Mörkövaara

ERJ - esteratsastuskilpailut 20.03.2018

Yleistä

  • Päivämäärä 20.03.2018
  • Viimeinen ilmoittautumispäivä 18.03.2018
  • Vastuuhenkilö tvisha (VRL-01671)
  • Järjestyspaikka Mörkövaara (MRKV4038)
  • Arvontatapa: Vastuuhenkilö laittaa tuotokset paremmuusjärjestykseen
  • Rajoitukset

  • Luokkiin otetaan max. 30 ratsukkoa
  • Ratsastajalta max. 3 hevosta/luokka
  • Yksi hevonen saa osallistua max. kahteen luokkaan ja vain kerran yhteen luokkaan
  • Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen, hevosen VH-tunnus on vapaaehtoinen
  • Kilpailut ovat avoimet kaikille
  • Luokat

    1. 60cm 01/30
    Äitisi on saapunut katsomaan suoritustasi ja kannustaa sinua katsomossa kovaan ääneen. Mitä tuumit? Vajoatko maan alle myötähäpeästä vai auttaako kannustus sinua parempaan suoritukseen?

    2. 90cm 01/30
    Radalla on erikoiseste, joka saa ennen radalle menoa jalkasi tutisemaan ja jännityksen kohoamaan taivaaseen. Minkälainen este oli? Kuinka siitä lopulta hevosesi kanssa selviydyitte?

    3. 100cm 00/30
    Kesken suorituksen toinen jalustinhihnasi katkeaa. Miten käy? Suoritatko radan loppuun yhden jalan varassa vai tiputko alas selästä sen sileän tien?

    4. 140cm 02/30
    Kisapaikalle saapuessasi huomaat unohtaneesi ottaa mukaan tärkeän varusteen. Mikä varuste oli? Kuinka selviydyit tilanteesta?

    Osallistuminen

  • Sähköpostitse osoitteeseen tttvisha@gmail.com
  • Otsikolla ERJ tarina
  • Muodossa:
    Luokka nro
    Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
    Tuotos
  • Osallistujat

    1. 60cm
    1. Oresama (VRL-02753) - Disneyland After Dark
    Meidän äitee tuli tänään katsomaan minua ja Disneytä kilpailuissa. Viimeksi otin sen mukaan hevosjuttuihin parikymmentä vuotta sitten, kun minulla ei ollut ajokorttia ja tarvitsin kyydityksiä ratsastustunneille. Jo silloin äitee pelkäsi hevosia kuollakseen, mutta toisaalta piti liinaharjaisia pieniä suomenhevosia söpöinä. Isot ja mustat hevoset olivat kaikkein pelottavimpia. Sellaiset kuin Disney, joka on tosi iso ja tosi musta.

    Meillä oli onneksi säännöt sovittuna. Äiti ei saanut sanoa Disneya kertaakaan hirviöksi, lohikäärmeeksi, sotanorsuksi tai paholaiseksi, varsinkaan muiden kuullen. Ratsastuskoulun emäntien kanssa ei saanut mennä kaljalle ennen kuin auttoi minua lastaamaan Disneyn. Hevosenkakka, politiikka ja susihavainnot olivat kiellettyjä puheenaiheita. Se tulisi muistaa, ettei aikuisia terveitä hevosia ruokita tuttipullolla. Disneylle ei saisi juottaa kahvia, eikä sille tarvinnyt tälläkään kertaa ostaa jäätelötuuttia, koska se on hevonen.

    Tärkein sääntö kuitenkin oli, ettei minua saanut häpäistä millään tavalla. Sen äiti kuitenkin teki. Hän huusi kannustushuutoja katsomosta lähes taukoamatta, ja ne olivat toinen toistaan kauheampia. Tässä muutama niistä monista karjaisuista, mitä äiti ehti päästää lyhyen radan aikana.

    "MIKÄ LOIKKA!" (Radalla oli 60-senttisiä esteitä, Disney hyppää 90cm ratana.)
    "Hyvä Oresama! Hyvin uskallat mennä siellä!
    "Varo ettet putoa! Seuraavaksi menet kyllä matalempia esteitä!"
    "Just noin! Vedä niistä ohjaksista! Nosta se heppa esteen yli!"
    "HYVÄ! SUN HIUKSET ON TOSI HYVIN!" "NYT POTKIMISAPUJA! POTKI LUJAA SITÄ!"
    "Loppusuora! Vedä ohjaksista niin se kiihtyy! HYVÄ HYVÄ!" (Äidin mielestä kaikki nappulat hevosessa ovat kaasu, koska hevonen voi pillastua mistä vain, ja pillastuneena mennään lujaa.)
    "JES! SÄ OLIT KYLLÄ NOPEIN! HYVIN MENI!" (Kaksimiljoonaa virhepistettä tuli, mutta joo, nopeita oltiin!)

    Sanomattakin on selvää, ettei äiti enää tule vähään aikaan mihinkään hevosjuttuihin mukaan, ja loput tästäkin kisasta hän saa seurailla kahvion puolelta.

    2. 90cm
    1. Oresama (VRL-02753) - Disneyland After Dark
    Olen tyypiltäni jokin lämminverinen. Minussa on paljon virtaa ja räjähtävää nopeutta, ja luonnekin on välillä kaikessa rauhattomuudessaan haastava. Olen kylmänarka, vaikka rakastan talviurheilua, pitkäjalkainen ja kevytrakenteinen. Ja pelkään kaikkea. Jännitän etukäteen, kauhistun, säikähdän, murehdin ja vatvon. Niin kuin tänään.

    Meidän radallamme oli koristeellinen muuri. Ahdistuin heti sen nähtyäni: Disney ei varmana menisi tuosta yli, kun ei näe sen läpi. Emme me ole mitään muureja harjoitelleet kotonakaan! Se varmaan saisi tosi pahan kokemuksen näin heti kisauransa alkutaipaleella, ja se siitä sitten. Kaikki olisi ohi. Minuakin jännitti niin, että putoaisin selästä jo ennen muuria. Tästä me emme ikinä selviytyisi.

    Onneksi uskollinen sotaratsuni Disney on tyypiltään erittäin vahvasti kylmäverinen. Se on raskas ja iso, sellainen tasainen puurtaja, ja ehtii älykkäässä mielessään analysoida kaiken vaarattomaksi. Se ei koskaan innostu liikaa, eikä ikinä pelkää. Minun olisi pitänyt muistaa, että voin aina luottaa Disneyyn, silloinkin kun minua pelottaa.

    Disney nimittäin hyppäsi ensimmäiset esteet minun tuijottaessani sen luotettavien korvien välistä eteenpäin. Sen hengitys oli urheilusuorituksenkin keskellä rauhallista, ja tunsin pohkeissani sen jättikokoisen sydämen raskaat lyönnit. Kun lähestyimme muuria, Disneyn askel pysyi tasaisena, vaikka minä kurtistuin sen selässä kauhusta kasaan kuin rusina. Ennen estettä puristin silmätkin kiinni, jotta putoaminen sattuisi vähemmän. Nousin lentoon, irtosin satulasta, puristin ohjia kuin pelastusrengasta - ja tunsin miten mätkähdin takaisin satulaan Disneyn laskeutuessa muurin jälkeen takaisin maahan kevyesti ja viehkeästi kuin pilvenpiirtäjä.

    Ratsastin helpotuksesta velttona radan loppuun. Onneksi Disney totteli kauniisti ohjaustani, joka taisi koostua vain heiveröisistä ohjannykäisyistä. Radan jälkeen päätin roikkua terapeuttisesti Disneyn kaulassa pitäen sitä kuristusotteessa jota kutsun halaukseksi sen sijaan että murehtisin seuraavaksi sijoitustani.

    3. 100cm
    Ei osallistujia

    4. 140cm
    1. sarqquu (VRL-04374) - Priton Yulia VH17-039-0008
    Varustin normaalisti tammaa, enkä edes hoksannut minkään puuttuvan kuin vasta noustessani selkään. Ne pirun jalustimet! Tammalla oli nimittäin juuri eilen ostettu uudet jalustimet ja vanhat otettu jo pois. Siinä sitten mietin, että mitäköhän nyt. No mähä en ainakaan jättäis leikkiä kesken yhtien jalustimien takia. Päätin suorittaa radan ilman niitä meni se syteen tai saveen. Olimme treenailleet ennenkin ilman satulaaki esteitä ja ilman jalustimia, joten homman ei pitäisi kaatua siihen. Tosin korkeus oli korkeampi, kuin kotikentällä. Saimme kummaksuvia katseita radalle saavuttuamme, mutta emme antaneet niiden häiritä. Yulia oli tällä hetkellä se ainoa hevonen, jonka kanssa uskaltaisin tälle radalle ryhtyä, se oli varma ja herkkä. Luotin hevoseeni 100% ja toivoin, että sekin luottaisi minuun. Radalla oli haastava välillä pitää tasapaino ja horjahdin muutamaan otteseen, jopa niin että meinasin tulla alas. Yulia antoi minulle virheeni anteeksi ja menimme omaan tahtiin radan läpi. Sija ei päätä huimannut, mutta sentään emme periksi antaneet! Seuraavana päivänä paikat olivatki niin kipeät radasta etten meinannut sängystä ylös päästä. Tulipa tehtyä treeni samalla.

    2. sarqquu (VRL-04374) - Yevfrosinya VH17-039-0009
    Siinä vaiheessa kun huomaat unohtaneesi ottaa suitset mukaan on peli menetetty. Ei mitään toivoakaan, että voisin ratsastaa Rosaa ilman suitsia, koska semmoista emme aikaisimme olleet harjoitelleet. Kisapaikalle oli ollut pitkä matka, eikä lähellä ollut hevosliikkeitä joten pettymys oli suuri. No näitä sattuu, vaikkei kuuluisikaan sattua.

    Tämä on virtuaalitalli   |   Tämä on virtuaalihevonen   |   Ulkoasu © turjake 2017   |   Tausta © Wade Brooks (CC BY-NC 2.0)