Muistoissa: Mörkövaaran Jalomieli - virtuaalihevonen
k. 03.11.2015

NimiMörkövaaran Jalomieli LempinimiJalo
Rek.nroVH12-018-1145 Synt.päivä ja ikä05.09.2012, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri154 cm, vrt
KoulutustasoHelppo A, 110cm, CIC1 PainotusYleispainotus
KasvattajaMörkövaara OmistajaTvisha (VRL-01671)


© LR

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 25.04.2015
36(19+17) + 33(21+12) + 17 + 9 + 6 = 101p, YLA1/AP1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.11.2014
3,3 + 40 + 25 + 16,5 + 15 + 2 = 101,8p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.12.2014
6,5 + 41 + 25 + 19,5 + 15 = 107p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.10.2015
8,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 109,5p, KERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.05.2015
16 (3+8+5) + 23 + 25 + 25 + 20 = 109p, SLA-I*

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 15.02.2013
7 + 10 + 15 + 6,5 + 7 (69.903%) = 45,5p, SV-I

Luonne

Kun ratsastaja kaipaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on Mörkövaaran Jalomieli nappi valinta ratsuksi. Jalo edustaa tallin höperöä osastoa ja se on sarjaa hevonen, joka ei ole aikuisiälläkään päässyt varsavaiheesta ohitse. Oria voisi kuvailla miljoonilla adjektiiveilla, mutta parhaiten sitä kuvaavat sanat omalaatuinen, villi ja tahdonvoimainen. Mitä viimeisimpään adjektiiviin tulee, on Jalo täysin sitä. Kun ori jotain päättää, niin asia on useimmiten silloin juuri niin ja mikäli hoitaja ei tästä pidä, niin voivoi. Itsepäisyyttä Jalosta siis löytyy loputtomiin ja mitä tulee hoitajan kunnioittamiseen, on se valitettavasti aika olematonta. Kasvattajalla meni Jalomielen kanssa nimeäminen täysin puihin, muuta ei voi sanoa.

Hoidettaessa Jalo on oikein sählääjäluonne, se ei anna hoitajalleen hetkeksikään rauhaa tuuppiessaan tätä koko ajan turvallaan ja suorastaan hyppiessä syliin. Ori on hyvä varustaa ja hoitaa käytävällä, sillä karsinassa se vain hyörii ja pyörii ja tallaa hoitajansa varpaita ja liiskaa tätä seinään ja... Jalo ei edes harjauksen ajaksi malta seisahtaa ja vain olla, siksi esimerkiksi pään huolellinen harjaaminen on melko vaikeaa sen heilutessa turpaansa ylös alas. Myös kavioiden puhdistuksessa hoitaja saa käyttää melkoisesti luovuutta saadakseen jokaisen kavion yksitellen käteen ja vielä niin, että se jalka pysyy siinä sekuntia pidempään. Varusteet menevät kuitenkin Jalon ylle melko mutkitta, satuloidessa se ei esimerkiksi pullistele, tosin suitsiessa saattaa joutua hieman kutittelemaan suupielestä. Jalo vaatii hoitajaltaan jämäkkää otetta ja eritoten periksiantamattomuutta.

Ratsastettaessa Jalon kuuluisa villiluonne pääsee esille, sillä päästessään kentälle se on etenkin osaamattomien käsissä niin hurjaa poikaa että. Tältä pieneltä hevoselta löytyy vauhtia kuin ferrarilta, eikä jarrupoljinta tunnu aina edes olevan. Siksi Jalo onkin niin haastava ratsastettava, kun se ei malta millään keskittyä olennaiseen saatika sitten nöyrtyä kivaksi ratsuksi. Vaatii siis selkäänsä osaavan ratsastajan, sellaisen ihmisen, joka saa sen kuuntelemaan huolellisesti apuja ja kulkemaan kuuliaisesti eteenpäin. Ori ei omaa mitään maailman mukavimpia ja tasaisimpia liikkeitä, tosin esteratsastuksessa siltä kyllä löytyy pitkää laukka-askelta. Kun Jalon kuitenkin saa kovan ja hikisen työn tuloksena kulkemaan rauhallisesti ja ohjeita kuunnellen eteen, on se oikein ihanteellinen ja yhteistyökykyinen ratsu. Se ei vain missään tapauksessa ole itsestäänselvyys.

Kouluratsastus on Jalon mielestä tylsintä puuhaa ikinä, etenkin helpot tehtävät saavat orin vain hermostumaan ja viemään mielenkiinnon. Jotta orin saa siis keskittymään ja kulkemaan niin kuin oikea kouluratsu, on sen kanssa tehtävä monipuolisesti erilaisia tehtäviä ja luotava sille jatkuvasti haastetta. Koulutustasoltaan Jalo on helppo a tasoinen, se hallitsee siis perustehtävien lisäksi muun muassa vähän avo- ja sulkutaivutuksia sekä koottuja askellajeja. Istunnalla ja topakoilla pohjeavuilla oria saa pyöriteltyä hyvin vaikka minkämoiselle kiemuralle jos vain ratsastajan taidot ja hermot riittävät. Vaikka Jalo osaakin olla taitava ja liikkua oikeanlaisella ratsastajalla eteen, ei se silti ole luonteensa vuoksi mikään ihanin kouluratsu jolla kehtaisi jatkuvasti vaativia luokkia kilpailuissa kierrellä.

Esteillä Jalo pääsee näyttämään parasta osaamistaan, sillä kyseisen lajin parissa ori on halutessaan ja keskittyessään niin taitava, että liekkö samanlaista hevosta tässä tallissa edes ollut. Ori on niin yrittämisenhaluinen ja koskaan sillä ei into kesken lopu mitä tulee rataesteiden ylittämiseen. Kapasiteettia tältä pieneltä pojalta löytyy peräti 110 senttimetriin asti, ja kotona hypellään irtona myös huomattavasti korkeampiakin esteitä. Jalo ei varmasti karta kummallisempiakaan erikoisesteitä, se on aina menossa esteelle kuin esteelle korkeuteen tai ulkonäköön katsomatta jos ratsastaja sen vain sinne ohjaa. Ori osaa myös itse hahmotella kohtuullisen hyvin ponnistuspaikan, jokseenkin vauhdissa on ratsastajalla paljon säätelemistä. Esteillä Jalo vaatii selkäänsä ratsastajan jolla on vankka kokemus hyppäämisestä, ja etenkin ihmisen jolla löytyy käsivoimia pidättelyyn.

Kilpailuissa Jalon kanssa menee hoitajalta aivan ensimmäisenä jokainen kerta hermot sen sinkoillessa kuin ohjus suuntaan ja toiseen ja huutaessaan tammoille. Yleensä tämä ori ikään kuin nolaa hoitajansa tyhmällä ja päättömällä käytöksellään, eli Jalo ei missään tapauksessa ole mikään mahtava ja uskollinen kilpakumppani. Matkat kilpapaikoille sujuvat Jalon kanssa vähän mutkien kautta, se ei yleensä hevilläkään mene koppiin vaikka kuinka herkkujen ja tammojen perässä koittaisi houkutella. Kun Jalon tuskan vaivalla kuitenkin lopulta saa traileriin, pitää sillä olla edessään melkoinen kasa heinää malttaakseen seisoa matkat rauhallisesti aloillaan. Kilpapaikalle päästyä on syytä suunnata suoraan lämmittelyyn ja laittaa poika ruotuun ottaen siltä luulot samantien pois. Huolellinen verkka on Jalon kanssa kilpaillessa kaiken a ja o, sen täytyy liikkua heti alusta alkaen hyvällä askeleella eteen ja kuunnella selästä tulevia ohjeita. Itse kilpasuorituksen onnistuminen on sitten lämmittelyn lisäksi kiinni silkasta tuurista, hyvin harvoin itse taidolla on osuutta asiaan.

Sukulaiset

i Aatu-Elmeri
sh-o, prt, 165cm
YLA2, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
ii L.N. Aatos evm
sh-o, prt, 161cm
iii Aamuritari evm
sh-o, prt, 163cm
iie Jouhitar evm
sh-t, rt, 157cm
ie Elwiira evm
sh-t, rt, 159cm
iei Melko Epeli evm
sh-o, prt, 160cm
iee Lilli-Elli evm
sh-t, rt, 155cm
e Hovililja
sh-t, prt, 157cm
YLA1, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I*
ei Sisukas evm
sh-o, prt, 162cm
eii Sisu-Santeri evm
sh-o, prn, 159cm
eie Jenkkinamu evm
sh-t, rt, 153cm
ee Hovikukka evm
sh-t, rt, 155cm
eei Hovijuntti evm
sh-o, prt, 158cm
eee Saime evm
sh-t, vrt, 156cm

i. Aatu-Elmeri, tutummin vain Elmeri, on Emmi Hallikaisen kasvattama suomenhevosori joka nytemmin asuu Mörkövaarassa Haweringin omistuksessa. Punarautias, 165 senttinen poika muutti muutaman vuoden ikäisenä suoraan kasvattajaltaan Mörkövaaraan, jossa se on siis elänyt koko elämänsä ajan. Luonteeltaan Elmeri on hyvin mukava oriksi, se ei paljoa hötkyile ja malttaa kunnioittaa hoitajaansa sekä ratsastajaansa tilanteesta riippumatta. Ihastuttavan luonteensa vuoksi Elmeri onkin hurmannut jokaisen tallitytön ja tulee hurmaamaan vielä monen monta tyttöä lisää! Yleispainotteisena hevosena Elmeri taittaa hyvin niin koulu- kuin myös esteratsastuksen, kapasiteettia koulussa sillä riittää helppo a luokkaan sekä rataesteillä 110 senttiin asti. Orilla on kilpailtu aktiivisesti koulu-, este- ja kenttäratsastuksen parissa ja kyseisistä lajeista Elmeriltä löytyykin monen monta sijoitusta. Nuoren ikänsä vuoksi orilla ei ole Jalon lisäksi vielä muita jälkeläisiä, mutta mitä luultavimmin sitä tullaan käyttämään vielä useaan otteeseen jalostukseen. Myös laatuarvostelupalkinnoista saamme kuulla lisää Elmerin kerätessä hieman kokemusta saralta kuin saralta.

ii. L.N. Aatos oli aikanaan menestynyt kouluratsu, joka kilpaili kansallisella tasolla vaativa a luokissa asti. Aatoksen potentiaali kouluratsastukseen huomattiin jo varhaisessa vaiheessa, sen liikkeet olivat erittäin näyttävät ja ori oli aina hyvin yhteistyökykyinen. Niin ori pääsi piakoin jo kilparadoille ja hiljattain siitä kehittyi vaativien luokkien ratsu ja sitä myöten kyseisiin luokkiin todellinen ruusukehai. Aatos ei ollut luonteeltaan lainkaan orimainen, enemmän sitä ruunaksi luuli rauhallisuutensa ja kiltteydensä vuoksi. Orin kasvatti ja omisti Lauri Nenonen, joka myös itse kilpaili kasvatillaan. Aatos omasi myös hyvät ulkomuodot, punarautias ori oli säkäkorkeudeltaan 161 senttinen ja oli sillä sopusuhtainen rakennekin. Koskaan Aatosta ei kuitenkaan näyttelyissä käytetty vaikka sillä sarallakin olisi voinut menestyä. Kilpailujen ohella poikaa käytettiin jonkin verran jalostukseen ja siksi Aatoksella onkin seitsemän jälkeläistä. Kaikille jälkeläisilleen se periytti näyttävää liikettä ja leppoisaa asennetta. Aatos jouduttiin lopettamaan 18 vuoden ikäisenä pienen tapartuman seurauksena.

iii. Aamuritari, tutummin pelkkä Ritari, oli melkoisen kipakkaluonteinen suomenhevosori, joka ei ihan helpolla luovuttanut kun jotain päähänsä sain. Ritari oli luonteensa vuoksi vain yhden ihmisen hevonen, sillä se se luotti vain ja ainoastaan omaan kasvattajaansa, Krista Toivoseen. Yleispainotteinen ori kilpaili muutaman vuoden ajan koulun ja esteratsastuksen parissa, jossa sillä riitti kapasiteettia helppo a ja 100cm luokkiin asti. Kumpaakaan lajia Ritari ei ottanut omakseen ja siksi sen menestys oli molemmissa melkoisen tasaista, voittanut se ei kuitenkaan kertaakaan. Näyttelyissäkin ori muutaman kerran pyörähti, mutta hieman pysty lapa ja pitkä runko ei kuitenkaan tuomareita hurmannut. Väritykseltään Ritari oli punarautias kera tähtipään ja 163 senttimetrin säkäkorkeuden. Söpö Ritari oli kuitenkin tuuhean harjansa vuoksi, sitä ei ole kieltäminen. Vanhempana hevosena poikaa käytettiin muutamaan otteeseen jalostukseen saaden kolme jälkeläistä. Onneksi Ritari ei juurikaan luonnettaan jälkeläisilleen periyttänyt. Ritari kuoli sydämenpysähdykseen 22 vuotiaana kotilaitumellaan.

iie. Jouhitar kiersi nuorempana muutamia koulukilpailuja helpoissa luokissa, ja menestystä kiitettävästi tuli. Tamman näyttävät liikkeet hurmasivat monet tuomarit ja oikeanlaisella ratsastajalla Jouhittaren kanssa sai helposti korkea prosentit luokasta kuin luokasta. Luonteeltaan Jouhitar oli hieman itsepäinen ja tammamainen, mutta pienellä taivuttelulla ja keskustelemalla se oli saatavissa helposti hoitajan pikkusormen ympärille. 7 vuotiaana tamma myytiin läheiseen suomenhevossiittolaan, jossa se päätyi jalostustamman virkaan. Jouhitar sai viisi upeaa jälkeläistä, joista neljä oli tammoja ja yksi ori. Erittäin hyvin jalostuskäyttöön soveltunut Jouhitar oli mitä parhain emä, se piti hyvää huolta pienokaisistaan ja kaipasi niitä vielä vieroituksen jälkeenkin. Jälkeläisilleen Jouhitar periytti paljon ulkonäköään, kaikki varsat olivat syntyessään rautiaita ilman merkkejä niin kuin Jouhitarkin. 157 senttinen tamma jouduttiin lopettamaan viidennen varsansa jälkeen pieniin komplikaatioihin sen ollessa vasta 15 vuotias. Jouhittaren kasvatti ja myös nuorempana omisti Riitta Lumikari.

ie. Elwiira on Esteri Korven kasvattama suomenhevostamma, joka on väritykseltään rautias kera piirtopään. Tämä upearakenteinen, näyttelyissäkin hyvin menestynyt, tamma on säkäkorkeudeltaan vajaa 159 senttinen. Elwiira teki kilpaurallaan tasaisen hyvää suoritusta, se menestyi sijoitusten merkeissä kohtuullisen paljon verrattuna itse kilpailujen määrään. Sillä kilpailtiin kouluratsastuksessa helppo a luokkaa sekä rataesteitä reilua metriä. Parhaimmillaan Elwiira oli kuitenkin esteillä, sillä se omasi hyvän hyppytyylin ja oli erittäin rehellinen muutenkin hyppääjä. Myös luonteeltaan Elwiira on ihastuttava, sillä kilpailuissa se yritti parhaansa ja on käsiteltäessä mutkaton ja ystävällinen. Sen kummallisempaa elämänkertaa tällä hevosella ei ole, nuorena sillä kilpailtiin, sen jälkeen se siirtyi jalostukseen ja nytemmin viettelee ansaittuja eläkepäiviään. Jälkeläisiä Elwiiralta löytyy neljä kappaletta, jokainen kohtuulisen hyvin menestyneitä kilparadoilla emänsä tavoin. Jälkeläisille Elwiira on periyttänyt vauhdikkuuttaan ja potentiaalia esteratsastukseen.

iei. Melko Epeli oli nimensä mukaisesti melkoisen kahjo suomenhevosori, joka ei tuntunut pysyvän etenkään nuorempana kärryillä mistään. Se oli luonteeltaan hirmuisen sählä ja eleli ikään kuin omassa pienessä maailmassaan, mutta vanhetessaan se sentään hieman rauhoittui. Väritykseltään Epeli oli punarautias pienten sukkien kera ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 160 senttiä. Hyvärakenteinen ori oli kenttäratsastukseen painottunut, sillä kilpailtiin paljon helpoissa ja CCI/CIC* luokissa. Kapasiteettia kouluratsastuksessa riitti vaativa b tasolle sekä rataesteitä se ylitti 110cm. Sijoituksia Epeli keräsi kenttäratsastuksen parista useita kymmeniä, joiden seassa on myös monia yllättäviäkin voittoja. Epeli oli koko elämänsä lähinnä vain kilpakäytössä, jalostukseen sitä käytettiin vain kaksi kertaa, ja molemmat orin jälkeläiset ovat mukavia tammoja. Ori menehtyi ähkyyn 17 vuotiaana.

iee. Lilli-Elli, tutummin pelkkä Lilli, oli Jussi Kokon kasvattama suomenhevostamma, joka niitti menestystä lajissa kuin lajissa. Tamma ratsukoulutettiin nuorena erittäin huolellisesti ja jo nuorena se pääsi starttaamaan kouluradoilla vaativa b luokissa. Lillin upeat ja keveät liikkeet kruunasivat sen yhteistyökykyisen luonteen radalla ja siten se sijoittui lähes jokaisessa kilpailuissa johon vain osaa otti. Myöhemmällä iällä tamman potentiaali myös esteille huomattin ja silloin Lilliä nähtiin kilpailuissa ylittämässä metrin luokkia, ja niitäkin erittäin menestyksekkäästi. Niin kuin koulu- ja estekilpailut eivät olisi vielä riittäneet, starttaili Lilli myös kenttäratsastuskilpailuissa helpoissa luokissa, sieltäkin sijoituksia kahmien. Tämä erittäin menestynyt neitokainen oli väritykseltään rautias kera tähtipään ja säkäkorkeudeltaan se oli noin 155 senttinen. Muutamaan otteeseen Lilli joutui elämänsä aikana kotia vaihtamaan, mutta viimeisen omistajansa kanssa sitä käytettiin myös jalostukseen saaden kaksi varsaa, orin ja tamman. Lilli-Elli lopetettiin vanhuuden oireisiin 23 vuotiaana.

e. Hovililja on yleispainotteinen suomenhevostamma, joka taittaa niin koulu-, este- kuin myös kenttäratsastuksen. Tamma on koulutettu helppo a tasolle sekä rataesteitä se ylittää noin metrin verran. "Liljalla" on aktiivisesti kisattu juurikin edellä mainituissa lajeissa ja niistä siltä löytyykin jo melkoinen määrä sijoituksia. Nuoren ikänsä vuoksi tamma ei ole vielä laatuarvosteluissa päässyt näyttäytymään, mutta todennäköisesti sillä mennään painotuslajien laatiksiin vielä tulevaisuudessa. Liljan on kasvattanut Taina Kulin ja nykyisin se asuu Mörkövaarassa Haweringin hoidossa, jonne se on itseasiassa palannut jo useampaankin otteeseen. Välissä Lilja muutti perheeseen joka sitä ei osannut juurikaan oikein huoltaa ja siten tamma palasi vuoden jälkeen takaisin kotiinsa Mörkövaaraan. Luonteeltaan tamma on oikein lempä ja hyväsydäminen, se ei ainakaan tarkoittaen tee pahaa kärpäsellekään. Väritykseltään Lilja on punarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyy 157 senttiä. Toistaiseksi tammalla ei ole vasta kuin yksi jälkeläinen, Mörkövaaran Jalomieli, mutta mitä luultavimmin lisää on vielä tulossa kunhan tamma kokemusta kerää.

ei. Sisukas, tutummin Sisu, on jo nytemmin eläkkeellä oleva suomenhevosori jonka on kasvattanut Santeri Tiihonen. Sisu oli nuorempana hyvin menestykäs kilparatsu, sen liikkeet ja potentiaali radoille huomattiin jo ratsukoulutuksen aikana. Yhteistyökykyinen ja hyväluontoinen ori pääsikin siksi starttaamaan ensimmäisissä kilpailuissaan jo nelivuotiaana, ja siitä se hieno ura sitten lähtikin käyntiin. Kouluratsastuksessa Sisu kilpaili vaativa b tasolla saakka keräten useita kymmeniä sijoituksia, joista suurin osa oli voittoja. Esteillä orilla kilpailtiin 110cm luokissa ja siltäkin saralta menestystä sijoituksien merkeissä saatiin. 14 vuotiaana Sisu päätti kymmenen vuoden kilpaurakkansa ja siirtyi täysipäiväisen jalostusorin hommaan. Sitemmin oria käytettiinkin ahkerasti jalostukseen ja siten Sisulta löytyy toistakymmentä toistaan hienompaa jälkeläistä. Väritykseltään Sisu on komea punarautias kera sopusuhtaisen rakenteen ja säkäkorkeutta siltä löytyy 162 senttiä.

eii. Sisu-Santeri jos joku oli todellinen ori, oikea machoileva kingi jos niin voi sanoa. Se ei todellakaan ollut mikään helppo käsiteltävä tai ratsastettava, se pisti kyllä jokaisen hoitajan ja ratsastajan haasteen partaalle. Tarmokas ja tulinen luonne oli kuitenkin eduksi esteradoilla, joiden parissa Sisu-Santerilla kilpailtiin peräti 120cm luokissa. Menestystä ori niitti nuorempana hyvinkin paljon, mutta jatkuva hyppääminen näkyi kuitenkin pian jo pojan jaloissa ja siten muutama vuosi kilparadoilla sai riittää. Ulkonäkönsä vuoksi Sisu-Santeri keräsi paljon katseita ja ihasteluja, hyvärakenteinen ori oli väritykseltään punaruunikko ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 159 senttiä. Jalostukseen oria käytettiin muutamaan otteeseen, Sisu-Santerilta löytyy kuusi hienoa jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet myöhemmin kilparadoilla. Sisu-Santerin kasvatti Sisukkaan tapaan Santeri Tiihonen, jonka omistuksessa se myös koko 19 vuotiaan elämänsä eli.

eie. Jenkkinamu oli Ulla Voutilaisen kasvattama suomenhevostamma, joka oli väritykseltään rautias kera piirtopään sekä 153 senttisen sään. "Namu" omasi erittäin hienon rakenteen, jonka vuoksi sitä käytettiinkin paljon näyttelyissä menestyksekkäästi. Tamma lisäksi kantakirjattiin toisella palkinnolla vanhemmalla iällä. Namu oli oikea monitoimisuomenhevonen, sillä pystyi kilpailemaan koulua, esteitä, kenttää, valjakkoa, länkkäriä, mitä vain. Menestystä tamma sai jonkin verran ratsastuskilpailuista, mutta parhaiten se menestyi kuitenkin valjakkoajoissa. Luonteeltaan Namu oli oikein hyväsydäminen ja rauhallinen, sen kanssa ei tarvinnut juurikaan tapella sen ollessa niin tietoinen arvojärjestyksestä. Jälkeläisiä tamma sai elämänsä aikana kolme kappaletta, joista vain Sisukas pääsi näyttämään kynsiään kilparadoilla saakka. Namu lopetettiin vanhuuden tuomiin sairauksiin 23 vuotiaana.

ee. Hovikukka, eli tutuille pelkkä Kukka, on Hovililjan tavoin Taina Kulinin kasvattama suomenhevostamma, joka nauttii tällä hetkellä ansaittuja eläkepäiviään kasvattajansa hoivissa. Rautias, 155 senttinen Kukka on luonteeltaan yhteistyökykyinen ja yleensä lempeä, mutta osaa se välillä itsepäinenkin olla ja näyttää niitä tammamaisia piirteitään. Nuorena Kukka eleli perinteisen harrasteratsun elämää toimien puskaratsun virassa, kunnes 13 vuotiaana se myytiin kilpailuista kiinnostuneeseen perheeseen. Kyseisen perheen tyttärien kanssa Kukka pääsi starttailemaan helpoissa luokissa koulua ja kilpailemaan myös pienten esteiden parissa, ja kohtuullisella menestyksellä. Voittoja ja sijoituksia tamma kahmi jonkin verran matkaansa. Muutaman vuoden ajan Kukkaan saattoi törmätä kilparadoilla, kunnes se siirtyi kevyempään käyttöön ja jalostustamman virkaan. Tamma on jättänyt jälkeensä neljä toistaan hienompaa varsaa, joille se periytti ennen kaikkea mukavaa luonnetta.

eei. Hovijuntti oli estepainotteinen suomenhevosori, joka kilpaili menestyksekkäästi 110-120cm luokissa monen vuoden ajan. Hovijuntti oli ikään kuin piilevä tähti, siitä ei aluksi kaavailtu harrasteratsua kummempaa hevosta, kunnes se sattumien kautta päätyi kerran estekilpailuihin asti. Ensimmäiset kisansa Juntti voitti ja siitä se menestysputki sitten alkoikin ja orista tuli pian oikein tunnettu ja puhuttu kilparatsu. Kilpamenestyksensä vuoksi oria käytettiin paljon jalostukseen ja siten Juntilta löytyykin useita kymmeniä jälkeläisiä. Jälkeläisille Juntti periytti hyvää hyppytekniikkaa ja vauhdikkuutta jos ei muuta. Väritykseltään Juntti oli punarautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta se omasi vajaan 158 senttimetrin verran. Juntti jäi eläkkeelle kilpailuista ja jalostuksesta 16 vuotiaana, jonka jälkeen se vietti neljä vuotta eläkepäiviä ennen taivaaseen lähtemistä.

eee. Saime oli oikein perinteinen suomenhevostamma joka kantilta katsottuna; ulkonäkö, luonne ja käyttö sopivat kyseiseen kriteeriin. Saime oli vaaleanrautias tamma ilman minkäänlaisia merkkejä ja säkäkorkeutta siltä löytyi 156cm. Se omasi myös hyvän ja sopusuhtaisen rakenteen joka ei ollut liian siro eikä liian raskas. Luonteeltaan tamma oli nöyrä ja rauhallinen, sellainen perinteinen lupsakka hevonen, joka kuitenkin tiesi paikkansa laumassa. 14 vuoden ajan Saime toimi ratsastuskoulussa opetushevosen virassa, siitä suuresti nauttien. Saime rakasti saamaansa huomiota ja oli oikein passeli ratsu aloittelijoille. Virallisissa kilpailuissa Saimea ei siis nähty, mutta kaikkensa se ratsastuskoulun omissa kilpailuissa aina antoi. Tamma jouduttiin lopettamaan jalan alkaessa oireilla 19 vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 25.04.2014, o. Mörkövaaran Jaarli (e. Mörkövaaran Vappu) omistaja: Milja
s. 31.07.2014, t. Mörkövaaran Meripihka (e. Taikakuun Meriina) omistaja: Hapero
s. 08.08.2014, t. Mörkövaaran Martta (e. Taikakuun Meriina) omistaja: Uppe
s. 08.12.2014, o. Mörkövaaran Mainio (e. Ventoksen Kangerrus) omistaja: Meri N.
s. 16.06.2015, t. Mörkövaaran Lilianna (e. Ventoksen Lena) omistaja: Anniina N.

Valmennukset ja päiväkirja

26.04.2015
Saipa jälleen kerran olla Jalosta hirmuisen ylpeä! Eilen pääsimme pyörähtämään yleislaatuarvostelussa ja oikeasti, Jalo hurmasi siellä aivan kaikki! Ori käyttäytyi yllättävän hyvin ja esitti parhaita puoliaan koko tilaisuuden ajan. Loppupeleissä kokonaispisteemme oli 101, joka oikeutti YLA1 palkintoon, jes! Ja mikä vielä hienointa, Jalo oli jaetulla sijalla toisen suomenhevosorin kanssa tilaisuuden parhaimmissa pisteissä. Ei ihan näin hyvin kuviteltu meillä sujuvan. Kotona Jalo sai palkinnoksi hyvästä suorituksesta normaalia suuremman annoksen iltaheinää sekä uuden tummansinisen talliloimen, se on aika söötti. Laatisura jatkuu seuraavaksi suomenhevosten laatikseen, sielläkin ehkä tavoitteet ja odotukset korkealla...

01.04.2015
Yhtä jos toista on kerennyt viimekertaisen tilannekatsauksen jälkeen tapahtua: Jalo on mm. palkittu kahdella eri palkinnolla talven mittaan. Koulujaoksen laatuarvostelussa pyörähdettiin marraskuussa, josta saimme yhteispisteet 101,8p, joka oikeutti KRJ-I palkintoon. Tämä oli Jalon ensimmäinen laatuarvostelutilaisuus ja kyllähän siitä huomasi, että homma jonkin verran jännitti. Joulukuun lopulla pääsimme puolestaan käymään estejaoksen laatiksessa, josta Jalo nappasi äärimmäisen hyvät pisteet kotiin käyttäytyen kuin unelma, jes! 107p ja sehän oli yksi ykköspalkinto lisää, ERJ-I. Ei yhtään hassummin starttailtu nämä laatikset.
Kevään mittaan Jalolla ei ole kummemmin tehty yhtään mitään, sillä se on siellä pappaosastolla tarhailemassa muiden eläkeläisten kanssa. Tänään sitten päätin, että ei hitsi, pakkohan tämä hevonen on vielä yleislaatikseen heittää! Senpä pohjalta ilmoitin Jalon YLAan mukaan - ja sormet ristiin tietysti! Jännitämme nimittäin saammeko siltä saralta ykköspalkinnon vai joudummeko tyytymään jo kakkoseen, hmph. Toivotaan parasta.

15.03.2015 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Päästiinpä tämänkin vuoden puolella osallistumaan estevalmennukseen Jalon kanssa, mutta epäonneksemme tunti meni meidän osalta aikalailla penkin alle. Huonon ilman takia valmennus järjestettiin maneesissa, jossa Jalo sai jatkuvasti säikkykohtauksia katolta tippuvan lumen vuoksi. Alkuverkassa hevonen siis vain touhotti eteenpäin, eikä minun avut tuntuneet millään uppoutuvan herran kalloon asti. Lämmittelyhypyt noin 50-60cm esteille ylitettiin "yli juoksemalla", sillä Jalo oikeasti vain mennä puksutti eteenpäin. Valmentaja komensi meidät omalle ympyrälle vetämään ravissa niin kovaa kuin vain Jalo jaloistaan pääsi, ja vasta kun ori hieman rauhoittui saimme palata takaisin muiden pariin. Valmentajan keino onneksi hieman tepsi, sillä nyt isommilla, noin metrisillä esteillä ori jo hieman käytti päätään ja mietti hyppäämistä. Lähestymiset esteille olivat yleensä moitittomia, mutta juuri kun olisi pitänyt ponnistaa, säikähti Jalo aina jotakin ja silloin mentiin. Lopputunnista ori oli oikeasti aivan poikki tunnin sähläämisestä, että silloin saimme vasta aikaseksi huolellisia hyppyjä. Itse olin myös aivan väsynä selässä, suorastaan kaikkeni antaneena, ja siksi olikin riemun päivä kun Jalo lopulta suostui muutamat mallikkaat hypyt suorittamaan. Vähän jäi tämän valmennuksen kohdalla paha maku suuhun, mutta valmentajalta saimme hyvää palautetta ja vinkkejä, joita hyödynnetään ensi kerralla kun esteitä hypätään.

05.12.2014
Pakko oli tehdä nyt puhtaasti oma pk-merkintä Jalon upeille jälkeläisille. Viime keväänä Jalo sai ensimmäisen jälkeläisensä Mörkövaaran Vapun kanssa, ja yhdistelmästä syntyi suloinen orivarsa Mörkövaaran Jaarli. Jaarlille löytyi koti heti syntymänsä jälkeen, enkä kyllä itseasiassa parempaa kotia olisi voinut tälle varsalle toivoakaan! Siten Jaarli muutti vieroituksen jälkeen Miljan hoiviin Fiktioon, jossa se on hiljattain aloittanut kilpauraansa koulun, esteiden ja kentän parissa. Toinen jälkeläinen syntyi heinäkuun lopulla, nyt puolestaan ihastuttava tammavarsa. Tamma sai nimekseen Mörkövaaran Meripihka, emänsä Taikakuun Meriinan mukaan. Meripihkakaan ei kerennyt hyvin montaa päivää myynnissä olla, kunnes Hapero sen nappasi mukaansa Hengenvaaraan. Myös tämä upea hevonen on aloitellu kilpauraansa esteiden ja koulun parissa, ja menestystäkin on jo mukavasti tullut. Jalon viimeisin jälkeläinen syntyi elokuussa, tammavarsa Mörkövaaran Martta. Myös tämän varsan emä oli aiemman tapaan Taikuun Meriina. Toisin kuin edelliset varsat, tätä nuorikkoa sain pidemmän aikaa myydä, ennen kuin sille löytyi sopiva omistaja. Martta muuttanee ensivuoden puolella Upen hoiviin Villahakaan, josta se saa varmasti huippuhyvän kodin. Tällä hetkellä Jalolla on siis kolme toistaan upeampaa jälkeläistä ja suureksi iloksi voin kertoa, että neljäs jälkeläinen syntyy hetkenä minä hyvänsä...

17.10.2014
Omg, nyt se tapahtui: Ilmoitin Jalon nimittäin mukaan KRJn laatikseen! Siis täytyy myöntää, että tämä hevonen on siitä hassu, että se on yksi "silmäteriäni" johon en ole kuitenkaan sen suuremmin panostanut. Joten nyt kun sain sen peräti joten kuten laatiskuntoon, niin täytyy olla kyllä ylpeä itsestäni. Ja hevosesta tietty. Mitään maata mullistavaa emme tietenkään kaiken jären mukaan lähde tavoittelemaan, MUTTA ei meitä tietenkään ykköspokaali haittaa ei. Nyt kun on Jalon kanssa aika pitkälti kisailut kisailtu niin krj, erj kuin myös kerj, voimme keskittyä lähinnä suvun jatkamiseen ja todellakin muuhun menestymiseen... Tähän mennessähän Jalolle on syntynyt kolme upeaa jälkeläistä, mutta kovasti tarvittaisiin muksuja lisää mikäli esim. ylaan haviteltaisiin. Höh, mä en tiedä kuvittelenko mä liikoja tästä hevosesta vai mitä... No, toivottavasti saadaan jälkikasvua lisää ja hyvää tulosta laatiksista, eiksje.

20.08.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään osallistuin Jalon kanssa kouluvalmennukseen ja vähänkö minua jännitti! En ollut ikuisuuteen ratsastanut Jalolla "tavoitteellisesti", joten pelkäsin, että en löydä hevosen kanssa mitenkään yhteistä säveltä. Aloitin lämmittelyn siis huolella, tein kuvioita joita valmentaja pyysi ja pyrin saamaan orin hyvään liikkeeseen. Jalo tuntui olevan hieman kankea, eikä se alkuun käyttänyt takajalkojaan ollenkaan. Huolellisella taivutelulla ja pidätteillä sain sen kuitenkin hiljattain hallintaani, ja siitä olikin hyvä lähteä hevosta työstämään. Aluksi otimme ravi- ja laukkaharjoituksia keskiympyrällä, jossa tuli välillä taivuttaa sisälle ja välillä ulospäin. Jalolle tämä tehtävä nyt ei ollut haaste eikä mikään, mutta sen sijaan minulle oli! Kun valmentaja oli kyseiseen tehtävään tyytyväinen, aloimme tekemään käynnissä etuosankäännöksiä pienellä neliöllä. Jalo steppaili aika mukavasti takajaloillaan paikoillaan, vaikka minä en ihan taas täysin ollut kärryillä, että mitä olin tekemässä. Hevonen onneksi hoiti tänään homman kotiin... Loppua kohden teimme vielä uraa pitkin ravissa avotaivutuksia. Valmentajan mukaan Jalolla on enemmän esteratsulle tyypilliset liikkeet, pyhh? Vaikka tunnin mittaan olin muutamat kerran heittämässä kirveen kaivoon, selvittiin siitä silti hengissä!

14.04.2013 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Mörkövaarassa kävi tänään ulkopuolinen valmentaja valmentamassa ja minä päätin osallistua kyseiseen valmennukseen Jalon kanssa. Valmennus painottui esteisiin, aiheena helpot reitit ja rauhalliset lähestymiset. Lämmittelin Jalon huolella ja kuten arvata saattaa, oli sillä virtaa jälleen kerran vaikka muille jakaa. Lämmittelyhypyt olivatkin meidän osalta vähän huolimattomia, vauhtia siis pois ja tarkkuutta mukaan. Siirtyessämme hyppäämään isompia, max. 110cm, esteitä, oli pakko vähän jarruttaa tahtia ja keskittyä ponnistamiseenkin. Lukuisten toistojen jälkeen alkoi meidän yhteistyö lähteä paremmin pelittämään, jolloin minäkin pääsin paremmin hyppyihin mukaan. Jalo laukkasi nyt huomattavasti hallitummin eteen, eikä hypyissä ollut tietoakaan huolimattomuudesta. Sain valmentajalta paljon kehua hyvästä istunnasta ja hevosen ohjaamisesta, mutta kuulemma minun pitäisi olla paremmin läsnä hypyissä? Mitähän sekin nyt mahtoi tarkoittaa. Jalokin sai peräti muutamat kehut tarmokkuudestaan ja hyvästä hyppytyylistään, hih! Loppuverkassa ratsastin Jaloa eteen-alas rauhallisessa ravissa.

23.01.2013 Estevalmennus, valmentajana Maiju V.
Alkuverryttelyssä saitte tehdä omaan tahtiinne siirtymisiä, nopeita reaktioita vaativia taivutteluita ja tempon muutoksia. Tarkoituksena oli saada Jalo reagoimaan nopeasti, samalla kun tietysti saatiin lihakset lämpenemään. Laukkatyöskentely aloitettiin kolmella puomilla höystetyllä pääty-ympyrällä, jossa haettiin hyvää ja tasapainoista kevyttä istuntaa sekä reipasta, etenevää laukkaa. Jalo oli alusta asti hyvin tasapainossa, ja puomien ylitykset sujuivat hienosti. Sitten jatkettiin esteille, ensin yksittäistä lävistäjällä olevaa pystyä, jonka päällä tai jälkeen rauhallinen laukanvaihto ravin kautta. Ensimmäisissä hypyissä Jalo oli kivasti alla, mutta innostui sitten ja lähti syöksymään esteelle. Laitoin esteen eteen maapuomin, joka vähän rauhoitti menoa ja sai Jalon ponnistamaan tarpeeksi kaukaa ja myös sai sinut hahmottamaan esteen paremmin. Tätä harjoitusta toistettiin molempiin suuntiin. Sitten siirryimme harjoittelemaan kolmen esteen sarjalle, jossa osien väliin tuli yksi laukka-askel ja sitä tasapainoittamaan asetin taas maapuomit. Näin saitte kivasti rytmiä touhuun ja välit pysyivätkin yhden laukan väleinä. Vielä saisit keskittyä omaan tasapainoosi tällaisellä vähän pidempään kestävällä sarjalla, jalat alhaalla ja keskivartalo hallinnassa. Jalo toimii hienosti, ja sen lievät innostuksen puuskat vain tuovat touhuun vähän eloa.

17.01.2013 Estevalmennus, valmentajana Paula
Jalon kanssa päätimme tänään harjoitella tiukkoja kaarteita ja nopeita käännöksiä. Haw oli verrytellyt hevosen valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan. Otimme pari reipasta verryttelyhyppyä pienellä ristikolla ja jatkoimme sen jälkeen harjoiutukseen, jossa keskihalkaisijan kohdalla oli vierekkäin kolme pystyä. Tarkoitus oli tehdä kiemuraura esteiden ylitse ja vaihtaa laukka esteen päällä.
Ensimmäisellä yrityksellä Haw oli itse vähän hidas ja kaarteet meinasivat mennä turhan pitkiksi. Toisella yrittämällä ratsastaja oli paremmin ajantasalla ja Jalo suoritti tehtävän hienosti. Se taipui hyvin pienissäkin kaarteissa. Kokeilimme harjoitusta myös niin, että hyppäsimme esteet vinosti. Tämäkään ei tuottanut ratsukolle ongelmia.
Jatkoimme toisenlaiseen harjoitukseen, jossa ratsukko sai hypätä esteen suoralla uralla, laukata uran päähän, kääntyä mahdollisimman nopeasti ja hypätä esteen uudestaan. Ensimmäisellä kerralla käännös oli kovin laaja ja Jalo selvästi ihmetteli, mistä oli kysymys. Toisella kerralla sujui jo paremmin ja kolmas käännös kävi lähes paikoillaan.
Lopetimme tunnin vapaaseen ja reippaaseen laukkaan ja otimme vielä muutaman hyvän hypyn.

28.12.2012
Hohhoi, nyt se on ohi, nimittäin Jalon ura kouluradoilla! Tänään Jalon sijoittuessa 52. kerran, päätin, että nyt saa tämän pojan koulukilpailut olla tässä. Jalo starttasi aamupäivällä helppo a luokassa ja koko radan ajan tunsin, että nyt tulee pojalta erittäin vahva ja huolellinen suoritus. Lopputuloksena saimme yli 65%, jotka oikeuttivat neljänteen sijaan neljästäkymmenestä osallistujasta. Vautsi! Koko viikko on muutenkin ollut Jalon kanssa erittäin menestyspitoista, helppo a luokassa olemme sijoittuneet lähestulkoon joka päivä. Näillä 52 sijoituksella suuntaamme Jalon kanssa sitten kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, kunhan se on vain enemmän iällisesti ajankohtainen. Jalon kanssa jatkamme kuitenkin edelleen esteillä ja kentässä kilpailemista, vaikkakaan esteilläkään emme enää kovin montaa sijoitusta tarvitse. Ensi vuoden puolella jälleen katsotaan mikä tilanne kilpailujen parissa oikein on ja mietimme pojalle myös ensimmäisiä jälkeläisiä.

22.11.2012
Syyskuun loppupuolella aloitimme Jalon kanssa koulu-, este- ja kenttäkilpailuissa kilpailemisen ja menestystä on jokaisesta lajista kohtuullisesti jo tullut. Tänään Jalo sai 12. sijoituksensa kouluratsastuksen parista helppo a luokassa, ja yllättäen se olikin meidän jo toinen voitto kyseisessä luokassa. Poika on mitä ilmeisesti hyvässä kunnossa henkisesti ja fyysisesti, sillä ensimmäinenkin voitto on vasta parin päivän takaa. Esteillä olemme saaneet eniten tulosta aikaiseksi, olemme starttailleet 90-110cm luokissa ja saaneet kerättyä 14 sijoitusta. Pojalla on esteiden ylittäminen kyllä paremmin hallinnassa kuin mikään muu, ja sekös näkyy myös kilparadoilla kun Jalo tarmokkaasti esteet ylittää. Kenttäratsastus on osa-alue johon toistaiseksi panostamme vähiten, sieltä olemme keränneet vasta viisi sijoitusta. Kenttäkilpailuissa Jalolta kyllä vaaditaan pitkää pinnaa ja hyvää hermoa, ja ne poika myös ilmeisesti omaa kun yksi voittokin on jo plakkarissa. Yleisesti Jalo on siis mitä ihanteellisin kilparatsu jonka kanssa voi aivan huoletta lähteä mukaan kilpailuun kuin kilpailuun. Ainakin talven ajan kilpailemme Jalon kanssa koulun ja esteiden parissa ja sitten katsomme, että mikä tilanne niiden kohdalla on, kannattaako jo pitää taukoa vai jatkaa entistä kovemmin. Nyt eikun uusia tuulia ja uusia kisoja kalenteriin!

15.09.2012
Jalo on ollut todellakin nimensä veroinen syntymästään saakka, se ottaa oriksi yllättävän hyvin muut huomioon ja pyrkii toimimaan hoitajien ohjeiden mukaan. Ori on lisäksi ollut erittäin helppo ja mielyttävä kouluttaa, sen kanssa ei ole juurikaan erimielisyyksiä tullut sen ollessa niin yhteistyökykyinen. Pojan koulutustaso on ja tulee olemaan nyt kouluratsastuksessa helppo a ja rataesteillä mennään kevyesti metriä. Kenttää tulemme siis kilpailemaan helpoissa luokissa saakka. Nyt on Jalo muutenkin ilmoitettu jo ensimmäisiin kilpailuihin, meillä alkaa hiljalleen orin kanssa sellainen kisarumba että voi vain toivoa että ori pysyy hyvässä kunnossa. Mikäli poika kuitenkaan yhtään käyttäytyy radoilla niin kuin kotona, on menestys melkein jo taattu!

05.09.2012
Tänään Mörkövaaraan syntyi uusi ihastuttava suomenhevonen, nimittäin Aatu-Elmerin ja Hovililjan yhdistelmästä suloinen orivarsa. Rautias poika ihastutti kasvattajansa heti syntymänsä jälkeen reippaudellaan ja tarmokkuudellaan ja siksi se nimettiinkin Mörkövaaran Jalomieleksi. Koska "Jalo" on Hovililjan ensimmäinen jälkeläinen, saa se jäädä Mörkövaaraan kasvamaan ja oppimaan emänsä rinnalle. Vanhempiensa tavoin Jalosta odotetaan potentiaalista kilparatsua, sillä olisi tarkoitus lähteä kilpailemaan koulu-, este- ja kenttäkilpailuja heti ratsukoulutuksen jälkeen. Toivottavasti tästä pojasta saamme hyvää näyttöä sen vanhemmille ja siksi toivotaan, että menestystä tulee. Suuria tavoitteita en kuitenkaan ala vielä Jalolle laatimaan, katsellaan rauhassa kuinka meillä lähtee oikein kilpakentillä sujumaan ja mietitään sitten lisää tulevaisuutta. Mutta, ainahan sitä haaveilla saa, että tässä hevosessa olisi Mörkövaaran seuraava tähti.

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 54, ERJ 51, KERJ 40, VSR 7 kpl

31.09.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 05/40
03.10.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50
26.10.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/28
31.10.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/50
01.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
03.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/50
10.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
13.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
19.11.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
19.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
20.11.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
22.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
23.11.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 07/50
24.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
24.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
25.11.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
25.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/60
28.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
30.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
30.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
30.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
01.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
01.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
02.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
03.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
04.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
04.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
04.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
07.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
07.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
07.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
10.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
12.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/50
12.12.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/60
15.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
16.12.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/60
16.12.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/60
17.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
19.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/50
21.12.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 01/40
21.12.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
21.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
22.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
22.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
23.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
23.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
25.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
25.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
25.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/50
26.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
27.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
28.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
31.08.14, KRJ CUP (kutsu), Helppo B, 18/320
31.10.14, KRJ CUP (kutsu), Helppo A, 09/210

27.09.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 02/31
28.09.12, KERJ (kutsu), Helppo luokka, 03/38
30.09.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/31
30.09.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 05/25
21.11.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 04/28
26.11.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 07/59
29.11.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 06/59
30.11.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 07/59
03.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/50
09.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 05/40
09.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 04/50
11.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 04/50
12.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 06/50
13.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 04/50
14.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 06/40
15.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/50
16.12,12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 05/26
17.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/40
20.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 03/40
22.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 07/60
24.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 06/48
25.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 02/48
26.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 02/48
30.12.12, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 05/31
05.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/38
09.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/50
16.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 02/50
20.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/21
20.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 03/50
20.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 03/40
23.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/30
24.01.13, KERJ (kutsu), CCI/CIC*, 01/30
10.02.13, KERJ (kutsu), CIC1, 02/50
25.05.14, KERJ (kutsu), CIC1, 02/55
07.06.14, KERJ (kutsu), CIC1, 09/88
08.06.14, KERJ (kutsu), CIC1, 01/50
12.06.14, KERJ (kutsu), CCI1, 05/50
14.06.14, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
05.07.14, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
30.08.14, KERJ CUP (kutsu), CIC1, 05/54
28.09.12, ERJ (kutsu), 100cm, 02/37
29.09.12, ERJ (kutsu), 90cm, 01/50
07.10.12, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
10.10.12, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
10.10.12, ERJ (kutsu), 80cm, 05/46
11.10.12, ERJ (kutsu), 110cm, 07/50
12.10.12, ERJ (kutsu), 90cm, 02/60
15.10.12, ERJ (kutsu), 110cm, 03/60
19.10.12, ERJ (kutsu), 110cm, 06/60
23.10.12, ERJ (kutsu), 110cm, 07/60
24.10.12, ERJ (kutsu), 110cm, 04/60
11.11.12, ERJ (kutsu), 110cm, 03/50
18.11.12, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
22.11.12, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
05.12.12, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
06.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 05/50
07.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
07.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 02/50
10.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
15.12.12, ERJ (kutsu), 100cm, 06/50
16.12.12, ERJ (kutsu), 100cm, 04/50
16.12.12, ERJ (kutsu), 100cm, 01/50
19.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 02/50
20.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 06/50
20.12.12, ERJ (kutsu), 100cm, 06/100
22.12.12, ERJ (kutsu), 100cm, 09/100
24.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
25.16.12, ERJ (kutsu), 100cm, 07/100
25.16.12, ERJ (kutsu), 110cm, 10/100
30.12.12, ERJ (kutsu), 110cm, 02/50
01.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 03/50
01.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 05/50
01.01.13, ERJ (kutsu), 100cm, 06/50
01.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
04.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
04.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 05/50
05.01.13, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
05.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 02/50
05.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 01/50
05.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
08.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
10.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 04/40
10.01.13, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
10.01.13, ERJ (kutsu), 100cm, 01/50
11.01.13, ERJ (kutsu), 100cm, 06/50
12.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 05/50
20.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
26.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
28.01.13, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
31.01.13, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
30.06.14, ERJ CUP (kutsu), 100cm, 05/410

31.05.14, VSR CUP (kutsu), 110cm, 05/66
30.06.14, VSR CUP (kutsu), 100cm, 05/65
31.07.14, VSR CUP (kutsu), 100cm, 06/70
31.08.14, VSR CUP (kutsu), CIC1, 06/49
31.08.14, VSR CUP (kutsu), 100cm, 05/76
31.08.14, VSR CUP (kutsu), 110cm, 05/74
30.09.14, VSR CUP (kutsu), Helppo A, 05/129