Mörkövaara

KRJ - kouluratsastuskilpailut 19.03.2018

Yleistä

  • Päivämäärä 19.03.2018
  • Viimeinen ilmoittautumispäivä 18.03.2018
  • Vastuuhenkilö tvisha (VRL-01671)
  • Järjestyspaikka Mörkövaara (MRKV4038)
  • Arvontatapa: Vastuuhenkilö laittaa tuotokset paremmuusjärjestykseen
  • Rajoitukset

  • Luokkiin otetaan max. 30 ratsukkoa
  • Ratsastajalta max. 3 hevosta/luokka
  • Yksi hevonen saa osallistua max. kahteen luokkaan ja vain kerran yhteen luokkaan
  • Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen, hevosen VH-tunnus on vapaaehtoinen
  • Kilpailut ovat avoimet kaikille
  • Luokat

    1. Helppo B 02/30
    Juuri ennen suoritustasi tapaat pahimman vihollisesi, joka toivottaa sinulle epäonnea radalle. Mitä tuumit? Tuovatko sanat sinulle enemmän motivaatio onnistumiseen vai lannistutko niistä täysin?

    2. Helppo A 01/30
    Kisa-aamuna hevosesi tekee jotain ennennäkemätöntä, jonka takia olette myöhästyä kilpailuista. Mitä tapahtui? Ennätittekö paikalle ennen teidän vuoroanne?

    3. Vaativa B 03/30
    Kesken suorituksen hevosesi villiintyy täysin. Mitä tapahtuu? Saatko nopeasti hevosesi takaisin ruotuun vai johtaako pelleily hylkyyn asti?

    4. Kür Intermediate I 01/30
    Suorituksenne alkaessa DJ laittaa väärän kappaleen soimaan. Mitä teet? Pyritkö korjaamaan tilanteen nopeasti vai menetkö suorittamaan radan sinulle ennestään tuntemattoman kappaleen tahdissa?

    Osallistuminen

  • Sähköpostitse osoitteeseen tttvisha@gmail.com
  • Otsikolla KRJ tarina
  • Muodossa:
    Luokka nro
    Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
    Tuotos
  • Osallistujat

    1. Helppo B
    1. Oresama (VRL-02753) - Disneyland After Dark
    Olin nähnyt hänet jo kaukaa - tunnistaisinhan hänet vieläkin missä vain. Hän näytti noidalta, vaikka olin ennen pitänyt häntä hyvin kauniina. Olin puristanut Disneyn riimunarua kouristuksenomaisesti hänet huomattuani, mutta nuhdellut heti sen jälkeen itseäni. Siitähän on jo kymmenen vuotta aikaa! Ei tuo ihminen enää tunnistaisi minua, eikä ainakaan uskaltaisi tulla lähelleni jos tunnistaisi. Unohdin koko ihmisen ja ryhdyin valmistelemaan shirenhevostani, joka jälleen kerran kilpailisi pikkuponeja vastaan luokassaan.

    Disney kyllä erottui joukosta kaksimetrisenä ja muutenkin valaankokoisena. Tajusin sen kuullessani tutun äänen, joka nosti niskakarvani pystyyn. Kyllähän kaikki huomasivat minut niin kauan kuin riipuin Disneyn pääpuolessa.
    "Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa", hän aloitti keskustelun silmät sirrillään ja myrkyllisellä äänellä, joka kertoi, ettei tosiaankaan ollut kiva nähdä.
    "Anteeksi?" kysyin muka ihan pihalla.
    "Oikein kuule tosi paljo onnea tonne radalle", hän vielä sihahti niin ilkeällä äänellä, että lumikin alkoi sulaa säikähdyksestä ja idioottikin ymmärsi, ettei tuo suinkaan ollut onnentoivotus.
    "Joo kiitos - tunnenko mä sut jotenkin?" kysyin edelleen kummastuneen näköisenä. Teki mieli hakata itseään selkään onnitteluksi, kun olin keksinyt niin nopeasti juuri oikean tavan vastata.
    "Öö - joo! Mä oon Saara!"
    "Saara... Saara... Joo sori, en mä yhtään muista sua. Mutta kiitos!"

    Kun muutamaa hetkeä myöhemmin ravasin Disneyn kanssa kentällä, ori askelsi kuin lusitano, vaikka oli norsumaisempi, tonnin painavampi, pölkkyjalkaisempi ja muutenkin kaikin puolin paksumpi ja kömpelömpi. Disney vain tunsi minun vahingoniloni. En voinut olla ajattelematta, miten Saaraa mahtoi ottaa pannuun, ja sekös minun katkeraa mieltäni lämmitti. Toivottavasti hänkin osallistui pikkuponeineen tähän luokkaan, koska juuri hänelle olisi ihanaa niinsanotusti esitellä kilpatakkini selkäpuolta.

    2. sarqquu (VRL-04374) - Bobby VH17-060-0015
    Sieltä se pahanilmanlintu taas tuli, joka sattui juuri aina sopivasti olemaan samoissa kisoissa missä me oltiin. Närkästyksestä huolimatta en vastannut kyseisen henkilön v*ttuiluun vaan olin jo oppinut ottamaan asian toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ensinmäisillä kerroilla onnistui kyseinen henkilö häiritsemään jopa rataani ilkeillä sanoillaan, muttei enään. Me menisimme kentälle ja voittaisimme tuon irvailevan pahanilmanlinnun. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se siihen itse lankeaa sanonta piti tänään paikkaansa ja veimme tämän pystin häikäilemättä kiusaajamme nokan edestä.

    2. Helppo A
    1. Oresama (VRL-02753) - Ponipalleron Rihanna
    Miksikö olen myöhässä? Koska olen äitini poika, ja koska Rihanna teki tänään jotain uskomatonta. Yleensä se on hankala nimen omaan kiireisinä aamuina. Kai se vaistoaa, että sellaisina minua sapettaa maksimaalisen paljon sen temppuilu. Siksi herään aina pari tuntia aiemmin Rihannan kisa-aamuina kuin muiden hevosteni. Kyllä, tiedän kuinka hullulta se kuulostaa. Kyllä, tiedän Rihannan olevan 99 cm korkea poni ja muiden hevosten olevan isoja puoliverisiä.
    Tänään Rihanna teki kuitenkin jotain ennenkuulumatonta: seisoi ihan hipihiljaa paikoillaan, kun laitoin sen kuntoon. Siinä meni ihan oikeasti jotain nanosekunti. Ja silloinko muka olisi loogista, että olisin ajoissa paikalla? Ehei! Tässä tullaan siihen kohtaan, että olen äitini poika. Tällaisissa tilanteissa me alamme tehdä jotain hyödyllistä, eli tässä tapauksessa ensin siivota karsinoita ja sen jälkeen vielä letittää Rihannan harjaa siinä toivossa, että se näyttäisi sittenkin hiukan enemmän kisaponilta mennessään koulurataansa. Ennen pitkää huomaamme tekevämme sittenkin jotain turhaa, eli tässä tapauksessa pussailevamme ponin silmäkulmaa ja nenänpieltä ja halivamme sen pientä kaulaa. Sitten huomaamme aina hieman liian myöhään ajan kulumisen ja ryntäämme kiireellä siihen toimeen, jota varten alun perin heräsimmekin keskellä yötä.
    Eli toisinsanoen olen nyt myöhässä, koska pussailin poniani, joka oli tänään hyvä tyttö. Olkaa nyt kilttejä ja antakaa minun mennä vielä radalle viimeisenä. Rihanna on harjoitellut ihan tosi tosi paljon, ja minäkin vähäsen.

    3. Vaativa B
    1. Oresama (VRL-02753) - Erkinheimon Jummijammi
    Jami oli kisapaikalla ihan kummallinen. Se käveli jo traileristaankin ulos kuin olisi päässyt aluksestaan vieraalle planeetalle eikä tuntisi siellä asuvien antennipäisten violettien muukalaisten tapoja. Kun laitoin sille varusteet, se tuijotti kauempana olevaa valurautapatakoristetta sen näköisenä kuin sieltä nousisi keväällä Lordi Voldemort, eikä ihan vain kukkia. Ravistin vähän sen ohjia saadakseni sen huomion ja se käyttäytyi kuin olisin keittänyt koiranpentuja elävältä sen edessä. Nousin kuitenkin sen selkään, ja ratsastin sillä lämmittelyksi hieman sivukentällä, josta se ilmeisesti odotti maailmanlopun alkavan näillä näppäimillä.
    Kun ratsastin kentälle, Jamin akel oli kauhusta lennokas, mutta näytti varmaan hyvältä. Toivoin, että se pysyisi pöksyissään vielä muutaman minuutin ja tervehdin tuomaria. Sivuaskelista ja silmien pyörittelystä päätellen Jami kuvitteli minun heiluttavan käteni sijasta miekkaa, jolla aikoisin ihan kohta kaivaa orin sydämen ulos ja syödä sen ripoteltuani ensin vähän suolaa päälle. Yritin hengittää oikein syvään ja ohjata Jamia hyvin rauhallisesti ja päättäväisesti.
    Pikkuhiljaa se rentoutuikin, vaikka tuijottikin pientä yleisöä kuin satapäistä susilaumaa. Suoritus alkoi sujua ihan hyvin, mutta sitten joku aivasti. Ihan pienen, asiallisen aivastuksen, jota en olisi edes kuullut, ellen olisi Jamin takia itsekin kuunnellut jo kaikkea korvat pitkällään.
    Jami oli heti ihan varma, että nyt ääntelee itse Darth Vader, ja meidän Jami pelkää muutenkin valomiekkoja ja muuta sellaista, kiitos viime vuoden vapun pelleilyn. Tottakai se otti kaviot alleen, kun oli muutenkin niin hermoheikko. Se olisi juossut varmaan suoraan autotielle, enkä olisi voinut sille mitään, mutta luojan kiitos se pelottava rautapata osui sen reitille. Koska Jami ei pidä sen enempää taikasauvoista ja muista semmoisista ulokkeista kuin valomiekoistakaan, se kääntyi kannoillaan. Minä putosin pehmeästi lumihankeen ja joku täti sai Jamin kiinni.
    Tietenkin meidät hylättiin, mutta voitto sekin oli, että sain Jamin yhtenä kappaleena takaisin kotiin.

    2. sarqquu (VRL-04374) - Stihotvorejine Syn VH17-039-0055
    En osannut ollenkaan varautua Shitin kohtaukseen, koska tällä kertaa se ei antanut minkäänlaista merkkiä. Se vain yhtäkkiä jämähti paikoillensa ja tuijotti intensiivisesti kohti kaukaisuutta. Ihan niinkuin sillä olisi sammunut aivotoiminta kokonaan. Hetken molloteltua ja minun epätoivon partaalla yrittäen tehdä jotain asialle otti ja lähti ori laukkaamaan kohti aitaa. Shitti hyppäsi aidan yli ja laukkasi kohti peltoa tajutenkaan, että olin selässä edelleen. Yhtäkkiä heitti ori jarrut pohjaan ja laski päänsä silmät lautasen kokoisena kahtoen yhtä pientä asiaa. Laskeuduin selästä katsomaan mitä ori näki ja siellä oli ketun pentu. Hämmenyin sen nähdessäni yhtä kovasti kuin Shittikin, koska kettua koskaan en aikaisemmin eläessäni ollut nähnyt, kuin kuvissa. Tämän hämmenyksen jälkeen mietin miten Shitti oli nähnyt kyseisen ketun edes suhteellisen pitkän heinikon seasta. Suorituksemmehan oli täysi katastrofi, mutta näimmepä ketun ainaki kerran eläessämme.

    3. yersinio (VRL-06303) - Oldfinion Tabasco VH17-013-0031
    Tulinen Tabasco on ennenkin järjestänyt minulle harmaita hiuksia kisoissa ja tämän päivän kilpailu näytti jälleen tarjoilevan sitä itseään. Verryttely orin kanssa sujui oikein mukavasti. Ehkä tuntuman kanssa olisi ollut toivomisen varaa ja hevosella oli menohaluja enemmän kuin tarpeeksi. Ratana suoritettiin vaativa B minkä pitäisi olla tälle kokeneelle konkarille helppo nakki. Ilmeisesti liian helppo, sillä yksittäiset laukanvaihdot vaihtuivatkin laukanvaihtosarjoihin. Lisätyssä laukassa ori spurttasi siihen malliin eteenpäin, että katsomossa kuului kauhunkankeita puuskutuksia. Juuri ja juuri hevonen pysyi aitojen sisäpuolella, vaikkakaan se ei tämänpäiväistä rataa enää pelasta. Ravi lopputervehdykseen mentiin myös sen verran vauhdikkaasti, että mietin pysähtyyköhän hevonen ennen tuomaripöytää?

    4. Kür Intermediate I
    1. sarqquu (VRL-04374) - Infante VH17-033-0006
    Yritin huikata epätoivoisesti ujolla äänellä, että meillä soi väärä kappale, muttei kukaan reagoinnut asiaan. Kaikki vaan katsoi minua kummaksuvasti, kun en alottanut suoritustani. Häpeäni kasvoi vielä enemmän ja aloitin tekemään rataa. No ihan läskeiksihän se meni, kun häpeä oli niin suuri jo valmiiksi sekä kappalekkin oli väärä. Tuomarit kattoivat hieman säälien minua, sekä muukin yleisö näytti vaivaantuneelta. Naama helottaen häpeästä mä kumminkin tein radan loppuun ja poistuin paikalta nolostuneena.

    Tämä on virtuaalitalli   |   Tämä on virtuaalihevonen   |   Ulkoasu © turjake 2017   |   Tausta © Wade Brooks (CC BY-NC 2.0)