Muistoissa: Kadotettu Viuhti - virtuaalihevonen
k. 28.05.2016

NimiKadotettu Viuhti LempinimiViima
Rek.nroVH14-018-1343 Synt.päivä ja ikä27.07.2014, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma Säkäkorkeus ja väri158 cm, vprt
KoulutustasoHelppo A, 110cm, CIC1 PainotusYleispainotus
KasvattajaKadotetut Suomenhevoset Omistajatvisha (VRL-01671)


© pau.

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 25.04.2016
33 + 31 + 17 + 9 + 5 = 95p, YLA2

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.09.2015
5 + 40 + 18 + 22 + 15 = 100p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.08.2015
8 + 40 + 20 + 22 + 15 = 105p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.05.2016
9 + 41 + 20 + 22 + 15 = 107p, KERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.10.2015
19 + 24 + 21 + 24 + 16 = 104p, SLA-I

Luonne

Meidän kadonneen Viuhdin kutsumanimi ei ole sattumalta Viima - nimi tulee juurikin siitä jatkuvasta tukkaputkella kirmaamisesta, vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Käsiteltäessä Viima on oikein mukava ja kiltti tamma, jota hoitaa mielellään pienetkin tallitytöt. Sen sijaan sen rauhaton luonne tulee esiin vasta ratsastaessa, jolloin se hötkyää ja säntäilee minne vain kerkeää. Viimalla on siis ikään kuin kaksi persoonaa, toinen se ihastuttava unelmatamma ja toinen se lentävä päätön kana-tamma. Viima vaatii luonteensa vuoksi hieman ymmärrystä hoitajaltaan, mutta onneksi se hölmöilyistään huolimatta ei koskaan tarkoita kenellekään mitään pahaa.

Kuten sanottu, on Viima hoidettaessa todella kiltti ja rauhallinen. Se mielellään tutkii mitä hoitaja tämän vieressä puuhailee, ja se pyrkiikin haistelemaan ja maistelemaan jokaisen hoitovälineen harjoista satulaan. Viimaa ei ole missään nimessä pakko sitoa hoitotoimenpiteiden ajaksi kiinni, sillä se pysyy topakalla komennuksella aloillaan sen aikaa kun hoitaja sitä hoitaa. Harjaamisessa tai kavioiden puhdistuksessa ei tule mitään ongelmaa, Viima nostaa kavionsakin nätisti pienestäkin hipaisusta ylös. Varusteiden laitto on se kohta, jolloin Viima tietää pääsevänsä ulos, ja kun sitä alkaa hieman polttelemaan, alkaa myös jaloissa se vipinä. Varusteet kannattaa siis nopealla temmolla laittaa selkään, jotta Viima ei ole vielä kerennyt aivan rauhattomaksi muuttua, ja tällöinhän hoitajakin pääsee helpommalla. Vaikka se hieman alkaakin innostumaan, ei se silti hypi kenenkään niskaan tai syö ketään, eli hoitajan ei tarvitse olla ollenkaan huolissaan.

Ratsastaessa alkaa sitten se kaahailu ja riekkuminen, eikä siksi jokainen tyttö Viiman kyydissä pysykään. Tamma osaa olla välillä hieman arvaamaton ja säikkyä milloin mitäkin aloittaen tällöin pukkien sarjatuotannon, muistuttaen kuin mitäkin villihevosta. Viimaa ei tarvitse koskaan, ei siis koskaan, ajaa eteenpäin, sillä siltä löytyy se turbodiiseli moottori aivan omasta takaa, eikä siten laiskoja päiviä olekaan. Ratsastajan on tärkeää aloittaa siis heti selkään istuuduttua puolipidätteiden jako ja eritoten pysyä topakan rauhallisena selässä. Viiman kannattaa antaa alkutunnista juosta sen verran, että se saa suurimman osan energiasta kulutettua pois. Täten se alkaa hiljenemään lopputuntia kohden ja on näin ollen jo paremmin kuulolla ja yhteistyökykykin saattaa alkaa löytymään. Huolellisella työskentelyllä Viimasta saa irti vaikka mitä, eikä se ole tällöin yhtään hassumpi ratsastettava koulussa saati esteilläkään.

Kouluratsastus Viimalla on siitä haastavaa, että hevoseen ei tunnu saavan mitenkään kontaktia sen puutteellisen keskittymiskyvyn vuoksi. Tamma vaatii selkäänsä siis osaavan ratsastajan, joka hiljalleen saa hevosen kulkemaan ohjeiden mukaisesti oikein päin hyvässä raamissa eteen. Huolellisen alkuverkan jälkeen kun Viima on kuulolla ja sen askel on rauhallinen, saa siitä tällöin vaikka sun mitä irti, jos on vain saadakseen. Helppo a tasoinen tamma on oikein näyttävän näköinen mennessään pitkillä askeleillaan esimerkiksi lisättyä ravia tai tehdessään avo- ja sulkutaivutuksia. Tammalle on kuitenkin annettava jämäkät avut jos sen meinaa saada hyvään liikkeeseen, sillä se ei todellakaan reagoi mihinkään pieneen nyhväämiseen selästä. Viima osaa olla siis hankala ja olla toimimatta, mutta toisaalta taas kun sen saa hyvin kulkemaan, niin sitten se myös kulkee lähes tulkoon täydellisesti.

Esteet ja Viima voi kuulostaa alkuun melko kauhealta yhdistelmältä, sillä luvassa on sitä kuuluisaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Koska tamma itse suorastaan rakastaa esteitä, voi vain kuvitella, minkälainen on se vauhti ja into kun eteen laitetaan suuri pystyeste. Jos Viiman kanssa meinaa aikuisten oikeasti lähteä hyppäämään, on tärkeää purkaa siltä kaikki energia pois ennen yhdenkään esteen ylittämistä. Tamma nimittäin painelee sellaista kyytiä esteeltä esteelle, että ratsastaja on kyllä kauhuissaan selässä puomien lennellessä ympäriinsä. Rauhoittuessaan ja ollessaan hyvin ratsastajansa alla, hyppää se nöyrän nätisti hyvällä hyppytekniikalla esteen kuin esteen. Kapasiteettia tammalla löytyy 110cm asti, mutta ei se kaihda isompiakaan esteitä saati erikoisesteitäkään. Oikein loistava hyppääjä hyvän päivän sattuessa, mutta ollessaan rauhattomalla tuulella, on tuloksena vain katastrofi ja koko kenttä näyttää olevan kuin pommin jäliltä.

Kilpailuissa Viima on eritoten rauhaton, eikä se malttaisi millään keskittyä mihinkään muuhun kuin menemään sinne ja tänne ja tuonne ja... Kilpailuihin matkustaminen sujuu vielä ongelmitta, sillä Viima on erittäin helppo lastattava, eikä se hermostu pitkästäkään matkasta trailerissa. Kilpapaikalla alkaa sitten se touhottaminen, joka polttaa monelta kisahoitajalta samantien pinnan. Tammalla onkin hyvä suunnata suoraan lämmittelemään, jotta se pääsee juoksemaan ja näin ollen hörheltämään ja purkamaan virtaansa. Kuten arvata saattaa, on kilpailuissa todella haastavaa saada Viima kuuntelemaan ja menemään maltilla eteen, johon ei auta mikään muu kuin maltti ja lukuisat toistot. Näillä eväillä sitä on sitten lähdettä este- tai koulukisoihin, joiden sujumisesta ei koskaan voi olla varma. Tamman liikkuessa lämmittelyssä hyvällä temmolla eteen, on luvassa usein myös hyvä suoritus kilparadalla. Sen sijaan huonon päivän lämmittelystä voi jo arvata, että tänä päivänä ei tule suksi Viiman kanssa hyvin luistamaan, jos edes luistaa ollenkaan.

Sukulaiset

i Valkoosin Vieheke
sh-o, rt, 165cm
ii Vinhan Vihuri evm
sh-o, rt, 167cm
iii Vehtorin Venni evm
sh-o, rt, 165cm
iie Ilomiina evm
sh-t, rt, 163cm
ie Terra evm
sh-t, tprt, 158cm
iei Pikku-Virtuoosi evm
sh-o, trt, 162cm
iee Vilutiina evm
sh-t, prn, 157cm
e Pikku Myy
sh-t, vprn, 156cm
ERJ-I, SLA-I
ei Kivikadun Enska evm
sh-o, vprt, 159cm
eii Eljas evm
sh-o, trt, 162cm
eie Liljakan Mymmeli evm
sh-t, vprt, 158cm
ee Niiskuneiti evm
sh-t, vrn, 154cm
eei Neppari-Eetu evm
sh-o, rn, 159cm
eee Vilijonkka evm
sh-t, vrt, 153cm

i. Valkoosin Vieheke on Saara Pulkkisen kasvattama suomenhevosori, joka nytemmin asuu Pierren hoivissa Kadotetuissa Suomenhevosissa. "Valle" on osoittautunut suorastaan upeaksi kilparatsuksi, sillä on kilpailtu niin koulussa, esteillä, kentässä kuin myös maastoesteillä menestyen. Sijoituksia kyseisistä lajeista löytyy yhteensä yli 200 kappaletta, että yhtään hassumpi ori ei tässä olekaan kyseessä. Kouluratsastuksessa Valle taittaa luokat helppo a tasolle saakka ja rataesteitä se ylittää kevyesti 110cm asti, kilpaillen myös kentässä CIC1 tasolla. Väritykseltään ori on komea rautias kera vaalean harjan, jota korostaa 165cm säkäkorkeus ja pieni merkki otsassa. Luoneeltaan Valle on hyvin mukavuudenhaluinen ja lempeä, ja ratsastaessa se on hyvin nöyrä ja yhteistyökykyinen. Nytemmin Valle on siirtynyt jo kilpakäytöstä pelkän jalostusorin virkaan, ja tätänykyä orilla on neljä hienoa jälkeläistä. Lähes jokainen orin jälkeläisistä on sijoittunut ratsastuskilpailuissa, joten Valle tuntuu periyttävän jälkeläisilleen potentiaalia kilpailuihin. Vallella on todennäköisesti edessään vielä laatuarvostelut ja paljon menestystä, joita jäämme innolla odottelemaan.

ii. Vinhan Vihuri, tutummin Vikke, on jo nytemmin edesmennyt suomenhevosori, joka menestyi aikoinaan erinomaisesti esteradoilla. Jo nuorena hevosena orin potentiaali esteiden hyppäämiseen huomattiin, ja siten jo neljän vuoden ikäisenä Vikellä kilpailtiin aktiivisesti 110cm rataesteillä. Vikke voitti jos jonkinmoista ikäistensä sarjoja, mutta päälimmäisenä voisi mainita esteratsastuksen suomenmestaruuden seitsemän vuoden iässä. Myös kouluradoilla oria nähtiin muutamaan otteeseen helpoissa luokissa, mutta ilmeisesti Viken askel ei ollut tuomareiden mieleen ja siksi koulu-ura tyssäsi lyhyeen. Luonteeltaan Vikke oli hyvin äkkipikainen ja rauhaton, sillä riitti itsepäisyyttä loputtomiin eikä se siten soveltunut kaikkien käsiteltäväksi. Tyylikkään näköinen ori kuitenkin oli, se oli väritykseltään rautias kera läsipään ja korkeutta tältä löytyi peräti 167cm. Kilpauransa jälkeen Vikkeä käytettiin jalostukseen kahdelle hienolle tammalle, saaden kaksi suloista orivarsaa. Vikke periytti jälkeläisilleen komeaa ulkonäköään: molemmat ovat nimittäin kuin ilmetyt Vihurit. Vikke eli koko elämänsä kasvattansa Veikko Vinhasen hoivissa, jonka sisarukset tästä päälisin puolin huolehtivat. Ori lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa 23 vuoden ikäinen.

iii. Vehtorin Venni oli ravipuolelle suunnattu suomenhevosori, jonka kasvatti myös Veikko Vinhanen. Nuorena Venni oli hyvin laukkaherkkä hevonen, eikä sen raviurasta alkuun meinannut tulla yhtikäs mitään. Päättäiväinen työnteko kuitenkin lopulta tuotti tulosta Vennin rauhoittuessa ja päästessä jyvälle juoksemiseen. Tämän jälkeen ori alkoikin juosta kovia aikoja radalla voittaen useita cup kilpailuja, tienaten samalla kaurarahat omistajalleen. Venni juoksi peräti 17 vuotiaaksi asti, jolloin se lopulta pääsi ansaitulle eläkkeelleen. Luonteeltaan ori oli hyvin tyypillinen raviherkkä: se hermostui herkästi, eikä ollut mikään kiltti unelmaponi käsiteltäessä. Vanhempana Venni tietenkin rauhoittui ja silloin se soveltui oikeastaan kaikkien hoidettavaksi. Väritykseltään ori oli puhdas rautias ilman minkäänlaisia merkkejä ja säkäkorkeutta se omasi 165cm. Raviuransa ohella Venni astui muutamia kotikylän tammoja saaden seitsemän jälkeläistä. Viisi näistä painottui isänsä tavoin raviurheiluun ja kaksi perivät emiltään enemmälti kykyjä ratsun hommiin. Ori lopetettiin 21 vuoden ikäisenä jalkavaivan seurauksena.

iie. Ilomiina oli väritykseltään rautias kera tähtipään ja korkeutta tämä omasi noin 163cm. "Miina" syntyi Jaakko Viheriään ravitalliin, jolloin siitä kaavailtiin seuraavaa ravikuningatarta, olihan sen molemmat vanhemmat loistokkaita ravureita. Pian kuitenkin huomattiin, ettei tamman vauhti riittänyt yhtään mihinkään, joten ravikilpailut saivat loppua ennen kuin kerkesivät kunnolla alkaakaan. Tämän jälkeen Miina myytiin ratsukouluttajalle, joka koulutti tämän he b/80cm tasoiseksi harrasteratsuksi. Tamma kiersi vanhemmalla iällä muutamat koulu- ja estekilpailut, mutta menestystä se ei juurikaan niistäkään niittänyt, mitä nyt muutaman seurakilpailujen sijoituksen keräsi matkaansa. Luonteeltaan Miina oli hyvin leppoisa ja varmajalkainen hevonen, se ei säikkynyt koviakaan ääniä eikä turhasta stressaillut. Vanhemmalla iällä tammalla teetätettiin kaksi jälkeläistä, joista molemmat olivat oreja. Miina ei ilmeisesti periyttänyt huonoa ratsun onneaan jälkeläisilleen, sillä molemmat orit tekivät myöhemmin erittäin voitokkaat kilpaurat ratsastuslajien parissa. Hyväluontoinen Miina menehtyi äkillisesti mitä ilmeisemmin sairaskouhtaukseen ollessaan 24 vuoden ikäinen.

ie. Terra oli aikoinaan hyvin menestynyt suomenhevostamma, jota nähtiin niin näyttelyissä kuin myös ratsastuskilpailuissa. Kuvankaunis tamma oli väritykseltään tummanpunarautias kera 158cm säkäkorkeuden, ja sen rakenne oli kuin suoraan suomenhevosen rotumääritelmästä. Hyvän rakenteensa vuoksi Terra voittikin usein luokkansa näyttelyissä, saaden lukuisia BIS voittoja ja sijoituksia. Yleispainotteinen tamma menestyi myös upeasti koulu- ja esteradoilla vaativa b ja 100cm tasoilla. Molemmista lajeista löytyy sijoituksia yhteensä liki sata kappaletta. Terran kasvatti Laura Kinnunen, jonka omistuksessa ja kilpailutuksessa tamma myös oli koko elämänsä ajan. Luonteeltaan tamma oli erittäin kiltti ja nöyrä, se oli tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen, eikä koskaan aiheuttanut hoitajalleen päänvaivaa. Terra ennätti toimia siitostamman virassa kolmen hienon jälkeläisen verran, joille se periytti eritoten hyvää hyppykapasiteettiaan. Tamma menehtyi ikävästi tapaturman seurauksen aollessaan 19 vuotias.

iei. Pikku-Virtuoosi oli Raimo Taskisen kasvattama suomenhevosori, joka oli erittäin hienosta ravisuvusta peräisin. "Ville" painottui todellakin raveihin, eikä se ollutkaan yhtään hassumpi juoksija ollenkaan. Neljä vuotiaana se voitti ikäistensä sarjat aivan ylivoimaisesti, juosten samalla suomenennätys ajan. Voittoja ori niitti kymmenvuotisella urallaan lukemattomia määriä, muista sijoituksista puhumattakaan. Ravien ohella Ville oli työhevoskäytössä pelloilla ja taisi se muutamat työhevoskilpailutkin käydä lävitse. Vaikka kärryjen edessä ori olikin omimmillaan, kyllä se myös jonkinmoisia koulukiemuroita osasi kentälläkin tehdä. Luonteeltaan Ville oli yllättävän rauhallinen ravihevoseksi, se oli niin kärryjen edessä kuin myös maastakäsiteltynä maltillinen ja ihmistä kunnioittava. Väritykseltään ori oli tummanrautias ja säkäkorkeutta se omasi 162,5cm. Erityisesti ravitammojen keskuudessa Ville oli melko haluttu siitosori, ja sitä käytettiinkin jalostukseen 15 jälkeläisen verran. Jälkeläisilleen se periytti eritoten hyvää liikettä raviradoille ja tarmokkaan lempeää luonnettaan. Ville menehtyi 22 vuoden ikäisenä ilmeisesti sydänkohtaukseen.

iee. Vilutiina, tutummin Tiina, jäi heti synnyttyään orvoksi emänsä kuollessa synnytykseen. Huolehtivasta sijaisemosta huolimatta tammasta kasvoi säikynpuoleinen ja rauhaton hevonen, jonka kanssa sai kokea jatkuvasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ratsukoulutus ei sujunut Tiinan luonteen vuoksi ongelmitta, mutta koulupuolella se saatiin vaivan ja kovan työn kanssa helppo b tasoiseksi. Esteillä tamma kuitenkin hiljalleen alkoi väläytellä loistavaa osaamistaan, eikä ihme, sillä pian Tiina ylitti vaivatta esteet 120cm korkeudelta. Täten Tiinan kanssa suunnattiin kilparadoille viiden vuoden ikäisenä, jolloin se alkoi kahmia sijoituksia lähes jokaisesta kilpailustaan. Reilun kuuden vuoden ajan tammalla kilpailtiin aktiivisesti esteiden parissa, mutta kyllä siltä löytyy muutamia startteja kouluratsastuksestakin. Väritykseltään Tiina oli erittäin kaunis punaruunikko, jolta säkäkorkeutta löytyi vajaat 157cm. Kilpaeläkkeelle jäätyään siirtyi Tiina siitostamman virkaan, saaden kuluvina vuosina neljä hienoa jälkeläistä, joille se periytti vahvaa kilpakykyä. Tamma asui koko elämänsä kasvattajansa Seija Mikkosen hoivissa, kunnes se parinkymmenen vuoden ikäisenä lopetettiin erinäisten vaivojen vuoksi.

e. Pikku Myy on Puolikuun Ratsutilan kasvattama suloinen suomenhevostamma, joka nytemmin asuu Pierren omistuksessa Kadotetuissa Suomenhevosissa. Tamma saapui noin viiden vuoden ikäisenä Pierren hoiviin, jonka jälkeen sillä alettiin aktiivisesti kisata esteillä ja kentässä. Vaikka kapasiteettia estepainotteiselta Myyltä löytyykin, hyppää esteitä mieluusti vain 90cm asti, ja sitä suuremmilla esteillä tammalle iskeekin rimakauhu. Rataesteillä, kentässä ja maastoesteillä tamma on haalinut kasaan yhteensä lähes sata kappaletta sijoituksia. Myös kouluratsastuksessakin Myy taittaa luokat helppo a tasolle saakka, mutta vaikka se taitava onkin, ei se toistaiseksi ainakaan ole sillä saralla kilpaillut. Luonteeltaan tamma on yleisesti kiltti ja yhteistyönhaluinen, mutta osaa se silloin tällöin väläyttää myös tammamaisia piirteitään, eikä se tällöin esimerkiksi ratsastaessa anna mitään ilmaiseksi. Myyn ihastuttavaa luonnetta korostaa sen äärettömän kaunis ulkomuoto: hyvärakenteinen tamma on väritykseltään suomenhevoselle harvinainen vaaleanpunaruunikko ja säkäkorkeutta se omaa 156cm. Kilpailuiden ohella tamma on ollut aktiivisessa siitoskäytössä, tähän mennessä se on pyöräyttänyt maailmaan viisi toistaan suloisempaa jälkeläistä. Myy on periyttänyt mitä ilmeisemmin jälkeläisilleen hyvää kilpakykyä ja kovia hermoja, sillä tällä hetkellä neljä viidestä on päässyt näyttämään kynsiään kilparadoilla. Tulevaisuudessa Myyllä on todennäköisesti edessään laatuarvostelut ja paljon menestystä.

ei. Kivikadun Enska oli komea suomenhevosori, joka näytti aikoinaan loistavaa osaamistaan koulu- ja esteradoilla. Orin kasvatti Kivikadun siittola, josta se myytiin ratsukoulutuksen jälkeen kilpailemisesta kiinnostuneeseen perheeseen. Helppo a tasoinen, rataesteitä 100cm korkeudella hyppäävä Enska pääsikin ensimmäisiin kilpailuihinsa jo heti neljän vuoden iässä. Ori aloitti ensin helpoista luokista siirtyen yhä haastavampiin, ja viiden vuoden ikäisenä se jo voittikin kilpailun kuin kilpailun omalla tasollaan. Reilun kymmenvuotisen kilpauransa aikana Enska kerkesikin voittaa jos jonkinmoista cupia ja ikämestaruuksia molemmissa lajeissa. Väritykseltään tämä kova kisatykki oli vaaleanpunarautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 159cm. Luonteeltaan Enska oli hyvin orimainen, periksiantamaton ja vaativa, mutta kuitenkin kilpailuissa se oli hyvin tarmokas ja voitonhaluinen. Menestyksekkään kilpauransa myötä monet ratsutammojen omistajat haaveilivat juuri Enskaa varsojensä isäksi, eikä tietenkään ihme. Ori sai toistakymmentä hienoa jälkeläistä elämänsä aikana, joille se periytti kilpahevosen ominaisuuksia. Enska lopetettiin jalkavaivan seurauksena 24 vuoden iässä.

eii. Eljas oli Kalevi Marttilan kasvattama ori, joka oli melkoinen monitoimihevonen. Eljasta käytettiin niin ratsun virassa kuin myös työhevosena peltotöissä, ja nähtiin sitä muutamaan otteeseen myös raviradoilla. Koulupainotteinen ori kilpaili nuoruusvuosinaan paikallisissa koulukilpailuissa helpoissa luokissa, joissa se niittikin kohtuullisen hyvin tulosta. Myös raveissa Eljas juoksi muutaman hyvän juoksun, mutta vähitellen se alkoi olemaan niin laukkaherkkä, että ne kilpailut saivat jäädä sikseen. Ori ei kuitenkaan ollut missää vaiheessa mikään varsinainen kilpahevonen, vaan kasvattajansa perheen perheenjäsen, joka toimi eritoten heidän puskaratsun virassa. Perheen innostuessa kokeilemaan myös kasvatustyötä, astuttivat he Eljaksella muutamat omat tammansa sekä lisäksi parit naapureiden tammat. Täten ori sai viisi mukavaa jälkeläistä, joista vain yhdestä kehittyi menestynyt kilparatsu muiden jälkeläisten jäädessä unholaan. Luonteeltaan Eljas osasi olla välillä todellinen hapannaama, joka näykki kasvattajansa lapsia, mutta Kalevin käsittelyssä se oli kuin sulaa vahaa. Ulkonäköä orilla riitti vaikka muille jakaa: se nimittäin sulatti jokaisen kukkahattutädin sydämet komealla ulkomuodollaan. Väritykseltään se oli tummanrautias ja säkäkorkeutta sillä oli 162cm. Eljas menehtyi sairaskohtaukseen omalla kotilaitumellaan ollessaan jo kunnioitettavassa 27 vuoden iässä.

eie. Liljakan Mymmeli oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka menestyi aikoinaan eritoten näyttelykehissä. Mymmeli omasi suomenhevoselle tyypillisen rakenteen, se oli sopusuhtainen ja sopivasti lihaksikas hyvällä kaulalla ja erittäin nätillä päällä. Ei siis ihme, että se keräsi matkaansa useita luokkavoittoja saaden lukuisia BIS sijoituksia. Väritykseltään tämä ihastuttava tamma oli vaaleanpunarautias ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 158cm. Luonteeltaan Mymmeli oli lapsirakas ja äärettömän kiltti käsiteltävä, mutta esimerkiksi ratsastaessa se oli hyvin herkkä eikä siten sietänyt kovinkaan ronskeja otteita. Tamma oli muutoin ratsastaessa oikein mukava peli, sillä kapasiteettia rataesteillä riitti 80cm asti ja koulussa se taittoi helppo b luokan. Kilpailuissa Mymmeli muutaman kerran pyörähti, mutta kummoisempaa tulosta se ei niissä koskaan matkaansa kerännyt. Lempeän luonteensa vuoksi se oli kuitenkin juuri sopiva siitostamma ja siten se saikin elämänsä aikana kuusi hienoa jälkeläistä. Jälkeläisilleen Mymmeli periytti hyvää rakennettaan. Tamma lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa 24 vuoden ikäinen.

ee. Niiskuneiti, tutummin pelkkä Neiti, oli kirjaimellisesti nimensä mukaisesti todellinen Neiti isolla ännällä. Tamma oli hyvin oman arvonsa tunteva hevonen, joka ei sietänyt muilta hevosilta saati ihmisiltäkään pomottelua. Niiskuneidin kasvatti Johanna Oravainen, joka möi tamman heti vieroitettuaan sen emästä eteenpäin. Ilmeisesti Neiti ei varsanakaan ketään hurmannut, joten se kiersi nuoruusvuotensa tiuhaan tahtii eri kodeissa. Seitsemän vuoden ikäisenä tamma vasta löysi oman ihmisensä, joka koulutti sen mukavaksi harrasteratsuksi. Helppo a tasoinen, rataesteitä metrin verran hyppäävää Neitiä nähtiin parina vuonna aktiivisesti koulu- ja estekisoissa. Koulussa tamma oli selkeäisti esteitä parempi näyttävän liikkeensä vuoksi, josta kertookin kymmenet sijoitukset. Väritykseltään Neiti oli kauniin vaaleanruunikko kera läsipään ja säkäkorkeutta se omasi noin 154cm. Jalostukseen tammaa ei ennätetty käyttämään kuin yhden jälkeläisen verran, jolloin se saikin varsakseen ihastuttavan Pikku Myyn. Niiskuneiti jouduttiin lopettamaan tapaturman seurauksena sen ollessa vasta 16 vuotias.

eei. Neppari-Eetu oli epäilemättä yksi aikansa menestyneimpiä esteratsuja, se aloitti kilpailemisen jo neljän vuoden iässä, kilpaillein aina 16 vuoden ikään asti. Yli kymmenen vuotisen kilpauransa aikana eteen ennätti tulla jos jonkinmoista mutkaa ja loukkaantumista matkaan, mutta aina "Eetu" löysi vastoinkäymisistä huolimatta tiensä huipulle. Kapasiteettia orilla riitti rataesteillä 110cm asti, jonka parissa siltä löytyykin yli 50 sijoitusta, sisältäen muutamat cup-voitot. Myös koulukilpailuissa Eetua jonkin verran nähtiin helpoissa luokissa hyvällä menestyksellä, mutta koska omistaja oli estepainotteinen, ei koulun kilpaileminen ollut hänelle mieleistä. Luonteeltaan ori oli hyvin varmajalkainen ja tasainen ratsastettava, eikä se maasta käsiteltäessäkään ollut yhtään hassumpi. Tietenkin tämä suloinen nallen luonteen omaava ori oli hyvin haluttua kauraa jalostuksessa, jonka vuoksi se astui erilaisia ratsutammoja useita kymmeniä kappaleita. Suurin osa Eetun jälkeläisistä menestyi myöhemmin hyvin niin rataesteillä kuin myös kouluratsastuksessa. Säkäkorkeutta orilla riitti 159cm ja väritykseltään tämä oli ruunikko kera tähtipään ja etujalkojen sukkien. Eetu eli koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, kunnes se täytyi 21 vuoden ikäisenä lopettaa useamman vuoden vaivanneiden jalkavaivojen vuoksi.

eee. Vilijonkka oli Niiskuneidin tavoin Johanna Oravaisen kasvattama suomenhevostamma, joka menestyi erinomaisesti kouluradoilla. "Lilli" oli äärettömän taitava kouluratsu, kilpailtiinhan sillä aktiivisesti vaativissa luokissa asti useiden vuosien ajan. Tamma voitti jos jonkinmoista kilpailua, ja kun muut sijoitukset laitetaan vielä päälle, niin on tuloksena melkoinen ruusukeläjä. Menestyksekkään kilpauransa jälkeen Lilli siirtyi muidenkin Johannan omistamien tammojen tavoin siitoshevosen rooliin. Lilliä käytettiin jalostukseen viiden jälkeläisen verran ja kaikki sen astuneet orit olivat tamman tavoin menestyneitä kilparatsuja. Täten sen jälkeläiset menestyivät hyvin kilpailuissa omaten emältään kouluratsun liikkeitä. Luonteeltaan Lilli oli maasta käsiteltynä hieman hankala ja omapäinen, mutta kun sen selkään kiipesi, oli tamma äärimmäisen nöyrä ja yhteistyökykyinen ratsu. Väritykseltään hyvärakenteinen tamma oli vaaleanrautias ja säkäkorkeutta se omasi 153cm. Lilli menehtyi harmillisesti kohtutulehdukseen viimeisen jälkeläisensä jälkeen, ollessaan 17 vuoden ikäinen.

Jälkeläiset

s. 20.09.2014, t. Mörkövaaran Valtiatar (i. Koistilan Karma) omistaja: turjake
s. 12.01.2015, o. Mörkövaaran Huurteinen (i. Riivöiden Huurto) omistaja: yaren
s. 03.06.2015, o. Mörkövaaran Vouti (i. Peskimo) omistaja: Tiikeri
s. 14.02.2016, t. Mörkövaaran Villasukka (i. Harmonian Tosimies) omistaja: Mörkövaara

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 41, ERJ 43, KERJ 40, VSR 4 kpl

15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
18.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
25.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
25.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
28.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
01.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
01.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/100
03.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
03.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
05.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
05.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
06.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/40
06.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
08.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
08.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
09.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
09.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
10.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
10.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
10.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
11.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
11.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50
12.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
12.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
13.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
13.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
13.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
14.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
15.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/40
14.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
15.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
18.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/100
18.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/50
19.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
20.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/40
21.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/40
22.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
24.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
28.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
02.10.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
03.10.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40





02.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
05.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
06.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
06.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
09.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
11.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
14.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
15.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
16.09.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
15.10.14, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
22.10.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
02.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
04.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
06.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
07.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
09.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
10.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
10.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
10.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
15.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
17.11.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
20.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
24.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
28.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
29.11.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
01.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
02.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
03.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
03.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
04.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/50
04.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
05.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
06.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
07.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
08.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 04/40
09.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
12.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
16.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
19.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
20.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
21.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
23.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
24.12.14, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40


10.10.14, KERJ (kutsu), CIC1, 03/50
18.10.14, KERJ (kutsu), CIC1, 07/50
04.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 01/50
05.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 07/50
18.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
22.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
23.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
26.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
27.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
29.11.14, KERJ (kutsu), CIC1, 04/40
29.12.14, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
07.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
08.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
09.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/23
17.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
18.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
19.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
23.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
25.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
30.01.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
08.02.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
10.02.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/40
11.02.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
17.02.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
20.02.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
27.02.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/34
28.02.15, KERJ CUP (kutsu), CIC1, 02/49
01.03.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
08.03.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
09.03.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/60
15.03.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
25.03.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
26.03.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
30.03.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
05.04.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
08.04.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
12.04.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/60
24.04.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
25.04.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
29.04.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40

31.10.14, VSR CUP (kutsu), 100cm, 06/55
31.12.14, VSR CUP (kutsu), CIC1, 01/34
30.04.15, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 03/48
30.04.15, VSR CUP (kutsu), 110cm, 02/44

Valmennukset ja päiväkirja

16.09.2015
Wuppiduu, päivitelläänpä hieman Viiman kuulumisia! Tammallehan kuuluu tietenkin päällisin puolin pelkkää hyvää, mikäs siinä kun saa päivät pitkät tarhailla kavereiden kanssa, eikä satulaa isketä selkään kuin pari kertaa viikossa. Vaikka liikutus on Viimalla ollut viime aikoina melko vähäistä, ei se ole onneksi pahemmin hattuun noussut. Ilmoitusluontoisin asia tässä on ehkä se, että pääsimme vihdoin ja viimein pyörähtämään kauan odotetuissa laatuarvosteluissa. Viime kuun lopussa kävimme koulujaoksen laatiksessa, jossa tavoitteet eivät olleet tämän hevosen kohdalla kovinkaan korkeat. Yllätykseksi Viima sai kuitenkin kohtuullisen hyvät pisteet, pyöreät sata, jotka oikeuttivat KRJ-I palkintoon. Puolestaan eilen kävimme pyörähtämässä estelaatiksen tilaisuudessa ja sen laatiksen parista odotinkin ihan korkeita pisteitä. Viima lunasti reilusti odotukset, saaden kokonaispisteet 105 ja ERJ-I palkinnon matkaansa. Parin viikon sisään hankittiin siis kaksi ykköspalkintoa, huippu tamma! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavana tähtäimessä kenttälaatis sekä sla. Pidetään peukkuja!

22.07.2015 Estevalmennus, valmentajana Riella Hurmevuo
Ajattelin rakentaa valmennuksessa käytettävät esteet jo valmiiksi, mutta koska en tiennyt hevosesta paljoa, päätin jättää rakentamisen siihen, kunnes näen ratsukon ja heidän menoaan enemmän. Kentälle saapui rauhaton hevonen, ilmeisesti se tajusi pääsevänsä hyppäämään esteitä, joten ratsastajalla oli täysi työ saada pidettyä hevonen hallinnassa. Tvista sanoi päästelevänsä enimmät höyryt hevosesta sillä aikaa, kun rakensin kaarevalle kiemurauralle kolme puoli metristä estettä. Viuhti suorastaan lensi esteiden yli välittämättä yhtään montako laukka-askelta tuli väliin, joten seuraavilla kerroilla pyysin enemmän hallintaa. Ratsastaja teki työtä käskettyä ja muutaman toiston jälkeen kiemuraura-tehtävä onnistui hyvin. Viuhtilla oli edelleen menohaluja, joita se pääsi purkamaan viiden esteen radalla. Meno oli alkutuntiin verrattuna huomattavasti rennompaa ja hallitumpaa, joten viimeinen rata onnistui ratsukolta erittäin hyvin.

16.06.2015
Tänään oli Mörkövaarassa himpun verran ikävämpi päivä, nimittäin Viima oli hyvin sairaanoloinen. Ilmeisesti oli laitumella pistänyt suuhunsa jotain vatsaansa kelpaamatonta, joka aiheutti kovat kivut suolistoon. Jälleen kerran saatiin Viiman vuoksi kutsua eläinlääkäri paikalle, joka analysoi tilannetta mitä erikoisimmin termein. Viima sai kipulääkityksen pariksi päivää ja täyden liikuntakiellon. Näinpä tamma saa löhöillä nyt karsinassa, jossa sen terveydentilan tarkkailukin on tietenkin paljon helpompaa. Jospa tästä selvittäisiin vain säikähdyksellä.
Psst! Viima sai pari viikkoa sitten kolmannen jälkeläisensä. Tällä kertaa kyseessä oli orivarsa, jonka isänä toimii Mörkövaarassa asuva musta ori Peskimo. Vanhempiensa tavoin Mörkövaaran Vouti tulee varmasti menestymään vanhemmalla iällä ratsastuskilpailuissa lajissa kuin lajissa. Vouti muuttaa vieroituksen jälkeen Tiiketin omistukseen Ruususen talliin, jossa sitä varmasti odottaa hyvä ja asiantunteva koti.

13.03.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Pääsin Viiman kanssa osallistumaan tänään kouluvalmennukseen, joka järjestettiin Mörkövaaran viereisellä ratsastuskoululla. Alkuverkassa tammalla oli koko ajan kiire, se keskittyi kaikkeen muuhun kuin antamiini apuihin, eikä siten meidän yhteistyö lähtenyt hyvin käyntiin. Sain ihan napakalla tuntumalla ohjata hevosta ja pyytää tätä jatkuvasti taipumaan, asettumaan ja vähän myötäämään. Puolipidätteillä ja lukuisilla toistoilla Viima vähitellen antoi periksi, rauhoittui ja saattoi jopa reagoida ohjeisiin.
Päivän teemana oli keskiympyrällä työskentely, jossa teimme aluksi siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä. Viimallahan ei ollut mitään ongelmaa reippaampiin askellajeihin siirtymisessä, toisin kuin hidastamisessa se aina vähän pisti vastaan. Kun ravista tuli suoraan pysähtyä aloilleen, venyi meidän pysähdykset aina melkoisen pitkiksi. Valmentaja antoi kuitenkin hyviä vinkkejä tähän ja vähitellen liikkeet paranivat. Siirtymisien ohella teimme mm. vasta-asetuksia ja ympyrän pienentämistä ja suurentamista. Lisäksi valmentaja harjoitti vaikka minkälaisia istuntaharjoituksia, jotka eivät minun suurinta osaamista ollutkaan. Lisästyt askellajit sujuivat meiltä valmennuksessa parhaiten, ja tällöin myös Viimakin sai kehua hienosta liikkeestään.
Valmennus sujui loppuunsa oikein mukavasti alun vääntämisen jälkeen, vaikka ei meillä ihan mikään maailman paras tuntuma tänään ollutkaan. Hevonen kuitenkin yritti parhaansa ja minäkin annoin (melkein) kaikkeni, joten täytyy olla tyytyväinen. Valmentaja jakoi hyviä vinkkejä siitä, kuinka saada Viima nopeammin rauhoittumaan ja kuuntelemaan paremmin apuja - ja ne vinkit ovat varmasti vielä hyödyksi.

28.02.2015
Aina kuukauden viimeisenä päivänä Mörkövaara pakkaa suurimman osan hevosista matkaan ja lähtee kiertämään koulu-, este- ja kenttäcupeja. Tänään myös Viima pääsi osallistumaan kaikkiin näistä, jokseenkaan koulun ja esteiden parissa ei ollut kehumista. Kenttäkilpailuissa tamma sen sijaan tuntui todella hyvältä ratsastettavalta, se kuunteli maltillisesti apujani ja liikkui ohjeiden mukaan eteen. Lisäksi maasto-osuudella Viima tykitti kuin viimeistä päivää ja siltä saralta saimmekin ihan huippu ajan. Vaikka maalissa olikin hyvä fiilis ja olin tyytyväinen tammaan, en uskonut, että tästä nyt sijoitusta meille napsahtaa. Mutta kas kummaa, CIC1 luokassa, joka oli tarkoitettu vain suomenhevosille, Viima ylsi kuin ylsikin 2. sijalle! Aivan huikeaa, cupissa jos ja kun pääsee noin korkealle sijoittumaan, niin on kyllä hyvin mennyt. Kyseisessä luokassa olikin 60 osanottajaa, joten ei ollenkaan hassummin. Viima sai sijastaan palkinnoksi hienon ruusukkeen sekä pystin kilpailun järjestäjältä, mutta puolestaan Mörkövaaran tiimillä oli yllätys takaisin tallille tultaessa - nimittäin iiiso kasa porkkanoita ja omenoita! Rohmu Viima hotkaisi melkein kaiken ykkösellä naamaan, että eipä siitä ateriasta hyvin kauaa ennätetty nauttia. Kerrassaan hyvä päivä!

04.02.2015 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Viiman kanssa pääsimme tänään valmentautumaan esteiden parissa, kun saimme valmentajan vierailemaan Mörkövaaraan. Alkuverkassa Viima oli tututtuun tapaan melko reipas, sain antaa sille paljon pitkiä pidätteitä ennen kuin se malttoi rueta kuuntelemaan. Keskittymiskyky ei verkassa oikein päätä huimannut, mutta löysin siltä kohtuullisen tasapainoisen laukan ja sillä menimme eteenpäin. Lämmittelyhypyt saimme ottaa parille 80cm pystylle, joiden ylitse Viimalla oli melko kiire.
Valmentaja oli rakennuttanut kentälle radan, jossa oli kahdeksan erilaista estettä erilaisin lähestymisin. Alkuun tamma jatkoi reipasta linjaansa, mutta valmennuksen edetessä se hieman rauhoittui ja tällöin suoritukset paranivat. Esteet ylittyivät kerta toisensa jälkeen hyvin, eikä meille nyt hirmuisesti mikään este ongelmia tuottanut. Lähestymisiin sain jonkin verran keskittyä, sillä innostuneena Viima kiemurteli esteille mitä ihmeellisimpiä reittejä tehden, ja se tietenkin jollain tapaa rokotti suoritusta. Lisäksi valmentaja korjaili jatkuvasti minun istuntavirheitä, joilla oli kuulemma vahva vaikutus myös hevosen hyppyyn. Loppua kohden suoritukset todellakin paranivat, Viima keskittyi alun vaikeuksien jälkeen aivan eri tavalla ja näin ollen löysimme yhteisen rytmin. Muutamat pudotukset valmennuksessa saatiin aikaiseksi, johtuen juurikin niistä huonoista ja hutiloiduista lähestymisistä.
Reilun tunnin työskentelyn jälkeen saimme lähteä lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Itse olin melko tyytyväinen Viiman suorituksiin, sillä se oli niin yritteliäällä tuulella ja suurimmaksi osaksi teki kaiken niin kuin tältä pyysin. Valmentaja antoi palautetta lopussa vielä niin minun istunnastani kuin myös apujen käytöstä hevoseen. Viima sai paljon kehuja hienosta hypystään sekä teknisestä osaamisesta.

27.01.2015
Aamulla herätessäni oli ihana talvinen aurinkoinen sää, pakkasta rapiat -21c. Hienon sään vuoksi teki mieli lähteä maastoilemaan ja tällä kertaa ratsukseni valikoitui Viima. Tallitytöt olivat roudanneet tamman jo heti aamutuimaan ulos, joten siellä se tarhassa odotti partakarvat jäässä ja toppaloimi päällä. Lähdimme reilun 40 minuutin pituiselle reitille, jossa Viima oli kyllä aivan fiiliksissä! Heti ensimmäiselle suoralle päästyämme se meinasi lähteä viipottamaan hirmuista kyytiä laukassa, mutta pidättelin sitä vielä ravissa. Vasta kun Viima oli hyvin lämmennyt ja edessämme oli kunnon hanki annoin sen laukata niin reippaasti kuin jaloista vain lähti. Vähän vajaassa 80cm hangessa ei kuitenkaan kovin kovaa pääse ja näin ollen vauhti oli sen mukaista, jonka lisäksi tamma hyytyi aika nopeasti. Maastossa törmäsimme jos jonkinmoisiin metsäneläimiin, mutta Viima ei olisi voinut vähät välittää niistä, niin iloinen se oli päästessään retkeilemään. Takaisin tallille päästyämme tamma oli sen verran hikinen, että pistin sille fleeceloimen päälle ja jätin karsinaan kuivumaan kera heinäkasan.

12.01.2015
Tänä aamuna Viima varsoi toisen jälkeläisensä - ja synnytyshän oli kaikkea muuta kuin helppo. Tammalla ei mitä ilmeisemmin ollut minkäänlaisia polttoja, kauan se yritti varsaa ährätä, tuloksetta. Pakko oli siis soittaa eläinlääkäri tallille ja kysyä häneltä tarkemmin tilanteen kulusta. Eläinlääkäri antoi Viimalle oksitosiinia ja jotain energiapitoista mönjää, jonka jälkeen edelleenkin vain odottelimme. Eläinlääkärin mukaan varsa ei kuitenkaan ollut vielä hengenvaarassa, joten ei kannattanut vielä erikoisempiin toimenpiteisiin lähteä. Vähitellen lääkkeet tehosivat ja varsa saatiin ulos hengissä ja terveenä. Tällä kertaa syntynyt varsa oli komea rautias oripoika, jonka isänä toimi Riiviöiden Huurto. Tästä varsasta oli niin sanottu ennakkovaraus yarenille, joten heti vieroituksen jälkeen ori pääsee siirtymään kilpa- ja jalostuskäyttöön Ventokseen. Yaren saa myös itse kehitellä uudelle hevoselleen nimen, joten vielä ei voi sanoa, mikä tästä pojasta tulee. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

26.12.2014
Loppuvuosi kului Mörkövaarassa vauhdikkaasti, niin kuin myös Viiman elämä on ollut melko kiireistä. Tamma otti reippaan loppukirin estekilpailujen kanssa - nyt myös ERJ sijoja on kasassa yli 40 kappaletta. Samaan aikaan olemme kilpailleet aktiivisesti myös kenttäratsastuksen parissa, josta sijoituksia on kertynyt kymmenkunta. Mutta todellakin, koulun ja esteiden parissa Viima on työnsä tehnyt, enää keskitymme kenttään.
Samalla voisi sanoa, että Viima on nyt täysipäiväisen jalostushevosen virassa. Yksi jälkeläinenhän tammalla on entuudestaan ja kovasti odotamme toista syntyväksi ensi vuoden alusta. Saa nähdä, mitä sieltä tällä kertaa maailmaan putkahtaa.
Kevään mittaan pyrimme käymään Viiman kanssa muutamissa valmennuksissa ja odotammekin innolla ensi kesää, koska silloin Viima tulisi olemaan laatuarvostelukelpoinen! Innolla odotetaan, että mitä elämä tuo tullessaan ja eritoten minkälaiseen vaiheeseen olemme siihen mennessä päässeet.

01.10.2014
Viiman kilpaura on lähtenyt erinomaisesti käyntiin, sijoituksia on kertynyt matkan varrelta jo useita kymmeniä. Koulun parissa olemme kilpailleet kaikista eniten, joten siltä saralta sijoituksia on nyt läjässä jo huiket 39 - enää siis yksi sijoitus niin olemme tavoitteessamme. Esteitä olemme sen sijaan kilpailleet huomattavasti rauhallisemmalla tahdilla, joten niitä plakkarissa vasta 9 sijan verran. Nyt kun koulun parissa emme enää kisaile yhtä aktiivisesti, olen ajatellut alkaa kisaamaan sen sijasta odotetusti kenttää. Ja sen lajin parissa Viima on varmasti ylivoimainen!
Viime kuun loppupuolella Viima varsoi ensimmäisen jälkeläisensä - elokuun lopulla se astutettiin ja 20.9. syntyi ihastuttava tammavarsa. Varsan isänä toimi kimo hevosori Koistilan Karma, josta huolimatta olimme melko yllättyneitä siitä, kun yhdistelmästä syntyi myös kimo varsa. Varsa sai nimekseen Mörkövaaran Valtiatar ja heti vieroituksen jälkeen se muuttaa turjakkeen hoiviin, edessään tietysti suunniteltusti aktiivinen kilpaura. Toivottavasti Viima saa Valtiattaresta hyvää näyttöä tulevaisuuteen mahdollisia laatuarvosteluja varten.

29.08.2014
Viuhdin, tai siis tätä nykyä Viiman, kanssa on yhteiseloa takana jo reilu kuukausi. Paljon on keretty nähdä ja kokea tamman kanssa tuona aikana, eikä meillä oikeastaan yhtään hassummin ole mennytkään.
Ratsukoulutus aloitettiin heti tamman saavuttua Mörkövaaraan, eikä aikaakaan kun Viima suoriutui jo helppo a radasta täydellisesti. Samaan aikaan 110cm esteradatkaan eivät tuottaneet minkäänmoista ongelmaa - siis aivan loistava tamma, vai mitä? Ikääkin vasta vajaat 3 vuotta. Viima on selkeästi enemmän mieltynyt esteisiin, joissa se saa tuntea sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kouluratsastus puolestaan on sille vähän tylsää. Koulutus sujui kuitenkin hyvin ja nyt tähtäämme vain kilpailuihin.
Ensimmäisissä koulukilpailuissa pyörähdimme jo tämän kuun puolessa välissä ja sen aikana on kertynyt helppo a tasolta viisi sijaa taskuun - joista peräti kolme on voittoja! Ei yhtään huonompi kouluhevosen alku tälle tammalle. Heti ensi kuussa otamme mukaan myös esteet, itseasiassa ylihuomenna häämöttää meidän ensimmäinen estestartti.

02.08.2014
Mörkövaaran lauma vahvistui tänään jälleen ihanalla uudella suomenhevostammalla. Aamupäivästä kävin hakemassa Pierreltä Kadotetuista Suomenhevosista kauniin vaaleanpunarautiaan tamman, Kadotettu Viuhdin. Viuhti on nyt vajaa parivuotias nuorikko, joka on peräisin kivasta 1-polvisesta suvusta. Molemmat vanhemmat ovat kilpailleet krj, erj ja kerj sijoja, joten samalla linjalla pyrimme Viuhdin kanssa jatkamaan. Ratsukoulutus aloitetaan mitä pikimmiten ja sitä rataa kilpailuihin suunnataan heti kun on liikkeet hallinnassa.
Toistaiseksi Viuhti on osoittaunut vähän haastavammaksi tammaksi, vauhtia sillä riittää vaikka muille jakaa, eikä se malttaisi olla hetkeäkään aloillaan. Tamman päästessä iltapäivällä tutustumaan uuteen tarhaansa ja viereisellä laitumella oleviin tammakavereihin, näytti se vähän jännittyneeltä, samalla luimien ja näyttäen hammasrivistään hevostovereille. Mielenkiinnolla odotan, että mitä tästä hevosesta tulee ja minne tämän kanssa oikein päädytään.