa B, 08/77
30.06.15, VSR CUP (kutsu), Helppo B, 05/82