Mörkövaaran Kenraali - virtuaalihevonen

i. Harharetken Ylpeys on myös luonteeltaan hyvinkin näpsäkkä suomenhevosori, joka ei anna kenenkään hyppiä nenilleen. Osaavan ihmisen kanssa "Perttu" on kuitenkin hyvin miellyttävä ratsu ja kohtuu hyvin tämä hevonen onkin menestynyt kilparadoilla. Yleispainotteinen ori on kilpaillut kouluratsastuksessa vaativa b tasolla asti sijoittuen 46 kertaa, ja rataesteiltä 100 sentiltä löytyy 41 sijoitusta. Perttu on melko täysin perinteisen suomenhevosen näköinen, väritykseltään se on rautias läsi pään kera ja säkäkorkeutta siltä löytyy 155 senttiä. Näyttelymenestystä orilla ei toistaiseksi ole, vaikkakin kohtuu hyvän rakenteen omaa. Jälkeläisiä Pertulta löytyy toistaiseksi viitisen kappaletta, ja kasvattajan onneksi kaikki ovat päässet kilpailemaan ratsastuksen parissa. Kyseinen ori on palkittu yleislaatuarvostelussa toisella, YLA2 palkinnolla, koulu- ja esteratsastusjaosten ensimmäisillä, KRJ-I ja ERJ-I palkinnoilla, sekä suomenhevosten laatuarvostelussa myöskin ensimmäisellä SLA-I palkinnolla. Todennäköisesti Pertulla on edessään vielä kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu.

ii. Harharetken Toivo, niin kuin nimestäkin voi päätellä, on Harharetken suomenhevoskasvatteja. Maasta käsiteltynä "Topi" on todella mukava ja siten toimenpiteet sujuvat ongelmitta, mutta ratsastaessa se vaatii selkäänsä ihmisen joka ei anna periksi. Topi on yleispainotteinen hevonen joka on menestynyt hyvin koulu- ja esteratsastuksen parissa, omaten upeasti yli sata sijoitusta. Kouluratsastuksessa siltä löytyy upeasti kapasiteettia vaativa b tasolle asti ja rataesteillä 110 senttiin. Säkäkorkeutta poika omaa 158 senttiä ja väritykseltään se on hieno vaaleanrautias. Toistaiseksi Topi on astunut viisi tammaa saaden hienoja, kilparadoilla ja laatuarvosteluissa menestyneitä jälkeläisiä. Myös Topi itse on menestynyt laatuarvosteluissa hienosti, se on palkittu yleis- ja suomenhevosten laatuarvoteluissa kakkospalkinnoilla. Ori asuu edelleen kasvattajansa omistuksessa ja siitä tullaan varmasti vielä kuulemaan.

iii. Fiktion Routa on upea suomenhevosori, joka on lähtöisin Miljan hoivista Fiktiosta. Nykyisin ori asustelee Harharetkessä Noran omistuksessa, jossa se on aktiivisessa kilpa- ja jalostuskäytössä. Yleispainotteinen "Roni" taittaa kouluratsastuksessa luokat vaativa b tasolle asti, rataesteillä se hyppää reilua metriä ja näistä lajeista se onkin kerännyt useita kymmeniä sijoituksia. Kuuliainen ja rauhallinen ori on väritykseltään tummanrautias ja säkäkorkeutta siltä löytyy vain 149 senttiä. Tällä hetkellä Ronilla on kolme hienoa ja hyvin kilpaillutta jälkeläistä, joista varmasti vielä kuullaan. Ori on palkittu yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla (YLA2), ja suomenhevosten laatiksessa ensimmäisellä palkinnolla (SLA-I).

iie. Eerikan Marinka, eli tutummin Mari, on luonteeltaan hieman ärhäkkä, mutta siltikin hyvin kuulianen suomenhevostamma. Marin on kasvattanut Nora, jonka hoivissa tamma edelleen kisailee ja on mukana siitostoiminnassa. Säkäkorkeutta tältä kauniilta neidiltä, vai pitäisikö jo sanoa mummolta, löytyy 157 senttiä ja väritykseltään se on vaaleanrautias. Yleispainotteinen Mari on kilpaillut kouluratsastuksessa vaativissakin luokissa yli 50 sijoituksen verran, ja esteratsastuksesta saman verran. Tamma on ollut mukana myös laatuarvosteluissa, ja siten se on palkittu mm. yleis- ja suomenhevosten laatisten toisella palkinnoilla. Jälkeläisiä Marilla on tällä hetkellä kolme kappaletta, joista kaikki ovat pärjänneet hyvin emänsä tavoin kilparadoilla.

ie. Harharetken Lahja on varmastikin Alin suvun yksi menestyneimmistä hevosista. Lahjan on kasvattanut ja siten myös omistaa Nora Harharetkestä. Tämä pienhevosen mittoihin jäävä tamma omaa säkäkorkeutta 148 senttiä ja väritykseltään se on rautias, tietenkin hyvän rakenteen kera. Lahja on kisannut aktiivisesta koulu- sekä esteratsastuskilpailuissa, ja kalenterista löytyykin reippaasti yli 100 sijoitusta kys. lajeista, aina vaativiin luokkiin asti. Omistaja kuvailee Lahjaa sydämelliseksi ja todella kiltiksi, joka kunnioittaa omaa hoitajaansa. Tämän tamman menestyksestä kertoo tietenkin se, että sille on myönnetty VIR MVA Ch arvonimi, sekä se on palkittu hyvillä palkinnoilla kantakirjauksessa, sekä yleis- ja suomenhevosten laatuarvosteluissa. Jälkeläisiä tammalla on toistaiseksi kolme kappaletta, joista kaikki ovat hyvin menestyneet kilparadoilla tai näyttelyissä.

iei. Hattutemppu HUI oli Viehättävän kasvattama suomenhevoskasvatti, joka asui sitemmiten Bailee Showjumpersissa. "Teme" oli hieman orimainen persoona, mitään se ei ilmaiseksi antanut eikä kenen tahansa paijattavaksi suostunut. Ori oli erittäin hyvärakenteinen hevonen, se keräsi näyttelyistä muutamia MVA-sertejäkin. Väritykseltään Teme oli vaaleanrautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 155 senttiä. Ori painottui enemmälti esteratsastukseen, kapasiteettia sillä riitti rataesteillä 110cm asti. Kouluratsastus luonnistui kuitenkin myös orilta hyvin helppo a tasolle hyvällä ratsastajalla. Ori jätti jälkeensä viisi hienoa jälkeläistä, jotka ovat pärjänneet kohtuullisen hyvin esteiden ja kouluratsastuksen parissa. Tiedettävästi Temellä ei koskaan käyty laatuarvosteluissa.

iee. Tarun Pirtuliina on luonteeltaan hieman säikkyvämpi ja äksympi mummo, jota ei kannata aivan kaikkien hoidella ja ratsastella. Yleispainotteinen "Liina" on hyvin taitava ja etevä ratsu halutessaan, kapasiteettia sillä riittää kouluratsastuksessa vaativa b tasolle ja rataesteillä jopa 110cm asti, eli kykyä molempiin lajeihin löytyy. Liinalla on myös kilpailtu kyseisten lajien parissa paljon, sijoituksia löytyy yhteensä kirkkaasti yli 100 kappaletta. 150cm korkea tamma on myös kohtuullisen hyvärakenteinen ja väritykseltään se on kaunis ruunikko. Noran hoivissa Harharetkessä syntynyt ja asuva Liina on saanut tähän mennessä kolme hienoa jälkeläistä, jokaiselta löytyy sijoituksia kilparadoilta ainakin jonkun lajin parissa. Liinan menestyksestä kertovat sen lukuisat laatuarvostelupalkinnot joista saa olla myös ylpeä; YLA2, ERJ-II, KRJ-II ja SLA-I.

e. Mörkövaaran Muusa on erittäin kipakka ja rauhaton suomenhevostamma, joka tarvitsee vierelleen Alin tavoin topakan ihmisen. Ei ole epäselvyyttä, että keltä Kenraali on luonteensa perinyt! Muusa on myös Mörkövaaran kasvatteja, ja Mörkövaarassa tamma asuu tälläkin hetkellä. Yleispainotteinen Muusa oli aktiivisessa kilpakäytössä, siltä löytyy sijoituksia kouluratsastuksessa vaativa b tasolla saakka 46 kpl ja rataesteillä 110 sentistä asti 33 kappaletta. Muusa on mitä ihastuttavimman näköinen suomenhevonen, väritykseltään se on musta ja säkäkorkeutta siltä löytyy vajaat 157 senttiä kohtuu hyvän rakenteen kera. Jälkeläisiä tammalla on tällä hetkellä viisi kappaletta, joista kaikki ovat pärjänneet emänsä tavoin hyvin kilparadoilla. Muusa on kierrellyt laatuarvostelujakin hyvällä menestyksellä, takana tällä hetkellä yleis-, kouluratsastusjaoksen- ja suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudet.

ei. Hämypuron Rysähdys oli hieno suomenhevosori kasvattajanaan Wenya, Hämypuron talli. Tämä suhkot rauhallinen ja kiltti ori muutti heti vieroituksen jälkeen Mörkövaaraan saaden elinikäisen kodin, jossa sillä tähdättiin kilparadoille. Menestyi upeasti koulu- ja esteratsastuksen parissa, kouluratsastuksesta sijoituksia löytyi helppo a tasolle asti yli 40 kappaletta, ja esteiltä 110 sentistä yli 50 kappaletta! Hullumpi kilparatsu Reino ei siis ollut. Omasi kauniin ulkonäön, väritykseltään se oli punarautias ja säkäkorkeutta tältä löytyi vajaat 152 senttiä. Reino sai elämänsä aikana neljä jälkeläistä, joista Muusa on ehdottomasti menestynein ratsu. Ori vietti pitkään ansaittuja eläkepäiviään Mörkövaarassa, kunnes 31 vuotiaana se lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin. Reino on palkittiin yleislaatuarvostelussa ensimmäisellä ja suomenhevosten laatuarvostelussa toisella palkinnolla.

eii. Pikantin Rymy on persoonallinen suomenhevosori, jolta löytyy luonnetta jokaiseen tilanteeseen. Rymy asustelee Wenyan hoivissa Hämypurossa jonne se myytiin kasvattajaltaan Pepiltä Pikantista. Ori on menestynyt upeasti koulu- ja esteratsastuksen parissa keräten useita kymmeniä sijoituksia, mutta löytyypä siltä myös näyttelymenestystä. Näyttelymenestyksestä tietenkin kertoo VIR MVA Ch arvonimi ja kantakirjaus toisella palkinnolla. Hyvän rakenteen omaava Rymy on väritykseltään punarautias ja säkäkorkeudeltaan se on 157 senttinen. Rymyltä löytyy seitsemän hienoa jälkeläistä, joista suurin osa on menestynyt kilparadoilla tai näyttelyissä. Ori on palkittu suomenhevosten laatuarvostelussa sekä yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla.

eie. Tammihaan Hertta on Tammihaan kasvattama vahvatahtoinen, pippurinen suomenhevostamma. Yleispainotteinen Hertta on todella kapasiteetikas hevonen etenkin esteiden parissa, siltä löytyykin kapasiteettia rataesteillä 120 senttiin asti ja kouluratsastuksessa se taittaa luokat helppo b tasolle. Sijoittunut molempien lajien parissa useita kymmeniä kertoja, ja niiden lisäksi se on myös kisannut kenttäratsastuksessa menestyen. Omaa hyvän rakenteen, mistä kertoo Ch arvonimi ja kantakirjaus toisella palkinnolla. Väritykseltään Hertta on punarautias valkosine sukkineen ja säkäkorkeutta se omaa vajaat 153 senttiä. Tamma on jättänyt jälkeensä viisi jälkeläistä, joista vain pari ylsi emänsä kaltaiseen menestykseen.

ee. Voonan Säihkyvä asuu Alin emän Muusan tavoin Mörkövaarassa, jonka on tosin kasvattanut Headway Mörkövaara-taustaisesta suvustaan huolimatta. Sirorakenteinen, näyttelyissä käymätön Säihke on väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta se omaa noin 152 senttiä. Tamma painottuu yleisratsastukseen, jolloin kapasiteettia löytyy kouluratsastuksesta vaativa b tasolle ja rataesteiltä metriin asti. Säihke on käynyt painotuslajiensa kilpailuissa useita satoja kertoja keräten yhteensä lähes 100 sijoitusta. Omistajansa mukaan Säihke on luonteeltaan oikea täydellisyys, se on hyvin maltillinen ja rauhallinen tapaus, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Jälkeläisiä Säihke on jättänyt jälkeensä tähän mennessä neljä kappaletta, joista suurin osa on päässyt näyttämään taitojaan kilpailujen merkeissä. Säihke on palkittu suomenhevosten laatuarvostelussa sekä yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla. Myös Alin emän tavoin Säihke viettää ansaittuja eläkepäiviään kotitallillaan.

eei. Rajattoman Valtteri, eli tutummin Vallu, oli reipas oripoika joka osasi polttaa tarvittaessa hoitajansa pinnan silmän räpäyksessä oudolla huumorintajullaan. Vallu oli Rajattoman tallin kasvatti, mutta siirtyi heti vieroituksen jälkeen omistukseen Mörkövaaraan, josta se saikin aktiivisen ja elinikäisen kilpakodin. Menestynyi upeasti kouluratsastuksen parissa vaativa a tasolla asti, sijoituksia löytyy kyseisestä lajista lähes 50 kappaletta. Myös valjakkoajoissa ori pärjäsi keräten toistakymmentä sijoitusta. Väritykseltään Vallu oli punarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 156 senttiä. Ori astui viisi tammaa saaden saman verran jälkeläisiä, ja suurin osa jälkeläisistä on menestyneitä yksilöitä. Vallu palkittiin suomenhevosten laatuarvostelussa toisella palkinnolla.

eee. Mörkövaaran Tiuhti on Mörkövaaran kasvatti joka asustelee nykyisin vennlan ja ondyn hoivissa Headwayssa. Tamma on yleispainotteinen hevonen jolta löytyy kapasiteettia kouluratsastuksessa vaativa b tasolle ja rataesteillä 100 senttiin asti. Painotuslajiensa parissa Tiuhti onkin menestynyt hyvin, sijoituksia löytyy yhteensä lähes 80 kappaletta. Omistajat kuvaavat tammaa kiltisti ja rauhalliseksi hevoseksi jonka kanssa on aina ilo työskennellä. Tiuhti omaa mukavan ulkonäön, väritykseltään se on rautias ja säkäkorkeutta se omaa noin 154 senttiä. Alin mummo Voonan Säihkyvä on toistaiseksi Tiuhtin ainoa jälkeläinen. Nykyisin Tiuhti viettää jo ansaittuja eläkepäiviään omistajiensa hyvässä hoidossa. Tamma on palkittu yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla.

01.12.2012
Ali on nyt mukana tämän kuun suomenhevosten laatuarvostelussa sekä marraskuun yleislaatiksessa. Kovasti nyt jännätään minkälaisia palkintoja kyseisistä laatiksista tulee! YLA on ainakin täysi mysteeri, mutta SLAsta sitten (tietysti) odottelemme ensimmäistä palkintoa.
Muutoin Alin kanssa kilpailemme edelleen este- ja kenttäkilpailuissa aktiivisesti, molemmista on hiljalleen alkanut sijoituksia napsahdella. Laatiksien myötä myös uudet jälkeläiset hankkeessa.

30.10.2012 Tilannekatsaus
Syyskuun kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu on jo hyvinkin takana päin, sieltä pojalle napsahti (tietenkin) ensimmäinen palkinto, ja omasta mielestäni melko hurjin pistein. Ali sai pisteet 22(7+7+8) + 42 + 25 + 10 + 8 = 107 ja näin oli tilaisuuden toiseksi paras, eikä ensimmäisellekään hävitty kuin yhdellä pisteellä. Kohtuullisen hyvin siis alkoi pojan laatuarvostelurumba! Tavoitteena olisi päästä joulukuussa pyörähtämään suomenhevosten laatuarvostelussa ja kevään mittaan sitten yleislaatiskin haaveissa. Mutta, laatuarvosteluista nyt viis, keskitymme Alin kanssa kilpailemiseen. Nimittäin haaveissa olisi Ali saada tuleivaisuudessa ainakin esteratsastusjaoksenkin laatuarvosteluun, eikä kenttäkilpailut ja sitä myöten laatuarvostelut silläkään saralla ole todellakaan poissuljettuja. Innolla suorastaan odotan näkeväni, että kuinka poika kyseisissä lajeissa nyt lähtee menestymään.

27.08.2012 Kouluratsastusta
Tänään päätin pitkästä aikaa joutessani läpiratsastaa Alin itse, ja vähänhän poika jäykältä vaikutti. Muuten ori käyttäytyi kyllä erittäin hienosti ja suorastaan yllättävänkin nätisti, mutta hyvin tahmea se oli, eikä oikeastaan pohkeeseen reagoinut. Sain välillä ihan topakastikin Alia runnoa ja käskeä tätä liikkumaan reippaammin, ja hiljalleenhan se lähti oikeinpäin ja rentona kulkemaan eteen. Teimme paljon taivutuksia, laukanvaihtoja sekä siirtymisiä, ja lopussa pojalta nähtiinkin niitä kouluratsulle ominaisia upeita, puhtaita liikkeitä.
Viime aikoina Alilla on lähinnä käyty vain esteratsastuskilpailuissa ja siksi koulupuoli jäänyt osaltani hieman pois tämän orin kanssa, mutta hyvässä kunnossa Ali näyttää edelleen olevan ja kouluratsastusliikkeetkin edelleen muistissa. Ali hyväksyttiin nyt mukaan syyskuun kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun ja innollahan tässä odotetaan, että minkälainen palkinto sieltä meille tuleekaan.

21.08.2012 Tilannekatsaus
Alin kanssa kesä on mennyt aika reippaasti ihan kotosalla treenaillessa, paljoa emme pojan kanssa ole ihmeitä kerenneet tekemään. Kouluratsastuskilpailuissa emme ole pojan kanssa startanneet sitten viime vuoden, mutta sen sijaan Ali käy satunnaisissa este- ja kenttäratsastuskilpailuissa. Voiton puolella orin koko kilpaura kuitenkin on. Jälkeläisiä Alilla on edelleenkin vain kaksi kappaletta, mutta tällä hetkellä yksi Mörkövaaran tammoista on kylläkin kantavana Alille. Innolla odotamme, että millaista jälkikasvua tämä herra lisää saa! Nyt odottelemme uutta kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuutta ja sinnehän Alin kanssa seuraavaksi suuntaamme. Korkealla ovat tavoitteet ja toivon mukaan niihin myös yletään.

19.07.2012 Kouluratsastusta
Kävimme eilen Alin kanssa pitkästä aikaa valmentautumassa, ja kutakuinkin tällaista oli; Ali tuntui liikkuvan alusta alkaen tasaisesti ja maltillisesti eteen, sillä ei ollut oikeastaan kiire minnekään muualle kuin tehtävien tekemiseen. Alkuverkassa veryyttelin ratsuni huolellisesti jokaisessa askellajissa ja siten pääsimme pian aloittelemaan päivän tehtävät. Kävimme lävitse paljolti peruasioita, aloitimme käynnissä pysähdyksistä, peruutuksista ja pohkeenväistöistä. Kohtuullisen hyvistä ohjeistani Ali pysähtyi ja peruutti niin kauan kuin tarve vain vaati. Myöskään pohkeenväistöissä ei liiemmin ongelmia ollut, mitä nyt välillä sain tukea pohkeellani orin kylkeä paremmin jotta myös takajalat väistivät. Jatkoimme niin harjoitus kuin myös kevyessäravissa erilaisia teitä, kiemurauria, ympyröitä... Mitä vain valmentajan mieleen juolahti. Ali kulki nätisti allani liikkuen halutusti eteen, olipa ori muutenkin innokkaana koko ajan touhuamassa, kertaakaan se ei minulle vastaan laittanut. Seuraavaksi otimme laukannostoja ravista ja muutenkin vähän kyseisten askellajien väleille siirtymisiä. Ori nosti kohtuullisen hyvin laukat muutamaa väärää laukkaa lukuunottamatta, ja laukka tuntui muutenkin hyvin rauhalliselta ja siten minun oli helppo ohjata ratsuani. Takaisin raviin siirtymisessä sain tosin antaa paljon puolipidätteitä, Alille kun tahtoi jäädä kiitoravi-vaihe päälle pidemmäksikin aikaa. Jatkoimme siirtymisten jälkeen laukkaamista ympyröillä ja kiemuraurilla, joissa olikin pientä haastetta meille. Sain nimittäin kääntää hevostani kiemuroilla vähän reippaampaan tahtiin jotta käännökset eivät venyneet aina turhan pitkiksi. Ennen reippaaseen loppuverkkaan siirtymistä laukkasimme ja ravasimme vielä uraa pitkin taivutuksia ja siirtymisiä tehden.

03.06.2012 Maastoilua
Tänään kävin Alilla reippaan maastolenkin, jossa vierähtikin lähes kaksi tuntia. Poika oli hyvin virkeällä tuulella kun pari päivää sai vain oritovereiden kanssa rauhassa laiduntaa ilman muunlaista liikutusta. Sain kunnolla pidätellä alkumatkasta Alia, muutoin kun se olisi juossut pää viidentenä jalkana eteen. Muutamat pitkät laukkasuorat annoinkin orin revitellä niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, ja voin kertoa, että kovaa muuten mentiin! Vanhetessaan Alista on kyllä alkanut tulla entistä enemmän mukavampi ratsastaa, nykyisin sen selkään voi pistää jo hieman osaamattomammankin ratsastajan. Takaisin tallille tullessa poika oli niin hikinen, että laitoin sille hikiloimen päälle ja pistin karsinaan vähäksi aikaa kuivattelemaan ja heiniä mutustelemaan.

11.01.2012 Kouluvalmennus, valmentajana aavistus.
Saavuin viimaisena tammikuun iltapäivänä Mörkövaaraan valmentamaan Alia, sekä orin ratsastajaa. Onneksi totesin jo parkkipaikalla, että paikalta löytyy maneesi, en nimittäin olisi millään itse jaksanut hytistä kylmässä montaa tuntia pitäen valmennuksia. Ensimmäinen vartti meni tietysti ihan verrytellessä käynnissä, ja samalla sain hieman esimakua orista ja sen luonteesta. Sillä oli kova kiire koko ajan eteenpäin, jalkoja näytti olevan satoja sen alla. Ratsastaja kokosi ohjat, ja siirtyi kevyeen raviin. Orilla oli jo värikäs kilpailuhistoria takanaan. Lukuisia sijoituksia vaativasta b:stä. Kysäisin ratsastajalta, mitkä orin ongelmakohtia yleensä kilpailuissa olivat. Ratsastaja ilmoitti, että usein virhepisteitä on tullut orin hätäisen ja kuumahkon luonteen vuoksi.
Ali kipitti edelleen ravissakin turhan lennokkaasti. Sillä oli selkeästi tekemisen puutetta, joten aloitimme työskentelyn. Tällä tunnilla keskityttäisiin suuntaamaan orin liike ylös, ei eteenpäin. Sillä selvästi liikettä on, mutta se käyttää turhan paljon energiaa kipittämiseen ja sen keskittyminen herpaantuu. Se täytyy saada rauhoittumaan, jotta ratsastajan kaikki voimavarat eivät mene orin toppuutteluun.
Pyysin ratsukon ympyrälle, ja aloitimme sillä työskentelyn. Ensin avotaivutus todella kootussa ravissa, hevonen asettuneena ympyrältä ulospäin. Suoristus, jonka jälkeen sulkutaivutusta pienentäen samalla ympyrää pikku hiljaa. Ori alkoi jo lyhyessä ajassa polkemaan tasaisemmin takajaloillaan, se kohosi edestä reippaasti, pullisti kaikki lihaksensa ja samalla sai huomattavan paljon enemmän näyttävyyttä liikkeisiinsä. Vaihdoimme suuntaa, jatkaen samalla tavalla. Ravi oli jo niin koottua, että ori tuntui välillä ravaavan paikoillaan. Meno näytti todella hyvältä. Ali herkistyi selvästi avuille, ja siirryimme jatkamaan uralla.
Loppuun otimme hieman avaavia liikkeitä. Sulku- ja avotaivutukset kokoavat hevosta, kun taas esimerkiksi pohkeenväistö on irrottava liike. Pyysin ratsukkoa tulemaan keskiravissa pituushalkaisijalle, väistämään uralle, jatkamaan toiseen päätyyn, tulemaan keskihalkaisijalle ja jatkamaan taas uralle, vaihtaen joka kerralla suuntaa. Alkuverryttelyn jännittyneisyydestä ei ollut enää tietoakaan, ori liikkui elastisesti käyttäen koko kroppaansa hyväkseen. Pyysin ratsastajaa olemaan tarkkana hevosen suoristamisen kanssa; aina, kun ollaan tehty taivutus, suoristetaan hevonen, ennen kuin asetetaan se uudelleen.
Neuvoin ratsastajaa vielä lopuksi, että tällaisen kuumahkon orin kanssa ei kannata alkaa odottamaan, josko se rauhoittuisi. Sitä täytyy ratsastaa kaiken aikaa, olla hevosen kanssa, sen tukena, ei "jättää sitä yksin" hoitamaan tehtävänsä. Ali on kuuliainen ori, mutta nimestään huolimatta ajoittain hieman epävarma, josta johtuu sen ongelmat ratsastaessa.

04.01.2012 Tilannekatsaus
Ali on saanut nyt talven mittaan mukavasti jälkikasvua; yhden tamma- ja yhden orijälkeläisen. Nyyti jäi isänsä valvovan silmän alle kasvamaan Mörkövaaraan ja Luoti muutti Pierren hoiviin Kadotettuihin Suomenhevosiin. Mikäli molemmat pikkuhepat yhtään vain isäänsä tulee, niin tulee kyllä heilläkin olemaan potentiaalia erityisesti koulupuoleen. Jälkeläisnäyttöjä Ali alkaa siis lupaavasti saamaan, mutta toivotaan, että vielä saadaan paljon lisää! Tämän vuoden lopulla lähdetään Alin kanssa tähtäilemään vähän suuremmille areenoille, toivottavasti nimittäin laatuarvosteluihin.

02.11.2011 Esteiden hyppelyä
Joulu on tullut Mörkövaaraan, mutta missä se lumi?! Tallin pihaan satoi viikko sitten lumet, useampikin sentti, kunnes ne pari päivää sitten sulivat pois. Lumi ei tosin meidän touhujamme estele, tänään päätin orin kanssa vähän hyppiä esteitä maneesissa. Tunnetusti Alilla ei mikään paras estetekniikka ole kun sillä niin harvoin hypätään, mutta aika positiivisesti sain yllättyä orin menosta tänään. Alkuun otimme noin 40-60cm ristikoita joiden ylitse Alia sai hieman hopuuttaa, täysillä kun se ei olisi mukaan jaksanut lähteä. Ori ei ensiksi tietenkään jalkoihinsa jaksanut keskittyä ja siten pudotuksia tuli useaankin otteeseen, mutta siitä rupesi itse hevonenkin jo vähän tylsistymään ja sitten ne kaviot alkoivat lopulta noustakin. Kun Ali pääsi paremmin hyppäämisen makuun, korotimme ristikoita 80cm asti. Huomasin "isommilla" esteillä, että ori vaati erittäin suorat ja tarkat lähestymiset jotta se hyppäsi nätisti ylitse, huonosta kulmasta kun tultiin oli aina edessä kieltäytyminen. Kolme varttia reenasimme Alin kanssa erilaisia esteitä, kunnes aloimme lopettelemaan ja siirryimme reippaaseen loppuverkkaan ravissa.

15.11.2011 Maastoilua
Nyt on Alilla ollut parin päivän tauko kisaamisesta, takana lähes 40 sijoitusta. Tänään kävin orin kanssa todella kevyen maastolenkin ratsain, mutta Ali sen sijaan ei olisi niin vain malttanut käyntiä rauhalliseen tahtiin mennä. Pitkästä aikaa pojan kanssa ylipäätään maastoilin, tuntuu että aina kun Alilla ratsastan, on se vain rankkaa koulutreeniä tai kisailua. Siksi olikin aivan ihanaa käydä vain syksyisessä maastossa kävelemässä ilman paineita! Täytyihän orin antaa myös vähäsen ravailla ja laukkasuoran aikana myös laukata, jolloin kylläkin mentiin myös kovaa. Ori selvästikin itseni lisäksi nautti pienestä vaihtelusta, kukapa jaksaa jatkuvasti kenttää ympäri rullata samoja askareita tehden. Tallille takaisin tultaessa Ali sai selkäänsä loimen ja eteensä suuren kasan heinää, jota se jäikin karsinaansa tyytyväisin mielin mussuttamaan.

30.10.2011 Kisahuumaa part 2
Voi, voi, kauheasti kisoja takana, kauheasti kisoja vielä edessä! Alin kanssa olemme kisanneet nyt kaksi kuukautta todella, todella ahkerasti, sijoituksia on kouluratsastuksen parista tullut jo useita kymmeniä kappaleita. Mikäli meidän tahti vain jatkuu, me kisaillaan vielä tämä vuosi loppuun ja sitten siirrytäänkin kilpailuista vain valmennuksiin. Ali on kyllä osoittanut olevansa vanhempiensa veroinen kilparatsu, ellei jopa suhteessa parempikin. Tällaisen Alin kyllä kehtaa vanhempana viedä laatuarvosteluihinkin!

09.09.2011 Kisahuumaa
Eilen starttasimme Alin kanssa ensimmäissä kisoissa ja melko vaatimattomasti kilpaura alkoikin - ensin aamulla poika voitti helppo c luokan ja illemmalla vaativa b luokassa se oli toinen. Mikään turha kisakone tästä ei siis taida tullakaan! Ratsukoulutus onnistui melko ripeään tahtiin pojan kanssa, hyvin oppivainen ja ratsastajaansa luottavaiselta se tuntuu. Tietenkin joitain asioita saamme vielä hioa oikein reippaasti, mutta näin yleisesti ottaen erittäin tyytyväinen poikaan olen ollut. Nyt vain jatkamme Alin kanssa ahkerasti kilpailemista, ehkäpä me vielä joskus se 60 KRJ sijoitusta saadaan, jolloin myös kisaeläkkeelle jäädään.

22.08.2011
Toissapäivänä talliin syntyi ensimmäinen varsa sitten tammikuun. Mörkövaaran Muusa oli keväällä astutettu tallin orilla, Harharetken Ylpeydellä, ja 20.08. aamulla Muusa varsoi Mörkövaaraan ihastuttavan oripojan. Kaksi päivää mietimme Alille nimeä, kunnes se päätettiin sen luonteen perusteella - Mörkövaaran Kenraali. Sen verta voimakasluonteiselta ori on jo vaikuttanut muutaman päivän ikäisenä, että se oli melkoisen osuva nimivalinta. Ali jää todennäköisesti Mörkövaaraan asumaan koko iäkseen, sen verran hieno poika kun se on! Se ratsukoulutetaan piakoin ja sitten aletaan aktiivisesti kilpailemaan kouluratsastuksen parissa, vaikkakin myös esteille Alilla varmasti vanhempien tavoin kapasiteettia riittäisi. Mutta katsellaan mitä pojan kanssa tuleman pitää !