Muistoissa: Fiktion Valpuri - virtuaalihevonen
k. 26.08.2016

NimiFiktion Valpuri LempinimiValma
Rek.nroVH14-018-1129 Synt.päivä ja ikä01.05.2014, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma Säkäkorkeus ja väri155 cm, trt
KoulutustasoHelppo A, 60cm PainotusKouluratsastus
KasvattajaMilja, Fiktio Omistajatvisha (VRL-01671)


© SN

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 31.07.2016
30,5 + 29 + 17 + 13 + 5 = 94,5p, YLA2

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.07.2015
7 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103p, KRJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.08.2016
12 + 19 + 24 + 25 + 16 = 96p, SLA-I

Luonne

Fiktion Valpuri, eli tutummin Valma, on luonteeltaan melkoinen arkajalka joka tuntuu säikkyvän aivan kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta. Mörkövaarassa samankaltaista hevosta ei koskaan aiemmin ole ollutkaan ja siten tälläinen epävarma hissukka suomenhevonen oli aika uusi juttu omistajalle. Valma on kuitenkin kiltti tamma, joka vaatii hoitajaltaan erittäin rauhallista ja varovaista käytöstä, ja lisäksi se on luonteensa vuoksi ns yhden ihmisen hevonen. Tamma tuo arkuuttaan esille jokapäiväisissä tilanteissa olemalla hyvin varuillaan ja jännittyneenä, lisäksi se saattaa pyrkiä pakenemaan ahdistavasta tilanteesta. Valman kanssa täytyy pyrkiä siis toimimaan rutiinien mukaan ja pitää sitä kuin kukkaa kämmenellä. Mikä lellikki!

Karsinassa Valma väistää hoitajaansa luimien ja yrittää olla luomatta minkäänlaista kontaktia ihmiseen. Hoidettaessa tamma kannattaa sitoa kiinni, sillä hoitotoimenpiteiden ajan se yrittää aina luistaa karkuun eikä siten pysy aloillaan. Muutoin Valma on helppo hoidettava, se ei varsinaisesti laita vastaan hoitajalleen missään tilanteessa, mutta arkuutensa takia saattaa säpsyä ja luoda ikäviä tilanteita. Harjaus ja kavioiden puhdistus sujuu mutkitta, vaikkakaan Valma ei aina malta pitää kavioitaan ylhäällä edes sen aikaa kun hoitaja niitä yrittää putsailla. Satuloidessa tamma luimii kovasti ja yrittää juurikin väistää satulaa, mutta satulan selkään saatua ei esimerkiksi pullistele tai enää muutoinkaan aristele. Myös suitset menevät Valman ylle helposti, yleensä Valma laskee päänsä jopa alas ja ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa, niitä sen enempää pelkäämättä. Hoidettaessa tamma vaatii siis jämäkkää, mutta pehmeää otetta ja lisäksi hoitajaltaan rauhallisuutta ja varmuutta käsittelyyn.

Ratsastettaessa Valma on äärimmäisen herkkä avuille ja ratsastajan istunnalle, ja siksi se vaatii selkäänsä kokeneen ratsastajan. Tamma kuuntelee erittäin hyvin selästä tulevia ohjeita ja usein onkin melko nöyrä ratsastettava, kunhan vain ratsastaja antaa oikeat ja selkeät avut. Vaatii pehmeää kättä ja jalkaa, yhtään kovemmista avuista se alkaa heti heiluttelemaan päätään ja heittelemään takapuoltaan. Siitä Valma on hieman ärsyttävä ratsastettava, että se kyttäilee kaikkia uusia asioita ja säikkyy milloin mitäkin, jolloin ratsastajatkin saattavat lennellä alas. Valma kulkee eteenpäin omalla moottorilla, mikään vauhtihirmu se ei ole, mutta ei myöskään mikään matolaiskakaan. Hyvällä ratsastajalla, sellaisella joka saa tamman kuuliaisesti ja isolla askeleella kulkemaan eteen, on Valma yllättävänkin etevä ja tasapainoinen kouluratsu.

Koulupainotteinen Valma on ihanteellinen kouluratsu sen uppoutuessa täysin tehtäviin ja kulkiessa eteen kuin ratsastajan ajatuksen voimalla. Koulutustasoltaan tamma on helppo a tasoinen ja lisäksi se osaa jonkin verran vaativiakin liikkeitä. Valma omaa hyvän työmoraalin ja siksi se jaksaa pitkänkin aikaa hioa pieniäkin virheitä sen liikkeissä ilman hermostumista. Tietenkin tamma vaatii selkäänsä sen tutun ja turvallisen ratsastajan päästäkseen täysin hyvään vireeseen, uudella ratsastajalla se usein alkaa epävarmaksi eikä liiku oikein päin eteen. Vaikka Valma onkin pieni tamma, on sen lisätyt askellajit erittäin näyttävät sen pidentäessä nätisti askeltaan. Lisäksi tamma taittaa hienosti raviväistöt, vastalaukat sekä avo- ja sulkutaivutukset.

Esteratsastus ei ole luotu tätä hevosta varten, Valma ei tahdo yksinkertaisesti vain ymmärtää mitään niiden päälle. Useimmiten Valma vain hermostuu, eikä se pääse mitenkään kiinni siitä esteiden hyppäämisen punaisesta langasta. Siksi tamma on melkoisen sählä estetunneilla, se hyppii ja pomppii sinne tänne ja eritoten juoksee esteiden ohitse tai kieltää. Rataesteillä Valma saattaa juuri ja juuri ylittää ne 60cm esteet, mutta nekin pomput ovat usein melkoisen työn takana. Vaatii ratsastajaltaan paljon apuja ja tukea ylittääkseen esteet puhtaasti, se ei osaa arvioida lähestymisiä juuri ollenkaan saatika ponnistuspaikkaa. Tämän kaiken vuoksi Valmalla ei juurikaan esteitä edes hypätä, mitä nyt vain silloin tällöin vaihtelun vuoksi.

Kuten arvata saattaa, Valma on kilpareissuilla melkoinen arkajalka josta ei tahdo saada alkuun mitään irti. Jo kotipihasta reissuun lähteminen tuottaa usein harmaita hiuksia, se traikkuun menohan on tammasta aika hirveä ja pelottava juttu. Pitkällä pinnalla Valma saattaa hiljalleen uskaltautua koppiin toisen hevosen perässä, ja sen jälkeen osaakin käyttäytyä kohtuullisen hyvin matkan ajan. Kuitenkin se traikusta pois tuleminen on taas aivan eri asia, eihän tamma sieltä uskaltaisi pois peruuttaa. Kilpapaikalla Valma on aluksi äärimmäisen hermostunut, se kulkee vain hoitajansa perässä jännittyneenä ja ikään kuin lasittunut katse naamallaan. Tamman kanssa onkin paras suunnata samantien lämmittelypaikalla, jossa se saa alkaa rentoutumaan ja tutustumaan muutoinkin ympäristöönsä. Valma vaatii huolelliset ja pitkät verkat toimiakseen radalla oikein, samoin kuin liika virta on hyvä ottaa pois jotta radalla ei säikytä aivan kaikkea. Kouluradoilla pärjääminen on usein kiinni siitä, kuinka ratsastajan ja hevosen yhteistyö pelittää, mutta joskus startit menevät täysin mönkään Valman mentyä suorituksen aikana lukkoon. Tämä hevonen ei siis ole paras kilparatsu, mutta jos haastetta kaipaa niin tästäpä sitä saa.

Sukulaiset

i Fiktion Ruutrik
sh-o, rt, 151cm
KRJ-I
ii Ruokon Ruuti
sh-o, prt, 150cm
iii Tuuripeli evm
sh-o, vrt, 149cm
iie Ruokon Rauha evm
sh-t, prt, 152cm
ie Tulikukka
sh-t, trt, 153cm
iei Loimun Nuuti evm
sh-o, trt, 156cm
iee Tuulitukka evm
sh-t, trt, 150cm
e Metsäkartanon Veega
sh-t, prt, 152cm
KRJ-I, KTK-III
ei Kirous KISS
sh-o, vkk, 159cm
eii Linus
sh-o, rt, 159cm
eie TK Metsänneito
sh-t, vkk, 159cm
ee Taikatimantti
sh-t, rt, 150cm
KTK-II
eei Viiman Veli evm
sh-o, rt, 157cm
eee Taikapinni evm
sh-t, vrt, 160cm

iii. Tuuripeli oli juuri ja juuri hevosen mitoissa oleva suomenhevosori, sillä tältä vaaleanrautiaalta pojalta säkäkorkeutta löytyi 149cm. Pieni koko ei kuitenkaan ollut hidaste orin elämässä, se oli melkoinen nopsajalka, joka harvoin malttoi seisoa puolta sekuntia pidempään aloillaan. Vauhdikkaan luonteensa vuoksi se ei ollut paras mahdollinen kouluhevonen, keskittymishäiriöt ja tukka putkella kirmaaminen laittoi ajoittain ratsastajat koville. Taitavat kuskit saivat kuitenkin hyväliikkeisestä hevosesta irti - helppo A tasoiselta Tuuripeliltä nimittäin löytyy roppakaupalla voittoja ja muita sijoituksia. Ori oli lisäksi kuuden vuoden ikäisenä ikäluokkansa menestynein suomenhevosratsu, joten voitontahtoa siltä löytyi. Pienti elohiiri pääsi astumaan vanhemmiten kymmenkunta tammaa ja yllätys, yllätys, varsoilleen se periytti hyvin vauhdikasta luonnettaan, sekä myös pientä kokoaan. Tuuripeli oli se ikuinen maanvaiva, jonka omistajat toivoivat yli 20 vuoden jälkeen orin menehtymistä vanhuuteen. Ori kuitenkin puksutti hyvinvoivana liki 30 vuoden ikään asti, jolloin se menehtyi jonkin sortin kohtaukseen.

iie. Ruokon Rauha syntyi ja eli koko elämänsä saman ratsastuskoulun omistuksessa. Tämän vuoksi ratsukoulutuksen saatuaan tamma siirtyi heti tuntihevosen virkaan, toimien ensin vain kokeneilla ratsastajilla. Nuoremmiten Rauha oli lisäksi luonteeltaan vähän kipakampi tapaus, joten haastetta siinä osaavillekin tuntiratsastajille oli. Vanhemmiten tamma kuitenkin leppyyntyessään ja askeleen hidastuessa soveltui myös osaamattomille, joille se olikin oiva opetusratsu. Rauhalla kilpailtiin jonkun verran koulu- ja esteratsastuksen parissa ratsastuskoulujen välisissä seurakisoissa, joissa se menestyi ajoittain oikein mukavasti. Erityisesti esteet olivat sen mieleen, eikä siksi ihme, että kapasiteettia riitti yli metrin verran. Säkäkorkeutta Rauhalla oli tasan 152cm ja väritykseltään se oli hyvin kirkas punarautias, ilman minkäänlaisia merkkejä. Ratsastuskoulutöiden ohella Rauha jätti jälkeensä yhden komean orivarsan, Ruokon Ruudin, joka selkeästi peri emänsä pilkkeen silmäkulmassa. Rauha jouduttiin lopettamaan parinkymmenen vuoden ikäisenä jalkaongelmien vuoksi.

iei. Loimun Nuuti oli yksi aikansa hienoimpia jalostusoreja, joten ei ole sattumaa, että orilla on lähes sata kappaletta jälkeläisiä. Hyvärakenteinen ja ylväsluontoinen ori oli upea näky niin ratsastuskilpailuissa kuin myös näyttelykehissä, joten se ei jättänyt ketään kylmäksi. Vaikka Loimun Nuuti osakseen olikin orimainen ja ison egon omaava hevonen, oli se kotipihassaan yksi päätön hölmöläinen, joka ei omannut korvia eikä silmiäkään touhutessaan. Tämän vuoksi kilpahevonen oli monen monta kertaa sairaslomalla, mutta silloin kun kaikki oli kunnossa, voitti se useita kouluratsastuskilpailuja vaativilla tasoilla saakka. Isot ja näyttävät liikkeet omaava Loimun Nuuti oli väritykseltään tummanrautias kera etujalojen sukkien, ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 156cm. Loimun Nuutin prinssitarina päättyi äärimmäisen ikävästi, sillä ollessaan vasta 15 vuoden ikäinen, ori riehui kisoissa ja katkaisi episodissa jalkansa. Oria koitettiin puolen vuoden ajan kuntouttaa, mutta koska jalka ei lähtenyt parantumaan ja hevonen kärsi, täytyi omistajan lopetuttaa upeampaakin upeampi hevosensa aivan liian nuorena.

iee. Tuulitukka sai nimensä menevästä luonteestaan, sillä jo varsasta pitäen se paineli menemään pää viidentenä jalkana tukka hulmuten. Tamma aiheutti usein harmaita hiuksia omistajalleen, sillä Tuulitukka oli hyvin energinen persoona, jonka lisäksi se oli taitava karkailemaan ja tekemään jekkuja omistajansa pään menoksi. Jo pelkästään luonteensa vuoksi se vaihtoi muutamaan otteeseen kotia, sillä se tarvitsi aikaa ja kärsivällisyyttä. Tammalla oli selkesti potentiaali ratsastuslajeihin, muttei kukaan omistaja ollut sitä kiinnostunut pitkälle viemään, jonka vuoksi se vietti vain harrasteratsun elämää. Kisoissa Tuulitukkaa ei siis koskaan nähty, vaikkakin se oli oiva koulu-, este- ja maastoratsu. Tamma astutettiin kaksi kertaa, saaden yhden orivarsan ja yhden tammavarsan. Molemmat varsat perivät emänsä värin ja melko pienen koon, sillä säkäkorkeutta näillä kaikilla tummanrautiailla oli vain vajaat 150cm. Tuulitukan poismeno on hieman hämärän peitossa, sillä kellään ei ole yhtä ja ainoaa selkeää vastausta, kuinka tamma menehtyi tai mitä sille tapahtui.

eii. Linus ei ollut ainakaan luonteensa puolesta mikään tavallisin suomenhevosori, se oli nimittäin äärimmäisen kiltti ja lapsirakas hevonen. Ori syntyi perheeseen, jossa lapsia oli viisi kappaletta, joten nuoresta pitäen sitä käsitteli paljon nuoret ihmiset, joihin se myös tottui ja joiden rinnalla se kasvoi. Linus täten myös kantoi selässään huoletta perheen pienimpiäkin, vaikkei se liiemmin juuri mitään selästä käsin osannut tehdä. Ori vietti koko elämänsä siis tämän perheen hoivissa, toimien puskaratsun virassa maastossa, sekä ajoittain talon isäntää pellolla töissä auttaen. Väritykseltään Linus oli rautias kera piirtopään ja neljän jalan sukan, ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 159cm. Koska Linuksen perhe kasvatti suomenhevosia, pääsi ori astumaan elämänsä aikana viitisen tammaa. Jälkeläisilleen ori periytti helppoa käsiteltävyyttä sekä lennokkaita liikkeitään. Linus menehtyi liki 26 vuoden iässä talvisena pakkaspäivänä omaan tarhaansa.

eie. TK Metsänneito oli hyväsukuinen suomenhevostamma, joten tästäkin odotettiin hyvää kouluratsua heti nuoresta pitäen. Vaikkei tamman koulutus ongelmaton ollutkaan, sillä se oli itsepäinen ja omasi erittäin vahvan tahdon, osasi se jo vuoden koulutuksen jälkeen yhtä jos toista hienoa liikettä. Täten viiden vuoden iässä Metsänneito pääsi kouluradoille kilpailemaan, peräti vaativissa luokissa startaten. Menestystä tamma niitti enemmän kuin kukaan osasi odottaa, se kahmi liki kymmenen vuoden ajan viikoittain jonkin sortin kouluratsastuspokaalin. Myös näyttelykehissä tamma pyörähti muutamaan otteeseen, mutta tämä voikko, 159cm säkäkorkeutta omaava hevonen oli rakenteellisesti turhan hento ja takakorkea menestyäkseen. Kilpakäytön ohessa Metsänneitoa käytettiin jalostukseen neljän varsan verran. Jokainen näistä neljästä on myöhemmällä iällä menestynyt liki vaativissa luokissa asti, joten varmasti Metsänneito periytti niille potentiaalia ja liikettä kyseiseen lajiin. TK Metsänneito lopetettiin 24 vuoden iässä vanhuuden tuomiin oireisiin.

eei. Viiman Veli oli alunperin lähtöisin huonoista oloista, siitä piti tulla ravikäyttöön soveltuva hevonen, mutta koska siitä ei juoksijaksi ollut, jäi se kirjaimellisesti hoitoa vaille. Liki kahdeksan vuoden ikään asti ori nökötti yksin tarhassaan, kunnes se myytiin halvalla nuorelle pariskunnalle pihankoristeeksi ja pienimuotoiseksi projektiksi. Uudessa kodissa pitkäpinnainen koulutus tuotti tulosta, eikä aikaakaan kun Viiman Veli kiersi kouluratsastuskilpailuissa helppoja luokkia menestyksekkäästi. Helpolla menestyi ei kuitenkaan tullut, sillä menneisyys oli jättänyt arvet orin luonteenseen, eikä se siksi soveltunut juuri kenenkään käsiteltäväksi. Komea poika kyllä kerrassaan oli, väritykseltään se oli rautias ilman minkäänlaisia merkkejä, mutta sitäkin tuuheampi harja tältä 157cm säkäiseltä orilta löytyi. Haastavan luonteensa vuoksi oria ei uskallettu käyttää jalostukseen kuin yhden jälkeläisen verran, mutta sepäs jättikin jälkeensä kerrassaan hienon tammavarsan, joka menestyi myöhemmällä iällä isänsä tavoin. Viiman Veli lopetettiin 22 vuoden ikäisenä erinäisten sairauksien iskettyä.

eee. Taikapinni oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka menestyi elämänsä aikana erityisesti näyttelykehien sisäpuolella. Hienon rakenteen omaava Taikapinni hurmasi sopusuhtaisella rungollaan monet näyttelytuomarit, joiden myötä se myös kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Väritykseltään tämä oli vaaleanrautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta se omasi reilut 160cm, joten mistään pienestä tammasta ei ollut kyse. Ratsastuskilpailuissa Taikapinnillä eritoten nuorempana käytiin jonkun verran, lähinnä helppo C/B tasolla kouluratsastuksessa, mutta mittavaa menestystä se ei missään vaiheessa niittänyt. Luonteeltaan tamma oli itse rauhallisuus, joka kunnioitti suuresti omistajaansa, jonka vuoksi se esimerkiksi pysyi kotipihassaan peräti irti. Vanhemmiten Taikapinniä käytettiin jalostukseen kolmen jälkeläisen verran, saaden kolme hyvärakenteista tammavarsaa. Taikapinnille iski parinkymmenen ikävuoden kieppeillä puhkuri, jonka pahentuessa tamma päätettiin lopettaa.

Jälkeläiset

s. 08.10.2014, o. Mörkövaaran Villimieli YLA1 (i. Mörkövaaran Villisielu) omistaja: dookie.
s. 13.01.2015, t. Mörkövaaran Lahja (i. Riiviöiden Retale) omistaja: Mörkövaara
s. 01.06.2015, o. Mörkövaaran Sisu (i. Villahaan Savu) omistaja: Uppe
s. 12.10.2015, t. Kuukarin Unetta (i. Hetken Painajainen) omistaja: Siuri

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 63, VSR 5 kpl

06.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
10.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
18.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
20.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
24.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
26.06.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
27.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
01.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
01.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
02.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
06.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/60
16.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
22.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/40
25.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
26.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
27.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/40
28.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/40
29.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
29.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
30.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
31.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
31.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
01.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/30
01.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/30
01.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
02.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
02.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
03.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
04.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
05.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/30
05.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
05.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
06.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
06.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
07.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
08.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/30
09.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
09.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
09.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 07/50
10.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/30
10.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/50
10.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
11.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
12.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
13.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/35
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
16.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
16.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
17.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/35
20.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
21.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
22.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/50
23.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
23.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
23.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
24.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
24.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
27.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/30
29.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
30.04.15, KRJ CUP (kutsu), Helppo A, 16/319

31.08.14, VSR CUP (kutsu), Helppo A, 13/134
30.09.14, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 05/66
31.01.15, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 04/46
30.06.15, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 05/49
31.07.15, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 04/54

Valmennukset ja päiväkirja

30.06.2016
Miettikääpä, meidän Valma-vanhus vietti äskettäin 26v syntymäpäiviä! Ikähän se tuokin hevoselle on, mutta lähinnä sillä, että tamma on äärettömän hyvässä kunnossa edelleen, virkeänä puksuttaa menemään päivästä toiseen. Karvapeitteeseenkään ei ole hyvin montaa harmaata haituvaa ilmestynyt, että Valmasta voisi hyvinkin luulla olevan paljon nuorempi, kuin mitä on. Näitä hurjia lukuja lähdetään ensi kuussa viettämään sitten yleislaatuarvosteluun, tosin tällöin tammalla alkaa olemaan ikää jo 27v! Täytyy myöntää, että Valma on täysin unohtunut laskuista mitä tulee meidän tallin laatuarvostelujonoon, joten nyt kun tajusin, että yla-palkintoa ei vielä löydy, niin täytyyhän se matkaan hakea! Toki ymmärrämme, että tamma ei ole ehkä se hienoin ja menestynein hevonen, joka tulee ylassakaan sen suuremmin loistamaan, mutta kyllä me kovasti edes kakkospalkinto mukaamme haluttaisiin. Eniten vain jännittää se, pysyykö Valma virkeänä ja terveenä tilaisuuspäivään saakka. Olisipa siinäkin tarina, että joudutaan ylan vastuuhenkilölle soittamaan, että eipä tullakaan kun hevonen kuoli. Ei saisi maalailla piruja seinille, joten toivotaan, että takaiskuja ei tule. Yleislaatiksen jälkeen meidän pitäisi päästä nimittäin vielä suomenhevosten laatuarvosteluun, jonka jälkeen varmasti täytyy miettiä hevosesta irtipäästämistä.

02.01.2016
Uusi vuosi vaihtui meillä sikäli surullisissa tunnelmissa, että vanhustammamme Valma joutui saikulle. Juhlailtana olimme juuri ottamassa koko tallin kööri hevosia rakettien alta sisälle, kun joku järjen jättiläinen päätti jo ampua ensimmäiset raketit aivan tallimme vierustalla sijaitsevalla pellolla. Valma oli hevosista ainoa, joka reagoi tähän paukkeeseen, jonka vuoksi se otti vähän stressiä ja säntäsi taluttajaltaan karkuun. Onneksi tamma juoksi suoraan tallin sisälle, mutta singotessaan itsekin rakentin lailla eteen, kompuroi tamma liukkaalla pihatiellä vetäen pahan näköisesti ympäri. Tuossa kahinassa Valman niskat olivat aika kovilla, mutta myös toinen etujalka vaurioitui. Ensiapuna viilennytimme jalkaa, mutta muutoin oli odotettava seuraavaan päivään eläinlääkärin tuloa.
Aamuvarhain eläinlääkäri saapui Mörkövaaraan, jolloin Valman jalka oli aika ikävännäköisesti turpeessa. Lääkäri joutui poistamaan jalasta nestettä ja antamaan tammalle antibiootin - sekä määräsi karsinalepoa vähintään seuraavan viikon ajan. Huh, viikko liikkumatta! Onneksi Valmalla ikää alkaa kertyä sen verran, että sillä ei ole ikinä kiire minnekään, joten jospa se malttaa pysyä rauhallisena karsinassaan. Toki tammalle varmasti tulee ikävä hierontahetkiä toisten hevosten kanssa, joihin se on erikoistunut. Onni onnettomuudessa, toivottavasti saadaan jalka reilussa viikossa kuntoon!

11.09.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Melkein vuoden verran oli ehtinyt kulua jo minun ja Valman edellisestä kouluvalmennuksesta, jonka vuoksi tänään aamupäivällä suuntasimme läheiselle tallilla valmennukseen. Heti selkään istuuduttua Valma tuntui nukahtavan alleni, se suorastaan lösähti kun otin ohjat tuntumalle, eikä askelluksen vauhti päätä huimannut. Alkuverkassa sain siis tovin herätellä väsähtänyttä ratsuani, joka kuta kuinkin silmät ummessa paineli eteenpäin, vähän jo apuihini reagoiden. Valmentaja pyysi ottamaan napakampaa otetta kuolaimeen ja kirjaimellisesti nostamaan tamman ylös maasta - ja sehän auttoi.
Valman liikkuessa tahdikkaammin eteen, lähdimme suorittamaan päivän tehtäviä. Alkuun teimme uraa pitkin volttien lisäksi käynnin, ravin ja laukan välillä siirtymisiä omaan tahtiin niin, että hevonen reagoi pienestäkin pidätteestä tai pohkeen siirrosta. Omalle kohtaa tässä oli pientä haastetta, mutta muutamien toistojen kautta Valma herkistyi ja alkoi kuunnella ohjeitani vain entistä paremmin. Kun hevoset oli ratsastettu hyvin hereille, siirryimme suurelle keskiympyrälle ravissa, jossa keskityimme paljon istuntaan sekä tekemään myötä- ja vasta-asetuksia. Koska Valman ravi on niin tasaista, oli minun helppo istua selässä, eikä ympyrällä liikkumisessa siis suurta ongelmaa ollut. Vasta-asetuksissa sain keskittyä hyvin ulkoapuihin, sillä tamma tuppautui ajoittain vähän vetäytymään ympyrältä pois asetusten myötä. Ravityöskentelyn jälkeen jatkoimme tekemään hetken aikaa samaa laukassa, kunnes keskityimme pitkälti askeleen pidentämiseen ja lyhentämiseen. Ajoittain tuli laukata erittäin hitaasti pienin askelin eteen, sitten valmentajan käskystä taas painaa reipasta tahtia isoin askelin menemään. Tämän tehtävän yhteydessä ratsuni sai vähän enemmälti puhtia, joten jouhuin myös tarkkailemaan sitä, että tahdikas laukka pysyi haluttuna, eikä alkanut olemaan mitätöntä kiitolaukkaa. Valma toimi kuitenkin ympyrällä moitteitta, joka nostatti mielialaani alun säädön jälkeen. Lopussa saimme vielä melko omaan tahtiin tehdä keskihalkaisilla raviväistöjä, joiden aikan tamma toimi kuin unelma.
Valmennus kesti melkein puolitoista tuntia, joten vähitellen väistöjen jälkeen oli siirryttävä taivuttelujen kautta käyntiin pitkien ohjien kera. Tämä valmennus oli ainakin ratsastajalle tosi raskas, ympyrällä työstäminen otti enemmän kuin kovasti voimille, joten melko hapoilla sitä tunnin päätteeksi olikin. Valmentaja antoi meille kehuja niin hyvästä ratsastuksesta kuin myös minun hyvästä istunnastani, mutta hän olisi kuitenkin toivonut vielä vähän parempaa paneutumista asiaan. Tamma ei nimittäin kuin ajoittain ollut muodossa ja apujeni välissä, joka jäi hieman harmittamaan valmentajaa.

24.08.2015
Kesä lähestyy uhkaavasti loppuaan - mihin tämä aika oikein katoaa? Valma sai elokuulle mukavasti aktiviteettia, se nimittäin pääsi serkkuni tyttären mukaan viikoksi hevosleirille Keski-Suomeen. Vaikka minulle kerrottiin, että Valma käyttäytyi koko leirin ajan nätisti ja toimi tunneilla hyvin, niin kyllä voin silti uskoa, että tamma on ollut aivan ihmeissään siitä hälinän ja liikutuksen määrästä. Mummoponi oli kuitenkin oikein mielissään sieltä palattuaan, että varmasti kaikki sujui siellä oikein mukavasti.
Itsekin kävin vähän testailemassa tamman kykyjä pitkästä aikaa Valma palattua leireilyltä. Kävimme ensin vähän kentällä pyörimässä, mutta koska ilma oli niin passeli maastoilulle, niin painelimme nopeasti metsään jolkottelemaan. Kylläpä olin positiivisesti yllättänyt, kuinka reipas tammasta oli viikon jälkeen tullut! Hitsi vie, normaalisti sitä täytyy aina vähän hopuuttaa menemään, niin nyt se pinkoi pää viidentenä jalkana pellolla menemään. No, mahtaa riekkumiset loppua lyhyeen, nimittäin Valmalle on seuraava sulhokin jo mietinnässä. Kovasti odotellaan siis Valman tulemista kiimaan ja sitä myöten varsa-asiat taas aluilleen.

04.07.2014 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Pääsimme Valman kanssa tänään iltapäivällä osallistumaan läheisellä tallilla järjestettyyn estevalmennukseen, joka oli ensimmäinen meidän yhteinen laatuaan. Alkuverkassa tamma oli hermostunut ja pyrki luistamaan avuista, se tyytyi pitkälti kyttäilemään ryhmän muita hevosia ja säikkymään kentäreunustalla seisovia ihmisiä. Sain työstää sitä siis melko napakasti, jotta sen sen kuulolle ja vähitellen keskittymään apuihinikin. Tällöin valmentaja antoi meille luvan hypätä muutamat pienet lämmittelyesteet, jotka ylittyivät ihmeenkin hyvällä temmolla.
Tänään kävimme valmennuksessa läpi pientä esterataa, kentälle oli nimittäin rakennettuna seitsemän esteen rata, korkeuksilla 40-60cm. Kun sain ratsastettua Valman tahdikkaaseen laukkaan niin, että se vielä itse ylläpiti sitä, saimme lähteä hyppäämään esteitä yksi kerrallaan. Lähestymisissä sain jonkun verran ajaa tammaa eteenpäin, se tuppautui hieman jarruttelemaan lähestyttäessä, jolloin muutaman kerran ponnistus tapahtui melkeinpä pysähdyksistä. Jälleen napakka jalka oli siis kaiken a ja o, jonka lisäksi minun tuli toki muistaa huolellinen hevosen ohjaus radalla. Koska Valma vähän änkyröi välillä tunnin mittaan, saimme sen verran huonoja lähestymisiä pari kappaletta aikaseksi, että tamma joutui juoksemaan ohi esteen. Lisäksi se kyttäsi yhtä estettä melkein koko valmennuksen ajan, jota se ei ihan hevillä suostunut ylittämään. Onneksi toistoilla ja päättäväisellä työskentelyllä sain kun saikin lopulta Valman suorittamaan radan hienosti, ilman ainoatakaan virhettä. Tällöin lähestymiset sujuivat hyvin, hevonen liikkui hyvässä temmossa laukaten eteen ja hyppäsi reippaasti reilulla ponnistuksella esteen ylitse.
Saadessamme muutaman kerran puhtaat suoritukset molempiin suuntiin, lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsastin Valmaa eteen-alas ja ravasin vielä jonkin aikaa pitkin ohjin ennen käyntiin siirtymistä. Valmennus ei ollut missään nimessä helppo, alku oli itseasiassa hyvinkin vaikea, eikä hevonen päästänyt minua helpolla. Lopussa kuitenkin yhteisen sävelen löydyttyä rohkaistui Valma sen verran, että pystyi suorittamaan valmennuksen kunnialla loppuun.

15.06.2015
Nyt on Valmakin ilmoitettu mukaan laatiksiin! Tamma on nimittäin mukana kouluratsastusjaoksen heinäkuun laatuarvostelutilaisuudessa. Varmoin mielin tilaisuuteen suuntaamme ja toivomme vain parasta, että meille napsahtaa mahdollisimman hyvä palkinto. Muutoinhan Valma on oikein valmis ja hieno paketti, mutta ikävästi sen vanhemmat eivät ole vielä krj laatiksessa pyörähtäneet, ja ne saattavatkin olla ne puuttuvat pisteet ensimmäisestä palkinnosta... Mutta mitä Valmalle muutoin kuuluu - oikein hyvää! Tammasta nimittäin tuli jälleen äiti, synnyttäessään tämän kuun alussa suloisen oripojan, Mörkövaaran Sisun. Sisu on ulkonäöllisesti tullut aivan isäänsä, Villahaan Savuun, ollessaan komean rautias kera läsipää ja vilkkaan luonteen. Sisu matkustaa vieroituksen jälkeen Villahakaan Upen hoiviin, jossa sitä toivottavasti odottaa tulevaisuudessa menestyvä kilpakoti kouluratsastuksen parissa. Valman viimeinen jälkeläinen suunnitteilla loppukesään.

13.01.2015
Tänään Valma varsoi toisen jälkeläisensä, ja meidän onneksemme tällä kertaa saimme äärettömän kauniin tammavarsan. Varsan isänä toimii Vaapukkalainen suomenhevosori Riiviöiden Retale, joka on palkittu punarautias kouluhevonen. Tästä yhdistelmästä todellakin toivon tammavarsaa, sillä alustavien suunnitelmien pohjalta sen on tarkoitus jäädä Mörkövaaraan kasvamaan. Lisäksi olin helpottunut siitä, että nyt Valman synnytys onnistui mutkitta, eikä viimekertaisen varsomisen kaltaisia ongelmia ollut. Innolla odotan näkeväni, että mitä tästä varsasta, Mörkövaaran Lahjasta, kehittyy.
Nyt jää Valma vähäksi aikaa jalostuksestakin paussille omien kiireideni vuoksi, seuraava jälkeläinen todennäköisesti saadaan maailmalle vasta ensi kesänä. Siihen asti toivon, että nämä kaksi jälkeläistä pääsevät näyttämään taitojaan kilparadoille, jotta saataisiin Valmakin pyörähtämään joku päivä laatiksissa.

26.11.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Mörkövaarassa järjestettiin tänään kouluvalmennus, jonne tuli valmentamaan yksi Suomen parhaista kouluratsastajista. Tähän valmennukseen minäkin sain tulla mukaan ja ratsukseni valikoitui Valma. Alkuverkassa Valma liikkui jo tosi kivasti eteen, tosin naama taisi olla pitkälti tympääntyneen näköinen, joten hevosen motivaatio ei ollut huipussaan. Sain kuitenkin hyvin verryyteltyä tamman kivaan liikkeeseen, jolloin se myös kuunteli ohjeitani selästä hyvin.
Valmennuksessa käytiin pitkälti läpi perusasioita, sillä ilmaisin valmentajallekin, että tämä oli meidän ensimmäinen valmennus. Aloitimme siksi käynnissä työskentelyn, tehden yhden kierroksen aikana paljon pysähdyksiä, peruutuksia, ympyröitä, väistöjä ja loivia kiemuroita. Koska Valma oli hyvin avuillani, ei tehtävissä liiemmin ongelmia tullut, joskin tempo oli edelleen vähän turhan tahmeaa. Jatkoimme vähitellen samaa tehtävää ravissa, jossa saatiin jo vähän haastetta mukaan, ainakin väistöjen osalta. Valma vaati hyvin huolelliset, mutta siitä huolimatta kevyet, avut, jotta se väisti rehellisesti ja toimi niin kuin haluttiin. Tämän jälkeen siirryimme kahdeksikon muotoiselle kiemurauralle työstämään hevosta ravissa ja laukassa. Laukassa sain olla tarkkana, että kiemurat itsessään pysyivät symmetrisenä, eli Valma tuppautui hieman oikomaan kaarissa. Laukka oli muutoinkin aluksi hidastempoista, joten sain ratsastaa hevosta napakalla pohkeella eteen, silti muistaen hellän tuntuman suuhun.
Tunnin työstämisen jälkeen lähdimme lopettelemaan ja saimme siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin. Täten taivuttelin Valmaa hetken aikaa ravissa ja käynnissä, kunnes annoin sille pitkät ohjat kera vuolaiden kiitosten. Valmentajalta saimme hyvää palautetta siististä ratsastuksesta ja pitkäpinnaisesta työstämisestä, tosin parannettavaakin meillä jonkun verran oli.

10.10.2014
Syksyn mittaan Valma on ollut pitkälti pihan koristeena, se on saanut tarhailla yötäpäivää ulkona ja toiminut pari kertaa viikossa lasten talutusratsuna. Tamma ei ole pahakseen tästä laittanut, päin vastoin, se on oikein tyytyväisenä kasvatellut mahaansa ja riekkunut villihevosen tavoin laitumella. Pari päivää sitten Valma varsoi ensimmäisen jälkeläisensä, ihastuttavan orivarsan. Synnytys ei missään nimessä ollut helppo, Valmalta tuntui loppuvan voimat jo ensimmäisien ponnistusten aikana, jonka lisäksi varsa oli hirmuisen iso. Saimme tallin väen kanssa ihan kunnolla vetää varsaa ulos ja auttaa tammaa kaikin tavoin. Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin, ja näin saimme ihanan mustan oripojan ehjänä ulos. Pari päivää on nyt tarkkailtu parivaljakon vointia ja tähän mennessä näyttää kaikki hyvältä. Valma on osoittaunut erittäin hyväksi emäksi, se hoitaa pienokaistaan hellästi ja pitää kyllä huolen, että muut tallin tammat eivät pääse varsan lähelle. Aamupäivällä meillä oli orin nimeäminen: varsa nimettiin isänsä Villisielun tavoin Mörkövaaran Villimieleksi. Villimielen tilanne on sikäli hyvä, että sille on jo vieroituksen jälkeen tiedossa koti dookien hoivissa Turmeltajassa. Kaikkea hyvää heille yhteiseloon!

22.08.2014
Pitkästä aikaa päivitellään Valman kuulumisia:
Tammallehan kuuluu (tietysti) pelkkää hyvää, onhan se niin hyvässä hoidossa ja hyvissä käsissä, heh. Paljoa ei ole kesän aikana saanut Valma lomailla, sillä kilpailuja on ollut niin tiuhaan tahtiin, että. Mutta onneksi kyseessä on nuori hevonen, joka kerkeää kyllä varmasti vanhemmallakin iällä lomailla. Tilanne on nimittäin se, että Valma on kerännyt kesän aikana upeasti tarvittavan määrän sijoituksia kasaan, jesjes! Ei yhtään hassummin, sillä plakkasissa on jo yli 50 KRJ sijoitusta, ja vielä olisi loppukuusta kilpailuja tiedossa. Joten eiköhän me tavoitteeseen, 60 sijoitukseen asti päästä. Syyskuusta lähtien Valma siirtyy siis jalostuspuolelle, ja juurikin seuraavina päivinä olisi astutus tiedossa. Ei vaan pienintäkään hajua siitä, että kenellä tämän tamman nyt oikein astuttaisi... Hyviä oreja on Mörkövaaran tallissa monta ja siksi pienimuotoinen valinnan vaikeus! Noh, onneksi meillä ei kiirettä ole ja jos tämä kiima missataan, niin seuraavassa kuussa sitten. Sitten ne ansaitut mammalomat alkaa!

27.06.2014
Valma on sopeutunut Mörkövaaraan vallanmainiosti, vaikkakin se on paljastunut muutoin melko araksi hevoseksi. Ensimmäiset viikot tammalle olivat hieman vaikeita, se panikoi herkästi ja hermostui lähes tulkoon kaikesta. Nyt nuo ajat ovat kuitenkin menneitä Valman ollessa huomattavasti itsevarmempi, ja onhan se nyt ottanut paikkansa tammalaumassakin omakseen. Valman ratsukoulutus saatiin päätökseen hiljattain, se oli hyvin nopea oppimaan ja kuunteli ohjeitani oikein maltillisesti, kunhan vain sille päälle sattui. Nytemmin tällä hevosella pääsee siis helppo a luokkia vaivattomasti ja rataesteitä se ylittää noin 60cm korkeudelta.
Suuntasimme tietysti heti alkukuusta lähtien myös kilparadoille koittamaan "raakiletamman" kanssa onnea. Yllättävän hyvin meillä ensimmäiset kilpailut sujuivat, sillä jo viidensissä kilpailuissaan Valma onnistui ja nappasi helppo a luokasta ensimmäisen sijoituksensa! Nytemmin olemme ahkerasti kesäkuun kilpailuissa kierrelleet ja plakkarissa on tähän mennessä seitsemän KRJ sijoitusta, joista yksi on hienosti voitto. Seuraaville kuukausille olen Valmaa myös melko reippaasti kilpailuihin ilmoittanut, sillä tarkoitus olisi nyt todellakin vain kilpailla ja kilpailla. Vasta sitten kun tammalla on noin 60 sijoitusta kasassa alamme lopettelemaan. Kilpauransa jälkeen Valma pääseekin täysipäiväiseksi siitostammaksi, mikäli suunnitelmat nyt vain onnistuvat.

28.05.2014
Noin viikko takaperin Milja kauppasi ihastuttavia Fiktiolaisiaan foorumilla, enkä tietenkään malttanut olla katselematta, että minkälaisia hevosia häneltä tällä kertaa löytyy. Pienimuotoinen virhehän se oli lähteä näitä suomenhevosia tonkimaan, sillä vallan ihastuin kahteen hevoseen, 2-polviseen tammaan Fiktion Valpuriin ja 3-polviseen oriin Fiktion Voitontahtoon. Vähän aikaa pohdittuani jätin kuitenkin ostotarjouksen molemmista - ja yllättäen sekä Valpuri että Voitontahto lähtivät matkaani Mörkövaaraan! Jes! Nämä hevoset omasivat mielenkiintoiset suvut, joita mieluusti tulen käyttämään omassa kasvatustyössäni.
Pari päivää tämän jälkeen lähdin noutamaan "Valman" ja "Tarmon" Fiktiosta, ja voi että minkälaisia suloisuuksia minua siellä odottikaan! Molemmat hevoset olivat vielä nuorikoita, joilla oli vasta ratsutus aloitettu, mutta silti oli minunkin päästävä kokeilemaan kuinka he pelittävät. Valma oli kerrassaan ihana, vaikka se ei mitään mutta oli se silti pehmeä ja malttinen ratsu. Eli eipä siinä muuta kuin nimet paperiin ja hepat traikkuun!
Mörkövaaraan saapuessa Tarmo oli reipas ja oikein terhakka, mutta sen sijaan Valma hieman aristeli ja näytti hyvin epävarmalta. Tamman kanssa kävin pienen kierroksen tallin kulmalla kävelyllä ja sen jälkeen vein sen omaan karsinaansa. Valma kurkisteli kaltereiden välistä ihmeissään ja teki tuttavuutta naapurikarsinoiden tammojen kanssa, eivätkä he ainakaan näyttäneet vihamielisiltä. Toivottavasti uutuus hevoset sopeutuvat hyvin ja pääsemme niiden kanssa piakoin kilparadoille.