Fiktion Herkko - virtuaalihevonen

i. Herkon isä Fiktion Hamina on upea koulupainotteinen suomenhevosori kasvattajanaan Milja, virtuaalitalli Fiktio. Yleisesti kiltti ja hyvätapainen "Ami" on väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta tältä löytyy vajaat 152 senttiä. Vaikka ori omaakin hienon ulkomuodon ei se ole näyttelyissä käynyt, vaan painoitus on lähinnä ratsastuskilpailuissa, joissa se onkin parhaimmillaan. Kapasiteettia Amilta löytyy kouluratsastuksen parista vaativa b tasolle asti ja kyseisellä tasolla se onkin pärjännyt kilpailuissa hienosti, sijoituksia löytyy useita kymmeniä kappaleita. Ami on jättänyt jälkeensä toistaiseksi kaksi jälkeläistä, Fiktion Herkon ja Vaapukan Lorun joka on myös isänsä tavoin pärjännyt hyvin ratsastuskilpailuissa.

ii. Herkon isänisä on hienompaakin hienompi suomenhevosori Purje-Aatos, jonka on kasvattanut Saija Leinonen. "Aatos" myytiin jo nuorena Fiktioon Miljan hoiviin, jossa se asustelee yhä viettäen eläkepäiviä. Ori omaa mitä upeimman ulkomuodon, väritykseltään se on tummanrautias vaaleine jouhineen ja säkäkorkeutta siltä löytyy 155 senttiä. Rauhallinen, mutta reipasluontoinen Aatos on painotettu kouluratsastukseen ja nuorempana se on kilpaillut aktiivisesti kyseisen lajin parissa, sijoituksia löytyy yli 60 kappaletta! Ori on jättänyt jälkeensä kahdeksan toistaan hienompaa jälkeläistä, joista suurinosa on päässyt näyttämään kyntensä kilpakentillä.

iii. Kouluradoilla useasti tavattu Purjehtija jätti jälkeensä toinen toistaan upeampia suomenhevosia. Tämä komea tuuheaharjaksinen ori menestyi kouluratsastuksessa aina vaativa B-luokissa saakka. Kisoista ori palasi kotiin yleensä ruusuke suitsissa. Jalostuskäyttöön siirryttyä oriin luokse tulvi tammoja, eikä ihme, olihan ori komea ja rakennekin sillä oli korrekti. Näyttelyissäkin oriin kanssa käytiin ihan hyvällä menestyksellä. Jälkeläisiä kertyi kaikenkaikkiaan lähes viisikymmentä, joille ori periytti koulutaituruutta ja monille tuuhean ja pitkän harjan. Ori nukahti ikiuneen 26-vuotiaana. (© Kasvattaja)

iie. Hieman tuntemattomammasta suvusta oleva Haaveilija oli erinomainen kouluratsu, mutta rauhallisen luonteensa ansiosta se toimi myös opetushevosena ratsastuskoululla. Monesti juuri ratsastuskoulun ratsastajat osallistuivat tammalla pieniin seurakisoihin, mutta oli sillä jossakin vaiheessa ihan kunnon kisaajakin. Tämän kanssa Haaveilija kilpaili aluetasollakin. Pari kertaa tamma ehti varsoakin, kun kilpailuista ja opetushommista pidettiin taukoa. Toinen jälkeläisistä on näyttelyissä ja koulukisoissa menestynyt raudikko tamma ja toinen tietysti Aatos. Haaveilija menehtyi 23-vuotiaana. (© Kasvattaja)

ie. Tiitun Saila on hyväluontoinen, rauhallinen suomenhevostamma kasvattajanaan Taina Tiittanen. Tutuille pelkkä Saila muutti jo nuorena hevosena nykyisen omistajansa Vibajan hoiviin Koistilan talliin, jossa se pääsi näyttämään taitonsa kilparadoilla. Tamma painottuu kouluratsastukseen jossa siltä löytyykin kapasiteettia vaativa b tasolle saakka. Nykyisin jo hieman vanhempaa sukupolvea edustava Saila on väritykseltään punarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyy vajaat 150 senttiä. Jälkeläisiä Sailalta löytyy vain yksi kappale, tosin sitäkin hienompi, Herkon isä Fiktion Hamina.

iei. Punarautias Tiitun Jeremias on tullut tutuksi kouluradoilta. Temperamenttinen ori on nuoresta pitäen ollut hankala käsitellä, mutta taitonsa se on totisesti kouluradoilla näyttänyt. Erityisesti sen liikkeet ovat ihastuttaneet katsojia. Pikkuhiljaa ori on siirtymässä täyspäiväiseksi siitosoriiksi ja sille onkin jo kovasti kysyntää. (© Kasvattaja)

iee. Tiitun Joutsen, eli tuttujen kesken Senni on pieni suomenhevostamma jolta löytyy hurjasti kapasiteettia kouluratsastukseen. Senni on mielyttävä ja rauhallinen luonteeltaan, ja siten se on menestynyt myös kouluradoilla sijoittuen jopa vaativa a luokissa. Rakenteeltaan Senni ei ole mitä upein ja siksi siltä ei löydy näyttelykokemusta, mutta väritykseltään se on kaunis rautias ja säkäkorkeutta tältä löytyy vain 149 senttiä. Tiitun Joutsenen on myös kasvattanut Taina Tiittanen, tamman kotitallista ei sen sijaan löydy tietoja. Senni on jättänyt jälkeensä kaksi hienoa jälkeläistä, joista molemmat ovat pärjänneet hyvin kouluratsastuskilpailuissa.

e. Helmiira ILO eli tutummin "Ira" oli yleisesti kiltti ja mukava tamma, mutta ratsastettaessa se vaati selkäänsä osaavan ihmisen. Kapasiteettia Iralla riitti painotuslajissaan kouluratsastuksessa vaativa b tasolle asti, ja kilpailuista se on kahmi huimat 80 sijoitusta. Omasi kauniin ulkonäön, väritykseltään se oli rautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi 151 senttiä. Näyttelymenestystä tamma ei saanut vaikkakin rakenne oli melko sopusuhtainen. Iralla on kaksi hienoa jälkeläistä, joista molemmat ovat pärjänneet emänsä tavoin kouluratsastuksen parissa. Tamman on kasvattanut virtuaalitalli Ilomantsi ja sitemmin Ira oli Miljan omistuksessa Fiktiossa.

ei. Herkon emänisä Sanansaattaja oli hieno suomenhevosori kasvattajanaan Minna Ihalainen, Oulunsalo. "Jussi" oli hyvin kapasiteetikas kouluhevonen, se kilpaili jopa vaativa a tasolla keräten useita kymmeniä sijoituksia. Ori omasi hienon rakenteen ja ulkonäön, väritykseltään se oli vaaleanrautias ja säkäkorkeudelta se oli 156 senttiä. Jalostukseen Jussia käytettiin monta kertaa ja siten siltä löytyy seitsemän hienoa jälkeläistä, joista osa on pärjännyt hyvin kilparadoilla. Lisäksi Jussi on palkittu yleislaatuarvostelun ja suomenhevosten laatuarvostelun toisella palkinnolla.

eii. Fabio oli lahjakas, hyvätapainen kouluhevonen. Pärjäsi upeasti vaativillakin tasoilla kouluratsastuskilpailuissa keräten kymmeniä sijoituksia. Jälkeläisiä Fabio jätti jälkeensä kaksi kappaletta, joista molemmista kehittyi isänsä kaltaisia kouluratsuja. Ori omasi hyvän rakenteen, säkäkorkeutta sillä oli noin 156 senttiä ja väritykseltään se oli komea punarautias. Fabio lopetettiin jalkavikaan sen ollessa 21 vuotias.

eie. Herkon emänisänemää Unetarta käytettiin jähinnä siitostammana. Nuorena se kilpaili hyvällä menestyksellä kouluratsastuksen parissa, mutta pian jalkavika esti kuitenkin kilpauran. Jälkeläisiä Unetar jätti siis jälkeensä viisi kappaletta, joista suurestaosasta tuli hienoja näyttely- ja jalostushevosia. Unetar oli väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 153 senttiä. Tamma kuoli vanhuudenoireisiin ollessaan 23 vuotias.

ee. Aino-Kaisa on tuntemattoman kasvattajan heiniä, mutta tamma kuitenkin asusteli pitkän elämänsä Ilomantsissa. Aino on suomenpienhevonen, säkäkorkeutta siltä löytyy vain 146 senttiä ja väritykseltään se on vaaleanpunarautias. Tamma painottuu kouluratsastukseen jossa se onkin parhaillaan, kapasiteettia riittää hienosti vaativa b tasolle asti. Kouluratsastuksesta Ainolta löytyy useita kymmeniä sijoituksia niin helpoista, kuin myös vaativista luokista. Jättänyt jälkeensä lähes 10 jälkeläistä, joista osasta kehittyi hienoja kilpahevosia. Aino lopetettiin synnytyskomplikaatoiden takia. Palkittu KRJ-II ja YLA2 palkinnoin.

eei. Pehtoori oli kouluratsastuspainotteinen hieno hevonen, ratsastaessa pelitti upeasti ja hoidettaessa oli hyvin kiltti. Ori oli menestyneiden koulukilpailujen ohella hieno näyttelyhevonen, löytyy siltä useita BIS sijoituksia. Pehtoori jäi suomenpienhevosen mittoihin 147 sentin säkäkorkeudellaan, väritykseltään se oli vaaleanpunarautias. Jälkeläisiä orilta löytyy kolme kappaletta, joista vain yksi pärjäsi Pehtoorin tasoisesti.

eee. Kaisa oli upea voikko suomenpienhevostamma, jolta löytyi säkäkorkeutta vain 143 senttiä. Luonteeltaan Kaisaa kuvailtiin tammamaiseksi, mutta erittäin rauhalliseksi jota pystyivät kaikki huoletta hoitamaan. Kilpailuissa tamma sijoittui useita kymmeniä kertoja kouluratsastuksen parissa. Jälkeläisiä Kaisalla on neljä kappaletta, joista kaikki pääsivät näyttämään taitonsa kilparatsastuksen parissa. Kaisa lopetettiin 20 vuotiaana suolitukoksen aiheuttamien oireiden vuoksi.

02.09.2012
Herkko ei ole kyllä muutamaan kuukauteen saanut ansaitsemaansa huomiota ja siksi päätinkin tänään orin ilmoittaa suomenhevosten laatuarvosteluun mukaan. Kovinkaan kummoista palkintoa en pojan kanssa lähde hakemaan, mutta mukava lisähän kyseinen meriitti Herkolle, tälle ihastuttavalle orille on. Kovasti toivoisin Herkon saavan nyt syksyn ja talven mittaan lisää jälkeläisiä ja sitä myöten näyttöjä, sillä suuremminhan Herkkoa ei jalostukseen ole käytetty. Pitäisiköhän Mörkövaaraankin hankkia yksi pikku-Herkko? Laatuarvostelurumban jälkeen poika kyllä pääsee ansaitulle eläkkeelleen, onhan sillä vaikka minkämoista rankkaa kilpailua ja kolhua takana.

19.08.2012
Eilen Mörkövaaraan syntyi kolmas Herkon jälkeläinen, tällä kertaa suloinen tammavarsa, joka nimettiin Mörkövaaran Kamillaksi. Kamillan emä on Rajamäen Helmi ja siten tästä varsasta odotetaan kyllä melkoista tähteä koulu- ja esteradoille. Toistaiseksi erittäin virkeä ja energinen Kamilla jää talliin kasvamaan ja aloittelemaan kilpauraansa, mutta myyntiin se tulee mitä pikimmin menemään. Voimme vain arvailla, minkälainen isänsä kaltainen varsa tästä hevosesta kehittyy.

01.07.2012
Reipas koulutreeni ukon kanssa, kävin lävitse 1,5h aikana lähes jokaisen kouluratsastusliikkeen minkä Herkko vain osaa suorittaa. Kankea Herkko alkuun kyllä oli, erittäin huolellisesti sain sen verkata ja kunnolla taivutella ennen kuin se lähti oikeinpäin pelittämään. Vastaan poika yllättäen minullekin muutamaan otteeseen laittoi ja siksi työstin entistä äkäisempänä hevosen kaaliin haluamiani liikkeitä. Muuten kaikki sujuivat kyllä kohtuulisen hyvin, mutta juuri maailman tavallisimmassa avo- ja sulkutaivutuksissa sekä laukanvaihdoissa Herkko hieman osoitti mieltään. Sain ihan kunnolla asettaa aina hevosta ja antaa topakat pohkeet jotta liike saatiin loppujen lopuksi hallintaan. Kyllähän tästä pojasta ne hienot liikkeet tulee esille kun vaan jaksaa yrittää ja saa Herkonkin maltillisesti kuuntelemaan ohjeita.

23.06.2012
Kävin Herkon kanssa iltapäivästä revittelemässä maastossa oikein kunnolla ja siitäkös orikin nautti. Poika veteli pelloilla melkoista vauhtia ja kun mukaan saatiin vielä ilopukit, oli kyllä melkoisen hankala näin ratsastajan näkökulmasta kyydissä istua. Vähän on Herkolta kunto kyllä huonontunut kun ei enää varsinaisesti valmentauduta ja kilpailuissa käydä, mutta ihanhan kohtuullisesti tuo kulki. Kävimme tutkimassa Mörkövaaran ympärillä olevia metsiä, että onko jotkin reitit muuttuneet "vaikeakulkuisemmiksi" kasvuston ja hakkuiden takia, ja muutamat reitit olivatkin harmiksi menneet tukkoon. Poikaakin vähän kummastutti kun vanha "vakioreitti" oli tukossa, eikä muuhun suuntaan oikeastaan päässyt kuin takaisin päin. Lähes kaksi tuntia pojan kanssa metsässä tarmoimme kunnes palasimme tallille.

08.05.2012
Pidin, tai yritin pitää, tänään koulutunnin ystäväni lapselle Herkolla. Herkko ei näyttänyt olevan kovinkaan yhteistyökykyinen vieraan ihmisen kanssa, jo alusta alkaen se jumitti hirveästi eikä suostunut toimimaan pohkeilla ollenkaan. Sain itsekin käydä välillä karjumassa orin korvan juuressa että se edes eteenpäin tallusti. Kovalla työllä Herkko saatiin kuitenkin loppua kohden toimimaan joten kuten, siihen tyyliin että tyttö sai muutamia kierroksia orilla laukkailla ja ravailla ilman ongelmia. Vähän pettynyt olin kyllä hevosen käytökseen ja siksi tunnin lopuksi nousin itse Herkon selkään ja pistin oikein kunnolla Herkon töihin, eihän tuollainen peli vetele. Tänään ei tullut minkäänmoista palkkiota kyllä tunnin jälkeen tälle hevoselle, kylmästi vain karsinaan ja hikiloimi selkään.

15.04.2012
Sain aamupäivällä yllättävän puhelinsoiton ystävältäni - hän tarvitsi isompaa hevosta polttariporukan talutusratsuksi. Vähän mietin tallin hevoskalustoa, tammoista ei oikein yksikään varsinaisesti sovellu isojen miesten kantamiseen ja sitten taas orit... Noh, joka tapauksessa Herkko tuntui olevan ainoa "valmis" ja tarpeeksi rauhallinen ori sellaiseen hommaan ja niinhän me pakkasimme pian kimpsut ja kampsut ja lähdimme suuntaamaan naapurikaupungin tapahtumaan. Poika oli erittäin innoissaan päästessä pitkästä aikaa "ulos" ja siksi sekin oli alkuun vähän häslä ja kauhuissani odotinkin, että mitäköhän tästäkin tulee. Kun talutusratsastus porukalle alkoi, oli Herkko onneksi jo suurimmat höyrynsä kuluttanut ja siten toimiki melko nätisti. Välillä poika säpsähteli ympärillä hälisevää väkijoukkoa, mutta tukevasti se jalkansa maanpinnalla piti. Reilun tunnin kulutimme aikaa puiston ympäri kävellen useita eri ihmisiä selässä kantaen kunnes hommamme oli ohi. Kaverini tietysti halusi palkita hevosen ja matkaan saatiinkin hirmuinen kanssi hevosille soveltuvia hedelmiä ja vihanneksia palkaksi.

18.03.2012
Nyt on kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu takana! Maaliskuun arvostelutilaisuudessa Herkko palkittiin toisella palkinnolla pistein 97. Kohtuullisen hyvin meillä siis sujui, ori käyttäytyi arvostelussa erittäin maltillisesti ja tuomaritkin kiinnittivät hyvään käytökseen huomiota. Ensimmäinen palkinto ei ollut Herkon kanssa kaukana, mutta paljon pisteitä söi orin "vain" ns. kohtuullinen rakenne. Tästä on hyvä jatkaa orin kanssa seuraaviin laatuarvosteluihin. Tavoitteena meillä on vielä suomenhevosten laatuarvostelu sekä mahdollisesti yleislaatuarvostelu.

13.03.2012
Tänään päätin extempore lähteä Herkon kanssa hyppimään esteitä, tai vähän muistuttelemaan hevosta että kuinka niitä esteitä edes oikein ylitetään. Herkko oli hyvin virkeällä päällä ja sehän sopi hyvin tähän tarkoitukseen, kovinkaan paljon minun ei tarvinnut oria eteenpäin pyytää kulkemaan. Aloitimme ihan kavaleteilla ravissa ja kyseisen tehtävän tarkoituksena oli saada Herkko vähän keskittymään jalkoihinsa ja ottamaan pientä tuntumaa ylittämiseen. Alkuun se oli tämän kouluhevosen kanssa vähän sellaista, että jokaisella ylityksellä otetaan kompurointia ja meinataan lentää naamalle, mutta äkkiähän ori hommasta kiinni sai. Lähdimme pikku hiljaa menemään hieman korkeampia esteitä laukassa, ja yllättävän hyvin Herkko hyppäsi. Kohtuullisen nopeasti löydettiin aina hyvät ponnistuspaikat, mutta kyllä tämä hevonen melkoisesti ratsastajalta esteillä apuja kaipaa. Kovinkaan paljoa Herkko ei osaa itse hahmottaa korkeuksia tai etäisyyksiä ja siten sain kyllä jatkuvasti olla hereillä selässä. Parhaimmillaan ylitimme 80cm esteen, johon olen nyt enemmän kuin tyytyväinen. Ehkä Herkostakin vielä esteratsu tulee? Saas nähdä. Hyvän ja reippaan tunnin päätteeksi sai ori melkoisen läjän heiniä turvansa eteen talliin päästyämme.

07.02.2012
Tänään kävin Herkon kanssa iltapäivällä maastossa ja kuinka mukavaa meillä olikaan! Ori puuskutti hirmuisella vauhdilla painella lumisilla pelloilla eteen, itseni ei tarvinnut kuin istua selässä ja nauttia vauhdista. Kumman jäykästi Herkko kuitenkin tuntui juoksevan ja siksi takaisin tallilla venyyttelin sen jokaisen jalan oikein huolella. Lienekö nyt pakkanen jäykistänyt orin vaiko huono liikunta... Mutta, erittäin kiva noin kahdeksan kilometrin lenkki meillä oli ja mukavaa erityisesti oli se, ettei Herkko alkanut maastossa vänkäilemään vastaan ja näyttelemään niitä tympiviä orimaisia piirteitä itsestään.

02.02.2012
Herkon kanssa on uusi vuosi lähtenyt hyvin käyntiin, ollaan valmentauduttu ja ahkerasti kotikulmilla treenailtu. Ori tuntuu päivä päivältä vain paremmalta, miksi se ei näin ihana ollut silloin kun sillä vielä kouluakin kisattiin? Viikko sitten starttasimme Herkon kanssa koulucupissa kahdessa luokassa ja helppo a luokassa ori sitten kulki oikein hyvin. 274 osallistujaa kyseisessä luokassa oli ja meillä sujui niinkin upeasti, että olimme tuosta joukosta 18. paras ratsukko. Hieno ori! No, meillä olisi nyt Herkon kanssa tavoitteet ensi kuun kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, nyt kun jälkeläisiltäkin saadaan pisteitä. Yhtään en osaa sanoa millainen palkinto sieltä tulee, mutta se nähdään sitten kun sinne asti arvosteltavaksi päästään.

16.01.2012 Kouluvalmennus, valmentajana criselda
Hawering ja Herkko odottivat maneesissa kun tulin paikalle. He olivat jo lämmitelleet. Aloitimme kootulla käynnillä. Herkko näytti äärimmäisen hienolta kulkiessaan isoin liikkein pitkin maneesia. Hawering taputti oria, ja pyysi siltä koottua ravia. Ori näytti täydelliseltä! Kahden kierroksen jälkeen he siirtyivät pyynnöstäni koottuun laukkaan. - U-PE-AA! huusin laidalta orin kiitäessä ohitseni. Pyysin heitä laskemaan raviin, ja aloittamaan avotaivutukset. Herkko siirtyi sulavasti ja totteli Hawia täysin. Avo- ja sulkutaivutukset sujuivat hienosti. Jätin Hawin ja Herkon jäähdyttelemään.

10.01.2012 Kouluvalmennus, valmentajana carkki
Tammojen valmentamisen jälkeen oli vuorossa miesvoimaa, eli Herkko saapui maneesiin vähän luimistellen ja tyytymättömän näköisenä. Aloitit kuitenkin kävelyjen jälkeen topakan ratsastamisen, vaikka orilla taisi olla vähän tammat mielessä. Se nimittäin pysähtyi haikailemaan ulkona tarhailevien rouvien perään. Saatuasi sen takaisin liikenteeseen aloititte ravityöskentelyn. Pistin merkille orin pitkän askeleen, vaikkei se kovin reippaasti edennytkään. Pari napakkaa raipalla huomauttamista edesauttoivat kuitenkin tähän liikkumiseen ja askel pääsi vielä paremmin esille. Teetin teillä pari sulkutaivutusta toisella pitkälle sivulle, toiselle pysähdyksiä, ja päätyihin isot ympyrät askelta pidentäen. Herkko kiukutteli ensin askeleen pidennyksessä vastaan, mutta tajusi pian että töiden tekeminen voi olla ihan hauskaakin monipuolisilla tehtävillä. Pysähdykset onnistui aina hyvin, sulkutaivutuskin parin kerran jälkeen jo paremmin. Laukkaa otitte vaihtelevalla temmolla, välillä hyvinkin reippaasti, ja välillä taas selkeästi rauhoittaen. Ori venytti lopussa mielellään kaulaansa eteen alas, ja siihen olikin hyvä lopettaa.

23.12.2011 Kouluvalmennus, valmentajan re-elect
Pyysin ratsukkoa tekemään omatoimisen alkuverryttelyn, tehden paljon ympyröitä ja kaarteita joka askellajissa. Tänään harjoittelisimme paljon perusasioita ja hioisimme pikkujuttuja. Aloitimme pysähdyksistä. Herkko oli hieman laiska, mutta näytti jo piristymisen merkkejä. Pysähdykset saivat sen heräämään horroksesta, ja kerta kerralta ne sujuivat jo paremmin. Teimme pysähdyksiä joka askellajista, ja kaikki sujuivat lopulta vallan mainiosti. Sitten harjoittelimme siirtymisiä, ja lopuksi hioimme täydellisen pyöreitä pääty-ympyröitä. Herkkoa ei paljoakaan tarvinnut pyytää, eikä sen kanssa tarvinnut vääntää. Kun se alun laiskotteluista piristyi, toimi se oikein hienosti, teki työtä käskettyä ja antoi oikein nöyrän kuvan. Jatkossa Herkon kanssa kannattaa muistaa treenata myös näitä pieniä asioita, ettei se kyllästy jokapäiväiseen korkean koulun treeniin.

29.11.2011
Tänään kävin pyörähtämässä pikaisesti aamupäivästä tallilla liikuttamassa Herkon. Lunta oli edellisenä yönä satanut aivan taivaan täydeltä, ja siten maa oli ihanasti lumen peitossa. Ja tällaisella ilmallahan en olisi millään malttanut koulua kentällä vääntää ja siksi lähdimme maastoon ja pelloille laukkailemaan! Herkko oli todella reipas eilisen vapaapäivän takia, eikä siksi meidän reissu kovin rauhallinen ollut. Jo heti päästessään maastopolulle ori pyrki ryöstäytymään raviin, mutta topakoilla otteilla piti Herkko hetken ajan vielä käynnissä pitää. Otimme pientä ravailua alkuun maastopolulla, mutta kun pääsimme pellonreunalle, oli se sitten menoa! Herkko lähti kiitämään hirmuisella vauhdilla lumisella pellolla eteen ja voi että! Iloisia laukkapukkejahan poika aika tahdikkaasti heitteli ja siten minulla oli vaikeuksia pysyä orin selässä. Reilun kolmen vartin lenkki heitettiin pelloilla riehuen, kunnes saavuimme tallille ja Herkko pääsi loimi selässään päiväheinien kimppuun.

06.10.2011
Nyt on Herkko virallisesti jäänyt kilpailueläkkeelle kouluratsastuksen parista saavuttaen upeasti yli 60 sijoitusta. Ori on ollut vuoden aikana mitä ihanteellisin kilpakumppani, se on osannut olla haastava mutta kun sen saa liikkumaan, on se myös hyvin palkitsevaa. Herkon kanssa nyt elellään siis melko hiljaiseloa, pyritään vain valmentautumaan kouluratsastuksen parissa ja saamaan mahdollisesti ensimmäisiä jälkeläisiäkin. Olisipa nimittäin hienoa saada tästä hevosesta varsa talliin! Mutta todellakin, ensivuoden puolella olisi tarkoitus myös päästä ensimmäisiin laatuarvosteluihin, jolloin myös niitä jälkeläisiä tarvittaisiin.

28.08.2011 Kouluvalmennus, valmentajan Juli
Jo selkään noustessasi kiinnitin huomiota orin rauhalliseen käyttäytymiseen - se ei ollut ollenkaan rauhaton tai orimainen. Alkulämmittelyiden aikana komensin useaan kertaan Haweringia ajamaan Herkkoa eteenpäin, sillä se näytti lähinnä kenttää kiertävältä tahmealta lahnalta, eikä suinkaan vaativan tason kouluratsulta. Hawering teki työtä käskettyä ja ratsasti oria tomerasti eteenpäin, minkä ansiosta Herkko alkoi pikkuhiljaa astua nätimmin alleen ja alkoi kasata itseään. Tavoitteena oli harjoitella tänään eri askellajien kokoamista, sekä myöhemmin vielä laukanvaihdoksia. Kokoaminen käynnissä alkoi sujua hyvin, mutta ravin alussa ori taas yritti hieman luistaa tehtävistään. Hawering ei kuitenkaan antanut periksi, vaan osasi vaatia orilta työtä oikeasti. Ei mennyt lopulta hirveän pitkää aikaa, kun ori jo liikkui jokaisessa askellajissa reippaasti ja tahdikkaasti, erittäin näyttävästi. Laukanvaihdokset valmennuksen loppupuolella sujuivat melkolailla mukisematta. Aluksi nähtiin, kuinka laukka vaihdettiin ravin kautta ja meinasin jo repiä pelihousuni, mutta sitten laukka kuitenkin pysyi yllä, mutta vaihtoi. Hienoa yhteistyötä molemmilta!

16.05.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Anni
Herkko oli tänään todella vauhdikkaalla tuulella, se juoksi reippaassa ravissa tallin pihasta kentälle Haweringin pidätellessä sitä selässä. Ratsastaja tuntui olevan alkutunnista vielä nukuksissa, eikä hän siten jaksanut panostaa ratsastukseen ollenkaan alkuverkan aikana. Alkuverkassa menimme ravissa kiemurauraa sekä pysähdyksiä ja peruutuksia, joita tarvitsimme lopputunnista. Haweringilla ja Herkolla verkka meni lähinnä yhteisen sävelen löytämiseen kun ori tuntui hieman vastaan laittavan selästä tuleville ohjeille. Pysähdykset ja peruutukset onnistuivat kuitenkin melko hyvin, vaikka orin vauhti tietenkin hankaloitti pysähtymisissä. Kun olin tyytyväinen ratsukon toimintaan, siirryimme avo- ja sulkutaivutuksiin ravissa. Hawering sai asetettua ratsunsa huolellisesti tehtävään, niin kylläpä Herkko lähti upeasti eteen tehden avotaivutuksia. Sulkutaivutukset menivät vähintään yhtä hyvin kuin avot, näiden kanssa ratsukolla ei ollenkaan ollut ongelmia ja heti sen huomasi, että tälläisiä tehtäviä Herkolla ollaan ennenkin menty. Taivutusten jälkeen siirryimme laukkaan johon lähdettiin suoraan peruutuksista. Tällä kerhtaa ori hidasti joka kerta hallitusta laukasta maltillisesti käyntiin, josta pysähdyksen kautta lähti hyvin peruuttamaan. Ensimmäisillä kerroilla Herkko lähti ensin kiitoraviin ja vasta sitten nosti laukan, mutta Haweringin kovalla työllä suoritukset alkoivat kerta toisensa jälkeen parantua. Kolmen vartin ajan treenailimme tehtäviä kunnes oli aika siirtyä ravilla loppuverkkaan. Loppuverkassa Herkon yli-innokkuuden takia otimme vielä temponlisäyksiä, sekä keskiympyrällä paljon voltteja ja suunnanvaihtoja. Tätä ratsukkoa oli oikein mukava valmentaa, kuuntelivat alkua lukuunottamatta hienosti antamiani ohjeita ja pyrkivät liikkumaan niiden mukaisesti.

12.12.2010
Tänään Mörkövaaraan muutti mitä ihastuttava pieni suomenhevosorivarsa Fiktion Herkko. Väritykseltään Herkko on ruunikko ja kun ori tästä kasvaa, tulee siitä varmasti melko rotevarakenteinen hevonen. Tällä hetkellä ori on luonteeltaan todella villi ja itsepäinen, mutta jospa se on sitä varsamaista temppuilua joka katoaa vanhetessa... Herkosta odotetaan kouluratojen mestaria ja tavoitteethan meillä on laatuarvostelussa ja menestyneissä jälkeläisissä. Jäädään innolla katsomaan mitä Tästä Fiktiolaisesta varsasta tulee!