Muistoissa: Mörkövaaran Lauriina - virtuaalihevonen
kuollut 22.03.2016

NimiMörkövaaran Lauriina LempinimiLiina
Rek.nroVH14-018-1157 Synt.päivä ja ikä04.06.2014, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma Säkäkorkeus ja väri153 cm, rn
KoulutustasoHelppo A, 100cm, Helppo PainotusYleispainotus
KasvattajaMörkövaara Omistajatvisha (VRL-01671)


© Tiia Tahvanainen

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 25.02.2016
33 + 33 + 17 + 10 + 5p = 98p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.10.2015
6,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 106,5p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.07.2015
7 + 41 + 25 + 19 + 15 = 107p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.12.2015
7 + 44 + 22 + 20 + 15 = 108p, KERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.03.2016
12 + 22 + 25 + 25 + 19 = 103p, SLA-I

Luonne

Mörkövaaran Lauriina, tuttujen kesken vain Liina, on rauhallinen pikkutamma joka ei pienestä hetkahda. Tämä poni on suorastaan pienten tyttöjen unelmahevonen, se käyttäytyy lähes jokaisessa tilanteessa maltillisesti eikä sillä kovin usein ole kiire minnekään, erittäin mukava persoona siis niin maasta kuin myös selästä käsiteltynä. Ottaa hyvin hoitajansa siten huomioon ja kunnioittaa ihmisiä, muiden hevosten seurassa sen sijaan osaa olla hieman pomottelevampaa sorttia koostaan ja iästään huolimatta. Tietenkin tammalla on myös jonkun verran omaakin tahtoa ja siten huonon päivän sattuessa hoitajaa saatetaan hieman koetella perinteisellä jumimisella sekä vastaan laittamisella. Yleisesti Liinaa voisi siis kuvailla perinteiseksi, kiltiksi, kaikkien ihailemaksi suomenhevostammaksi, jolta löytyy kuitenkin hieman pilkettä silmäkulmasta.

Hoidettaessa tamma on todella helppo, eikä se siten vaadi hoitajaltaan paljoa. Liinan voi huoletta harjata ja varustaa karsinassa ilman, että se on kiinni, ja vaikka jopa karsinan ovi auki. Kun hoitaja käskee topakasti tammaa vain olemaan aloillaan, niin kyllä se todennäköisesti myös tottelee. Liinalla ei ole tapana siis hötkyillä tai muutenkaan pyöriä karsinassaan, päinvastoin, se vain nauttii saamastaan huomiosta ja asettuu aloilleen lepuuttamaan takajalkaansa. Hyvin nopea harjattava, sen kun vain reippaasti sutii mahdolliset mudat karvapeitteen päältä ja asia hoidettu. Kavioiden puhdistus onnistuu myös aika nopeaan tahtiin, yleensä Liina nostaa kavionsa nätisti kun hoitaja vain koskettaa kaviota. Sama juttu pätee myös esimerkiksi kengittäessä, Liina onkin siksi varmastikin yksi tallin kengittäjän suosikkihevosista. Suitsiessa tamma saattaa hieman laittaa hoitajalleen vastaan, eikä ihan helposti kuolaimia suuhunsa ota, mutta sekin ratkaistaan suunpielistä kutittelemalla. Satuloidessa Liina on siitä ihana, että se hädin tuskin huomaa kun sille satula selkään laitetaan. Siksi tämän hevosen kanssa jää kaiken maailman pullistelut ja luimimiset satuloidessa välistä. Hoidettaessa Liina saattaa olla siis jopa hieman tylsä helppoutensa ja rauhallisuutensa vuoksi, mutta tässä ainakin hevonen jonka kanssa ei tarvitse tapella mistään!

Ratsastaessa Liina voi alkuun olla hieman laiska ja kankea, ja siksi se täytyykin laittaa heti alkuverkan aikana reippaasti kulkemaan eteen. Tamma on oikealla ratsastajalla hyvin nöyrä ja mukava peli, parhaimmillaan se keskittyy upeasti koulukiemuroihin tai ylittää esteradan puhtaasti. Niin kuin hoidettaessakaan, ei ratsastettaessakaan Liina vaadi paljoa ratsastajaltaan, kunhan vain antaa pohjetta eteenpäin menemiseen ja hieman kääntää ohjasta, niin niillä päästään jo pitkälle tietyissä olosuhteissa. Kuitenkin jos tammasta aikoo saada kaikki mehut puristettua, niin silloin vaaditaan ratsastajaltakin jo taitoa sekä kokemusta. Liinan saa parhaiten kulkemaan eteen ääni- ja pohjeapuja käyttäen, suustaan se on hieman herkkä eikä siksi siedä kummoista riuhtomista ohjasta. Pakki ja muut vaihteet Liinasta myöskin löytyy, kaasupoljinta saa vain silloin tällöin tehostaa, esimerkiksi raipalla, kun mikään höyryveturi tämä tamma ei ole. Koska Liina on ratsastettaessa hyvin rauhallinen ja maltillinen, on se siksi oiva peli aloittelijoille, vaikkakin siitä osaaville ratsastajillekin haastetta tarvittaessa löytyy.

Kouluratsastus on varmastikin Liinan vahvinta alaa, siinä sillä riittää kapasiteettia helppo a tasolle asti. Kun Liinan saa keskittymään tehtävään ja ratsastaja itse laittaa parastaan, on silloin myöskin tamma parhaimmillaan. Tammalla saattaa vain herkästi keskittymiskyky pettää tietyissä tilanteissa, eli ratsastajan on pidettävä koko ajan silmät ja korvat avoinna ja laittaa Liina tekemään kunnolla töitä. Pieni tamma kuitenkin rakastaa työstää vikojaan uppoutuessaan tehtävään ja silloin myös avo- ja sulkutaivutukset sekä satunnaiset laukanvaihdot ovat näyttäviä. Liina ei ehkä rakenteensa puolesta omaa niinkään kouluratsulle tyypillisiä askeleita, mutta kyllä selässä jotenkin pysyy pompottavassakin ravissa, lienekö syy sitten leveän selän.

Esteratsastuksessa tammalla riittää kapasiteettia rataesteillä hienosti peräti metriin asti, irtona sitten mennään hieman enemmänkin. Ikänsä vuoksi Liinalla on hyppytekniikka vielä hieman hakusessa, esimerkiksi ratsastajan tulee antaa hyvät ohjeet ponnistuspaikalla jotta este ylitetään sopivassa kaavassa. On kuitenkin erittäin reipas hyppääjä, harvemmin se aristelee tai jää kyttäilemään minkäänmoisia esteitä. Esteratsastus onkin ainoa laji jolloin Liinalla alkaa hiljattain vauhtia kertymään, ja siten sille on muistettavakin antaa paljon puolipidätteitä jotta se keskittyy asiaan eikä vain juokse ratsastajansa alta. Tamma ei kuitenkaan ole ollenkaan hankala esteillä vaikka vauhtia olisikin, se muistaa edelleen kantavansa ratsastajaa selässään.

Kilpailuissa Liina on täysin oma itsensä eli käyttäytyy hyvin maltillisesti eikä turhia hötkyile. Tamma on todella helppo lastata traikkuun, se suorastaan ravaa kyytiin kun tietää pääsevänsä matkustamaan ja uuteen paikkaan. Perillä kilpapaikalla Liina alkuun katselee ympärilleen kummastellen maailman menoa, mutta alkaa hoitajan käskystä keskittymään myös olennaiseen. Tamma on hyvin ihanteellinen kilparatsu varmajalkaisuutensa sekä yrittämisen haluisen luonteensa vuoksi, ja kuten normaalistikin, sopii se kilpailuissa kenen tahansa ratsastettavaksi. Ei vaadi kilpailuissa siis sen enempää ratsastajaltaan kuin kotona perinteisellä treenilläkään. Liinalla kilpaillaan aktiivisesti kouluratsastusta helpoissa luokissa, esteratsastusta metrin esteillä sekä kenttäkilpailuissa helppoa luokkaa. Hyvän suorituksen takaamiseksi on Liina muistettava ennen suoritusta lämmitellä huolellisesti, muutoin se voi olla hieman jäykkä ja etenkin kouluradoilla sen huomaa heti liikkeestä.

Sukulaiset

i Railan Vilinteri
sh-o, rt, 158cm
YLA2, KRJ-II, ERJ-II, SLA-I
ii Railan Villitys evm
sh-o, trn, 158cm
iii Villi-Hermanni evm
sh-o, rn, 156cm
iie Tumma-Elo evm
sh-t, m, 155cm
ie Hurrin Aamu evm
sh-t, rt, 152cm
iei Hurrikaani evm
sh-o, rt, 156cm
iee Nar-Sissi evm
sh-t, rt, 150cm
e Tummavieno
sh-t, m, 157cm
KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
ei Ruuturitari evm
sh-o, m, 160cm
eii Riemuruutu evm
sh-o, m, 163cm
eie Mirhami evm
sh-t, vrt, 159cm
ee Tummahehku evm
sh-t, trt, 158cm
eei Tummaroihu evm
sh-o, tprt, 166cm
eee Ruismari evm
sh-t, trt, 159cm

ii. Railan Villitys on Vilin tavoin Raila Hirvosen kasvattama suomenhevosori, joka nytemmin viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään. Nuorena "Vallusta" kaavailtiin esteratsua sen ollessa niin kapasiteetikas hyppääjä, parhaimmillaan se suoriutui 120cm radasta puhtaasti. Ahkera kilpaileminen sai kuitenkin jo pian orin jalat oireilemaan ja siksi hyppääjän unelmat saivat jäädä. Tämän jälkeen Vallulla alettiin kilpailemaan muiden lajien parissa, pääasiassa kouluratsastusta ja valjakkoajoja helpoissa luokissa. Kyseisistä lajeista Vallu kahmikin kymmenen vuoden aikana melkoisen saaliin sijoituksia. Railan Villitys oli väritykseltään tummanruunikko kera 158 senttimetrin säkäkorkeuden. Pojan rakenteessa ei kauheasti ollut kehumista vaikka Vallu muutoin söpö olikin, takakorkeus ja lyhyt kaula tekivät siitä astetta oudomman näköisen. Luonteeltaan Vallu oli hyvin tarmokas ja ihmisille erittäin mukava ja siksi se soveltuikin hyvin kilpakäyttöön. Jälkeläisiä Vallu on saanut kuusi kappaletta, joille se on periyttänyt mukavaa luonnettaan ja potentiaalia lajiin kuin lajiin.

iii. Villi-Hermanni oli nimensäkin mukaisesti hieman hankalampi ja rauhattomampi suomenhevosori, se kyllä loi jokaiseen hetkeen jännitystä hoitajalleen. Yleispainotteinen Hermanni oli nuorempana aktiivisessa kilpakäytössä, sillä kilpailtiin niin koulu-, este- kuin myös kenttäkilpailuissa. Menestystä Hermanni niitti eniten kouluratsastuksessa, jossa sillä kilpailtiin peräti vaativa b luokissa asti. Ratsastuskilpailujen ohella Hermannia nähtiin myös jonkin verran näyttelykehissä, joissa se myös menestyi sopusuhtaisen ja upean rakenteensa vuoksi hyvin. Väritykseltään Hermanni oli komea ruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 156 senttiä. Mahtavan kouluradoilla menestyksen myötä Hermanni oli aikoinaan erittäin tunnettu ja haluttu jalostusori, ja siitä kertoo sen useat kymmenet jälkeläiset. Hermannin jälkeläiset ovat pärjänneet isänsä tavoin kilparadoilla hienosti ja osa on myös menestynyt näyttelykehissäkin. Villi-Hermanni oli koko elämänsä kasvattajansa siskon omistuksessa, kunnes 24 vuotiaana ori pääsi laukkailemaan vihreimmille laitumille vanhuuden oireiden vuoksi.

iie. Tumma-Elo oli Susanna Väänäsen kasvattama suomenhevostamma, joka oli koko pitkän elämänsä harrasteratsun virassa eri lapsiperheillä. "Tummis" oli luonteeltaan mitä ihanteellisin, se oli hyvin rauhallinen ja ihmisrakas hevonen, ja näin soveltui myös aloittelijoiden käsiin. Sen yritteliäs luonne mahdollisti monen lapsen oppimisen ratsastuksen saloihin. Kouluratsastuksessa se taittoi helppo b luokan ja rataesteillä kipusi puhtaasti 90 senttiin asti. Paikallisissa ratsastuskoulujen pikkukilpailuista Tummista nähtiin lasten kanssa jonkin verran, mutta suurempaa menestystä tamma ei radoilla niittänyt. Kuten hyvärakenteisen Tummiksen nimestäkin voi jo päätellä, oli se väritykseltään upea musta ja säkäkorkeutta se omasi noin 155 senttiä. Myöhemmällä iällä Tummista käytettiin kolme kertaa siitokseen saaden kolme hienoa orijälkeläistä. Jälkeläisilleen Tummis periytti upeita liikkeitään, joita kilparadoilla on myöhemmin saatu ihailla. 26 vuotiaana Tummiksen ikä alkoi jo painaa ja siksi tamma päästettiin kesällä kivuista omalla kotilaitumellaan.

ie. Hurrin Aamu on oikein mukavaluontoinen vanha suomenhevostamma, jolla on takanaan melkoisen paljon seikkailuja. Aamu vaihteli etenkin nuoremalla iällä tiuhaan tahtiin kotia, kukaan kun ei tuntunut saavan siihen kontaktia eikä se tuntunut olevaan kenenkään oma hevonen. Vasta 11-vuotiaana tamma löysi itselleen päättäväisen omistajan, joka lähti kouluttamaan tammasta kilparatsua. Aamu omasi hyvin potentiaalia koulu- ja esteratsastukseen, joiden parissa se myöhemmin kilpailikin helppo a ja 100cm tasoilla. Toisissa estekilpailuissaan Aamun jalka kuitenkin alkoi jo reistailemaan ja tästä alkoikin melkoinen leikkauksien pyörre. Tamman useampaa jalkaa leikattiin moneen otteeseen ja siksi sitä jouduttiin paljon myös kuntouttamaan. 16 vuoden ikäisenä Aamu pääsi jälleen kilpailemaan ja sen jälkeen saikin melkoisen paljon mainetta ja kunniaa voittaessaan useita tärkeitä kilpailuja. Tällä rautiaalla tähtipäällä säkäkorkeutta on 152 senttiä, että mikään kovin suuri suomenhevonen Aamu ei ole. Kilpauransa jälkeen Aamu sai kaksi ihastuttavaa jälkeläistä, ori- ja tammavarsan. Aamun jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin kilparadoilla samoilla tasoilla kuin emänsä. Nytemmin tamma viettelee ansaittuja eläkepäiviään edelleen saman omistajan hoivissa.

iei. Hurrikaani oli hyvin tulinen ja rauhaton ori, joka vaati melkoisen topakkaa ja varmaotteista käsittelyä pysyäkseen hoitajansa hallinnassa. Koska Hurrikaanilla on ravisuku, kaavailtiin myös siitä alunperin menestyvää juoksijaa. Laukkaherkkyytensä vuoksi orista ei kuitenkaan siihen hommaan ollut ja siksi siitä lähdettiin kouluttamaan ratsua. Ratsuna Hurrikaani oli tarmokas mutta erittäin vaativa, eikä sitä missään nimessä ollut helppo kouluttaa. Hiljalleen Hurrikaani alkoi kuitenkin päästä jyvälle ratsunhommasta ja niin se saatiin koulutettua helppo a tasolle saakka. Kyseisen luokan parissa sillä starttailtiin kilpailuissa melkoisen tiheään tahtiin ja kohtuullisen hyviä prosenttejä Hurrikaani keräsikin. Mitään suurempaa menestystä se ei kuitenkaan kilparadoilla koskaan kerännyt. Rautias Hurrikaani oli väritykseltään rautias kera läsipään ja säkäkorkeutta sillä oli noin 156 senttiä. Jalostukseen Hurrikaania käytettiin vanhemmalla iällä muutamaan otteeseen ja hienoja jälkeläisiä Hurrikaani jättikin jälkeensä. 21 vuoden iässä Hurrikaani loukkasi jalkansa niin pahasti, että sen parhaaksi nähtiin laittaa poika laukkailemaan hevosten taivaaseen.

iee. Nar-Sissi, eli tutummin pelkkä Sissi, oli kaunis rautias suomenhevostamma, joka omasi säkäkorkeutta noin 150 senttiä. Sissi eli koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, joka kilpailutti sitä vähän jokaisen lajin parissa sekä käytti jalostukseen. Mukavaluontoinen Sissi oli ratsastettaessa erittäin nöyrä ja yhteistyökykyinen, ja se näkyi hyvin myös kilparadoilla ja sitä myöten menestyksessä. Kouluratsastuksessa Sissi taittoi luokat helppo a tasolle saakka ja rataesteillä sillä kilpailtiin 80cm luokkia korkeimmillaan. Myös näyttelyissä Sissi pyörähti muutamaan otteeseen, menestystä hienon rakenteen ansiosta tulikin muutaman bis-sijoituksen verran. Mikään kisatykki Sissi ei kuitenkaan ollut, sillä kilpailtiin lajissa kuin lajissa rauhalliseen tahtiin sen mukaan mitä tamman terveys siihen mahdollisuuden antoi. Jälkeläisiä Sissi sai elämänsä aikana viisi kappaletta, kolme tammaa ja kaksi oria. Jokainen Sissin jälkeläisistä pääsi ainakin muutamaan otteeseen starttaamaan kilparadoilla ja tekemään tuloksia este- ja koulukilpailuissa. Tamma lopetettiin 23 vuotiaana pitkään vaivanneeseen jalkavikaan.

ei. Ruuturitari oli oikein komea suomenhevosori, jonka kasvatti Jarmo Hyvärinen. "Ruutu" myytiin varsana eteenpäin kilparatsuksi ja uusi omistaja kouluttikin siitä mahtavan kilpahevosen. Ori kilpaili jo nuorella iällä esteitä 110cm luokissa sekä koulua vaativa b tasolla. Molemmissa lajeissa Ruutu niitti menestystä äärettömän paljon, sijoittuen keskimäärin jokatoisessa startissaan. Luonteensa puolesta Ruutu soveltuikin erittäin hyvin kilpakäyttöön, se oli vähän hapannaama ja äkäinen mies, mutta silti hyvin tarmokas omaten loistavat liikkeet. Ruudun menestykäs kilpaura kestikin kymmenisen vuotta, jonka jälkeen jatkuvat jalkaoireilut veti sen kilpakentiltä sivuun. Tämän jälkeen oria käytettiin paljon jalostukseen saaden liki 20 jälkeläistä. Jälkeläisilleen Ruutu periytti niin väriä kuin myös kapasiteettia kilpailuihin. Hyvärakenteinen Ruutuhan oli väritykseltään musta ja säkäkorkeutta tältä löytyi vajaat 160cm. Ori lopetettiin jalkavian vuoksi 19 vuoden ikäisenä.

eii. Riemuruutu oli hirmuisen hyväluontoinen ratsuhevonen oriksi, se oli suorastaan pieni nallekarhu ollessaan niin lempeä ja huomionkipeä. Riemuruutu oli nuorempana melkoinen kiertopalkinto, se vaihtoi kotia tiuhaan tahtiin - ja syynä olikin sen pehmeä luonne, joka ei soveltunut kilpaorille. Vasta 11 vuoden ikäisenä ori löysi "sen oikean" ihmisen, joka ymmärsi tämän ajatuksen juoksua ja teki tästä hyvän harrasteratsun. Riemuruutu kilpaili siten vanhemmalla iällä seurakisoissa koulussa helppoja luokkia ja esteillä vajaata metriä. Mitenkään suurta menestystä Riemuruutu ei niitannut, mutta kelpo hevonen se silti oli lajiin kuin lajiin. Väritykseltään ori oli musta ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 163 senttiä. Riemuruutu sai elämänsä aikana kaksi hienoa mustaa jälkeläistä, joista toinen menestyi kilparadoilla ja toinen päätyi lapsien harrasteratsuksi. Ori lopetettiin 23 vuoden ikäisenä vanhuuden oireisiin.

eie. Mirhami oli Mirja Hartikaisen kasvattama suloinen suomenhevostamma, joka asui koko pitkän elämänsä kasvattajansa hoivissa. Vaaleanrautias, 159 senttiä korkea Mirhami oli todella hieno näky näyttelykehissä, omasihan se upean rakenteen. Siksi ei ole ihme, että aikoinaan tamma kahmi melkoisen monta BIS voittoa mukaansa hurmaten jokaisen tuomarin. Myös ratsastuskilpailuissa Mirhamiin törmättiin, pääsääntöisesti helpoissa koululuokissa. Sijoituksia tamma keräsi jonkin verran erityisesti nuorempana, mutta ilmeisesti omistajan kiinnostus hiipui ja Mirhamikin tyytyi puskaratsun virkaan. Luonteeltaan Mirhami oli hieman kipakka ja periksiantamaton, oikein sellainen perinteinen tamma, joka omasi kuitenkin suuren sydämen. Mirhamin kasvattaja näki tammassa hyvän periyttäjän ainesta ja siksi sitä käytettiin jalostukseen neljän jälkeläisen verran. Tamma eli peräti 27 vuotiaaksi ja se kuoli omalla kotilaitumellaan ilmeisesti sydänkohtaukseen.

ee. Tummahehku oli sarjaa pienten tyttöjen unelmaponi niin luonteensa kuin myös ulkonäkönsä puolesta. "Hehku" oli Riikka Uimosen kasvattama tamma, joka asui kasvattajan siskon hoivissa suuren osan elämästään. Niin kuin nimi antaakin käsittää, oli Tummahehku väritykseltään tummanrautias ja säkäkorkeutta sillä oli noin 158cm. Ihanaa väritystä vielä korosti etujalkojen sukat sekä päätä koristava piirto. Hehku oli luonteeltaan nöyrä ja itse rauhallisuus, se ei stressaillut eikä koskaan uhitellut hoitajilleen. Nuorempana Hehku toimi eritoten harrasteratsun virassa, mutta vanhemmalla iällä se pääsi kilpailemaan niin koulussa kuin myös esteillä, molemmista keräten hyvät määrät sijoituksia. Esteitä Hehku ylitti 90cm korkeudelta ja koulua sillä pääsi helppo a tasolle saakka. Hehku sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen - ja se ainoakin oli niin sanotusti vahinkovarsa. Tamma lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa liki 24 vuotias.

eei. Tummaroihu oli oikea monitoimihevonen: sillä kisattiin niin koulua, esteitä kuin myös kenttää, sekä raveja ja epävirallisia laukkoja. Kuten arvata saattaa, oli "Roihu" melkoinen sporttihevonen, joka omasi täten tasapainoisen ja kauniin lihaksikkaan rakenteen. Eikä missään nimessä väri miestä pahentanut, olihan se kauniin tummanpunarautias kera 166cm säkäkorkeuden - vau. Pääsääntöisesti Roihuun törmättiin kuitenkin este- ja koulukisoissa, joissa se niitti menestystä useiden sijoitusten verran. Myös ravikilpailuissa ori juoksi kohtuullisen hyviä aikoja, mutta oli se melkoisen laukkaherkkä eikä siksi soveltunut täysipäiväiseksi ravuriksi. Luonteeltaan Roihu oli oikein orimainen tapaus, itsepäisyyttä ja periksiantamattomuutta sillä riitti loputtomiin, eikä se siten soveltunut lasten käsiin. Hyvän kisamenestyksen sekä upean ulkonäönsä vuoksi Roihua käytettiin aikoinaan paljon jalostukseen, se astui liki 30 tammaa elämänsä aikana. Roihu menehtyi harmillisesti vakavassa onnettomuudessa parin muun hevosen kanssa 20 vuoden ikäisenä.

eee. Ruismari, tutuille pelkkä Mari, oli luonteeltaan hyvin lempeä ja rauhallinen tamma, joka tuli toimeen kaikkien kanssa. Ei siksi ole ihme, että kyseinen tamma eli koko elämänsä lapsiperheessä hyvässä hoidossa harrasteratsuna. Vanhimmat lapset innoistuivat myöhemmin kilpailemisesta, jonka vuoksi Marilta löytyykin muutamat voitot ja muut sijoitukset estekilpailuista. Kapasiteettia Marilla nimittäin riitti esteillä peräti 110cm luokkiin asti, mutta koulussa sillä mentiin maksimissaan helppoa beetä. Kilpailujen ohella tamma eleli leppoisaa hevosenelämää perheen toisen hevosen kanssa, eikä se siksi mikään "nimihevonen" ollut missään vaiheessa. Säkäkorkeutta tammalta löytyi 159cm ja väritykseltään tämä oli kaunis tummanrautias. Perheen lasten pyynnöstä Mari astutettiin vanhemmalla iällä pari kertaa ja se saikin kaksi kaunista tammavarsaa, joista toinen jäi samaiselle perheelle. Mari jouduttiin lopettamaan 17 vuoden ikäisenä sen katkaistua jalkansa laitumella.

Jälkeläiset

s. 21.09.2014, o. Mörkövaaran Vesseli (i. Parodian Villiviikari) omistaja: Susanna
s. 30.11.2014, t. Mörkövaaran Lemmetär (i. Koistilan Karma) omistaja: Katja H.
s. 10.01.2015, t. Mörkövaaran Lillariina (i. Peskimo) omistaja: Riella
s. 20.03.2015, o. Mörkövaaran Vieteri (i. Mörkövaaran Rommitus) omistaja: Mörkövaara
s. 20.05.2015, t. Mörkövaaran Rosanna (i. Riiviöiden Huurto) omistaja: reibili

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 43, ERJ 50, KERJ 40, VSR CUP 5 kpl

26.06.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
22.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
23.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
23.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/40
25.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
26.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
26.07.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
27.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/40
30.07.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
01.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
02.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
02.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
03.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
04.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
05.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
06.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
06.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
09.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/50
09.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
11.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/50
11.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/35
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
15.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
16.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
16.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
18.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
18.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/30
18.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/35
19.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
20.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/35
20.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
20.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
21.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
21.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
21.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
21.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
22.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
22.08.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/35
23.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
24.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
26.08.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
02.09.14, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30

31.07.14, VSR CUP (kutsu), Helppo, 03/16
30.09.14, VSR CUP (kutsu), Helppo, 01/40
31.12.14, VSR CUP (kutsu), 100cm, 05/71
31.01.15, VSR CUP (kutsu), Helppo A, 05/111
30.04.15, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 05/48
04.07.14, ERJ (kutsu), 90cm, 02/50
06.07.14, ERJ (kutsu), 90cm, 03/50
09.07.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/50
11.07.14, ERJ (kutsu), 90cm, 01/50
22.07.14, ERJ (kutsu), 90cm, 05/30
24.07.14, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
28.07.14, ERJ (kutsu), 90cm, 05/30
31.07.14, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
06.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
15.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
18.08.14, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
24.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
24.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
24.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
25.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
26.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
27.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
28.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
29.08.14, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
01.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
01.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 04/50
01.09.14, ERJ (kutsu), 90cm, 05/30
02.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
02.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
02.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
03.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
03.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
05.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
06.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 07/50
07.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
08.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 07/50
08.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
10.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
10.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
11.09.14, ERJ (kutsu), 90cm, 05/30
12.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
12.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
12.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
12.09.14, ERJ (kutsu), 90cm, 02/40
13.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
13.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
14.09.14, ERJ (kutsu), 90cm, 05/50
15.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
15.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
17.09.14, ERJ (kutsu), 90cm, 02/50
20.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
20.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
20.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
21.09.14, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
30.03.15, ERJ CUP (kutsu), 90cm, 09/192
30.06.14, KERJ CUP (kutsu), Helppo, 08/103
17.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
17.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
20.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
20.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
23.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
25.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 05/50
27.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
29.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 05/50
31.08.14, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
03.09.14, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/16
09.09.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
11.09.14, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
14.09.14, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
14.09.14, KERJ (kutsu), Harrasteluokka, 04/22
29.09.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
29.09.14, KERJ (kutsu), Helppo 02/25
30.09.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/25
04.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
10.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/44
10.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
15.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/44
16.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
17.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
18.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
20.10.14, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
03.11.14, KERJ (kutsu), Helppo, 04/43
05.11.14, KERJ (kutsu), Helppo, 01/43
08.11.14, KERJ (kutsu), Helppo, 05/43
18.11.14, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
23.11.14, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
23.11.14, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 06/40
24.11.14, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/40
28.11.14, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/40
10.12.14, KERJ (kutsu), Helppo, 03/17
10.12.14, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/23
15.12.14, KERJ (kutsu), Helppo, 03/17
28.02.15, KERJ CUP (kutsu), Tutustumislk, 04/29
30.04.15, KERJ CUP (kutsu), Helppo, 05/93
30.08.15, KERJ CUP (kutsu), Tutustumislk, 02/27

Valmennukset ja päiväkirja

10.01.2016 Kouluvalmennus, valmentajana merikissa
Tänään kalenterissani oli sovittuna kouluvalmennus Mörkövaaran viidelle ratsukolle. Talli oli tuttu, olinhan siellä ollut valmentamassa jo muutamat kerrat aikaisemminkin. Ilma oli harvinaisen hyvä, pakkasta oli hieman, mutta aurinko paistoi eikä tuullut yhtään. Valmennukseen osallistuisivat tänään tallin omistaja hevosella Riko, tallityttö Milla hevosella Liina, tallin omistajan serkut Jonna ja Kati tammoilla Viivi ja Kukka sekä ratsuttaja Jaana oriilla Rusko.
Viisikko oli käynyt kävelemässä maastossa alkukävelyt ja saapuivat juuri tallin pihaan minun kanssani samaan aikaan. Päästyämme maneesiin pystyimmekin heti aloittamaan valmennuksen. Tänään olisi tarkoitus käyttää hyödyksi erilaisia ratsastusradanteitä ja vältellä maneesia kiertävää tylsää uraa. Alkujaiseksi pyysinkin ratsastajia ottamaan ohjat kunnolla käsiinsä ja siirtymään pois uralta. Osa ratsastajista katsoi minua aluksi hölmistyneinä, mutta tajusivat pian pointtini. Annoin ratsastajille vinkeiksi voltit, ympyrät sekä kaikenlaiset kaarevat urat. Oman ratsastuksensa lisäksi piti tottakai kiinnittää huomiota myös muihin, ettei kolareita sattuisi, varsinkin kun meillä oli oreja ja tammoja samalla valmennuksella.
Nopeasti saimme valmennuksen rullaamaan oikein mallikkaasti ja kaikki löysivät ns. oman paikkansa maneesista. Teimme valmennuksen aikana toki paljon muutakin kuin, että uralla ei saisi mennä. Yhtenä vaikeimpana harjoituksena meillä oli laukkaa kahdeksikolla, niin, että keskellä kahdeksikkoa piti pysähtyä ja nostaa toinen laukka toiselle ympyrälle. Harjoitus voi kuullostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut, koska harjoitusta teki aina kaksi ratsukkoa kerrallaan, eikä aikaa kahdeksikon keskellä paljoa ollut. Teimme myös pohkeenväistö-harjoituksia kumpaankin suuntaan sekä paljon muita vaihteliva tehtäviä eri askellajeissa.
Liina oli kyseisen valmennuksen ratsukoista ehkä se huomaamattomin, se teki mitä ratsastaja pyysi, mutta ei kuitenkaan ns. loistanut missään tehtävässä huomattavasti. Välillä tamma selvästi laittoi vähän vastaan joissakin tehtävissä, mutta sekin pelleily loppui aina lyhyeen. Kahdeksikkoharjoitus meni ihan kivasti, mitä nyt välillä tuli turhia käynti tai ravi askeleita pysähdyksen ja laukan väliin. Valmistelut pitää siis tehdä paremmin. Muutaman kerran ratsukko nosti väärän laukan, mutta oli jo pysähtynyt ja nostamassa uudestaan ennen kuin ehdin mitään edes sanoa. Vaikka nostitte kahteenkin kertaan laukan ettette jäänyt toisen ratsukon tielle, sen verran nopea teidän pysähdyksenne aina oli, hienoa. Lopputunnista Liina vaikutti melko kiukkuiselta, sitä ei ole enää tainnut ratsastus oikein kiinnostaa. Ratsastaja kannusti tammaa hyvin ja niin siltä löytyikin vielä virtaa lopputunnin ajaksi.

09.01.2016 Estevalmennus, valmentajana merikissa
Auton lämpömittari näytti -15 astetta, mutta silti olin menossa Mörkövaaraan pitämään estevalmennusta tallilaisille. Tallin pihaan saavuttuani kipitin äkkiä maneesin lämpöön, tai siltä se ainakin tuntui tuon ulkoilman rinnalla, vaikka maneesissakin oli vain nollassa. Ensimmäiset ratsukot olivat jo saapuneet ja viimeisetkin saapuivat juuri. Tänään valmentaisin Ventoksen Lenaan ratsastajansa Tiinan kanssa, Vadelmaniityn Röhnöä Maijan kanssa, Runon Aamuruskoa Tvishan kanssa, Mörkövaaran Lauriinaan Janikan kanssa sekä Taikakuun Pikku-Wiiviä Millan kanssa. Meillä oli siis viisi suomenhevosta, joista kaksi oli oria ja loput tammoja. Muutama ratsukko näistä on kilpaillut jo 110 cm ratoja, mutta päätimme tänään treenata vain metrin esteitä, se korkeus kun sopi kaikille ratsukoille.
Valmennuksen aloitimme kunnon alkuverryttelyllä, niin, että jokainen ratsukko joutui kunnolla töihin ja että päästiin lämpimäksi tässä kylmässä ilmassa. Samalla kun ratsukot vetivät alkuverryttelyä rakensin muutaman verryttely esteen maneesin keskelle. Muutama hevonen näistä hieman innostui ja kun tohkeissaan esteitä katseltiin meinasikin verryttely mennä hieman sähläykseksi. Kehotin ratsastajia kuitenkin olemaan tarkkaavaisempia ja laittamaan ratsut kuuntelemaan käskyjä paremmin. Teimme paljon kaarevia uria sekä temmonvaihteluja, huilata eivät saaneet ratsut hetkeäkään. Alkuverryttelyn jälkeen otimme muutamia hyppyjä jokaiselta kunnes rakensin varsinaisen radan päivän valmennusta varten. Esteiden rakentelun ajan ratsukot saivat mennä itsenäisesti käyntiä, niin pitkillä ohjilla kuin lyhyilläkin tehden töitä.
Varsinaista rataa varten rakensin kahdeksan estettä muutaman tallitytön avustuksella. Rata koostui kolmen esteen sarjasta, lankkuesteestä, kahdesta pystyesteestä, trippelistä sekä okserista. Hyppäsimme esteitä ulkopuolisen silmään ehkä sekalaisesti, mutta meillä oli tarkka järjestys siitä ketkä hyppäävät ja mitä ja mistä suunnasta, ettei vain kolareita tulisi. Jokaisen jokaista hyppyä en tietenkään nähnyt, muuten hyppäämiseen olisi mennyt tolkuttomasti aikaa, mutta jokaiselta näin kumminkin useamman hypyn. Rata hypättiin myös yksittäin, jotta pystyin seuraamaan jokaista myös yksilönä, ohjaamaan sekä auttamaan ongelmakohdissa. Esteiden korkeus radalla oli 90 - 100 cm sekä nostin yhdelle ratsukolle esteet 110 cm sen radan ajaksi, vaikka aluksi ajattelin etten niin tekisi. Tärkeintä kuitenkin, että hevoset saavat treenata omaa tasoaan.
Liina-tamma vaikutti jo heti alkutunnista oikein mukavalta hevoselta. Pienestä alkukankeudesta huolimatta se kuunteli ratsastajaansa erinomaisesti ja se yritti kokoajan parhaansa. Muutaman kerran sain komentaa Janikaa kannustamaan Liinaa paremmin eteen, tamma kun hieman meinasi madella. Esteistä tamma kuitenkin hieman innostui, mutta ei mitenkään liiaksi kuitenkaan. Tamma kantoi itsensä erinomaisesti ja sen laukka oli todella tasaista. Radalla ratsukko valitsi hieman huonot tiet ja kieltäytymisiä tulikin kaksi, mutta toisella kierroksella tiet olivat jo huomattavasti paremmat. Tammaa saisi kannustaa esteillä hieman paremmin eteen, nyt sen hypyt olivat melko laiskoja ja puomeja kolisi ales vähän liikaa. Loppuverryttelyn lähestyessä tammasta alkoi löytyä virtaa sitten oudonkin paljon, Liina taitaakin olla hieman hitaasti lämpenevää sorttia.

15.12.2015
Viiteen kuukauteen en ole Liinan päikkyä päivitellyt - tuona aikana on tapahtunut vaikka mitä! Ensinnäkin, heinäkuun lopussa pyörähdimme ensimmäisessä laatuarvostelussamme, lajina esteratsastus. Liina hurmasi tuomarit ihanalla olemuksellaan ja yhteispisteiksi saimme hienot 107, jotka oikeuttivat ERJ-I palkintoon! Mahtavaa, voisiko ura paremmin alkaakaan!
Lokakuun puolessa välissä pääsimme puolestaan näyttäytymään kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, jota jännitin aluksi suunnattomasti. Vaan stressi hävisi heti kehään astuttaessa tuomareiden kehujen alla - jälleen yhteispisteet yli 106 ja matkaan KRJ-I palkinto! Kylläpä omistajaa hymyilytti, nyt alla kaksi ykköstä ja vieläpä hyvin pistein molemmat.
No, nyt tänään, joulukuussa pääsimme vihdoin ja viimein kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Koska Liinalla oli edellisetkin laatikset sujuneet hyvin, tätä en siksi enää jännittänyt yhtään. Eikä tosin tarvinnutkaan, sillä pisteet olivat peräti 108, ja jälleen ensimmäinen palkinto, KERJ-I, matkaan! Liinalla on nyt tosi hieno pokaalirivi, että oksat pois!
Alkuvuodesta 2016 meillä on tavoitteena päästä Liinan kanssa vielä ylaan sekä suomenhevosten laatuarvosteluihin. Molemmista tietenkin odotamme normaaliin tapaa hyviä palkintoja, mutta oikeastaan on aivan se ja sama mitä niistä tulee. Liina on osoittanut minulle olevansa niin hieno kisa- ja jalostustamma, että eipä ne meriitit enää juuri sen rinnalla paina. Vaikka ooolisihan se ykkösrivi hieno...

01.07.2015
Wohoo, nyt hehkutetaan! Hehkutetaan nimittäin sitä, että Liina on ilmoitettu mukaan heinäkuun esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen! Aika hauska ajatella, että vasta äsken Liina syntyi, se oli aivan pieni ja sillä kisattiin kovaa tahtia, sen jälkeen sillä tehtiin parit varsat - ja tässä on lopputulos. Kova työ siis saa todennäköisesti kohta palkinnon... Olen Liinaa valmistellut laatikseen henkisellä puolella kovasti, olemme käyneet näyttäytymässä pariin otteeseen ihmisten ilmoilla ettei se menisi ihan lukkoon sitten tuomareidenkaan edessä, heh heh. Mutta jee! Uskon tamman muutoin olevan valmis kyseiseen koitokseen, eikä ainakaan kovin huonoja pisteitä tulla saamaan, toivottavasti. Ainoa mikä minua on harmittaa on se, että Liina ei tule saamaan täysiä jälkeläispisteitä, buu! Vain kaksi tamman jälkeläistä on päässyt näyttäytymään kilparadoilla, toisella on täydet sijat esteiltä ja toisella vähän vajaat. Toivottavasti Liinan vanhempien estepalkinnot kuitenkin kompensoivat hieman niitä pisteitä. Sormet ristiin! Sitä myöten voikin sitten todeta, että haaveissa on päästä myös mahdollisimman pian kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun...

25.05.2015 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Liina ja minä pääsimme tänään valvovan silmän alle hyppäämään esteitä, kun otimme osaa Mörkövaarassa järjestettävään estevalmennukseen. Alkutunnista tamma oli tuttuun tapaan hyvin laiska, eikä sitä hirveästi olisi voinut työnteko kiinnostaa. Näin ollen minulla oli verkassa pientä hankaluutta saada se reippaaseen liikkeeseen ja ylittämään edes pieniä lämmittelyesteitä. Malttavaisella asenteella ja napakoilla otteilla Liinan laukka kuitenkin lähti hiljalleen pyörimään, jolloin hyppääminenkin lähti sujumaan.
Tänään hyppäsimme rataa, jossa oli erilaisia esteitä korkeuksilla 80-100cm. Esteet olivat sijoiteltu vähän hassusti, lähinnä niin, että saimme haastavia lähestymisiä aikaiseksi. Liina kun saa hyppymoodin päälle, ei sitä vain mikään estä, niin kuin ei tänäänkään. Tamma aloitti hyppäämisen todella vahvasti, se eteni ohjeideni mukaan hienosti esteeltä esteelle, sekuntiakaan empimättä. Edes isommat okserit eivät sen päätä hetkauttaneet, se hyppäsi ne kuin mitkäkin pienet ristikot. Ainoa valmennuksen pelottava este oli noin 80cm korkea, tynnyreistä muodostettu este. Sen parissa sain Liinaa kannustaa reippaammin eteen ja rohkeasti hyppäämään, sillä sille se muutaman kerran kieltäytyi. Tosin kerran kun se ylitettiin, oli sekin pelko selätetty ja vauhti sen kuin yltyi! Loppua kohden sain vain pidätellä enemmän ja enemmän Liinaa, sillä se mennä puksutti sellaista kyytiä innostuksissaan menemään.
Kun esteet oli hiottu useaan kertaan suuntaan jos toiseenkin, saimme rueta lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa tamma alkoi vihdoin ja viimein malttaa mieltään, eikä se enää turhia höyrynnyt. Valmentaja antoi palautetta minun esteistunnasta, jossa olisi kuulemma parantamisen varaan. Sen sijaan Liinasta tykättiin tänään hirveästi, sillä on tosi hyvä motivaatio ja taito kohdallaan!

22.09.2014
Eilen saatiin Mörkövaaraan taas ihania vauvauutisia! Liina nimittäin astutettiin syksyn mittaan Mörkövaaralaisella kouluorilla, Parodian Villiviikarilla, ja eilen tamma varsoi terhakan oripojan. Oli aika kiva nähdä Liinan periyttävän väriään jälkikasvulleen, sillä tämäkin ori oli kauniin ruunikko. Nimeä varsalle pohdittiin tovi, ennen kuin Villiviikarista vääntyi Vesseli, eli uusi ilmestys on nimeltään Mörkövaaran Vesseli. Onneksemme Liinan varsalle oli jo hyvissä ajoin kysyntää ja sen vuoksi Vesseli muuttaa heti vieroituksen jälkeen Susannan omistukseen Hetken Suomenhevosiin. Toivottavasti Vesseli tulee saamaan aktiivisen kilpakodin, sillä mikäli se vanhempiinsa tulee, on sillä kapasiteettia tulevaisuudessa vaikka mihin. Mutta totta tosiaan, nyt on Liinankin siitostamman virka päässyt hyvin alulle. Mikäli Vesseli lähtee kehittymään hyvin ja näyttää ihan hevoselta vielä viikonkin päästä, aletaan Liinalle suunnittelemaan seuraavaa varsaa. Isäkin on jo ehkä tiedossa...

10.09.2014
Hetkeen ei olekaan Liinan kuulumisia kiireiltä päivitelty, sillä olemme olleet melkein 24/7 menossa kilpareissuilla. Liinan kilpaura lähti aikatavoin nousuun heti heinäkuun jälkeen, ensimmäisten huonojen kisojen jälkeen se todellakin alkoi loistaa ja menestyä. Koulukisoja kiersimme koko viime kuun ajan ja täten voinkin ihmetyksissäni sanoa, että nyt meillä on kasassa KRJ sijoja jo huimat 43 kappaletta! Liinan kilpaura niin sanotusti päättyi ennen kuin kerkesi edes alkamaan, sillä 40 sijaa oli se meidän kokonaistavoite laatuarvostelua varten. Aivan huippu tamma! Esteillä meillä on mennyt melkein yhtä hyvin, tähän mennessä on kasassa sijoja peräti 34 kappaletta. Huh huh, aivan huikeaa... En ole ilmoittanut Liinaa enää syyskuun jälkeen yhteenkään este- tai koulukilpailuun, sillä seuraavan parin viikon päästä tamma saa jäädä ansaitulle levolle, ainakin hetkeksi. Se on uurtanut tehdä niin paljon töitä, että ansaitsee kyllä loman laiduntaen muiden tammakavereiden kanssa. Tosin kentän kisaamista jatkamme varmasti tasaisen harvoin loman aikanakin, sijoja on sen lajin saralta saatu kasaan nimittäin 12 kappaletta. Sellaisia kilpakuulumisia tältä erää, seuraavan kerran on luvassa ehkä jotain jännempää!

09.08.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Liinan kanssa lähdimme tänään ensimmäistä kertaa valmentautumaan, kun läheiselle tallille saapui ulkopuolinen valmentaja valmentamaan. Kyseessä oli kouluvalmennus, joten alkuverkassa sain tehdä rutkasti töitä, jotta sain Liinan kuulolle ja hyvin apujeni varaan. Tamma oli alkuun vähän tahmea ja se painoi apujani vastaan, mutta runsaan taivuttelun ja siirtymisien jälkeen ote keveni ja yhteistyö parani.
Valmentaja oli kaavaillut tälle päivälle lähinnä laukkatyöskentelyä, joten tietenkin minäkin jouduin koville ajaessani hevostani reippaasti eteenpäin. Ensimmäiset kierrokset laukassa oli Liinalle nimittäin hankalia, sillä se löntysti menemään kuin missäkin alkeislaukassa eteenpäin. Valmentaja antoi tässä vaiheessa meille jo runsaasti palautetta, joten napakasti vain laukka pyörimään ja eikun hommiin! Ensimmäisenä laukkasimme ihan keskiympyrällä, tehden taivutteluja sekä istuntaharjoituksia. Kun kaikkien hevoset toimivat ympyrällä hyvin, jatkoimme kahdeksikon muotoiselle kiemurauralle, jolloin saimme vaihtojakin mukaan. Vaihdot eivät ensin tahtonut luonnistua meiltä käynnin kautta oikein mitenkään, mutta jälleen kerran huolellisella työskentelyllä alkoi Liina vähitellen tekemään vaihdot kuin salama. Laukkakin voimistui valmennuksen edetessä huomattavasti, eikä sekään jäänyt valmentajalta huomaamatta.
Tunnin työstämisen jälkeen saimme siirtyä jäähdyttelemään hevosiamme itsenäisesti rauhallisessa tahdissa. Liinalla olisi ollut tässä vaiheessa vauhtia vaikka muille jakaa, joten pidätteet tulivat tarpeeseen tunnin rankkuudesta huolimatta. Valmentaja antoi kehuja Liinan kauniista laukasta ja meidän hyvästä yhteistyöstä, vastaavasti kun palautetta saatiin kuulemma tehtävien jättämisestä puolitiehen.

01.07.2014
Nyt on tämänkin tamman kanssa ensimmäiset kisat alta pois! Liinan kanssa starttailimme viime viikolla muutamana päivänä Mörkövaaran omissa koulukisoissa, eikä meillä yhtään huonommin mennytkään. Ensimmäinen startti 25.6. oli melkoinen floppi, Liina lukkiutui radalla täysin ja sen vuoksi sijamme oli upeasti 40/40, heh. Mutta tästä on vaan nousu ylöspäin! Seuraavana päivänä otimme jo ensimmäisen sijoituksemme, ollen helppo a luokassa sijalla 5. Muina päivinä ei meille sijoituksia napsunut, mutta hyvin tyytyväinen tammaan olin. Koulukisoihin en ole Liinaa nyt heinäkuun alkuun ilmoittanut, seuraavat kisat on tiedossa vasta loppu kuun tuntumassa. Sen sijaan esteillä kisaamme vielä tällä viikolla, kuinka jännää! Siinäkin voi ensimmäinen startti olla melko veikeä, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule ajan kanssa.

20.06.2014
Liina on kasvanut kovaa vauhtia kohti hienoa kilparatsua, eikä meillä ole liiemmin sen kanssa ongelmia ollut. Tamma on ollut oikein helppo käsiteltävä, se on ollut nopea oppimaan ja viihtynyt hyvin ihmisten parissa. Nöyrän luonteen vuoksi sitä ollaan saatu jo hyvin opetettua ratsun hommiin, eritoten koulukiemurat alkavat jo sujua. Esteillä sen sijaan Liina vielä hieman aristelee, joten niitä saamme entistä kovempaa tahtia treenailla. Sikäli olen Liinan kanssa edennyt nopeasti, että jo ensi viikolla meillä on ensimmäiset kisat tamman kanssa edessä, aloittaen tietysti kouluratsastuksesta. Mutta luottavaisin mielin etenen, sillä uskon tästä hevosesta olevan vaikka mihin, kunhan se pääsee vain taitojaan esittämään. Innolla katsellaan, että kuinka meillä lähtee kilparadoilla sujumaan!

06.06.2014
Kaksi päivää sitten talliimme syntyi yhdistelmästä Railan Vilinteri x Tummavieno ihastuttava tammavarsa, joka nimettiin Mörkövaaran Lauriinaksi. Tammavarsan syntymän jälkeen eritoten silmään pisti sen ruunikko väritys - sikäli kun isä on vaaleanrautias ja emä musta, oli väri kuitenkin melko omituinen. Aluksi tarkoitus oli, että varsa lähtee myyntiin, mutta pohdittuani kaksi yötä tamman kohtaloa, en ollutkaan asiasta enää niin varma. Lauriina on omaan silmään niin kaunis varsa, että tänään päätin sen jäävän Mörkövaaraan kasvamaan, jotta pääsemme läheltä katsomaan mitä siitä kehittyy. Lisäksi kun tamma on äärimmäisen hienosta, yleispainotteisesta suvusta oleva varsa, niin ei minulle loppupeleissä jäänyt paljon vaihtoehtoja. Toistaiseksi "Liina" on ollut oikein tomera ja reipas varsa, jonka temmeltämistä laitumella on ollut ilo katsella. Mikäli Liina vain perii luonnetta emältään, niin siitä tulee kiltti ja mukava harrastekaveri, jota kovasti toivotaan.