Muistoissa: Mörkövaaran Villisielu - virtuaalihevonen
k. 09.05.2016

NimiMörkövaaran Villisielu LempinimiSimppa
Rek.nroVH14-018-1250 Synt.päivä ja ikä01.08.2014, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri155 cm, trt
KoulutustasoVaativa B, 70cm PainotusKouluratsastus
KasvattajaMörkövaara Omistajatvisha (VRL-01671)


© Ipsu

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 25.03.2016
32,5 + 31 + 17 + 14 + 7 = 101,5p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.08.2015
7,5 + 43 + 25 + 20 + 15 = 110,5p, KRJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.04.2016
12 + 23 + 25 + 22 + 15 = 97p, SLA-I

Luonne

Villisielu kuulostaa orimaiselta ja hyvin energiseltä hevoselta, joka on rohkea ja periksiantamaton. No kappas, meni jälleen Mörkövaaralaisen nimeäminen puihin! Villisielu, eli Simppa, on niiin neiti ja säikky kuin vain hevonen olla ja voi. Monesti olen tarkistanut orin jalkojen välistä, että mitä sieltä löytyikään, niin usein kuin se tammalta tuntuu. Kaikesta uudesta ja kauhesta pitää olla "iiks" ja sitten pompataan hoitajan syliin turvaan, vitsi mikä nössö. Käsiteltäessä Simppa osaa välillä olla vähän hapannaama, mutta yleensä se on tutun ja turvallisen hoitajan käsissä sulaa vahaa. Haastetta oriin oikeastaan tuo vain sen hölmö luonne, josta ei saa ikinä mitään selvää.

Hoidettaessa Simppa kyylää hoitajaansa silmät pyöreänä ja on ikään kuin "mitä sä teet mulle???" - kauhuissaan kaikesta. Jokainen karsinaan tuotava harja tai kaviokoukku on hirveän pelottava, eikä edes oma satula ole tuttu, vaan sekin on joku monsteri joka pistää pikku-Simpan poskeen. Hoitotoimenpiteiden ajan ori kannattaa siis sitoa kiinni, muutoin kun Simppa voi oikeasti olla kirjaimellisesti sylissä. Simppaa tietenkin pitää hoitaa kevein ottein, muutoin se alkaa pitämään dramaqueen showta ja sen pituinen se, argh. Harjaus ja kavioiden puhdistus vaatii hoitajalta topakkuutta, mutta eipä niissä sen suurempaa ongelmaa tule. Varustaessa Simppa on sitten tosiaan vähän epävarma ja siksi hoitajan on oltava rauhallinen, esimerkiksi satula tulee laskea rauhallisesti hevosen selkään.

Ratsastaessa alkaa sitten se todellinen neitivaihe: Simppa on niin herkkää hevosta että. Se ei siedä yhtään kylkiin potkimista tai kuolaimesta riuhtomista, tai muutoin se saa paniikkikohtauksen ja lähtee menemään ympäri kenttää kuin päätön kana. Tämän lisäksihän ori kyttää jokaista asiaa kentänreunalla ja pienikin raksahdus on varma merkki siitä, että viereisessä pusikossa vaanii gebardi. Ratsastajalta vaaditaan siis taitoa hallita tälläistä hevosta ja eritoten taitoa hallita omien apujen antoja, eritoten painoapujen. Huolellisella ratsastuksella Simpasta saa kuitenkin hyvinkin tunnilla irti ja välillä se oikeasti näyttää peräti kouluratsulta. Tutulla ratsastajalla se on oikein kevyt ja nöyrä ratsastettava, lisäksi se kuuntelee selästä tulevia ohjeita maltillisesti. Mutta näinhän käy vain silloin kun sitä ei pelota...

Kouluratsastus on se Simpan oma laji, jos sen vain saa rentoutumaan ja hyvään liikkeeseen. Orihan ei ole mitään höyryveturimallia, että sitä saa jonkin verran ajaa tunneilla eteenpäin, mutta yleisesti se liikkuu ihan omalla moottorilla. Simpalla on kuitenkin äärimmäisen pehmeät ja näyttävät liikkeet, joista on kyllä paljon apua koulukentällä. Vaativa b tasoinen ratsu suoriutuu tehtäviin uppoutuessaan vaivatta muun muassa kootuista askellajeista sekä yksittäisistä laukanvaihdoista - laukkatehtävät ovatkin Simpan parasta osaamista. Ori ei kyllästy pientenkään tehtävien jatkuvaan hiomiseen ja toistoon, ja siksi se onkin mukava ratsu jonka kanssa virheet saa korjattua. Mutta kaikki vaativat liikkeet on kuitenkin työn ja tuskan takana, sitä ennen kun on koeteltu ratsastajan hermoja todenteolla.

Kuten arvata saattaa, esteethän ovat hirveän pelottavia ja kauheita Simpan mielestä, siis apua! Tämän hevosen kanssa ei esteillä ole siis mitään uutta ja ihmeellistä jatkuvat kieltäytymiset, pupuloikat saati ympäri menemiset tai ratsastajan käden katkeamiset. Normaalit pienet pystyesteet saattavat vielä jotenkin ylittyä, mutta auta armias jos eteen tulee erikoisesteitä - nounou. Simppa muistuttaa esteillä siis ennemminkin hullua lehmää kuin esteratsua, joten tarvitseeko sitä edes vaivautua... Rataesteinä orilla jotenkin pystyy menemään noin 70 senttiä korkeita, mutta... Liekkö sekin vähän yläkanttiin. Ori ei omaa siis hyvää hyppytekniikkaa ja sillä on muutoinkin kaikki hanskat ihan hukassa. No, jos ratsastaja haluaa vaihtelua ratsastukseen niin ei kun vain yrittämään, mutta täysin omalla vastuulla!

Kilpailuissa Simppa hyppii hoitajansa päälle ja seinille ja usein karkaakin ja on aivan mahdoton ja... Paniikki, niin paljon pelottavia juttuja! Kotipihassa kilpailuihin lähtökin on pieni problemo, Simppaa kun kammottaa musta reikä johon tulisi mennä - e-ei. Yleensä ori kannattaakin houkutella toisen hevosen perässä traikkuun päästäkseen helpolla. Matkat kuitenkin taittuvat vaivatta ja ori hiljalleen rauhoittuu tyytyväisenä heinän syöntiin. Kilpapaikalla sitten häslätään ja säikytään - hoitajalla on kädet samantien hellänä Simpan kiinni pitämisestä. Orin kanssa kannattaa suoraan mennä lämmittelemään, jossa se saa aluksi vapaasti riekkua ja ihmetellä, ja vasta sen jälkeen yrittää lähteä työstämään. Simppa on tärkeää saada verkassa hyvin kuulolle ja rennoksi mikäli sillä meinaa tähdätä radalla hyvään suoritukseen. Usein ori on rauhoittunut omaan vuoroonsa mennessä, jolloin se kyllä osaa näyttää tuomareille parastaan.

Sukulaiset

i Parodian Villiviikari
sh-o, trt, 162cm
YLA1, KRJ-I, SLA-I
ii Pikku Hasseli
sh-o, vrt, 157cm
KRJ-II, SLA-I
iii Kultasuoni evm
sh-o, vrt, 153cm
iie Pähkinänsärkijä evm
sph-t, vrt, 160cm
ie Etsikon Irtokarkki
sh-t, rt, 162cm
KRJ-I, SLA-I
iei Aatteen Eetvartti evm
sh-o, prt, 165cm
iee Etsikko evm
sh-t, rt, 160cm
e Lakean Runo
sph-t, vprt, 145cm
YLA2, KRJ-II, SLA-II
ei VIR MVA Ch Ok-Taavi
sh-o, m, 157cm
KTK-II
eii Hilpeä-Hermu evm
sh-o, prt, 156cm
eie Seelan Juulia evm
sh-t, rt, 155cm
ee VIR MVA Ch Lakean Nuokku-Talvikki
sph-t, trt, 142cm
KTK-III
eei Nuuttu evm
sph-o, trt, 144cm
eee Lupaava Lahja evm
sph-t, trt, 140cm

iii. Kultasuoni on Tenho Uotisen kasvattama suomenhevosori, joka on niittänyt melkoista menestystä kilparadoilla. Heti varsana Kultasuoni myytiin omistajalle, jonka hoivissa se nykyisinkin viettelee eläkepäiviään, joka päätti kouluttaa siitä mahtavan kouluratsun kisoihin. Monen vuoden kova tulos palkittiin heti ensimmäisillä starteilla, kun Kultasuoni voitti kovin prosentein heti toisen kilpailunsa. Seuraavan parin vuoden ajan tämä ori oli tuttu näky vaativissa luokissa ja hyvin usein se nähtiin myös kunniakierroksilla. Hyvin suurikokoinen Kultasuoni ei ole, 153 senttinen vaaleanrautias ori omaa silti hyvin tahdikkaat ja näyttävät askeleet, josta poika saikin aikoinaan paljon kehuja. Luonteeltaan Kultasuoni on lempeä ja niin sanotusti hyvin "ruunamainen", ja tätä luonteenpiirrettä ori periytti myös jälkeläisilleen. Kultasuonella on kolme ori- sekä kaksi tammavarsaa, joista vain Pikku Hasseli on päässyt isänsä jalanjäljissä kilpailemaan vaativiin luokkiin asti. Hyvän rakenteen vuoksi Kultasuonta käytettiin nuorempana myös paljon näyttelyissä ja kuten arvata saattaa - menestyen.

iie. Pähkinänsärkijä on nytemmin jo hyvin vanha suomenhevostamma, joka viettää rauhaisia eläkepäiviään omistajansa Stella Väänäsen hoidossa. "Pähkinän" on kasvattanut Heini Aaltonen, jonka hoivissa tamma asui nuoruutensa, kunnes se myytiin ratsastuskouluun. Luonteeltaan Pähkinä on melko säpäkkä ja hyvin tammamainen, eikä se siksi kovin kauaa kerennyt toimimaan opetushevosena. Ratsastuskoulun oppilastyttö Stella kerkesi kuitenkin muutaman kerran Pähkinällä menemään ja kun tamma tuli myyntiin, osti tyttö sen heti itselleen. Uuden omistajansa kanssa Pähkinä alkoi aktiivisesti valmentautua niin koulu- kuin myös esteratsastuksen parissa ja vuosi tästä eteenpäin ratsukkoa nähtiin useissa seurakilpailuissa. Pähkinällä kapasiteettia riittää helppo a tasolle asti koulussa ja rataesteitä sillä hypättiin metriin asti. Ulkonäöllisesti Pähkinä on oikein hurmaava, hyvärakenteinen tamma on väritykseltään vaaleanrautias ja säkäkorkeutta se omaa 160cm. Kilpauran jälkeen Pähkinä on tehnyt kaksi hienoa jälkeläistä, joista Pikku Hasseli pääsi kilpailemaan ratsastuspuolella ja toinen orivarsa suuntautui raveihin.

iei. Aatteen Eetvartti oli varmasti yksi aikansa hienoimpia ja suosituimpia suomenhevosoreja. "Etvart" syntyi Jarmo Kokkosen hoiviin ja kasvattajan nähtyään orin potentiaalisen luonteen jo varsana, päätti hän jättää sen itselleen kasvamaan ja kehittymään. Jo neljä vuotiaana Etvartilla kilpailtiin kouluratsastuksessa helppo a tasolla sijoittuen ja vuotta myöhemmin se pääsi jo vaativiin luokkiin. Elämänsä aikana Etvart kerkesi pyörähtää useissa sadoissa koulukilpailuissa ja sijoituksia keräsi yli 80 kappaletta. Luonteeltaan Etvart oli kuuliainen ja melko rauhallinen, mutta omasihan sekin niitä kuuluisia päiviä, jolloin se teki hoitajilleen todella tiukkaa äksyilyllään. Rakenteellisesti tämä ori ei ollut mikään loistavuus, mutta sen upea punarautias väritys ja liehuva pitkä harja, sai monet sitä ihailemaan. Korkeutta Etvartilla löytyi hyvin 165 senttimetriä ja se takasi myös sen, että mieskasvattaja pystyi orilla kilpailemaan. Koska Etvart oli niittänyt paljon menestystä kilparadoilla, oli se uran loppuvaiheilla erittäi suosittu jalostusori. Pojalta löytyy lähemmäs kolmekymmentä jälkeläistä, joille se on periyttänyt tarmokasta luonnetta ja liikettä kouluradoille. Ori lopetettiin 24 vuoden iässä vanhuudenoireisiin.

iee. Etsikko oli niin perinteinen suomenhevostamma kuin vain suomenhevonen voi olla. Väritykseltään se oli tietysti puhdasrautias ja korkeutta siltä löytyi noin 160 senttimetriä. Etsikko syntyi Jaakko Huovisen hoiviin, joka möi Etsikon 2-vuotiaana sisarelleen. Tammaa koulutettiin helppo b tasolle saakka ja rataesteitä sillä muutaman kerran hypättiin 80 senttimetrin luokkia. Kilpailuissa Etsikko pyörähti siis muutaman kerran, mutta kummoisempaa menestystä se ei niittänyt, liekkö olisi huonosta liikeestä johtunut. Tammaa käytettiin kuitenkin paljon kotona peltotöissä ja jonkin verran sillä valjakkoajoakin kokeiltiin. Luonteeltaan tamma oli oikein rehti ja rauhallinen, mutta siltikin oikein toimelias ja innokas. Etsikko asui koko elämänsä saman omistajan tallissa, jonne se myös lopetettiin reilun 22 vuoden ikäisenä. Elämänsä aikana Etsikko ennätti saada kolme jälkeläistä, jotka kaikki olivat tammavarsoja.

eii. Hilpeä-Hermu on upeaakin upeampi suomenhevosori, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Luonteeltaan ori on melkoisen hermoheikko, eikä se siedä ikään kuin pilkunviilaajana virheitä keneltäkään. Tämä musta, 160cm korkea hevonen omaa erinomaisen rakenteen, jonka vuoksi se on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. Nuorempana Hermu kiersi ahkerasti näyttelyissä ja sen tiimoilta plakkariin on saatu useita BIS voittojakin. Myös ratsuna Hermu on oiva peli, mutta vain topakalla ratsastajalla. Sillä kilpaillaan aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksen parissa helpoissa ja alle metrin luokissa. Sijoituksia molemmista lajista on keräytynyt monia kymmeniä kappaleita. Mahtavan rakenteen ja hienon kilpamenestyksen ansiosta ori on ollut myös suosittu jalostusori, ja tällä hetkellä siltä löytyykin jälkeläisiä kymmenkunta kappaletta.

eie. Seelan Juulia on Runon suvun ainoa täysin kenttäpainotteinen hevonen. Juulian on kasvattanut Arja Huovinen ja nytemmin sen omistaa Jukka Salmenoja, joka myös on kasvattanut Taavin. Tammalla kilpaillaan edelleen aktiivisesti kenttäratsastuksen parissa, nyt vanhemmalla iällä kuitenkin vaativista luokista on siirrytty helppoihin luokkiin. Sijoituksia Juulia on kerännyt elämänsä aikana useita kymmeniä kappaleita kyseisestä lajista. Väriltään tämä tamma on ruunikko tähtipään kera, jolta säkäkorkeutta löytyy noin 155cm. Myös luonteeltaan Juulia on oikein ihastuttava ja mukava, se on hyvin perus suomitamma ilman turhaa diivailua tai hölmöilyä. Yleislaatuarvostelussa Juulia on palkittu toisella palkinnolla ja sen vahvuus kyseisessä laatuarvostelussa oli helppo ja ei-oikukas luonne. Kilpailujen ohella Juuliaa on käytetty toistaiseksi jalostukseen kolme kertaa ja varmasti kilpaeläkkeelle päästessään varsoja on luvassa lisää.

eei. on pienhevoslinjaa edustava Nuuttu, jonka on kasvattanut Aapo Nuutinen. Tältä tummanrautiaalta, kohtuullisen hyvän rakenteen omaavalta orilta säkäkorkeutta löytyy vajaat 144cm. Koska Nuuttu on menestynyt rakenteensa ansiosta hyvin näyttelykehissä, on siitä tullut myös suosittu jalostusori. Jälkeläisiä se on toistaiseksi jättänyt jälkeensä 13 kappaletta, joista suurinosa on menestynyt näyttely-ympyröissä isänsä tavoin. Myös ratsastuskilpailuissa menestystä on tullut, lähinnä kouluratsastuksen parissa jossa se taittaa luokat helppo a tasolle saakka. Estekisoissakin Nuutulla ollaan startattu, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Luoneeltaan tämä ori on astetta rauhallisempi ja tasaisempi, eikä se turhaa stressiä vedä mistään. Nuuttua nähdään edelleen iästään huolimatta hyvissä voimissa kilpakentillä kasvattajansa tyttären kanssa.

eee. on jo eläkepäiviään viettävä suomenpienhevostamma Lupaava Lahja, jonka on kasvattanut ja jonka omistaa Päivi Kolehmainen. Lahja on väritykseltään kaunis tummanrautias ilman minkäänlaisia merkkejä, ja säkäkorkeutta se omaa vain vajaat 140cm. Yleispainotteinen tamma oli aikoinaan passeli kilparatsu esteillä ja koulussa, vaikkakin laiskuutta se omasi kilpakentillä mielin määrin. Lahja keräsi kuitenkin helpoista ja matalista luokista useita kymmeniä sijoituksia, tosin kilpailut olivat yleensä vain paikallisia seurakilpailuja joissa omistajan tyttäret kilpailivat. Luonteeltaan Lahja on erittäin maltillinen ja rauhallinen, sen kanssa harvoin tarvitsee ottaa yhteen, sen verran kun nöyrä ihmisiä kohtaan on. Jälkeläisiä Lahjalta löytyy Nuokun lisäksi toistaiseksi vain yksi, erittäin hyvin kouluradoilla menestynyt oripoika.

Jälkeläiset

s. 03.10.2014, o. Mörkövaaran Runopoika (e. Huvin Sinja) omistaja: Jenny
s. 08.10.2014, o. Mörkövaaran Villimieli YLA1 (e. Fiktion Valpuri) omistaja: dookie.
s. 10.03.2015, o. Mörkövaaran Villikaiku (e. Moon Huurtuva) omistaja: Riella
s. 19.04.2015, o. Mörkövaaran Villiveikko (e. Moon Huurtuva) omistaja: Taciturn

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 63, VSR 2 kpl

15.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
17.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
18.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
21.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
22.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
23.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
23.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
23.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
24.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
25.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
25.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
25.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
25.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
26.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
27.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
28.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
28.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
29.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
29.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
30.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
31.08.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
31.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
01.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
01.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
02.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
06.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
07.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
07.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
08.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
08.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
08.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
09.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
09.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
09.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
09.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
10.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
10.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
10.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
10.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
11.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
11.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/50
12.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
13.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
13.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
13.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
13.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/50
14.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
14.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
15.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
15.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
15.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/100
16.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/100
17.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/100
17.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 07/100
17.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
17.09.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
18.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
19.09.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
30.09.14, KRJ CUP (kutsu), Helppo B, 07/258
02.10.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
03.10.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
31.01.15, KRJ CUP (kutsu), Helppo B, 15/436
30.04.15, KRJ CUP (kutsu), Vaativa B, 10/256

31.08.15, VSR CUP (kutsu), Helppo B, 06/54
30.09.15, VSR CUP (kutsu), Helppo B, 02/58

Valmennukset ja päiväkirja

04.03.2016
Haha, nyt Simpalla edessä elämänsä suurin koitos - nimittäin yleislaatuarvostelu. Ori on kieltämättä ollut viimeiset puolivuotta vähän vähemmällä käytöllä, tosin jonkun verran on valmennuksissa pyöritty, joten parhaassa iskussa se ei ole. En ollut siis kuvitellutkaan etukäteen, että tätä hevosta lähden vielä kiikuttamaan YLAan, mutta nyt sitten mennään eikä meinata. Simpan kanssa tulemme sikäli ottamaan rennosti kyseisen tapahtuman, että meillä ei ole minkäänlaisia odotuksia yhtään minkään suhteen, joten en jaksa stressata palkinnostakaan. Kunhan joku vain tulee, niin olemme tyytyväisiä! YLAn jälkeen meillä on Simpan kanssa tavoitteena enää suomenhevosten laatuarvostelu, jonka myötä tämän orin tehtävä on paketissa. Ori pääsee näiden jälkeen niin viralliselle eläkkeelle kuin olla ja voi, nimittäin ratsastuskäyttöön se ei enää tule. Simppa pysyy selkeästi hyvässä kunnossa pelkällä pihattoelämällä ja siellä riekkumisella, joten eiköhän se saa siihen tyytyä - tosin se varmasti sopii sille paremmin kuin hyvin. Vaikka vaikeuksia meillä on Simpan kanssa matkan varrella ollutkin, olen enemmän kuin tyytyväinen minkälainen hevonen siitä on tullut ja mitä sen kanssa on saavutettu.

07.02.2016 Kouluvalmennus, valmentajana coupie
Sunnuntain toinen valmennettava oli suomenhevosori Mörkövaaran Villisielu, Simppa, joka vaikutti todella olevansa nimensä veroinen ratsastettava. Upean värinen ori vaikutti levottomalta ja todella vikkelältä liikkeissään, ja jo alkuverryttelyssä se ehti muutaman kerran yrittää karata pois paikalta, kun maneesin nurkissa rasahteli. Tvisha sai onneksi pysäytettyä moiset sinkoilut alkuunsa, eikä hevonen päässyt aivan villiintymään. Ori oli kuitenkin koko ajan valppaana ja myös jännittynyt, mistä johtuen sen liike oli vähän tahdittavaa ja kiireistä.
Lähdimme hakemaan Simppaan rentoutta kahdeksikolla, jossa Tvisha sai reilusti asettaa hevosta ensin ulos ja sitten sisään. Näin orin sai hieman keskittymään ja avuille. Lisäsimme mukaan myös alkuun ihan helppoja siirtymisiä: ravista käyntiin ja takaisin, sekä myös muutamia pysähdyksiä. Simppa ei oikein olisi halunnut seisoa paikoillaan, mutta muuten se alkoi rauhoittua ja kiinnittää huomiota siihen, mitä ratsastajalla oli sanottavanaan. Pistin merkille hevosen olevan alkuun hieman jäykempi vasemmalle, mutta hetken tätä suuntaa työstettyämme saatiin ori vetristymäänkin.
Ravissa työskentelimme väistöjen parissa ja otimme mukaan myös lisätyt ja kootut askellajit. Simppa teki todella hienoja, irtonaisia väistöjä molempiin suuntiin, hienoa! Koottu ravi oli sille aluksi vaikeaa, kun taas lisätyssä ravissa se olisi mieluusti lähtenyt pinkomaan liian kovaa ja etupainoisena. Tarkalla ratsastuksella, mutta pienillä avuilla Tvisha sai hevosen kuitenkin kuuntelemaan ja liikkeen laadun heti paranemaan. Laukassa emme tänään työskennelleet kuin kahdeksikolla, jossa haimme hyvää pyöreää laukkaa ja rentoja laukanvaihtoja käynnin kautta. Näissä oli alkuun hakemista, Simppa kun olisi halunnut vaihtaa suoraan askeleessa tai lähteä käynnissä mutkittelemaan. Loppuun saimme kuitenkin useita kauniita, rentoja vaihtoja, johon oli hyvä lopettaa.

04.02.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Minja.E
En tosiaan tiedä, millä hiton taialla Tvisha sai minut suostumaan valmentajakseen, mutta niin siinä vain pääsi käymään. Eipä se mitään tietty haittaa, uusiin tuttavuuksiin on aina mukava tutustua. Saapuessani kentälle, oli Tvisha siellä jo hyvää vauhtia verryttelemässä suomenhevosoriaan Simppaa. Jäin seurailemaan parin työskentelyä puuttumatta siihen sen enempää, sillä kyseiseen toimenpiteeseen ei mielestäni ollut aihetta – työskentelyä oli ilo seurata, eikä heillä vaikuttanut olevan mitään ongelmia yhteistyön kanssa.
Työllistin paria perinteisten siirtymisten ja pohkeenväistöjen merkeissä, sillä kyseiset asiat tuntui aina silloin tällöin olevan jopa vaativan luokan hevosille lähes täyttä utopiaa. Alkuun aloitimme käynti-ravi-käynti siirtymisillä, joissa ori osoitti heti osaavuutensa. Se lähti käskystä liikkeelle heti, eikä viiden viikon päästä, eikä takaisin käyntiinkään hidastaminen ollut mikään ongelma. Seuraavaksi sama homma, mutta ravin tilalla oli laukka. Ensimmäinen yritys ei näyttänyt järin hyvältä, mutta uudemmalla yrityksellä ratsukko suoritti tämänkin tehtävän kuin vettä vain. Mihin hittoon he siis valmentajaa tarvitsevat kun osaa jo kaiken niin hyvin? Loppuun otimme vielä pohkeenväistöjä, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Simpasta näki jo kauas, että se tiesi mitä tehdä, eikä Tvistan tarvinnut tehdä sen suurempia taikoja selästä käsin. Kun olin nähnyt parilta useita silmiä hiveleviä suorituksia, annoin heille luvan aloittaa loppuverryttelyt, joita jäin mielenkiinnosta ja ehkä hieman aikaa tappaakseni seuraamaan. Mukava valmentaa vaihteeksi sellaisiakin ratsukoita, jotka vaativat vain mahdollisia virheitä korjaavaa silmäparia, eikä jatkuvaa kädestä pitäen- ohjausta.

13.12.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja (Ratsastajana Sissi)
Iltapäivällä pidin valmennuksen Simpalle ja Sissille kouluratsastuksen parissa. Alkuverkassa ori liikkui melko tahmeasti eteen, Sissi sai käyttää napakkaa pohjetta saadakseen ratsunsa edes joten kuten liikkeeseen. Ratsukko saikin tehdä todella huolellisen lämmittelyn siirtymisien ja taivuttelujen merkeissä, jotta Simppa alkoi hiljalleen pehmetä ja olla paremmin ratsastajansa avuilla. Välillä Simppa kampesi lisäksi apuja vastaan, joten Sissi sai työstää sitä ihan olan takaa, ennen kuin oltiin selviä siitä, kumman mukaan asiat tapahtuvat.
Orin liikkuessa tahdikkaasti hyvällä motivaatiolla eteenpäin, lähdimme päivän tehtävien pariin. Olin kaavaillut ratsukolle paljon ravi- ja laukkatyöskentelyä, joten Sissi sai ensimmäisenä laittaa ratsunsa kauniiseen raviin ja alkaa tekemään keskihalkaisijalta pohkeenväistöjä. Alkuun Simppa tyytyi vain ravailemaan kauniisti eteenpäin, ilman ainoatakaan rehellistä ristiinaskellusta. Jälleen kerran tarvittiin napakat ohja- ja pohjeavut, ennen kuin tulosta syntyi. Muutamien toistojen kautta suoritukset alkoivat näyttämään jo hyvältä, jonka myötä vaihdoimme tekemään uraa pitkin avo- ja sulkutaivutuksia vuoronperään. Suluissa ori tahtoi nyt puolestaan tarjota vähän väistöjä, joten selkeät avut oli enemmän kuin pop. Pienen työstämisen jälkeen sekä avot että sulut lähtivät luonnistumaan Simpalta todella kivannäköisesti, ilman suurempia virheitä. Viimeiseksi lähdimme laukan pariin, pyytäen alkuun ratsukolta uraa pitkin oikein napakkaa ja menevää laukkaa. Sissin jämäköistä avuista Simppa kokosi itsensä kauniisti, laukaten oikein tyylikkäänä eteen. Tästä olikin hyvä siirtyä keskiympyrälle, tekemään laukka-ravi-laukka siirtymisiä sekä satunnaisia laukanvaihtoja. Siirtymiset olivat kuin oppikirjasta konsanaan, mutta vaihdoissa Simppa taas jannasi vähän apuja vastaan, joten töitä oli tehtävä vaihtojen onnistumiseksi.
Vähitellen tunnin työstämisen jälkeen lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Hevonen oli raskaan tunnin myötä melko hapoilla, joten Sissi sai taivutella tätä rauhallisessa tahdissa vähän aikaa ja sen jälkeen antaa hevoselle pitkät ohjat. Että semmoinen parivaljakko! Kun ratsastaja keskittyi tehtäviin ja työsti hevosta maltilla, reagoi Simppa hyvin apuihin ja liikkui kauniisti eteen. Jos ote puolestaan yhtään herpaantui, meni pakka ikään kuin sekaisin, jolloin ei onnistunut mikään ilman pientä tsemppausta. Jokainen tehtävä kuitenkin saatiin käytyä läpi hyvin tuloksin, joten ei se pieni taistelu valmennuksen mittaan juuri haitannut.

10.10.2015
Simppahan ei ole tunnetusti mikään penaalin terävin kynä mitä tulee esteratsastuksen pariin, mutta tänään päätin uhmata luontoa ja hypätä pojalla pitkästä aikaa. Alkuverkassa ori kyttäsi kentälle rakennettuja esteitä ja peräti säikkyi niitä, vaikka ne eivät paikoiltaan liikkuneetkaan. Lisäksi Simppa spurttaili hirmuista kyytiä menemään, joten pidätteet tulivat muuten pitkälti tarpeeseen. Vähitellen orin rauhoituttua lähdimme ottamaan ensimmäisiä hyppyjä - eihän ne mennyt ihan putkeen. Joka kerta Simppa pudotti ennen estettä raviin, pysähtyi ja otti valtavan loikan paikoiltaan, vaikkei esteillä ollut korkeutta kuin reilu 50cm. Yritin lähteä työstämään poikaa niin, että se malttaisi laukata ihan esteelle asti ja ponnistaa vauhdista, hyväksymättä noita pellehyppyjä siis. Muutamien kieltojen ja väkisin hypättyjen esteiden jälkeen Simppa pääsi vähän paremmin juoneen kiinni, hypäten muutaman kerran esteet oikein mallikkaasti. Tosin heti, kun esteiden korkeutta vähän nostettiin, Simppa päätti, että häntä ei kyllä enää kiinnosta hyppääminen ei sitten pätkän vertaa. Lopussa saimme siten paljon, paljon kieltoja, mutta periksi en antanut, jolloin kyllä minun ratsastus ei ollut enää kaunista katseltavaa. Tunnin päätteeksi olin kaikkeni antanut, ja Simpastakin näytti tuntuvan pitkälti samalta. Mikä höperö!

15.08.2015
Vihdoin koitti se päivä, jota olemme Mörkövaarassa koko kesän oikeastaan odottaneet. Simppa pääsi nimittäin käymään ensimmäisessä laatuarvostelussaan! Loogisesti katseet suuntautuivat kouluratsastusjaoksen laatikseen, jonne Simpalla oli hyvät eväät etukäteen. Yllätys oli suuri, kun ori kirjaimellisesti hurmasi kaikki tuomarit ja sai jokaiselta osa-alueelta hyvät pisteet. Kokonaispisteet ylsivät lopulta 110,5 pisteeseen asti, joka on aika hullun paljon! Simppa keräsi kaikista tähän asti palkituista Mörkövaaralaisista parhaimmat pisteet ikinä! Odotukset siis ylittyivät rutkasti, ja tietenkin Simppakin sai tästä hyvästä erikoisherkkua - hevosia varten tehtyä kauraomenapaistosta. Ori tietysti oli itse aivan kujalla tallilaisten kehuista ja iloisuudesta, mutta kyllähän sillä huomio ja herkuttelu aina kelpaa. Tästä meidän on hyvä jatkaa kohti seuraavia tavoitteita, mitä ikinä ne sitten onkaan, siitä ei ole vielä mitään käsitystä.

30.04.2015
Hetkeen en ole Simpan kuulumisia päivitellyt, joten jospa niitä tähän väliin kerrottaisiin.
Säännöllisesti emme ole orin kanssa kilpailuissa enää käyneet viime syksyn jälkeen, mutta kuukausittaisessa koulucupissa olemme pyörähtäneet. Simpan kanssa meillä on joka kerta mennyt kyseisessä kilpailussa tosi hyvin, viimeisen kahdeksan kuukauden aikana olemme napanneet kolme cup sijaa! ...Viimeisin niistä itseasiassa on tältä aamulta, kun olimme Fiktiossa kilpailemassa. Aluksi starttasimme Helppo B luokassa, joka meni meidän osalta kyllä täysin mönkään. Itse tein radalla merkittäviä virheitä ja nehän rokotti suoritusta aika rajusti. Kyseisessä luokassa sijoituksemme oli 295/312, noloa. Vaativa B luokkaan sitten tsemppasin itseäni vähän enemmän - ja sehän tuotti heti tulosta. Vaativassa sijamme oli upeasti 10/256, Simpan tehdessä äärettömän hyvän radan. Loistava ukko!
Kilpailujen ohella olen pyrkinyt käyttämään Simppaa myös reippaasti jalostukseen, joskin se on saanut tänä keväänä vain yhden jälkeläisen. Viime kuussa syntyi jälleen orivarsa, joka sai nimekseen Mörkövaaran Villikaiku. Villikaiku on väritykseltään kaunis rautias kera piirto pään, ja sen emänä toimii Moon Huurtuva. Tällekin orille löytyi heti syntymän jälkeen ostaja ja nytemmin se asusteleekin Riellan hoivissa Rajattomassa.
Vähitellen kilpailujen ollessa paketissa ja jälkeläistenkin ollessa jo enemmän ja vähemmän kilpaillut, olen miettinyt kouluratsastusjaoksen laatuarvostelua. Simppa alkaisi olemaan sinne kohtapuoliin valmis, joten toivottavasti kesän aikana pääsemme vielä piipahtamaan kyseisessä laatiksessa. Pitäkää peukkuja!

10.10.2014
Arvatkaapa mitä - Simpasta on tullut tämän kuun aikana kahteen kertaan isukki! 3.10. syntyi tummanrautias oripoika, jonka emänä toimi Mörkövaaralainen tamma Huvin Sinja. Suloinen poitsu sai nimekseen Mörkövaaran Runopoika (köh, mistähän sekin päähän tuli), ja heti vieroituksen jälkeen se muuttaa Jennyn hoiviin Pimentoon. Toinen orivarsa syntyi viisi päivää myöhemmin, 8.10., ja aika huikeaa oli nähdä, että Simpan varsa oli musta! Tämän varsan emä on Simpan tavoin tummanrautias, viralliselta nimeltään Fiktion Valpuri. Varsa sai puolestaan nimekseen Mörkövaaran Villimieli, Villisielun "nimiperintöä" jatkaen. Vaikka Villimieli on vasta parin päivän ikäinen, on se jo löytänyt uuden kodin dookien luota Turmeltajasta, jonne se muuttaa reilun viikon kuluttua. Hitsin vimpulat, tässä on tosiaan kaksi potentiaalista kouluheppaa maailmalle saatu! Toivottavasti näistä jälkeläisistä Simppakin saa hyvää näyttöä tulevaisuutta ajatellen, jos sitä vielä jonkinmoiseen laatuarvosteluun päästään.

04.09.2014
Hyviä uutisia maailmalta! Viime kuun puolessa välissä tosiaan aloitimme kovan urakkamme, eli kilpauran kouluratsastuksen parissa. Nyt muutamaan viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista tapahtumaa ja kisaa, välillä niissä on sujunut ja välillä on ollut todelliset katastrofin ainekset... Niin kuin arvasinkin, osaa Simppa olla halutessaan melkoinen höperö kilpailuissa, jolloin se ei keskity yhtään mihinkään ja kaikki on vaan niin 'iiks'. Mutta jos Simpan kuitenkin saa hyvin kuuntelemaan ja liikkumaan tahdikkaasti eteen, on se kerrassaan huippu kilparatsu! Ja ehkä siitä kertookin se, että meillä on kasassa jo öö, peräti 23 krj sijoitusta? Hih, ei äippä osaakaan laskea tätä hirmuista ruusukekasaa oikein, sillä meillä onkin jo 25 ruusuketta! Booyaa. Tosin jos haluaa jotain negatiivista löytää, niin tuohon määrään sijoituksia ei mahdu yhden yhtä voittoa, höhö. Sen sijaan kakkossijoja on peräti seitsemän kappaletta, että aina on läheltä liippaissut... Josko vielä joku päivä myö ollaan ykkösii, oikeita staroja! Mutta näillä jatketaan, mitään muuta Simpalle ei oikeastaan kuulukaan kuin kisoja. Ja kisoja. Ja vielä vähän kisoja. Kuulumisiin!

10.08.2014
Hölöpötihöö, mittees meille? Simpan kanssa on ahkerasti parit päivät reenailtu piruetteja, voltteja ja pellehyppyjä, ja hiljalleen ne alkaakin sujua. No ei vaiskaan, ihan on yritetty kokoamisia ja jos jonkimoista väistöä ja taivutusta treenata. Alkuun Simppa oli melko riehakas ratsastettava, se tuntui jatkuvasti laittavan pohjetta vastaan ja duunaili täysin omiaan oman mielen mukaan. Hartaalla maltilla ja rauhallisilla avuilla saimme kuitenkin oria hiljalleen haluttuun muotoon ja liikkeeseen - ja mikä tulos! Nyt meidän nuorikko taittaakin sitten kouluratsastuksessa luokat vaativa b tasolle saakka, wuhuu! Ei meidän Simpalle ole mikään mahdotonta, ei sitten edes ne piruetit jos niikseen tulee. Esteitä ori ei sen sijaan liiemmin tykkää ylitellä (nähkääs niin pelottavia ne esteet), vaikkakin se menee ihan kohtuullisen hyvällä tekniikalla 70cm radat. Noh, nythän meillä ei ole muuta suunnitelmaa kuin lähteä kokeilemaan sitä onnea kouluradoille ja kilpailuihin. Kisoihin on hyvää vauhtia ilmottauduttu mukaan ja ensi viikosta alkaen elo- ja syyskuu onkin melko täyteen buukattua kilpailua. Toivottavakaa meille onnea, sillä sitä me tarvitaan ja kovasti! Vähän pelottaa mitä ori on kilpailuista mieltä, mutta pakko kait se on, yhyy.

01.08.2014
Mitä tapahtuikaan tänä aamunaaaaa? Mörkövaaraan syntyi niiin odotettu pieni orivarsa! <3 Tämä oli täysin spesiaalikeissi, nimittäin, nimittäin - se on Parodian Villiviikarin ensimmäinen jälkeläinen! Ei ollut Tvisha pysyä pöksyissään kun Lakean Runo aloitti viime yöllä synnyttämään, niin jännä jutska. Kuten tästä ilosta arvata saattaa, jää varsa ainakin toistaiseksi Mörkövaaraan asumaan ja kilpailemaan. Halusin tämän varsan perivän nimen tyylin isältään ja siten se sai nimekseen Mörkövaaran Villisielu. Villiä menoa siis koko suku! Kerrassaan suloinenhan meidän "Simppa" on isänsä lisäksi, sillä se on komea tummanrautias kera läsipään, uuuu, söpöliini! Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, lähdemme mitä pikimmiten Simpan kanssa kouluratoja kiertelemään - toivottavasti vaativissa luokissa. Uskon kuitenkin, että ori tulee hurmaamaan jokaisen tuomarin samalla tavalla kuin kasvattajansa. Vaikkakin kyllä ori on luonteeltaan paljastunut melkoiseksi neidiksi ja todelliseksi herkkähipiäksi... "Iiiiks, auts, äiti, pelottaa!" Heh, mikä nössykkä!