Muistoissa: Moon Huurtuva - virtuaalihevonen
kuollut 26.04.2016

NimiMoon Huurtuva LempinimiHertta
Rek.nroVH14-018-1755 Synt.päivä ja ikä01.08.2014, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma Säkäkorkeus ja väri155 cm, vprt
KoulutustasoVaativa B, 70cm PainotusKouluratsastus
KasvattajaMoondance Omistajatvisha (VRL-01671)


© VRL-01080

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 25.03.2016
36 + 31 + 17 + 14 + 7 = 105p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.10.2015
8 + 41 + 25 + 17 + 15 = 106p, KRJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.04.2016
15 + 23 + 24 + 21 + 19 = 102p, SLA-I

Suomenhevostammojen kantakirjatilaisuus 20.03.2016
18 + 19 + 19 + 17 = 73p, KTK-II

Luonne

Hertta on aina ollut sarjaa yhden ihmisen hevonen, eli omistajalleen ja tutulle hoitajalleen se käyttäytyy kuin unelma, mutta auta armias jos olet tuntematon ja ensimmäistä kertaa tätä tammaa käsittelemässä - siitä ei tule yhtään mitään. Voisi melkein sanoa, että tällä hevosella on kaksi eri persoonaa, se äärimmäisen kiltti ja mukava puoli, ja sitten se täysin mahdoton ja jopa himpun verran ihmistä uhkaava puoli. Mutta koska Hertta on pienestä pitäen käyttäytynyt näin, niin ei sitä päästetäkään käsittelemään ihan ketä tahansa. Kuten todettu, on tämä tamma oikein ihanteellinen kaveri kuitenkin omistajalleen ja hänen käsittelyssä Hertta onkin kuin sulaa vahaa. Jos miinuspuolia haluaa ihan etsimällä etsiä, niin voisipa mainita sen, että Hertalla on pienimuotoinen tarve epäillä kaikkea ja olla vähän varuillaan asioiden suhteen.

Hoitotoimenpiteisiin tamma vaatii siis sen tutun hoitajan ja tämän kanssa asiat sujuvatkin hyvin sukkelaa. Herttaa ei ole pakko laittaa hoitajan karsinassa oloajaksi kiinni, sillä se rauhoittuu hyvin pian alun sähläämisen jälkeen aloilleen ja antaa hoitajan tehdä hommansa. Harjaus sujuu aina mutkitta ja tamma nauttiikin saamastaan huomiosta, mutta sen sijaan kavioiden puhdistus ei ole aina niin simppeli juttu, sillä Hertta ei malta seisoa kolmella jalalla hyvin kauaa ja näin ollen riuhtoo jalkansa aina hoitajan kädestä pois. Varusteiden ylle saamisessa ei myöskään liiemmin ongelmia ilmene, vaikka kyllähän tamma ajoittain tahtoo vähän pullistella ja suitsiessa olevinaan olla ottamatta kuolaimia vastaan. Niin kuin ei hoitotoimenpiteissäkään, ei taluttaessakaan Hertta ole moksiskaan: se pysyy hyvin hoitajansa vierellä ja kävelee riimunnarun päässä rauhallisesti. Tosin jos lomittaja on tammaa ulos viemässä, niin se onkin sitten asia erikseen...

Ratsuna Hertta on hyvin taitava, varmajalkainen ja yhteistyökykyinen, mutta kuten arvata saattaa, ei sen selkään ihan ketä tahansa pysty laittamaan. Mikäli selkään istahtaa osaamaton tai Hertalle vieras ihminen, tamma ei yksinkertaisesti tee mitään. Tai no joo, saattaa se vähän pukitella ja peruutella minne sattuu. Tutulla ratsastajalla Hertta on kuitenkin kuin eri hevonen, se liikkuu tarmokkaasti eteen ja kuuntelee selästä annettavia ohjeita maltilla. Tamma vaatii hyvin topakan ja pitkän alkuverkan, jotta sen saa hyvään liikkeeseen ja eritoten ratsastettua pohkeen ja ohjan väliin niin, että se todellakin malttaa itsekin alkaa keskittymään tehtäviin. Kun Hertan saa ratsastettua rehelliseen muotoon ja hyvin kuolaimelle, liikkuu se tällöin kuin ajatuksen voimalla eteen, eikä se vaadi kovin kummoisia apuja. Yleensä tamma liikkuu eteen omalla moottorilla, mutta joskus huonon päivän sattuessa se on kuin mikäkin laiskiainen.

Koulupainotteinen Hertta on tietysti parhaimmillaan kouluratsastuksen parissa, joka näkyy siinä, että tammalla pystyy vaivatta menemään vaativa b tason liikkeitä ja oikeastaan vähän enemmänkin. Tämä tamma on omistajansa mielestä oikein ihanteellinen kouluratsu, sillä se omaa hyvin jouhevat ja pehmeät askeleet sekä hyvän työmoraalin. Kun taitava ratsastaja laittaa Hertan liikkumaan niin kuin on tarkoitus, on tamma oikeasti äärettömän tyylikkään näköinen ja ratsastuskin näyttää tällöin helpolta. Ratsastajan täytyy vain muistaa, että Hertta ei anna mitään ilmaiseksi ja sen kanssa on tehtävä paljon töitä, jotta se muuntuisi pehmeäksi. Koska Hertalla on todella kiva liike, kuuluu sen parhaimmistoon kaikenlaiset tehtävät, joissa se saa tosiaan näyttää sitä liikettään, esimerkiksi lisätyissä ja kootuissa askellajeissa.

Esteillä Hertta on ihan mukava jos sille päälle sattuu, mutta ei se missään tilanteessa omaa mitään maailman hienointa hyppytyyliä ja tekniikkakin on siltä aikalailla hukassa. Vaihtelun vuoksi tamma kuitenkin tykkää hypätä, mutta vain ja ainoastaan silloin kun esteet ovat mahdollisimman matalia. Yhtään korkeampia saati erikoisesteitä Hertta kyllä kyttää, eikä varmasti hyppää tai edes suostu niiden lähelle menemään. Rataesteet on siten pidettävä maksimillaan siellä 70cm tuntumassa. Vauhtia tällä tammalla kyllä esteiden parissa riittää ja voisipa melkein sanoakin, että se jonkinverran kuumuu. Se vaatii siis ratsastajaltaan paljon pidätteitä ja muutoinkin esteiden välissä paljon avustusta. Mutta koska hyppääminen Hertalla on osaltaan melko työlästä, pyritään sitä kaikin tavoin välttelemään.

Kilpapaikoilla Hertta voi alkuun vaikuttaa hieman aralta, sillä se jännittää uusia tilanteita kohtuullisen paljon. Siksi hoitajan on tsempattava tammaa ja ikään kuin oltava tämän tukena, jotta se rauhoittuu ja pääsee hiljalleen yli pelkotilastaan. Matkat kilpapaikoille sujuvat kuitenkin mutkitta, sillä Hertta on hirmuisen helppo lastattava ja se suoraansanoen nauttii matkustamisesta. Kilpapaikalle saavuttaessa alkaa sitten vähän hermostuttamaan, mutta siitä onkin hyvä jatkaa mitä pikimmiten lämmittelypaikalle. Lämmittelyssä on tärkeää saada Hertta kulkemaan hyvin ja eritoten rentoutumaan, jotta se liikkuu sitten itse suorituksen aikana maltillisesti. Yleensä Hertta kyllä unohtaa jännityksensä heti kun sitä pääsee kunnolla työstämään ja tällöin se liikkuu eteen niin kuin ratsastaja tältä pyytää. Paljon on hyviä suorituksia matkanvarrelle kertynyt ja sen puolesta puhuukin Hertan kymmenet sijoitukset kouluratsastuksessa, pääosin vaativissa luokissa.

Sukulaiset

i Moon Hurmuri
sh-o, prt, 155cm
YLA1, KRJ-I, KTK-II
ii Humu-Hämmennys
sh-o, rt, 155cm
YLA2, KRJ-I
iii Humu-Himmeli evm
sh-o, rt, 160cm
iie Sädehtijä evm
sh-t, prt, 150cm
ie Sanelma
sh-t, rt, 150cm
YLA1, KRJ-II, SLA-II, KTK-II
iei Anselmi II evm
sh-o, tprn, 165cm
iee Saara evm
sh-t, vrt, 156cm
e Moon Kuultava
sh-t, prt, 157cm
KRJ-I, KTK-II
ei Tuiskun Lentopoika
sh-o, rt, 156cm
YLA2, KRJ-II, SLA-I
eii Tuiskutuuli evm
sh-o, rt, 160cm
eie Enkelin Unelma evm
sh-t, prn, 152cm
ee Hallava
sh-t, rt, 157cm
eei Taika-Rohto evm
sh-o, rt, 165cm
eee Hillakka evm
sh-t, rt, 155cm

iii. Humu-Himmeli oli hieno suomenhevosori, joka asui koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, ollen aktiivisessa kilpa- ja jalostuskäytössä. Vaativa B tasoinen Humu omasi todella tyylikkäät ja lennokkaat liikkeet, joiden ansiosta se menestyi hyvin kouluaitojen sisäpuolella nuoresta iästä alkaen. Valehtelematta ori sijoittui melkein jokaisessa startissaan, joka osittain kertoo myös sen nöyrästä ja yhteistyökykyisestä luonteestaan. Kisakenttien ohessa Humua nähtiin myös näyttelyissä, joissa se sai kehuja erityisesti tasapainoisesta rungostaan. Tämän myötä ori kantakirjattiinkin myöhemmiten KTK-II palkinnolle. Väritykseltään Humu-Himmeli oli rautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 160cm. Kaiken mainitun lisäksi Humu oli hieno jalostusori, saaden elämänsä aikana jälkeläisiä liki parikymmentä kappaletta, joista kehittyi loistokkaita kouluhevosia ja vanhemmiten hyviä periyttäjiä. Ori lopetettiin 21 vuoden iässä erinäisten vaivojen vuoksi.

iie. Sädehtijä, tutummin vain Säde, oli oikein passeli yleisratsu, joka oli luonteeltaan varma ja ihmistä kunnioittava persoona. Tamma lähti kasvattajaltaan kilpakotiin, jossa sillä alettiin heti neljän vuoden iässä kilpailla aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksen parissa. Säde oli parhaimmillaan koulussa, keräten matkaansa lukuisia sijoituksia, mutta omistajan estepainotteisuuden vuoksi sitä nähtiin enemmälti esteillä. Tamma ennätti liki kymmenen vuoden ajan kilpailla, kunnes se loukkasi jalkansa niin pahasti, ettei siitä ollut enää ratsastuskäyttöön. Näin ollen Säde palautui kasvattajalleen jalostuskäyttöön, saaden kuusi jälkeläistä, joista kaikki olivat oreja. Väritykseltään tamma oli punarautias ja säkäkorkeutta tältä löytyi noin 150cm. Säde pääsi kunnioitettavaan 25 vuoden ikään, kunnes se lopetettiin vanhuuden oireisiin.

iei. Anselmi II oli oikein hyväluontoinen kilpa- ja jalostushevonen, joka menestyi erityisesti kouluratsastuksen parissa vaativalla tasolla. Suomenhevoseksi Anselmi liikkui radalla yllättävän kevyesti ja vaivattomasti, joka oli tuomareiden makuun. Orin parhaimmaksi saavutuksiksi voidaan mainita viimeisenä kilpailuvuotenaan voitettu suomenhevosten koulumestaruus. Hyvärakenteinen Anselmi omasi säkäkorkeutta 153cm ja väritykseltään se oli perinteinen rautias, pienen tähtipään kera. Kilpauransa ohessa ori oli kovassa jalostuskäytössä, ollen tuohon aikaan varmasti eniten käytetty suomenhevosori. Jälkeläisiä se sai liki parinkymmenen vuoden aikana noin sata kappaletta, joista osasta kehittyi isänsä kaltaisia kilparatojen kuninkaita. Anselmi menehtyi äkillisesti yön aikana sydänkohtaukseen 23 vuoden iässä.

iee. Saara oli luonteeltaan vähän kipakampi suomenhevostamma, joka ei koskaan päästänyt omistajaansa saati hoitajiaan helpolla. Vaativasta luonteestaan huolimatta se oli oikein oiva kilpahevonen, joka menestyi kohtuullisen hyvin kouluratsastuksessa helppo A tasolla. Oikean ratsastajan osuessa kohdalle se voitti luokkia peräti kansallisella tasolla, mutta mitään se ei ratsastajalleen ilmaiseksi antanut. Saara oli kuitenkin on-off kisahevonen, joten suuren osan ajastaan se toimitti vain harrasteratsun virkaa. Jälkeläisiä tamma sai kisauransa ohessa kaksi kappaletta, joille se hieman harmillisesti periytti äkäistä luonnettaan. Väritykseltään Saara oli kaunis vaalenrautias kera piirtopään ja 156cm:n säkäkorkeuden. Tamman loppu ei ollut mikään helppo, se menehtyi yllättävästi vakavan ähkyn iskettyä 19 vuoden ikäisenä.

eii. Tuiskutuuli oli kerrassaan komea ja hyvärakenteinen suomenhevosori, joka oli väritykseltään rautias, omaten säkäkorkeutta 160cm. Luonteeltaan ori oli hyvin energinen, joka teki siitä osittain haastavan käsiteltävän ja ratsastettavan. Lisäksi se ei juurikaan tullut juttuun muiden hevosten kanssa, joka taas puolestaan loi ongelmia kilpapaikoilla. Tuiskutuuli aloitti vahvasti kilpauransa kouluratsastuksen parissa, mutta jatkuvat kukkoilut kilpapaikoilla sai omistajan hermostumaan ja luovuttamaan kisojen suhteen. Näin ollen ori siirtyi vain rentoon "kotikäyttöön", kuskaten omistajaansa maastossa ja pelloilla. Jälkeläisiä Tuiskutuuli kuitenkin sai peräti kymmenisen kappaletta, joille se periytti energistä luonnettaan ja hyvää rakennettaan. Tuiskutuuli lopetettiin jo 17 vuoden iässä omistajan loukkaannuttua vakavasti.

eie. Enkelin Unelman loi uransa ratsastuskoulussa tuntihevosen töitä tehden, toimien moitteitta niin kokeneilla kuin myös aloittelijoilla. Luonteeltaan Unelma oli todella kiltti ja ns. pomminvarma, joten se sopi toimeensa loistavasti. Tuntihevosena ollessaan tamma pääsi jonkin verran kisaamaan seuratasolla koulu- ja esteratsastuksen parissa, muttei se mikään varsinainen kilpahevonen ollut. Väritykseltään Unelma oli kaunis punaruunikko ja säkäkorkeutta tämä omasi vähän reilut 150cm. Vanhemmiten ratsastuskoulun omistaja halusi astuttaa Unelman, jotta saisi siitä itselleen joku päivä uuden tuntihevosen talliin. Unelma varsoi kuitenkin orin, jolle omistajalla ei ollutkaan lopulta käyttöä. Tamma täytyi lopettaa pian ensimmäisen varsomisensa jälkeen, sillä sen jalat alkoivat oireilemaan raskasta tuntityötä.

eei. Taika-Rohto on jo edesmennyt suomenhevosori, joka eli pitkän ja hyvän elämän, ollen kuollessaan liki 30 vuoden ikäinen. Nuorena Rohdolla kisattiin aktiivisesti kouluratsastuksen parissa, pääosin vaativa B tasolla, hyvällä menestyksellä. Tällöin ori voitti monen monta starttaamaansa luokkaa, mutta vanhemmiten suorituksen huononivat, jonka myötä se jäi pois kilparadoilta. Hyvärakenteista Rohtoa nähtiin kuitenkin sen jälkeen näyttelyissä, joissa se menestyi ihan kivasti. Luonteeltaan tämä Rohto oli himpun verran haastavaa ja itseppäistä sorttia, joka vaatii hoitajakseen erittäin jämäkän ja pelottoman henkilön. Säkäkorkeutta orilta löytyi peräti 165cm ja väritykseltään tämä oli rautias, ilman minkäänlaisia merkkejä. Jalostuskäytössä Rohto oli useiden vuosien ajan, saaden toistakymmentä kaunisliikkeistä jälkeläistä.

eee. Hillakka loi monien muidenkin tammojen tavoin nuorena uraa kilparatsuna, siirtyen vanhemmiten jalostuskäyttöön. Koulupainotteisella tammalla riitti potentiaali vaativa B tasolle, tosin menestystä se ei alkuun niittänyt kehnon liikkeensä vuoksi. Ikää tullessa lisää sen suoritukset kuitenkin paranivat, jolloin se keräsi mukavasti sijoituksia. Kymmenen vuoden iässä Hilla siirtyi jalostuskäyttöön, saaden viisi toistaan hienompaa jälkeläistä, joista kaksi pärjäsi myöhemmin kouluradoilla. Luonteeltaan Hilla oli oikein sympaattinen ja mukava tamma, jota pystyi huoletta käsittelemään kuka vain. Väritykseltään tämä oli rautias ja säkäkorkeutta se omasi noin 155cm. Hillakan poismeno on hieman hämärän peitossa, mutta oletetaan, että se lopetettiin heti viimeisen varsan saatuaan 16 vuoden iän kieppeillä.

Jälkeläiset

s. 15.01.2015, o. Mörkövaaran Hemmo (i. Koistilan Viimos) omistaja: Mörkövaara
s. 10.03.2015, o. Mörkövaaran Villikaiku (i. Mörkövaaran Villisielu) omistaja: Riella
s. 19.04.2015, o. Mörkövaaran Villiveikko (i. Mörkövaaran Villisielu) omistaja: Taciturn
s. 13.06.2015, o. Mörkövaaran Savumerkki (i. Villahaan Savu) omistaja: Annika N.

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 41, VSR 1 kpl

14.10.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
15.10.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
01.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
05.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
05.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
07.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
07.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
09.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
09.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
10.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
10.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
10.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
11.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
14.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
15.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
15.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
15.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
16.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
17.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
18.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
18.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
18.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
19.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
19.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/50
20.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
20.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
21.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
21.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
22.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
22.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
23.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 07/50
23.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
23.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
27.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
30.11.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
06.12.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
11.12.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
14.12.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
15.12.14, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
28.12.14, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
31.07.15, KRJ CUP (kutsu), Helppo B, 05/274

30.04.15, VSR CUP (kutsu), Helppo B, 02/79

Valmennukset ja päiväkirja

28.02.2016
Päivitelläänpä ensimmäistä kertaa tänä vuonna Hertan kuulumisia. Lyhyesti ja ytimekkäästi - tammallehan kuuluu pelkästään loistavaa! Viimeinen vuosi ollaan Hertan kanssa vähän kevyemmin otettu, vaikkakin silloin tällöin on valmennuksissa käyty treenaamassa ja kertailemassa asioita. Tässä kuussa sain päähänpistokseni ilmoittaa Hertan mukaan maaliskuun suomenhevostammojen kantakirjatilaisuuteen, kun tajusin sen olevan ktk-kelpoinen vanhempiensa ansiosta. Itse en ole koskaan antanut suurta painoarvoa näyttelyissä pärjäämiselle tai mainituille kantakirjapalkinnoille, joten suuria odotuksia meillä ei sillä saralla ole, hyvä jos joku palkinto tulee. Mutta sitten siihen jännittävimpään asiaan! Haaveissa olisi, tai ihan tarkoituksessa, ilmoittaa Hertta seuraavaan yleislaatuarvosteluun! Jännittää jo pelkkä ajatuskin ihan suunnattomasti, mutta uskon tamman olevan valmis kyseiseen koitokseen, eikä me (kai) ihan huonoimmasta päästä olla. Ikäähän tammalla alkaa jo likimain 20 vuotta olla, joten oikeastaan se on nyt tai ei koskaan. Jos yleislaatuarvostelusta suoridutaan kunnialla, niin sen jälkeen on enää tähtäimessä suomenhevosten laatuarvostelu, kunnes Hertta on palkintonsa ansainnut. Pitäkää peukkuja!

07.02.2016 Kouluvalmennus, valmentajana coupie
Sunnuntaille olin sopinut valmentavani Tvishaa ja hänen kahta suomenhevostaan kouluratsastuksessa. Ensimmäisenä nainen otti hommiin kauniin rautiaan tamman, jonka hän esitteli Hertaksi. Pyysin ratsukkoa verryttelemään ensin hetken itsenäisesti, jotta näkisin, mistä he lähtevät liikkeelle ja miten hevonen liikkuu. Tamma tuntui tekevän halukkaasti töitä ja kuuntelevan apuja herkällä korvalla, mutta se vaikutti myös alkuun hieman tahmealta. Tvisha sai reippaasti pyytää Herttaa liikkumaan omin jaloin eteen ja kantamaan itsensä, niin ettei se jäänyt hitaaksi pohkeen taakse tai nojaamaan ohjaan.
Saadaksemme hevosen omaa moottoria vähän enemmän käyntiin aloitimme yksinkertaisesti siirtymisillä. Pyysin Tvishaa tekemään lukuisia siirtymisiä niin askellajin sisällä kuin niiden välilläkin ja ottamaan myös lyhyitä spurtteja laukkaa. Pikkuhiljaa saimme näiden avulla Hertan skarpimmaksi ja nopeammaksi pohkeelle. Tällöin myös muoto parani, tamma alkoi liikkua selän läpi ja keveni edestä. Ratsastus alkoi näyttää huomattavasti vaivattomammalta kuin aluksi, joten pääsimme siirtymään päivän varsinaiseen treeniin eli avo- ja sulkutaivutuksiin. Hertta taipui kauniisti ja liikkui taivutuksissa mukavan irtonaisesti. Muutamaan otteeseen käynnissä hevosen lavat pääsivät vähän karkaamaan ja poikitusta tuli liikaa, mutta huolellisella ratsastuksella Tvisha sai asian korjattua. Ravissa ongelmaa ei ollut, vaan kun Hertaan saatiin ratsastettua tarpeeksi voimaa ja energiaa liikkeeseen, teki tamma oikein erinomaisia taivutuksia.
Laukassa työskentelimme aluksi hetken kootun ja lisätyn laukan vaihteluiden kanssa. Lisätty laukka löytyi tänään hyvin, mutta siirtymiset takaiset koottuun laukkaan olivat hieman vaikeita ja Tvisha sai tehdä napakasti töitä, ennen kuin paketti pysyi kasassa. Kun olimme laukan laatuun tyytyväisiä, katsoimme vielä nopeasti läpi laukanvaihdot askeleessa. Niissä ei ollut mitään ongelmia, joten päästin ratsukon loppuverryttelyyn ja kiitin heitä hyvästä työstä!

05.02.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Veera
Ratsukko odottelikin minua jo lumisella kentällä. Nainen kipusi hevosensa selkään ja minä menin tervehtimään kaunista rautiasta. Hertan vastaanotto ei ollut kovin lämmin, hampaan jäljet jäivät untuvatakkiini. ”Tjaaha, että tämmöinen kiukkupussi valmennettavana”, naurahdin hämmästyneenä Tvishalle tamman käytöstä. ”Sorry, en kerennyt varoittaa Hertan ikävää puolta”, nainen sanoi nolona.
Ratsukko lähti tekemään alkulämmittelyksi käynti-pysähdys siirtymiä. Tamma liikkui kivan näköisesti ja totteli hyvin ratsastajansa avut. He tekivät vielä hetken nopeita ravi-käynti siirtymiä, jolla Hertan vireystila saataisiin hyväksi. Tämän jälkeen pääsimme tekemään päivän ensimmäistä tehtävää, avotaivutusta. Pyysin ratsukkoa tekemään pitkän sivulla n. 10metrin pituudelta avoa. Hertta koitti aluksi vähän luistaa tehtävästä ja ei heti reagoinut Tvishan apuja hyvin. Muistutin ratsastajaa pohkeiden merkityksestä, sisäpohje ohjaa taipumista ja uralla pysymistä, kun taas ulkopohje pitää tamman takaosan asennon ja liikkeen aktiivisena. Ulko-ohjan tukea ei saisi unohtaa, jotta paketti pysyisi kasassa. Korjasin kerran Tvishan pohkeenpaikan lähemmäksi satulavyötä, ja tällä kertaa lähestyessä tammaa en saanut muistomerkkiä mukaani. ;) Muuten Tvisha hallitsi hyvin kroppansa. Ratsukko vaihtoi suunnan ja lähti tekemään käynnissä avoa myös toiseen suuntaan. Aluksi oli taas vähän hakemista, mutta pian ratsastaja sai Hertan kuulolle ja tehtävä onnistui hyvin. Muistutin, ettei avotaivutuksen kulmaa saisi liioitella, vaan sen tulisi olla maltillinen, n. 30asteen kulmassa kaviouraa nähden.
Ratsukko otti seuraavaksi vähän irrottavaa kevyttäravia, jolla ratsastaja haki hevoseensa vähän tuntumaan ja rentoutta. Hertta liikkui sulavasti eteenpäin ja sen menoa oli ilo katsella. Seuraava tehtävä oli laukkavolttien tekeminen jokaisen pitkän sivun alkuun heti kulman jälkeen sekä ennen kulmaa. Pyysin ratsukkoa nostamaan laukan. Tamma lähti energisesti laukkaamaan. Huomautin ratsukkoa vähän paremmasta tahdista. Hertta painoi ensimmäisillä volteilla vähän sisälle, joten pyysin Tvishaa nostamaan vähän sisäkättä ja pitämään sisäpohkeen hyvin kiinni. Ratsastaja tuskaili vielä muutaman voltin kanssa, mutta sitten hän sai apunsa kunnolla läpi ja Hertta ei enää painanut sisälle päin. Ratsukko teki tehtävän kumpaakin suuntaan muutaman kerran. Pyysin sitten ratsukkoa hetkeksi ravi-voltti työskentelylle, ennen kuin ratsukko teki uudestaan laukkavoltteja. Nyt laukkavoltitkin menivät paljon jouhevammin. Ratsukko teki vain muutamat onnistuneet voltit, jonka jälkeen olikin hyvä ottaa vielä hetki avotaivutusta lyhyissä pätkissä. Ratsukko teki päätyihin isot ympyrät, jolla ratsastajan piti huolehtia tasaisesta taivuttamisesta ja ympyrän muodosta. Muutaman kierroksen jälkeen päästin ratsukon tekemään itsenäisesti loppuverryttelyn.

12.12.2015
Pitkästä aikaa sain tänään päähäni lähteä hyppäämään Hertalla esteitä. Herttahan ei tunnetusti ole mikään tykki esteiden parissa, mutta ei se mitään, ainahan sitä voi yrittää. Laukka oli tammalla jo alussa äääääärettömän hidasta, se ei edennyt ei sitten mihinkään. Sitten kun ruettiin esteitä hyppäämään, oli meno vieläkin hitaampaa ja Hertta hyppäsi kirjaimellisesti kaikki esteet ravissa. URGH! Muutamaan otteeseen tuli vielä sen verran huono lähestyminen, että tamma päätti vetää äkkijarrut päälle, heittäen minut kaulalleen. Tätä on se todellinen esteratsastus, vai miten meni.
Anyways, Hertalle kuuluu kaikin puolin hyvää, en olekaan ennättänyt kertoa lokakuun tapahtumista! Lokakuu oli siitä erikoinen, että Hertta pääsi vihdoin ja viimein aloittelemaan "laatuarvostelu-uraansa", kun kävimme pyörähtämässä kouluratsastusjaoksen laatiksessa. Hertta hurmasi tuomarit jokaisella osa-alueellaan, tosin jälkeläispisteet jäivät täysistä vajaiksi, mutta sepä ei palkintoon loppujen lopuksi vaikuttanut. Tamma keräsi yhteispisteiksi hienot 106, joka oikeutti KRJ-I palkintoon! Kyseistä pokaalia vähän jo osasimme ennustaakin, joten kieltämättä huonommasta olisi tullut itku. Tästä on meidän hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia, jotka tapahtunee kenties ensi keväänä...

28.09.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Kesän jälkeen en ole Hertalla liiemmin treenaillut, mutta tänään siihen tuli muutos, kun osallistuin sen kanssa kouluvalmennukseen. Hertta toimi heti alusta alkaen hyvin ohjeideni mukaan, se ravaili oikein tyytyväisenä eteen ja kuunteli apujani maltillisesti. Kovin kauaa meidän ei siis tarvinnut treenailla, kun tamma oli jo reippaasti avuillani ja asteli oikein tahdikkaasti eteenpäin. Tosin alkuverkassa Hertta säikähti jotain, jonka vuoksi se kerran ampaisi altani ja näin ollen jouduin etsimään tuntuman uudelleen.
Tänään teimme paljon perusasioita ravissa ja laukassa. Valmentaja pyysi meitä aloittamaan keskihalkaisijalta raviväistöt ja Herttahan teki heti niin kuin tältä pyysin. Se liikkui reippaassa ravissa eteen, väistäen rehdisti aina merkistäni. Valmentaja kehui tässä vaiheessa tamman liikkeitä oikein kauniiksi, ja sekös omistajan mieltä lämmitti. Tästä jatkoimme tekemään ravi-laukka-ravi siirtymisiä uraa pitkin, aina täytyi ravata viisi askelta ja sen jälkeen laukata viisi askelta, ja niin edelleen. Hertta nosti laukat todella kivasti ja siirtyi raviinkin merkistäni, mutta ravi jäi herkästi turhan reippaaksi kiitoraviksi, enkä kerennyt aina tamman ravia rauhoittamaan tarpeeksi. Tämän vuoksi yhdessä kohtaa meidän meno oli melkoista säätämistä, minä potkin pohkeella ja revin ohjasta, samaan aikaan kun tamma painelee altani karkuun. Valmentaja keskeytti tämän kuitenkin nopeasti ja pyysi meidät keskiympyrälle ravailemaan ja jälleen etsimään tasaista tuntumaa ja rauhallista liikettä. Kun Hertta oli takaisin avuillani, lähdimme laukkaamaan kyseisellä keskiympyrällä. Tamma laukkasi eteenpäin oikein mieluusti, joten minun ei tarvinnut kuin istua tyytyväisenä kyydissä ja ylläpitää liikettä. Tosin jonkun verran otimme vasta- ja myötäasetuksia mukaan, jolloin jouduin itsekin töihin.
Valmennuksessa aika kului kuin siivillä ja siten pian täytyikin rueta jo lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Hertalla vielä virtaa riitti, jonka vuoksi sain taivutella sitä ihan reippaassa tahdissa ennen pitkien ohjien antamista. Vaikka välillä meillä olikin tunnin mittaan ongelmia, olin kokonaisuudessaan tyytyväinen Hertan työskentelyyn, eikä valmentajakaan meitä aivan maanrakoon haukkunut. Yritys oli ainakin kova ja kyllähän me saimme hyvää palautetta meidän yhteistyöstä.

18.08.2015
Tänään aamutallin jälkeen hain Hertan laitumelta, tarkoituksenamme oli lähteä maastoilemaan kahdestaan pitkästä aikaa. Tamma tuntui olevan vähän säpsynä jo tallissa tätä varustaessani, joka sai minut vähän hämilleni - mikä ihme tätä vaivasi. Hertta nyt kuitenkin osaa temppuilla halutessaan, joten napakasti vain komensin tätä olemaan kuin "normaali hevonen". Maastoon lähdettyä Hertta ei suostunut liikkumaan yhteen eteen tietyn pisteen jälkeen, se junnasi aloillaan tai liikkui sivuittain. Pysäytin tamman, annoin sen rauhoittua ja yritin kuunnella, että mitä se nyt stressaa. Yhtäkkiä kuulin kovenevan äänen, hirmuisen rytinän ja sen jälkeen Hertta pinkaisi salaman lailla vauhtiin kohti tallia. Sivusilmällä ennätin näkemään tuon pelottavan asian - hirviemo vasansa kanssa. Voi hölmö hevonen taas! Hertta puuskutti tallin pihassa silmät pyöreinä, kuin mikäkin maailman loppu olisi tulossa. Näin ollen tyydyimme menemään kentälle, jossa vedimme vähän rennosti koulua pitkin ohjin. Edelleen Hertalla oli kova tuijotus metsään, joten eihän se hirveästi minun apujani malttanut kuunnella. Näin ollen en minäkään malttanut aikaa tuhlata hölmöilyyn, joten pian jo lopettelimme ja siirryimme takaisin talliin. Hauskinta oli, kun vein Hertan takaisin tarhaan, se samantien juoksi pää viidentenä jalkana piiloon pihaton sisälle. Ihan pöhkö eläin, en muuta sano.

21.05.2015
Kevään ajan Hertta on ollut aktiivisessa jalostuskäytössä, saaden viime kuussa jo kolmannen jälkeläisensä. Tammikuun Hemmosta taisi viime päivityksessä ollakin juttua, kun puolestaan maaliskuussa syntyi orivarsa Mörkövaaran Villikaiku. Kyseisen varsan isänä toimi ihastuttava Mörkövaaran Villisielu, ja tästä yhdistelmästä syntyi todellakin todella kaunis (tai komea) rautias ori. Villikaiku matkasi heti vieroituksen jälkeen Riellan omistukseen Rajattomaan, jossa sitä odottaa vanhemmiten aktiivinen koulukoti. Hertta astutettiin heti Villikaiun syntymän jälkeen Villisielulla uudestaan, ja kuukautta myöhemmin syntyi jälleen orivarsa. Nyt varsa nimettiin Mörkövaaran Villiveikoksi, joka on kerrassaan terhakka ja touhukas varsa. Vieroitus tapahtuu pikimmiten, kun se matkaa Taciturnin omistukseen Kodon ratsutilalle. - Näin on jo kolme hienoa jälkeläistä maailmalla! Enää Hertalle on suunnitteilla yksi jälkeläinen, jota odotetaankin syntyväksi jo kesäkuussa. Sen jälkeen Hertta pääsee viettelemään virallisesti ansaittuja eläkepäiviään ja odottamaan laatuarvosteluihin pääsyä. Mainittakoon vielä, että tamma on ollut kerrassaan mahtava emähevonen, se hoitaa varsansa todella hyvin ja on näitä kohtaan suojelevainen. Orivarsat ovat saaneet emältä hyvän kasvatuksen, joten toivottavasti ne ei uusissa kodeissa ole täysin riehaantuneet.

13.03.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Parin kuukauden valmennustauko päättyi tänään, kun saimme Mörkövaaraan ulkopuolisen valmentajan valmentamaan minua ja Herttaa koulun parissa. Alkutunnista Hertta oli yllättävänkin laiska, sain ajaa sitä reippaalla pohkeella eteen, jotta sain sen edes joten kuten liikkumaan eteenpäin. Tamma tuntui muutoinkin todella raskaalta ratsastettavalta, joten alkuverkassa meni jokinen tovi, ennen kuin Hertta oli avuillani. Vähitellen yhteistyö parani ja tammakin lähti tahdikkaasti liikkumaan eteenpäin, alun junnaamisen sijaan.
Valmentajan kanssa kävimme läpi tänään paljon avo- ja sulkutaivutuksia, sekä jonkin verran laukkatyöskentelyä. Lähdimme ensimmäisenä laukkaamaan, tehden kolmikaarista kiemurauraa, vaihtaen laukat päädyissä lyhyillä sivuilla. Valmentaja kiinnitti erityisesti huomiota hevosen laukan pyörivyyteen sekä asetuksiin ja taivutuksiin kiemuroilla. Laukka nyt ei tänään ollut meiltä mitään kovin kaunista katseltavaa, mutta onneksi Hertta malttoi taipua hyvin, joten siitä saimme kehuja. Tämän jälkeen siirryimme tekemään uralla avo- ja sulkutaivutuksia, aloittaen suluista. Hertta tarjosi ensimmäisellä kerralla vain pohkeenväistöä ja itseasiassa minulla kesti hetki, ennen kuin sain sen verta hyvin tamman hallintaan, että sain sen siirtymään suluille. Pienen väännön jälkeen Hertta kuitenkin lähti tyylikkäästi ravailemaan neljällä uralla, asettuen oikein. Avotaivutukset tehtiin puolestaan käynnissä, jotka sujuvatkin peräti sulkuja paremmin. Sain hyvin Hertan etuosan siirrettyä sisälle päin, eikä kolmella uralla liikkuminen ollut ongelma.
Tunnin ajan ennätimme tehtäviä treenailla, kunnes oli aika lopetella. Loppuverkassa Hertta muuntautui jälleen laiskaksi, joten lopusta ei nyt ole juuri mitään sanottavaa. Valmentaja antoi hyvää palautetta erityisesti apujeni annosta ja niiden vaikutuksesta hevoseen, mutta silti minun olisi pitänyt olla topakampi Hertalle. Toisaalta Hertta taas teki vaikean kautta kaikki tehtävät hienosti, joten eipä sitä juuri voi moittia.

16.01.2015
Loppuvuosi sujui tamman kanssa kuin siivillä, marraskuun kovan kilpaurakan jälkeen otimme joulukuussa vähän rennommin, ottaen koulun parista viisi sijoitusta matkaan. Nyt meillä on krj sijat siis täynnä, ja tästä eteenpäin meidän ei tarvitse kilpailla enää kuin kaiken maailman kuukausittaisissa cupeissa. Mutta, taas itseasiaan - vuodenvaihteessa Hertta astutettiin vaapukkalaisella orilla, Koistilan Viimoksella, ja eilen Hertta varsoi siis ensimmäisen jälkeläisensä! Yhdistelmästä syntyi suloisempaakin suloisempi orivarsa, joka nimettiin Mörkövaaran Hemmoksi. Hemmo on sikäli etuoikeutettu ori, että se saa jäädä Mörkövaaraan kasvamaan, ja siitähän odotetaankin emänsä tavoin kunnollista vaativien luokkien kouluhevosta. Täten saamme alkaa keräämään Hertallekin jälkeläisnäyttöjä, joita mitä luultavimmin tarvitsemme tulevaisuuden laatuarvosteluissa. Muutoin Hertalle kuuluu oikein hyvää, sen lisäksi, että se nyt saa kuukauden hoidella pientä poikaansa, saa se myös toimia rauhallisen maastoratsun virassa minulle - ja sekös passaa tälle hevoselle.

23.12.2014 Kouluvalmennus Moondancessa
Valmennettavat saivat taas hoitaa alkuverryttelyn itsenäisesti. Pyysin tekemään väistöjä ja siirtymisiä, jotka valmistaisivat hyvin tämän päivän harjoitukseen. Kun kaikkien neljän ratsukon meno näytti hyvältä, niin annoin luvan pieneen hengähdystaukoon ja selitin sillä välin seuraavaa tehtävää. Ensin ratsukot saivat tulla keskihalkaisijalle käynnissä ja tehdä avotaivutusta minua kohden. Joka toinen kerta päädystä käännyttiin oikealle ja joka toinen kerta vasemmalle. Pitkä sivu laukassa ja ennen kulmaa takaisin käyntiin. Ei ollutkaan niin helppoa tehdä avotaivutusta, kun ei ollut seinää vieressä. Sama tehtiin vielä ravissa, jonka jälkeen avotaivutus vaihtui pohkeenväistöön. Väistö alkoi keskihalkaisijalta ja päättyi uralle - vuorotellen taas vasemmalle ja oikealle. Uralle päästyä nostettiinkin vastalaukka seuraavalta lyhyeltä sivulta ja sitä jatkettiin taas pitkä sivu. Kun olin tyytyväinen ratsukoiden työskentelyyn, niin annoin luvan pienille välikäynneille. Sen jälkeen tehtiin vielä laukkatyöskentelyä ympyräkahdeksikolla. Toinen ympyrä vastalaukkaa ja toinen myötälaukkaa. Ratsukot alkoivat monen toiston jälkeen selkeästi väsyä, joten he saivat loppuverrytellä itsenäisesti ja kerroin samalla palautetta jokaisen suorituksesta.

Ratsastaja joutui alkuverryttelyssä ratsastamaan Herttaa reilummin eteen, sillä tamma oli aavistuksen hidas pohkeelle. Avotaivutukset Hertta ymmärsi heti ja teki ne oikein mallikkaasti. Ainoastaan ravissa se jäi turhan paljon paikallensa ja unohti edetä - sen voi kyllä osin laittaa ratsastajan piikkiin. Kun huomautin siitä, niin ratsastaja korjasi heti asian. Pohkeenväistöt sujuivat hyvin, mutta ravi jäi taas polkemaan turhan paljon paikalleen. Vastalaukat nousivat heti ja Hertta ymmärsi jutun juonen. Ympyräkahdeksikolla tamma tosin vaihtoi pari kertaa laukkaa automaattisesti ympyrää vaihdettaessa, mutta pian ratsastaja sai Hertan ymmärtämään, mistä oli kyse. Ratsukon yhteistyötä oli hienoa katsella. Ratsastaja saisi tosin olla ehkä aavistuksen napakampi apujensa ja vaatimustensa kanssa. Hertasta on tullut hieno kouluratsu!

28.11.2014
Voi hyvää päivää, sanon minä. Siinä missä viime pk-merkinnässä taisin hieman manata Herttaa ja sen kilparatsun kykyjä, osoittautui kaikki se aivan turhaksi. Heti marraskuun 1. päivän jälkeen meillä on mennyt kilpailuissa niiiin mahtavasti, että ei mitään järkeä. Sikäli, että kuusi päivää viikosta olemme olleet tien päällä ja jos jonkinmoisessa koulukilpailuissa olimme mukana, niin ihmeen hyvin Hertan kuntokin on nuoresta iästä huolimatta kestänyt. Marraskuun tulos oli 32 KRJ sijaa!! Siis aivan uskomatonta. Sikäli taas meikäläinen ajoittanut tämän kilpauran niin, että Hertta pääsee kilpaeläkkeelle jo neljän vuoden iässä, hah. Muutamat sijat enää siis tarvitaan, että on haluttu 40 raja rikki ja voimme siirtyä vain höntsäilemään Mörkövaaran maille. Heti ensivuoden puolella Hertta siis siirtynee jalostustamman rooliin kilpauran taakse jättäen, ja hieman voinkin valottaa, että ensimmäinen jälkeläinenkin on jo kovasti mietinnässä.

20.10.2014
Hertta paljastui luonteeltaan vähän hankalaksi tapaukseksi, eikä sitä siten käsittele oikeastaan kukaan muu kuin minä - harmi sikäli. Tamma tuppautuu lähes joka tilanteessa heittäytymään hankalaksi ja niin tammamaiseksi, että. Välillä sitä miettii, että mihin soppaan on taas lusikkansa pistänyt. Jokatapauksessa, ratsukoulutus onnistui hyvin vaikeuksista huolimatta, ja nyt Hertta on virallisesti koulutustasoltaan vaativa b. Heti, kun tamma alkoi toimia allani halutusti, ilmoitin sen mukaan myös ensimmäisiin kilpailuihin - ja nyt meillä on takana jo muutama kymmenen starttia. Ensimmäiset kilpailut ei tietenkään sujunut ihan toivotusti, mutta hienosti Hertta on kuitenkin jo muutamat koulusijat itselleen kerännyt. Tästä on meidän hyvä jatkaa kilpauraamme, etenkin kun koko ensi kuukausi on aaaivan täyteen buukattu koulukilpailujen merkeissä. Katsellaan lisää marraskuun puolella, että kuinka meillä on kilpakentillä sujunut!

26.09.2014
Olin hiljattain etsinyt Mörkövaaraan uutta verta, sillä etenkin koulusuomenhevosista oli tallissa puutetta. Pistin ostotopiikin pystyyn ja pian alkoi upeita hevosia ikään kuin sadella ovista ja ikkunoista sisään. Sieltä joukosta bongasin myös miseryn tarjoaman hienon tammanuorikon, Moon Huurtuvan. Kyseisen tamman nähdessäni olin samantien aivan myyty - siis täydellinen hevonen Mörkövaaraan! Hevosella oli hieno suku, jonka lisäksi sen ulkonäkö miellytti minua kovasti. Lupaava koulu- ja siitoshevonen, why not? Siispä pistettiin miseryn kanssa kaupat lukkoon, ja todellakin tänään hain sitten "Hertan" talliin. Tamma saa nyt pari päivää ihmetellä menoa omassa karsinassaan ja tarhassaan, jonka jälkeen sitä aletaan totuttelemaan muihin tammoihin, ja mikä tärkeintä, ratsukoulututtamaan. Innolla odotan, että kuinka tämä tamma lähtee kehittymään, ja kuinka meidän yhteiselo tulee tulevaisuudessa sujumaan.